Älkää muut menkö retkuun, jos suhde alkaa sillä että nainen pettää miestään niin kyllä se pettää sinuakin kun tilaisuus tulee!
Perk...annoin kaikkeni ja käytännössä elätin sitä loista viimeiset kaksi vuotta jotta saisi asiansa kuntoon, kiitoksena ilmeni että oli suhde "ystävään".
Viimeisenä pisarana varoitteluistani huolimatta valehteli vasten naamaa että sisko soitteli kuulumisia.
Mutta näin sitä oppii luottamaan ihmisiin, kiitos siitä sinulle!
Perk...annoin kaikkeni ja käytännössä elätin sitä loista viimeiset kaksi vuotta jotta saisi asiansa kuntoon, kiitoksena ilmeni että oli suhde "ystävään".
Viimeisenä pisarana varoitteluistani huolimatta valehteli vasten naamaa että sisko soitteli kuulumisia.
Mutta näin sitä oppii luottamaan ihmisiin, kiitos siitä sinulle!
Vastaukset 3
Vanhimmat
noin.
Itse olen 2 lapsen äiti. Tuntuu, että ympärilläni on vain pelkkää petosta. Kaikki pettävät. Isessäni ei ole enää hitustakaan luottamusta ketään kohtaa. En halua miestä elämääni koska ajattelen, etten kelpaa kenelekkään kuin panopuuksi korkeintaa.Eipä tulisi mieleenkään alkaa enää mihinkään draamoihin.
Pitkä avioliittoni oli sairas, mutta uskottomuutta ei tietääkseni esiintynyt. Tunteeton todellisuus murtui jo vuosia sitten. Hyvä niin.
Sen jälkeen tapaamani naiset,itseni ikäisiä eli yli nelikymppisiä, ovat kaikki olleet hieman 'outoja'. Kaikki hyvin koulutettuja, älykkäitä ja periaatteessa kunnollisia.
Yksi oli mehiläiskuningatar. Sen tajuaminen vei lähes vuoden, kun ei ollut sitten teiniajan deittauskokemusta.
Toinen oli peruskunnollinen ihminen, mutta kipinää puuttui eli 'veli ja sisko' päättivät lopettaa suhteen. Siinä suhteessa ei ollut hämäryyttä ja kipinän mukana ollessa se olisi varmaan ollut upea suhde.
Kolmas oli kovin katala: todellisena päätyönään hilasi väärin todistuksin tulevia ihmisiä Afrikasta Suomen terveydenhuoltoon. Asian paljastuminen vei suhteen loppuun - mietin joskus, millä häntä kiristettiin?
Viimeisellä taas, muualta tulleella, oli yhteytensä Suomen poliittiseen vaikuttajistoon eikä aivan niin selvät. Uskottomuudesta ei siinä ollut kysymys, pikemmin ehkä toiminnasta joka ei ole vakoilua, mutta palvelee toisen maan etua.
Tällaisella noin viisikymppisellä, hyvin koulutetulla, normaalilla miehellä ei ole vaikeaa löytää itselleen suhdetta. Vaikeaa on löytää sellainen kumppani, vaimo, jonka kanssa toisinaan peuhattaisiin, mutta elämän arjen onnellisena sujuminen olisi se yhteinen asia. Kaupassakäynnit, koiran kusetukset ja maailman asioista hölpöttäminen...
Pikkasen pessimistiksi tässä on tullut.
olla kanssasi samaa mieltä.
Onneksi tajusit asiat pikkasen nopeemmin kun minä.
Mulla meni vaan 7v ennen kuin tajusin koko homaa ja sitten vielä pari vuotta ennenkuin sen myönsin itselleni.
Nyt tässä mietin että mikähän olis paras järjestely jolla sais toisen rysänpäältä kiinni.
Muuten ei tunnustusta tunnu heruvan......