Rakastaminen on asia joka satuttaa, pahinta on kun rakkaus on yksipuolista. Se satuttaa niin paljon, että pian huomaa, ettei kehenkään voi luottaa, kun luulee aina jäävänsä yksin tunteidensa kanssa. Aikansa sitä kestettyään, alkaa vihata itseään oman säälittävyytensä ja heikkoutensa vuoksi. Lopuksi, yrittää kovettaa itseään kylmäksi ja välinpitämättömäksi luuseriksi, olemalla kaukana kaikista toista sukupuolta koskevista suhteista, koska pelkää käyvän niin kuin ennenkin on käynyt. Juuri kun huomaa olevansa tarpeeksi kaukana näistä suuria tunteita nostattavista suhteista, tulee vastaan ihminen jota ei voi olla ajattelematta hetkeäkään ja salaa toivoo, että hänen kanssaan voisi viettää elämää yhdessä lähes sen loppuun saakka, jossa rakkaus olisi molemminpuolista. Sydän särkyy entistä pahemmin, kun huomaa että kaikki oletettu olikin vain typerää kuvitelmaa jota ei koskaan olisi pitänyt ollakaan: olet taas yksin, entistä katkerampi, yksinäisempi ja petetympi.
Näin minulle on käynyt. Vihaan itseäni joka kerta kun tiedän, etten voi olla ajattelematta sinua ja kaikkia pieniä asioita mitä sinuun liittyy. Ja mikä pahinta, et tunne minua kohtaan samaa tunnetta. Minulle parasta olisi pysyä sinusta kaukana, etten kuolisi siihen ikävään etten voi koskaan sinua saada.
Olen elämässäni rakastunut kerran aikasemmin, ja tunne oli silloinkin yksipuolinen. Lisäksi lopuksi huomasin, että minua oli kusetettu pahimman kerran, käytetty hyväksi koko yhdessä olomme ajan. Silti henkilön rakastamisen lopettaminen oli tuskaista ja vei aikaa totutella siihen ajatukseen, että minun kuuluisi vihata sitä ihmistä eikä nähdä häntä enää koskaan. Koko siihen ajatukseen totutteleminen vei kallista aikaa nuoruudestani, enkä voinut myös ajattellakaan ketään muuta johon voisin enää rakastua.
Olen ihastunut monen monta kertaa, ja arvatenkin, yhtä tapausta lukuunottamatta, aina ihastumisen tunteet ovat olleet vain omiani. Se sattuu. Tuntuu, ettei kukaan voisi todella kiinnostua minusta itsestäni, eikä itselleni sopivaa sieluntoveria löydy enää koskaan. Luottaminen on vaikeaa uusiin ihmisiin, minut on raiskattu kahdesti. Monesti ihastusistani olen saanut selville sen, että he ovat kiinnostuneet minusta pelkästään seksuaalisesti mikä tuntuu esiinnellistämiseltä jos joku. Monesti he tuntevat ns. tunteita kohtaani vain yhden yön ajan, kun tutustamaan pääsen. Jaa, miksihän tuota kutsuttiinkaan...
Taas olen koukoussa. Sinun ajatteleemiseesi. Yllätys, kaikki mitä tunnen on turhaa. Ja suunnitelmia sinun suhteesi on turha luoda. Pitää taas totutella siihen ajatukseen, ettet sinä kuulu elämääni. Toivon vain, etten olisi koskaan sinua tavannutkaan, ettei minun olisi tarvinnut kärsiä sydämeni kyllyydestä. Myöhäistä se on nyt. Ja säälittävää on se, ettet voinut sanoa suoraan, että tunteesi minua kohtaan ovat mitättömät. Jos olisit kertonut sen suoraan, minun ei olisi tarvinnut enää olettaa turhia ja toivoa salaa että voit oppia minua rakastamaan. Sydämessäni tiesin ettet voi minua rakastaa. Jos olisit kertonut minulle heti, olisin säästynyt näin pitkältä kärsimykseltä. Pitää kehittää uudelleen itselleni se kylmä minä, ja opetella taas olemaan omissa oloissani tapaamatta uusia ihmisiä.
Suolaa haavoille! Ironista on kun saan nähdä vierestä kaksi parasta ystävääni olevan täysin rakastuneita heidän elämänkumppaneihinsa. Heidän elämänsä näyttävät niin idyllisiltä ja onnellisilta että saavat oman elämäni näyttämään täydeltä helvetiltä ja kärsimykseltä. Välttelen kaiken mahdollisuuksieni mukaan kulkemasta näiden ystävieni kanssa. Heidän elämänsä symboloivat itselleni kaikkea sitä, mitä minulla ei ole ollut, ei ole ja minkä takia olen tehnyt elämästäni täyden helvetin ja selviytymiskoettelun. Eihän sen elämän kärsimystä kuuluisi olla. Nyt syyllistän vain itseäni ja heikkoutani, tuntuu pahalta kun tietää että ongelma on vain itsessäni.
Kaikesta huolimatta, tuntuu pahalta sanoa tämä ja sanonkin sen nyt viimeisen kerran: tuntuu etten voi lakata ajattelemasta sinua ja rakastan sinua, melkeinpä ihan liian paljon.
Yritän olla taas vahva ja päästä irti sinusta, tuntuu vain että se imee kaiken voimani, enkä jaksaisi enää tätä selviytymispeliä, jossa joka ikinen minuuttikin on osa sitä. En voi muuta kuin vain yrittää.
Näin minulle on käynyt. Vihaan itseäni joka kerta kun tiedän, etten voi olla ajattelematta sinua ja kaikkia pieniä asioita mitä sinuun liittyy. Ja mikä pahinta, et tunne minua kohtaan samaa tunnetta. Minulle parasta olisi pysyä sinusta kaukana, etten kuolisi siihen ikävään etten voi koskaan sinua saada.
Olen elämässäni rakastunut kerran aikasemmin, ja tunne oli silloinkin yksipuolinen. Lisäksi lopuksi huomasin, että minua oli kusetettu pahimman kerran, käytetty hyväksi koko yhdessä olomme ajan. Silti henkilön rakastamisen lopettaminen oli tuskaista ja vei aikaa totutella siihen ajatukseen, että minun kuuluisi vihata sitä ihmistä eikä nähdä häntä enää koskaan. Koko siihen ajatukseen totutteleminen vei kallista aikaa nuoruudestani, enkä voinut myös ajattellakaan ketään muuta johon voisin enää rakastua.
Olen ihastunut monen monta kertaa, ja arvatenkin, yhtä tapausta lukuunottamatta, aina ihastumisen tunteet ovat olleet vain omiani. Se sattuu. Tuntuu, ettei kukaan voisi todella kiinnostua minusta itsestäni, eikä itselleni sopivaa sieluntoveria löydy enää koskaan. Luottaminen on vaikeaa uusiin ihmisiin, minut on raiskattu kahdesti. Monesti ihastusistani olen saanut selville sen, että he ovat kiinnostuneet minusta pelkästään seksuaalisesti mikä tuntuu esiinnellistämiseltä jos joku. Monesti he tuntevat ns. tunteita kohtaani vain yhden yön ajan, kun tutustamaan pääsen. Jaa, miksihän tuota kutsuttiinkaan...
Taas olen koukoussa. Sinun ajatteleemiseesi. Yllätys, kaikki mitä tunnen on turhaa. Ja suunnitelmia sinun suhteesi on turha luoda. Pitää taas totutella siihen ajatukseen, ettet sinä kuulu elämääni. Toivon vain, etten olisi koskaan sinua tavannutkaan, ettei minun olisi tarvinnut kärsiä sydämeni kyllyydestä. Myöhäistä se on nyt. Ja säälittävää on se, ettet voinut sanoa suoraan, että tunteesi minua kohtaan ovat mitättömät. Jos olisit kertonut sen suoraan, minun ei olisi tarvinnut enää olettaa turhia ja toivoa salaa että voit oppia minua rakastamaan. Sydämessäni tiesin ettet voi minua rakastaa. Jos olisit kertonut minulle heti, olisin säästynyt näin pitkältä kärsimykseltä. Pitää kehittää uudelleen itselleni se kylmä minä, ja opetella taas olemaan omissa oloissani tapaamatta uusia ihmisiä.
Suolaa haavoille! Ironista on kun saan nähdä vierestä kaksi parasta ystävääni olevan täysin rakastuneita heidän elämänkumppaneihinsa. Heidän elämänsä näyttävät niin idyllisiltä ja onnellisilta että saavat oman elämäni näyttämään täydeltä helvetiltä ja kärsimykseltä. Välttelen kaiken mahdollisuuksieni mukaan kulkemasta näiden ystävieni kanssa. Heidän elämänsä symboloivat itselleni kaikkea sitä, mitä minulla ei ole ollut, ei ole ja minkä takia olen tehnyt elämästäni täyden helvetin ja selviytymiskoettelun. Eihän sen elämän kärsimystä kuuluisi olla. Nyt syyllistän vain itseäni ja heikkoutani, tuntuu pahalta kun tietää että ongelma on vain itsessäni.
Kaikesta huolimatta, tuntuu pahalta sanoa tämä ja sanonkin sen nyt viimeisen kerran: tuntuu etten voi lakata ajattelemasta sinua ja rakastan sinua, melkeinpä ihan liian paljon.
Yritän olla taas vahva ja päästä irti sinusta, tuntuu vain että se imee kaiken voimani, enkä jaksaisi enää tätä selviytymispeliä, jossa joka ikinen minuuttikin on osa sitä. En voi muuta kuin vain yrittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi luoja, kirjoitat kuin minun elämästäni. Kyseinen teksti voisi olla minun kirjoittama. Minun jäinen sydän sulatettiin, tunteillani leikittiin vuosi. Ja taas petettiin ja jätettiin. Minä tyhmyyttäni annoin anteeksi ja taas jatkui. Ja taas petyin. En tiedä miten ikinä osaan päästää tästä ihmisestä irti. Tuntuu että elämäni on vajonnut maanalle ja olo on niin paska etten tiedä miten jaksan huomenna aamulla nousta sängystä. Voi luoja tätä pahaa oloa!!...
samoilla linjoilla.
Älkää jauhako! "siis,äh miten mä selviin tästä" EIHÄ SIIN OO MITÄÄ SELVIIMISTÄ KUN JATKATTE VAAN ELÄMÄÄNNE!!
Talletapas tuo tekstisi ja avaa 30v:den kuluttua..oletko silloin täysin samaa mieltä, lapsikulta.
minun suustani, minun elämästäni. En halua menettää uskoa ja toivoa. Älä sinäkään.
käsitteli paljon yksinäisyyden ongelmaa. Se on jännä juttu, että tunteet ovat esim. minulla paljolti samoja kuin sinulla eli tuo kylmettämis-lämmittämisjuttu ym. kuoreen vetäytyminen pettymysten jälkeen, mutta sitä jäin pohtimaan, miten ympärilläsi mahtaa olla kaikki niin täydellisiä ihmisiä, kun ainakin minusta tuntuu, että eivät kovin monet samanikäiset kaverini ole erityisen hehkuvia suhteissaan ja ne, jotka ovat ehtineet tehdä alle 30-vuotiaina lapsia, ovat jo eronneet. Miehet ovat yleensä niitä hupsuja, joille naureskellaan tyyliin, että onhan niistä paljon huvia, mutta siihen taitaakin jäädä..jne. Minulla ei ole kovin pinnallisia ihmisiä kavereina, että se voi selittää jotain. Yleensä pinnalliset ihmiset haluavat kynsin hampain pitää kulissit pystyssä. Tai sitten kaverini ovat hyvin suorasanaisia, että rääkäisevät heti, jos jotain ärsyttävää tapahtuu. Ehkä sinun pitäisi vaihtaa kaveripiiriä kokonaan ja aloittaa uusi elämä.:)
Minulla on vähän samoja ongelmia, että olen monta kertaa ihastunut ja ei niistä suhteista ole tullut kuitenkaan mitään. Useita kertoja olen käynyt tunne-elämässä pohjilla ja rajusti ottanut tappiot, että se on ollut hyvin järkyttävääkin monella tapaa.
En usko, että täydellinen itsensä kylmettäminen on terveyden päälle hyväksi. Uskon, että ihminen tarvitsee positiivisia kokemuksia vahvistaakseen omaa minäänsä. Kun olin pettynyt, sain päähäni olla yli kaksi vuotta (muistaakseni 2,5 vuotta, en ihan varma) erossa vastakkaisesta sukupuolesta ja se ei kyllä ollut hyväksi terveydelle. Laihduin, olin pelokas ja aika neuroottinenkin. Sitten repäsin ja aloin seurustelemaan mukavan miehen kanssa. Seksisuhde muuttui syväksi ystävyydeksi ja asuimme pitkään yhdessä. Erosimme ja olemme edelleen tosi hyviä ystäviä.
Ei ole yhtä ja oikea tapaa perustaa suhdetta, mutta itse olen sen huomannut, että ns. elämää suuremmat rakastumisihastukset jonkun adoniksen kanssa eivät ole pitkälle kantaneet. Ne on jotain unikuvia, joita ihminen tavoittelee. Ihmisellä on joku unelma romanttisuudesta ja kaikista rakastumiseen liittyvistä jutuista, että kävellään käsi kädessä, nautitaan vaahtokylvyistä, kuunnellaan lempimusiikkia, tanssitaan ja suudellaan meren rannalla auringon laskiessa, matkustellaan jne. Sitten on reaalimaailma, johon liittyy asuminen, avioliitto, lapset, määräilevät sukulaiset, leivän hankkiminen, työ jne. Tähän tyssää useimmilla se romanttisuus. Toinen ei olekaan se, jonka kanssa pystyy jakamaan yhteistä arkea.
Täytyy sanoa, että näiden viimeisimpien kokemusten valossa on oltava hieman viisaampi, että tunteet ovat tosi tärkeitä, mutta. Nyt tulee se suuri MUTTA. Ihan koko tunneskaalaa ei kannata paljastaa miehelle. Mies ei pysty koskaan arvostamaan naisen täydellista antautumista suhteelle. En tunne yhtäkään miestä, joka niin tekisi. Se voi suhteen alussa tuntua siltä, että mies palvoo ja että tässä on nyt se mies, johon voi luottaa täysin ja jolle voin paljastaa kaikki tunteet ja ajatukset. Olemmehan sielunkumppaneita. Väärin! Tunteita voi olla, vaikka hur mycket, mutta niitä kaikkia ei kannata paljastaa. Pienissä erissä ripottelee silloin tällöin.:)
Toivon, että löytäisit uutta katsontokantaa asioihin sen sijaan että yrität selvittää tunnesolmuja on/off -periaatteella. Sydäntä ei kannata särkeä, koska se kuluttaa energiaa. Energiastahan on loppujen lopuksi kysymys.
Olen itse tehnyt omat mokani riittävän monta kertaa ja nyt olen alkanut pikkuhiljaa oppimaan jotain. Sen tiedän, että pelkästään seksiliittoon ja taloudelliseen liittoon en ryhdy. Ne eivät minulle sovi, koska olen kuitenkin tunneihminen. Tunteita pitää olla. Mutta haluaisin sellaisen mukavan fiksun miehen, joka antaa naiselle oman arvon. Toivoisin, että mies olisi sairaanhoito- tai terveydenhoitoalalla tai osaisi tehdä käsillään jotain hienoa. Haluan suhteessa olla kuitenkin se nainen.:)
Tsemppiä ja paljon aurinkoisia päiviä:)
Onko niillä miehillä ollut jotain yhteisiä tekijöiä, keihin olet ihastunut? Ihastutko sä aina johonkin tiettyyn miestyyppiin? Missä sä olet näihin miehiin tutustunut? Missä nähnyt ensimmäistä kertaa? Kuinka nopeasti/helposti ihastuvaa sorttia sä olet? Järkeä kannattaa käyttää aina, eikä näyttää vihreää valoa ja olla ihan heti liian helppo ja yksinkertaisen oloinen.
Kannattaa pitää pieni etäisyys alussa ja tutustua toisen henkisiin ominaisuuksiin. Eiköhän tosissaan olevat tyypit jaksa pysyä mukana. Heti ei niitä reisiä kannata lähteä availemaan. Myöskään puoltuntemattomien kanssa ei saa lähteä kahden jonnekin mihin lie. Baareista taitaa löytyä ne pahimmat rentut. Joten ehkä sellaisia mestoja kannattaa vältellä.
Sä tiedät mitä olet kokenut, joten eiköhän olisi aika ottaa vähän rauhallisemmin, eikä tyhmänä uskoa jonkun jampan jaaritteluita ja toivoa, että jostain yhden yön jutusta alkaisi jokin loppuiön kestävä rakkaustarina.
onko sua hetkeekään kiinnostanut mitä minä tunnen, vieläkään ei kiinnosta. Teet itsekkäästi omat johtopäätökses jopa minun tunteista ja päätät niin, ja valitat perään. Kysyisit joskus munkin mielipidettä, mut sekai sua vähinten kiinnostaa.
Meitä kohtalotovereita taitaa olla paljonkin.Olipa hyvinkin tuttua tuo sun kirjoitus. Itsekin yritän olla vahva enkä päästää ketään sisimpääni, liian lähelle ettei vaan taas haavoitettaisi niinkuin on muutaman kerran tehty.Mutta aina se vaan satuttaa kun toinen jättää.Ei sitä uskalla enää rakastuakaan eikä luottaa miehiin liian monen tuskaisen kokemuksen jälkeen.
Nyt suhde päättyi parin vuoden seurustelun jälkeen muutama viikko sitten puheluun.Sanoi vaan, että on miettinyt pidemmän aikaa tätä ja meillä ei oikein synkkaa yhteen.Ei voinut sanoa sitä ees kasvokkain, tuntui kyllä aika julmalta hänen tekonsa.Tuntui kuin olisin saanut kylmää vettä niskaan oikein kunnolla ja yllättäen kun vielä vähän aikaa sitten kaikki oli hyvin.En olisi ikinä uskonut hänen tekevän minulle tuollaista.Vielä vähän ennen puhelua suunniteltiin yhteisiä kesäloma reissuja ja yhteistä tulevaisuutta.Kesälomat anottiin samalle kuulle, että voitaisiin olla kunnolla yhdessä, mutta eipä siitä tullut mitään.Olo ja mieli on aivan riekaleina ja tuntuu kuin maailma hajoaisi ympärillä.Rakastin häntä niin paljon ja luotin meidän yhdessä-oloomme.Ei sitä voi sanoin kuvata, kuinka on kurja olo.
Nyt kun olen miettinyt asioita ja miehiä, niin tuntuu, että minun kohdalle sattuu aina samanlaisia miehiä, mistähän se johtuu.He ovat narsistisia, jotka ovat tunne-elämältään köyhiä ja kylmiä.Eivät yhtään ajattele, miltä toisesta tuntuu ja kaikki vikahan on aina toisessa.Eivät kestä vastoinkäymisiä vaan suhde loppuu siihen ja he lähtevät etsimään uutta jollei sitä ole jo valmiiksi katsottuna.
Kyllä seuraavaksi kierrän kaukaa tuollaiset miehet, tunnen heidät kokemusten perusteella jo aika hyvin, joten heidät on helppo erottaa joukosta.
Kyllä sinäkin selviät tästä pettymyksestä, niin minäkin olen ajatellut tehdä.Minuahan ei helposti nujerreta vaikka kyyneleet tulee välillä silmiin ja olo on aivan hirveä.Mutta päivä kerrallaan eteenpäin, tässä auttaa vain aika. Yritä löytää elämästä jotain kiinnostuksen kohteita,se punainen lanka ja pidä siitä kiinni.Itsellä ne ovat liikunta ja lapset.Tiedän, että olen arvokas ihminen, vaikka mies ei minua arvostanutkaan yhtään.Menkööt sellainen mies, minne osaa ja minun elämähän ei ole yhdestä miehestä kiinni.
Voimia ja jaksamista sinulle, kyllä tästä selvitään.On selvitty jo monta kertaa.