Valehteletko

valehtele kenellekään. Olen aika rehellinen. Joitakin asioita jätän kertomatta, mutta useimmiten kerron nekin, jos joku älyää kysyä. Ajat sitten päätin, että mun läheisten on syytä sietää mua ihan rehelliseltä pohjalta. Mulla ei taida olla mitään asiaa mitä en voisi kertoa kelle tahansa, jos sellainen tilanne tulee eteen. Joistakin asioista kyllä toivon, että niistä ei tarvitsisi puhua.

Valkoiset valheet ovat lähes välttämättömiä parisuhteessa. Ihmisillä kun on kummallinen taipumus kysyä kysymyksiä, joihin eivät kuitenkaan kestä kuulla rehellistä vastausta.

Sama tosin pätee muihinkin ihmissuhteisiin. Tosin useimmiten riittää pelkkä vaikeneminen. Kaikkea ei tarvitse sanoa mitä mieleen juolahtaa.

Rehellisyyden ei tarvitse olla inhorealismia.

vaimolle ja tyttöystävälle molemmille ja ne tyhmät uskoo mua.
Yksi tyttöystävä kyllä jätti mut ku valehtelin hänelle kaikkea,mutta hän olikin järkevä.

Valkoisia valheita tottakai, mutta myös jos jokin on vialla, niin teen kaikkeni sen salatakseni ja tarvittaessa myös valehtelen. Olen hyvä kiertämään totuutta ja harhauttamaan ihmisiä, joten harvoin mun pitää suoraan valehdella. Tuosta ihastumisasiasta en osaa sanoa, kun ei ole kokemusta, mutta varmaan samalla tavalla näin teoriassa ajatellen toimisin silloinkin.

kaikista läheisimmille valehtelemaan, vaikka monesti olisi paras jos pystyisin. Niiltä kun en pysty peittämään mitään. Ne näkee mun läpi. Ja valehtelusta saisin vain huonon omatunnon. Joten olen ajat sitten lopettanut edes yrittämästä sen turhaksi todenneena.

Vieraille pystyn ihan kylmästi ja tarpeen tullen lähes ihan mistä vaan.

sillä minä olen patologinen valehtelija pohojammaalta.

Valehtelen vain tilanteissa, joissa se on sallittua, kuten roolipeleissä ja pokeripöydässä.

Minuun ihastuneille kaikista eniten. Ei niistä muuten pääse eroon. Valehtelen vähän kaikenlaista asioista. Yleensä sen takia, että välttyisin jonkinlaisilta hankaluuksilta.