Mitä Nainen haluaa?
Yksi tarina…..
Menin naimisiin vaimoni kanssa vuonna 1987. Lapsia liittoamme siunattiin peräti kolmella ihanalla tyttärellä. Avioeron 1.vaihe vireille vuonna 2006 ja 2.vaihe 2007.
Exän muutto pois yhteisestä kodista tuli yllätyksenä ja varsinkin se miten exä oli asian hoitanut. Exä oli yksin kertonut päätöksestään lapsille ja selvittänyt lapsilta etukäteen hänen kanssaan asumaan jäävät lapset. Vanhin lapsistamme ilmoitti suoraan, että hän jää isän luokse. Kaksi nuorimmaista tytärtä valitsi kuitenkin exän. Lasten kouluihin ei oltu ilmoitettu mitään, kaikki hoidettiin salassa.
Erohan siitä todellakin sitten tuli. Menimme yhdessä laatimaan lasten tapaamis- ja huoltajuussopimukset koti kunnan sosiaalitoimistoon. Exä oli etukäteen itse ehdottanut, että hän ei tule mitenkään rajoittamaan lasten minun luona käyntiä, mutta yllättäen sosiaalitoimistossa kuitenkin vaati, että saan tavata lapsia ainoastaan joka toinen viikonloppu. Lasten isänä en mitenkään voinut suostua exän kohtuuttomaan vaatimukseen, vaan tein vastatarjouksen. Lapset minulla kaksi viikonloppua ja sen jälkeen exällä yksi viikonloppu. Exä taas ei tähän suostunut, vaikkakin teki silloin (tekee vieläkin) kolmivuorotyötä ja lapset ovat usein yksin kotona. Esimerkiksi avioliiton aikana meillä saattoi olla pelkästään yksi yhteinen vapaa viikonloppu kuussa exän kanssa. Eli exä halusi vaan lapset, olkoot vaan yksin kotosalla, kunhan eivät lasten isän luona. Toisin sanoen lasten etu oli täysin unohdettu. Sopimusneuvottelut katkesivat yllättäen ja kumpainenkin sai omalla tahollaan miettiä omia vaatimuksiaan. Sovittiin uusi aika sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalitoimisto perui ajan, kun kuuli, että exä vie asian käräjäoikeuteen. Itse yritin kaikin tavoin välttää käräjäoikeuden käsittelyt, mutta exä ei suostunut asioita sopimaan.
Käräjäoikeus teki kuitenkin ratkaisun, joka oli täysin vaatimusteni mukainen, eli toisin sanoen exä hävisi 5-0 nostamansa kanteen. Aluksi lasten tapaamiset menivät oikeuden päätöksen mukaisesti, mutta hiljalleen huomasin, että exä manipuloi lapsia kaikella pienellä. Esimerkkinä kerrottakoon tapaus, kun lasten piti tulla minun luokse perjantaina, niin exä olikin antanut lapsille luvan kutsua tyttökavereita heille kotiin yökylään. Exä osti vielä karkkia, shipsejä, jäätelöä ja vuokrasi muutaman dvd-elokuvankin. Tällä toiminnalla exä varmisti sen, että lapset pysyvät kotona, eivätkä varmasti mene lasten isän luokse. Lasten isänä pidän exän menettelytapaa täysin ala-arvoisena ja tuomittavana ja jopa oikeudenpäätöksen vastaisena. Tapaukset saivat kuitenkin uusia muotoja: silloin kun lasten olisi pitänyt tulla minun luokse, niin exä olikin ottanut lapset mukaansa ja vienyt heidät toiseen kaupunkiin, joka sijaitsi yli sadan kilometrin päässä lasten kodista. Ja tietysti juuri silloin, kun lasten olisi pitänyt tulla minun luokse. Näitäkin tapauksia on sattunut jo useita kertoja, mutta en voi tehdä asialle mitään. Avioerotilanteessa lasten isällä ei ole mitään oikeuksia, ketään ei kiinnosta se, että säilyykö erotilanteessa lasten suhde isäänsä. Otin käräjäoikeuteenkin yhteyttä ja sieltä neuvottiin vain, että minun pitäisi nostaa kanne exääni vastaan ja vaatia käräjäoikeuden päätöksen toimeenpanoa. Oikeudenkäynti olisi maksanut minulle noin kolmetuhatta euroa ja asian käsittely olisi vienyt lähes kaksi vuotta. Perusteena pitkään käsittelyaikaan oli se, että käräjäoikeus olisi tässä tapauksessa pyytänyt sosiaalitoimistolta lausunnot lasten isän ja äidin kotiolosuhteista sekä heidän vuorovaikutussuhteestaan lapsiinsa. Joten olin pakotettu unohtamaan käräjäoikeudet sen pitkän käsittelyajan vuoksi. Aikaa ja rahaa olisi vaan palanut…….
Yllätykset eivät tietysti tähän loppuneet: exä haastoi minut uudestaan oikeuteen, koska halusi lisää rahaa, ei riittänyt omat rahat elämiseen. Käräjäoikeus korotti elatusmaksuni 500 euroon. Päätöksen erimielisyyskohdat olivat kuitenkin väärin perusteltu tai ei lainkaan perusteltu. Tuomari oli myös tehnyt laskuvirheitä exän eduksi. Lisäksi oikeusministeriön ohjetta elatuskyvyn määräytymisessä oli vain exän puolella noudatettu säntillisesti, muttei minun kohdalla. Pitkän harkinnan jälkeen minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.
Valituksen jälkeen kuitenkin lasten ja minun tapaamiset ovat lähes täysin estyneet. Näen todella harvoin lapsiani ja tuntuu sydämessä todella pahalta ja sattuu. Tunnetta ei voi sanoin kuvata, kun huomaa lasten äidin tekevän kaikkensa tuhotakseen lasten isän ja lapsien välistä suhdetta. Itse olen ottanut sellaisen linjan avioerossa, että nämä asiat ovat aikuisten asioita ja en niitä lapsille rupea kertomaan. En ole myöskään eron jälkeen arvostellut, haukkunut tai muutenkaan solvannut exääni lapsille. Ikävä kyllä tämä on vain yksipuolista, olen puhelimessa tyttäreni kanssa keskustellessa kuullut, kun exä saa taustalla raivokohtauksia ja haukkuu heidän isäänsä lapsille. Todella surullista toimintaa lasten äidiltä ja ei koskaan hyväksyttävää. Nyt lasten joululomakin piti olla jaettu tasan kahtia, alkuosa lasten äidillä ja loppuosa lasten isällä. En nähnyt lapsiani koko jouluna….. todella surullista oli. Joululahjat odottavat vieläkin täällä…..
Nyt kysynkin muilta Suomi24-palstan eronneilta mieslukijoilta, lasten isiltä, että oletteko joutuneet vastaavan kohteeksi exän taholta ja miten olette ratkaisseet asiat? Ja ennen kaikkea, miten olette kestäneet asiat?
Naisilta kysyn, että mikä ajaa naisen, lasten äidin, tekemään jotain näin järkyttävää ja tuomittavaa exälleen ja ennen kaikkea omille lapsilleen? Mitä nainen oikein ajattelee vai ajatteleeko lainkaan? Onko tämä kenties jotain kostoa avioerosta?
Yksi tarina…..
Menin naimisiin vaimoni kanssa vuonna 1987. Lapsia liittoamme siunattiin peräti kolmella ihanalla tyttärellä. Avioeron 1.vaihe vireille vuonna 2006 ja 2.vaihe 2007.
Exän muutto pois yhteisestä kodista tuli yllätyksenä ja varsinkin se miten exä oli asian hoitanut. Exä oli yksin kertonut päätöksestään lapsille ja selvittänyt lapsilta etukäteen hänen kanssaan asumaan jäävät lapset. Vanhin lapsistamme ilmoitti suoraan, että hän jää isän luokse. Kaksi nuorimmaista tytärtä valitsi kuitenkin exän. Lasten kouluihin ei oltu ilmoitettu mitään, kaikki hoidettiin salassa.
Erohan siitä todellakin sitten tuli. Menimme yhdessä laatimaan lasten tapaamis- ja huoltajuussopimukset koti kunnan sosiaalitoimistoon. Exä oli etukäteen itse ehdottanut, että hän ei tule mitenkään rajoittamaan lasten minun luona käyntiä, mutta yllättäen sosiaalitoimistossa kuitenkin vaati, että saan tavata lapsia ainoastaan joka toinen viikonloppu. Lasten isänä en mitenkään voinut suostua exän kohtuuttomaan vaatimukseen, vaan tein vastatarjouksen. Lapset minulla kaksi viikonloppua ja sen jälkeen exällä yksi viikonloppu. Exä taas ei tähän suostunut, vaikkakin teki silloin (tekee vieläkin) kolmivuorotyötä ja lapset ovat usein yksin kotona. Esimerkiksi avioliiton aikana meillä saattoi olla pelkästään yksi yhteinen vapaa viikonloppu kuussa exän kanssa. Eli exä halusi vaan lapset, olkoot vaan yksin kotosalla, kunhan eivät lasten isän luona. Toisin sanoen lasten etu oli täysin unohdettu. Sopimusneuvottelut katkesivat yllättäen ja kumpainenkin sai omalla tahollaan miettiä omia vaatimuksiaan. Sovittiin uusi aika sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalitoimisto perui ajan, kun kuuli, että exä vie asian käräjäoikeuteen. Itse yritin kaikin tavoin välttää käräjäoikeuden käsittelyt, mutta exä ei suostunut asioita sopimaan.
Käräjäoikeus teki kuitenkin ratkaisun, joka oli täysin vaatimusteni mukainen, eli toisin sanoen exä hävisi 5-0 nostamansa kanteen. Aluksi lasten tapaamiset menivät oikeuden päätöksen mukaisesti, mutta hiljalleen huomasin, että exä manipuloi lapsia kaikella pienellä. Esimerkkinä kerrottakoon tapaus, kun lasten piti tulla minun luokse perjantaina, niin exä olikin antanut lapsille luvan kutsua tyttökavereita heille kotiin yökylään. Exä osti vielä karkkia, shipsejä, jäätelöä ja vuokrasi muutaman dvd-elokuvankin. Tällä toiminnalla exä varmisti sen, että lapset pysyvät kotona, eivätkä varmasti mene lasten isän luokse. Lasten isänä pidän exän menettelytapaa täysin ala-arvoisena ja tuomittavana ja jopa oikeudenpäätöksen vastaisena. Tapaukset saivat kuitenkin uusia muotoja: silloin kun lasten olisi pitänyt tulla minun luokse, niin exä olikin ottanut lapset mukaansa ja vienyt heidät toiseen kaupunkiin, joka sijaitsi yli sadan kilometrin päässä lasten kodista. Ja tietysti juuri silloin, kun lasten olisi pitänyt tulla minun luokse. Näitäkin tapauksia on sattunut jo useita kertoja, mutta en voi tehdä asialle mitään. Avioerotilanteessa lasten isällä ei ole mitään oikeuksia, ketään ei kiinnosta se, että säilyykö erotilanteessa lasten suhde isäänsä. Otin käräjäoikeuteenkin yhteyttä ja sieltä neuvottiin vain, että minun pitäisi nostaa kanne exääni vastaan ja vaatia käräjäoikeuden päätöksen toimeenpanoa. Oikeudenkäynti olisi maksanut minulle noin kolmetuhatta euroa ja asian käsittely olisi vienyt lähes kaksi vuotta. Perusteena pitkään käsittelyaikaan oli se, että käräjäoikeus olisi tässä tapauksessa pyytänyt sosiaalitoimistolta lausunnot lasten isän ja äidin kotiolosuhteista sekä heidän vuorovaikutussuhteestaan lapsiinsa. Joten olin pakotettu unohtamaan käräjäoikeudet sen pitkän käsittelyajan vuoksi. Aikaa ja rahaa olisi vaan palanut…….
Yllätykset eivät tietysti tähän loppuneet: exä haastoi minut uudestaan oikeuteen, koska halusi lisää rahaa, ei riittänyt omat rahat elämiseen. Käräjäoikeus korotti elatusmaksuni 500 euroon. Päätöksen erimielisyyskohdat olivat kuitenkin väärin perusteltu tai ei lainkaan perusteltu. Tuomari oli myös tehnyt laskuvirheitä exän eduksi. Lisäksi oikeusministeriön ohjetta elatuskyvyn määräytymisessä oli vain exän puolella noudatettu säntillisesti, muttei minun kohdalla. Pitkän harkinnan jälkeen minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.
Valituksen jälkeen kuitenkin lasten ja minun tapaamiset ovat lähes täysin estyneet. Näen todella harvoin lapsiani ja tuntuu sydämessä todella pahalta ja sattuu. Tunnetta ei voi sanoin kuvata, kun huomaa lasten äidin tekevän kaikkensa tuhotakseen lasten isän ja lapsien välistä suhdetta. Itse olen ottanut sellaisen linjan avioerossa, että nämä asiat ovat aikuisten asioita ja en niitä lapsille rupea kertomaan. En ole myöskään eron jälkeen arvostellut, haukkunut tai muutenkaan solvannut exääni lapsille. Ikävä kyllä tämä on vain yksipuolista, olen puhelimessa tyttäreni kanssa keskustellessa kuullut, kun exä saa taustalla raivokohtauksia ja haukkuu heidän isäänsä lapsille. Todella surullista toimintaa lasten äidiltä ja ei koskaan hyväksyttävää. Nyt lasten joululomakin piti olla jaettu tasan kahtia, alkuosa lasten äidillä ja loppuosa lasten isällä. En nähnyt lapsiani koko jouluna….. todella surullista oli. Joululahjat odottavat vieläkin täällä…..
Nyt kysynkin muilta Suomi24-palstan eronneilta mieslukijoilta, lasten isiltä, että oletteko joutuneet vastaavan kohteeksi exän taholta ja miten olette ratkaisseet asiat? Ja ennen kaikkea, miten olette kestäneet asiat?
Naisilta kysyn, että mikä ajaa naisen, lasten äidin, tekemään jotain näin järkyttävää ja tuomittavaa exälleen ja ennen kaikkea omille lapsilleen? Mitä nainen oikein ajattelee vai ajatteleeko lainkaan? Onko tämä kenties jotain kostoa avioerosta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lähdin äskettäin ja 16-vuotias poika jäi isälle. Manipulointia esiintyi jo silloin, kun kaikki kolme olimme vielä yhdessä. Se ei yleensä ala vasta erotessa. Kumpikin vanhemmista taistelee paikasta auringossa.
Halusin rajoittaa pojan Coca-Cola- riippuvuutta jo yhdessäoloaikana. Arvata saattaa, että onnistuin huonosti siinä. Poika sai joululahjaksi isältään läppärin, ja isä saa suosion siitä. Kyllä lapsi/nuori tajuaa lahjomisen ennemmin tai myöhemmin.
Uskon, että olen hyvä luonnollisena itsenäni. Kyllä minäkin kelpaan ilman kalliita lahjoja, kun se aika tulee.
Tää manipulointi on kyllä lyhytnäköistä ja ihan uskomatonta. Kumma ettei aikuisten ihmisten kaaliin mene, että lapset on tasan tarkkaan yhteisiä. Jokainen lapsi arvioi aikoinaan aikuisena omaa elämäänsä ja kaikki nämä manipuloinnit ja muut härdellit saa tuomionsa.
Itse en ole lähtenyt ollenkaan tähän ala-arvoiselle lahjomislinjalle. Lapset eivät vaan ymmärrä kokonaistilannetta, kun isä ei anna enää rahaa tai osta vaatteita. Syy miksi en näin tee, on se, että minä maksan jo nyt liian suuria elatusmaksuja ja jos antaisin vielä rahaa ja ostaisin vaatteita, niin elatusmaksuista tulisi entistä kohtuuttomattomat. Sitä en tiedä mihin exä elatusmaksut laittaa, koska lapset koko ajan minulta rahaa ruinaavat.
Tapaamme teini-ikäisen kanssa tunnin päivittäin ja omasta mielestäni se tunti on laatuaikaa. Olen ennemmin tarkkaan miettinyt, mitä hän tarvitsee ja käynyt ostamassa sen.
Minulle on langennut myös kuraattorin rooli, puhun tulevaisuudesta j.n.e.
Mieheni käytti minua hyväkseen vuosikausia kunnes vihdoin uskaltauduin ottamaan eron.
Tuossa tuoksinnassa ex ehti manipuloida lapsemme minua vastaan. Kaksi heistä ei halua olla edelleenkään kanssani missään tekemisissä, vaikka erosta jo aikaa 2 ja puoli vuotta.
Vanhemmat jäivät isänsä kanssa asumaan ja pienimmät seilaavat nyt 2vkoa kerrallaan molemmilla.
Nämä kaksi vkoa jotka vietämme yhdessä ovat välillä hermoja koettelevia.
Lahjonta isän puolelta on aivan kamalaa.
Jatkuvasti soitellaan lapsille mitä täällä kotona odottaa kun tulette. Tai mihin ollaan menossa milloinkin. On kylpylälomaa,laskettelulomaa. Kännyköitä,tietokonepelejä ja muita pienkoneita ja laitteita.
Yritimme sovittelua lapsista, koska isällään heillä ei ole minkäänlaisia rajoja ja auktoriteetti puuttuu taloudesta täysin. Sovittelu meni mönkään exän kiukuttelun vuoksi.
Viranomaisille exä pahoittelee niin kirjeitse kuin ääneenkin kuinka minä äitinä olen haitaksi lapsille kun olen "taloudellisissa vaikeuksissa" kun en osta lapsille kaikkea krääsää mitä maa mahdollisesti voi päällään kantaa.
Ositus vieläkin kesken koska ex lähettelee haukkumakirjeitä kiinteistövälityksille itse rakentamasta talosta. Se kun nyt yhtäkkiä muuttuikin homeiseksi, lahoksi ja onpa siellä jatkuva tulipalovaarakin olemassa. Ja herra on aivan omin käsin talon pystyyn saanut. Sattuupa vielä olemaan ammatikseen rakennusyrityksen omistaja.
Taisinpa jo lipua yli asian jota aloin kirjoittaa.
Ja kyllä kaikki ihmettelee että minkälainen äiti voi lähteä perheestä ja jättää lapset ja kaiken.
Kysyisivät syitä mitkä ovat lähtemiseen johtaneet.
Joskus mietin itsekseni myös sitä, että näkevätkö lapset edes joskus, että rakastan heitä huolimatta siitä ostanko kalliita lahjoja vai olenko vain oma itseni ja annan heille aitoa välittämistä ja äidin neuvoja ja ohjeita tulevaisuuteen.
Olenhan jättänyt vain mieheni, en lapsia.
Onpas surullista luettavaa. Mielestäni tosi hyvä esimerkki isästä, joka ei ajattele lasten etua, vaan haluaa selkeästi kostaa lasten kautta ex-vaimolleen. Todella säälittävää ja ala-arvoista toimintaa lasten isältä. Itse kolmen tyttären isänä en voisi koskaan toimia tuolla tavoin.
Voimia "lähteneelle vaimolle" ja luota vaan siihen, että lasten kasvaessa heille tulee myös omaa ajattelua. He kyllä tulevat varmasti huomaamaan isänsä manipuloinnit aikanaan.
Saman kokenut, tässä maassa isää lyödään erotilanteessa niinkuin vierasta sikaa.
Sitten ihmetellään kun isät "hylkäävät" lapsensa.
Norjassa prosentti 3 suomessa 30 mutta yllätys yllätys norjassa pidetäänkin erotilanteessa molemmista vanhemista huolta ja ajatellaan nimen omaan lasta.
siis jos yksi lapsi asuu kanssasi ja kaksi äidillään, niin sinunhan kuuluu tavallaan maksaa vain yhdestä lapsesta. Onko sinulla joku jättipalkka ja äidillä ei lainkaan tuloja?
Ei todellakaan ole mieletön palkka, kun lasketaan exän nettopalkka yksinhuoltajakorotukset, niin exän netto suurempi kuin minun. Tämä on vaan suomalaista oikeuskäytäntöä. Käräjäoikeuden tuomarilla on käsittämätön valta ja kaiken lisäksi tuomarin ei tarvitse perustella päätöstään. Maksaja osapuoli (eli tässä tapauksessa isä) voi aina valittaa hoviin, mikäli haluaa oikeutta ja tasapuolista kohtelua, mutta se maksaa noin 4000 - 5000 euroa, mikäli hovioikeus ei muuta käräjäoikeuden päätöstä, eli siis lasten isä maksaa kaikki viulut...........
Eli summasummarum..... käräjäoikeuksilta ei oikeutta saa, sen saa vasta hovissa!
niin siinähän hän on löytänyt juuri sinuun sopivan otteen.
Sanon avioerolapsena että perkele sentään, kunnioitan vain sitä vanhempaani, joka rakensi oman elämänsä uusiksi... Hän myös sanoi minulle, että vaikka hän on aikuinen ja monet vastuut ovat vain hänen, niin vastuu meidän väleistämme on meillä molemmilla. Hän kertoi, miltä hänestä tuntuu epävarmuus siitä, ettemme ehkä kuukausiin näe. Hän ilmoitti, että tulee aina odottamaan yhteydenottoani, että minun on paras toimia siten kuin itse hyväksi tilanteessa katson - minähän enimmäkseen sen toisen kanssa joudun asumaan, hän ei kun ei enää pystynyt. Sallimalla kaiken, olemalla vaatimatta mitään sen paremmin omia kuin lasten oikeuksia hän piirsi minulle näkyviin entisen puolisonsa, toisen vanhempani siis, todellisen luonteenlaadun. Toivottavasti en peri sitä...
voi tietää mitä exäsi päässä liikkuu :). Veikkaisin, että jotain hän pelkää. Menettävänsä lastensa rakkauden, kenties? Ei mikään pieni juttu... Siihen syyllistyvät isätkin toisinaan, mutta ei silti syytetä ketään ;). Maailmaan mahtuu kaikenlaista ja vähän päälle. Itselläni on lähipiirissä melko myönteisiä lasten tapaamiskäytäntöjä. Lapset näkevät etävanhempaansa sovitusti ja enemmän kuin laki määrää...
Omat lapseni ovat tosin sen verran isoja, etteivät kovin usein isällään käy; vanhin menee viikonloppuisin mieluummin poikakaverilleen toiseen kaupunkiin aina ellei ole viikonloppuna töissä. Viikolla poikkeaaa joskus isää moikkaamassa harrastuksista tullessaan. Toisaalta heidän välinsä ovat aina olleet hiukan etäiset.
todella surullinen sun puolestasi, että ex-muijasi on tuollainen kusipää. Harmittaa sinun sekä lastesi puolesta. Missä on taas oikeus? Suomi on kyllä ihme maa, kun täällä ei todellakaan ole normaaleilla, kunnon ihmisillä oikeus puolellaan, silloin kun pitäisi. Hävettää yh-äitinä, että tuollaisia ilkeitä akkoja on, jotka käyttää lapsia vihan/koston välineenä. Sun ex:s ei ajattele tosiaan mitään, on vaan idiootti! Toivon, et vielä saat asiat järjestykseen ja lapsiasi tavata. Voimia jaksamiseen ja taisteluun.