Onko kellään kokemusta seurakunnan perheneuvonnasta? Onko "neuvoja" siellä kovastikkin keskittynyt uskon asioihin? Olemme menossa, mutta mieheni ei usko kai mihinkään, niin olisi ehkä kiusallista hänelle (tosin..paskat hänestä!)jos "neuvoja" (mikä ammattinimike hänellä lieneekään) kehottaisi kuuntelemaan Jumalaa tai jotain... :)
Entäs ylipäätänsä kokemusta, millaista on ollut ja onko auttanut...
Entäs ylipäätänsä kokemusta, millaista on ollut ja onko auttanut...
Vastaukset 7
Vanhimmat
uskoisin, että uskoa ei sinänsä tuputeta. ainakin puhelun perusteella kuulosti lämpimältä se ihminen.
Tosi hyvä terapeutti ollaan saatu eikä todellakaan edes puhu mistään uskon asioista, jos ei sitä itse halua eli ei tarvitse sitä "pelätä". Mun käsittääkseni hän on ihan normaalin terapiakoulutuksen käynyt, pariterapiaan erikoistunut ammattiterapeutti. On ollut meille suureksi avuksi! Suosittelen ja toivon, että myös teille sattuu hyvä tyyppi!
juttelette?Mies on nyt vähän aikaa ulkomailla töissä, muutaman viikon siis, ja pääsemme yhdessä vasta sen jälkeen..minulle sanottiin että voisin mennä sinne myös yksi jos haluan?Kannattaako vai kannattaako mennä kahdestaan heti alusta alkaen?
Meillä on työstetty pääasiassa mun ja miehen välistä kommunikaatiota, joten ollaan oltu joka kerta yhdessä paikalla. Jossain vaiheessa terapeutti ehdotti myös sitä, että käytäisiin molemmat yksin, mutta ei koettu tarpeelliseksi ja se sitten jäi. Mutta eipä siitä varmaan haittaakan ole :-) Mulle ainakin on ollut helpottavaa, että on saanut puhua ja purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan turvallisessa ilmapiirissä. Meillä terapeutti on todella puolueeton, mikä on tietysti hyvä - niin kivaa kuin se oliskin, että se olis "mun puolella" ;-)
tähän johti jatkuva uskottomuus, siis miehen puolelta, niin mietinkin että paneudutaanko siellä koko elämään, lapsuudesta lähtien :) vai pelkkään siihen asiaan minkä takia ollaan sinne päädytty...
Voi ei, kurja tilanne! Toivottavasti saatte asiat selviksi. Meillä on jonkin verran käyty läpi myös menneisyyttä, lähinnä siitä näkökulmasta, että miten me kannetaan sieltä tulevia juttuja mukanamme tässä parisuhteessa. Kun sen tiedostaa, niin on jotenkin helpompi ratkoa myös näitä tämänhetkisiä ongelmia. Mutta aika lailla on menty meidän toiveita ja tarpeita kuunnellen ja pyrkimyksenä ratkaista tämä nykytilanne parhain päin. Meillä on ollut melko aktiivinen terapeutti, joka on antanut hyviä ohjeita, ei siis vain passiivisena kuunnellut. Tsemppiä!
Me ei käyty seurakunnan jutuissa, mutta kun suhteemme oli erittäin hankala löysin toisen paikan setvimään parisuhdettamme.
Mies ei ollut sinnekään valmis, koska olin sen etsinyt, joten sielä oltaisiin vain minun puolellani, pyysin häntä etsimään mieleisensä ja lähtisin mukaan... Mutta..
Kyse ei ollut kuka auttaa Meitä, koska mitään Meitä ei selkeästikään enää ollut, oli vain mies, minä ja lapset.
Huonostihan kaikki lopulta päättyi, mutta ainakin YRITIN!