Miksei mies voi koskaan ymmärtää? Sen haluaisin tietää. Ollaan miehen kanssa seurusteltu 8 kk tai jotain sinne päin. Monesti huomaan että ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Joskus on käynyt mielessä että pitäiskö tästä suhteesta lähteä kävelemään kun on vaan niin vaikeaa. Ja sitten taas toisinaan on niin ihanaa, ettei tulis mieleenkään ottaa eroa. Mutta..
Otetaan esimerkki. Tuossa oli omat syntymäpäivät vähän aikaa sitten. Olisin halunnut viettää päivän mieheni kanssa ja mitäpä hän siihen. No ensinäkään ei muistanut että oli yleensä syntymäpäiväni ja toisekseen oli mennyt vapaaehtoisesti töihin. Niinkuin tuossa ei olisi ollut kestämistä, sanoi vielä "ei kai tuon ikäisenä enää juhlita synttäreitä". Miksei hän pystynyt näkemään asiaa minun kannaltani? Olisin vain halunnut viettää itselleni suhteellisen tärkeän päivän sen ihmisen kanssa jota rakastan. Ei sitten.
Toinen esimerkki. Mieheni ei voi käsittää sitä että murehdin joskus toisten ihmisten asioita. Tässä jokin aikaa sitten ystävälläni oli vaikeaa ja tietysti minäkin olin ystäväni puolesta surullinen. Mies siihen sitten tokaisi "jokainen huolehtikoon omista asioistaan". Minun ei olisi ilmeisesti pitänyt tuntea mitään ystäväni surressa. En käsitä.
Vaikka ei samaa mieltä asiasta oltaisikaan, miksi ei mies voi edes yrittää katsoa asiaa minun kannaltani? Tilitys päättyy tähän.
Otetaan esimerkki. Tuossa oli omat syntymäpäivät vähän aikaa sitten. Olisin halunnut viettää päivän mieheni kanssa ja mitäpä hän siihen. No ensinäkään ei muistanut että oli yleensä syntymäpäiväni ja toisekseen oli mennyt vapaaehtoisesti töihin. Niinkuin tuossa ei olisi ollut kestämistä, sanoi vielä "ei kai tuon ikäisenä enää juhlita synttäreitä". Miksei hän pystynyt näkemään asiaa minun kannaltani? Olisin vain halunnut viettää itselleni suhteellisen tärkeän päivän sen ihmisen kanssa jota rakastan. Ei sitten.
Toinen esimerkki. Mieheni ei voi käsittää sitä että murehdin joskus toisten ihmisten asioita. Tässä jokin aikaa sitten ystävälläni oli vaikeaa ja tietysti minäkin olin ystäväni puolesta surullinen. Mies siihen sitten tokaisi "jokainen huolehtikoon omista asioistaan". Minun ei olisi ilmeisesti pitänyt tuntea mitään ystäväni surressa. En käsitä.
Vaikka ei samaa mieltä asiasta oltaisikaan, miksi ei mies voi edes yrittää katsoa asiaa minun kannaltani? Tilitys päättyy tähän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaihda miestä ajoissa, tulet pettymään vielä monasti tuohon tyyppiin.
Olen samaa mieltä. Laita mies kiertoon. Siinä vaiheessa kun kohtaat elämäsi ihmisen, sellaisen jonka kanssa olet samalla aaltopituudella ja joka arvostaa sinua ja täydennätte toinen toisianne, huomaat tehneesi oikein. Kun on yhteisiä vuosia enemmän takana ja mahdollisesti vielä lapsia, lähteminen ei olekaan enää niin helppoa.
Näin mulle on joku muukin muutamaan otteeseen todennut. Ehkä mä vaan luulen, että se mies voi muuttua. Tai että mie voisin sen jotenkin muuttaa. Saada ymmärtämään mua. Ja kun siinä on se fakta että rakastan.. rakastan niin että sattuu aina välillä.
Oletko kokeillut "ymmärtämättömyyttä" miehen työongelmiin? Näet hänestä uuden puolen. Kokeile!
Mun pitäis heittäytyä yhtä epäempaattiseksi? Ei taida luonnistua minulta. Paha tapa mulla tuo muiden ihmisten ongelmien ajatteleminen.
Heti kärkeen toteaisin, että ei kandee yleistää. Kuvaamasi käyttäytyminen ei todellakaan kuulu normaalille miehelle! Ainakaan toivottavasti!Itse en allekirjoita moista käyttäytymistä. Tosin kahden esimerkin perusteella on vaikeaa tehdä lopullisia johtopäätöksiä, but anyway.
Äkkiseltään luettuani esimerkit tuli mieleen, että onpa miehesi perin itsekeskeinen. Hänta ei ilmeisestikään liikuta paljon ympärillä tapahtuvat asiat. Pääasia, että itse viihtyy jne. On kyllä tylyä sanoa avokilleen, että "ei kai tuon ikäisenä enää juhlita synttäreitä". Hyvänen aika, ei kai niiden viettäminen ikää katso!! Puhumattakaan, että vielä kaupan päällisiksi unohtaa ne! Hoijakkaa.....
Ja kun murehdit kaverisi asioita, niin ei hänen pitäisi sitä tyrmätä, päinvastoin. Oon sitä mieltä, että hän voisi tuoda rakentavasti omia näkemyksiään julki, jotka ehkä voisi helpottaa myös kaverisiakin.
Kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran, onko hän sinun arvoisesi ihminen loppuiäksi.
Lopuksi kliseiden klisee....
"Elämä on valintoja täynnä, ei oikeita, ei vääriä, vaan valintoja!"
No,toisten ihmisten huomioonottaminen ei olis pahitteeksi,vai mitä?Muistaako mies sinua sitten muuten?Siis että ostaisi lahjoja muina päivinä?
Noi synttärit yms.kissanristiäiset on aika pinnallisia tapahtumia-velvollisuudentunnosta tapahtuvia,useimmiten.
Naapurin emäntä järkkää aina joulupippaloita ja isäntä on sanonu,ettei hän niin paljoo joulusta välitä.Naiset on tunnehakuisia...olisko niin,että elämästä ei muuten löydy sitä romantiikkaa ja tunnetta kun sitä pitää hakemalla hakea? Toisten ihmisten asioista puhuttaessa joitakin ärsyttää se,että niistä puhutaan liikaa,kun omissakin on murehtimista ja usein me naiset saatetaan just sortua siihen,että jutustellaan muiden asioista niin,että omat,tärkeämmät asiat unohtuu.
Etsi elämän pieniä ja suuria asioita ihan jokapäiväisistä asioista-huomaat,että se onnellisuus koostuu paljon muustakin kuin niiden synttäreiden muistamisesta ja muiden ihmisten asioista.
Sanokaa te muut mitä sanotte, mutta tuo mies on hyvin itsekäs ja ajattelematon. Täyttäköön rakas vaikka mitä vuosia, mutta toista on syntymäpäivänä muistettava. Sinuna miettisin suhteen jatkamista tuon miehen kanssa, hän on erittäin tahditon ja törkeä.
miksi meidän pitää oppia ymmärtämään naisia, meidän pitää joustaa, meidän pitää olla sitä ja meidän tulee olla tätä. Ja lopulta jos muututaan lähelle sitä mitä odotetaan. Toinen eroaa verukkeena se että sinä et ole enää se mies mihin rakastuin. H#"¤o justiisahan te pakotatte meidät muuttumaan.
Jos mies on ajattelematon ehkä hieman typerä ja lapsellinen, kannattaa se ehkä hyväksyä. Kuitenkin hän lupautuu töihin tuodakseen leivän pöytäänne mahdollisesti vaikeinpina aikoina.
Voi kai tuon asian noin ajatella. Ja kyllähän minä alan vähitellen olla tottunut siihen että minua ei huomioida aina. Ottaa vaan joskus päähän. Enkä mä suurta muutosta vaadi, vähän huomaavaisuutta vaan välillä.
Ja lisäksi en asu tämän miehen kanssa. Tulemme molemmat toimeen ihan omillamme, eikä hän mitään leipää minun pöytääni tuo.. ainakaan toistaiseksi.
Jälkikommenttina lisättäköön, että nyttemmin sovittiin taas tuo juttu ja mies lupasi muistaa seuraavan kerran synttärit tai muut juhlat kun ne kerran ovat minulle niin tärkeitä.
Mutta pakottamallahan ei mitään muutoksia saa. Vaikka miehes ens kerralla muistaiskin, se tulee koska sinä vaadit häneltä sitä. Ei hänen omasta halustaan. Onko tuo sitten oikea keino?
minulla on ihan kuvauksen kaltainen mies ja itse hän perustelee tekojaan joilla loukkaa ihmisiä, että se tietty kulmikkuus on osa luonnettaan. En oikein jaksa ottaa sitä noin kun hän kuitenkin pahoittaa mieleni päivittäin "vaikkei tarkoita pahaa", on oma itsensä. Ehkä pitäisi ajatella että oltkoon oma itsensä sitten jossain muualla?
Ja tuo "leipä pöytään", nykymiehet tekevät kyllä pitkää päivää, mutta "leipä" menee omaan taskuun. "Yhteistä" ei ole nykymaailmassa.