musta tuntuu et mussa ei ole mitään muuta jäljellä kuin viha ja katkeruus. olo on turta, voimaton ja haluton. en tiedä johtuuko se tästä harmaan kosteasta kaamosmasennuksesta vai stressistä jota mulla nyt sattuu olemaan aika paljon, kun koulukin on vaakalaudalla.
olen ollu poikaystäväni kaa 7kuukautta. mä suututin tänää poikaystäväni ja käskin sen painua kotiinsa. myöhemmin lähtein tekstiviestin etten haluu enää olla sen kaa ja et vittu kun se nais edes jonkun toisen ämmän kaa niin ois edes joku järkevä syy lopettaa tää pelleily.
mä olen ihan maassa. mä en tiedä mikä mua vaivaa, tekis miel vetää ranteet auki ja nukkuu pois. nyt kun se on poissa toivoisin et se ois täällä ja kun se on täällä toivoisin et se ois jossain muualla.
kaksi päivää sitten se ois halunnu seksiä mut mä en suostunut. se veti siitä herneet nenäänsä ja kun yritin selittää miksi en halunnut niin ei se ymmärtänyt. mä en halunnut koska mä tunsin itseni likaiseksi. mä pelkään et olen hänelle vain seksiä. mä haluan välillä tuntea itseni rakastetuksikin en vain halutuksi. loppujen lopuksi suostuin seksiin hänen kanssaan. nyt olo on vain jotenkin niin hyväksi käytetty, likainen.
tällä hetkellä haluan ulos tästä suhteesta, mutta en tiedä kuinka kauksi aikaa. oon jo joskus aikasemminki halunnut samaa. mä tunnen vain vihaa itseäni kohtaan.kun yritän kertoa hänelle mille musta tuntuu, hän ei ymmärrä, miten voisikaan. vain se joka tuntee samoin voi ymmärtää minua.
miksi mä tunnen näin? mik' mua vaivaa? tuntuuko teistä koskaan tällaiselta? toivottavasti nyt edes joku otti selvää tästä tuherruksesta. kaipaan ymmärystä, tai en kohta enää jaksa.
olen ollu poikaystäväni kaa 7kuukautta. mä suututin tänää poikaystäväni ja käskin sen painua kotiinsa. myöhemmin lähtein tekstiviestin etten haluu enää olla sen kaa ja et vittu kun se nais edes jonkun toisen ämmän kaa niin ois edes joku järkevä syy lopettaa tää pelleily.
mä olen ihan maassa. mä en tiedä mikä mua vaivaa, tekis miel vetää ranteet auki ja nukkuu pois. nyt kun se on poissa toivoisin et se ois täällä ja kun se on täällä toivoisin et se ois jossain muualla.
kaksi päivää sitten se ois halunnu seksiä mut mä en suostunut. se veti siitä herneet nenäänsä ja kun yritin selittää miksi en halunnut niin ei se ymmärtänyt. mä en halunnut koska mä tunsin itseni likaiseksi. mä pelkään et olen hänelle vain seksiä. mä haluan välillä tuntea itseni rakastetuksikin en vain halutuksi. loppujen lopuksi suostuin seksiin hänen kanssaan. nyt olo on vain jotenkin niin hyväksi käytetty, likainen.
tällä hetkellä haluan ulos tästä suhteesta, mutta en tiedä kuinka kauksi aikaa. oon jo joskus aikasemminki halunnut samaa. mä tunnen vain vihaa itseäni kohtaan.kun yritän kertoa hänelle mille musta tuntuu, hän ei ymmärrä, miten voisikaan. vain se joka tuntee samoin voi ymmärtää minua.
miksi mä tunnen näin? mik' mua vaivaa? tuntuuko teistä koskaan tällaiselta? toivottavasti nyt edes joku otti selvää tästä tuherruksesta. kaipaan ymmärystä, tai en kohta enää jaksa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarvitset sitä todella.
puhua poikaystäväsi kanssa ihan rauhassa. Koittakaa saada juteltua asiasta ja kerrot hänelle miltä sinusta tuntuu ja siitä ettet itsekään tiedä mistä se johtuu. Hän luultavasti syyllistää itseään ja masentuu. Suurimmalle osalle ihmisistä seksi on tärkeä asia, sekä miehille että naisille. Jos sitten sanoo toiselle ettei halua niin hän ei välttämättä ymmärrä sitä oikein vaan suuttuu koska pelkää ettet halua häntä enää.. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi vastentahtoisesti suostua..vaan täytyy vaan selittää asia selvemmin ja painottaa ettei se johdu kumppanin olemuksesta yms. Seksin voi korvata hellittelyillä..ei aina tarvii pidemmälle mennä..