Aviomieheni kanssa ollessamme ulkona - käymme yleensä hänen kavereiden kanssa - koen oloni vähintäänkin joka kerta tukalaksi koska seurassa on yleensä ainakin yksi hönö joka kuiskii korvaani juttuja tyyliin= olet liian himottava..ja muuta ällötystä.
Olen puhunut tästä ja niistä ns.kavereista aviomiehelleni mutta hän ei ota niitä minään! On varmaan ylpeä itsestään kun olen hänen.
Turha sanoa että älä mene ulos. Kun me menemme niin nämä kaverit vaan hengaa mukana (osa on mieheni hyviä kavereita, osa ei ole) tai tapaamme niitä viimeistään paikanpäällä.
On tosi ällöä olla siinä ja tajuta jonkun ällötyksen kuolaavan rintojani tai perään. Tunne itseni tosi halvaksi.
En tiedä mahtaako näistä hepuista kukaan muistaa selvänä mitä tuli sanottua. Mitä voisin sanoa näille jotta jättäisivät rauhaan? Olen jo kertonut tuhannesti rakastavani miestäni, kehun häntä miehille jne.
Olen puhunut tästä ja niistä ns.kavereista aviomiehelleni mutta hän ei ota niitä minään! On varmaan ylpeä itsestään kun olen hänen.
Turha sanoa että älä mene ulos. Kun me menemme niin nämä kaverit vaan hengaa mukana (osa on mieheni hyviä kavereita, osa ei ole) tai tapaamme niitä viimeistään paikanpäällä.
On tosi ällöä olla siinä ja tajuta jonkun ällötyksen kuolaavan rintojani tai perään. Tunne itseni tosi halvaksi.
En tiedä mahtaako näistä hepuista kukaan muistaa selvänä mitä tuli sanottua. Mitä voisin sanoa näille jotta jättäisivät rauhaan? Olen jo kertonut tuhannesti rakastavani miestäni, kehun häntä miehille jne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
et oikeastaan mitään.
Sanat ei auta, menevät kuuroille korville.
Ehkä äänen korottamine tai lasin sisällön kaato niskaan.
Ikävä sinänsä, ettei miehesi ota asiaa vakavasti.
Sillä sen antaa myös kuolaajille viestin, ettei miestäsi kiinnosta miten sinua kohdellaan.
Sinun tehtäväsi ei ole miettiä muitaako kukaan heistä mitä ovat tehneet/sanoneet.