seksisuhde

Itselleni selvisi vuosia kestäneeksi venyneessä suhteessa aika pian, että rakkaudelliset tunteet on tosiaankin mukana, mutta lopulta tajusin, että vain itselläni.

Olin sen verran terveellä psyykellä varustettu, että olin käsittänyt seksin yhdeksi osaksi hyvänäpidon, huomioinnin, välittämisen. Ja koska mun uskoni oli se mikä oli, eli , ettei voi harrastaa seksiä sellaisen kanssa, josta ei oikeasti välitä, juttu meni todella pitkäksi, ja kuten arvata voi, se myös repi ja rikkoi todella syvältä mieltäni.

Seksi oli todella hyvää. Tai no.. tyydyttävää, jos kokonaisuutta ajattelee. Täydestä kympistä sen arvosanaa tiputti ainaiset lähtemiset, tilaisuuden odottelut, suunnitelmien muuttumiset. Hyvän seksin teki kidutukseksi se, ettei voinut edes soittaa jälkeenpäin, no vaimohan se oli kuviossa mukana, kyllä.

Nyt mä osaan varmasti sanoa, että jos sulle tulee tunne, ettet sä uskalla sanoa miehelle sinun alkaneen tuntea tunteita häntä kohtaan, johtuu tasan vain ja ainoastaan, että tiedät itsessäsi, ettei mies ole mukana samoin aatoksin.
Ihan sekin, ettei sano, että rakastaa. Ei halua riskeerata, ei halua kuulla, ettei mies sano mitään, tai että peräti sanoo, ettei rakasta, vaikka kiva sua on panna.
Viimeeksi kun mä rakastelin.. tai no okei, nyt tuntuu että nussin aviossaolevan miehen kanssa, jota olin aikojen kuluessa alkanut rakastaa, sanoin sen hänelle, kun hän oli päälläni. Mies kohottautui hieman ylemmäks, katsoi hetken. Ei mennyt kuin vajaa minuutti, muutama työntö siis, ja mies pyysi mua kääntymään toisinpäin. Hän ei sanonut missään vaiheessa rakastavansa mua, päinvastoin, ilmoitti ettei rakasta mua sen enempää kuin vaimoaankaan.
Mä tiesin, ettei olisi saanut sanoa mitään tunteista tai rakkauksista. Mä tiesin, että suhde on pelkkää panemista, ei mitään lämmintä. Silti mä vaan rakastin kuin hullu kuuta; saahan sitäkin rakastaa, mutta sille on se ja sama rakastat tai et.

Mä aina luulin, että se, että joku voi rikkoa jonkun ei käy mulle; olen henkisesti niin vahva, ettei mua pysty rikkomaan. Eheh.. nyt mä olen sairauslomalla masennuksen vuoksi, yritän lajitella sieluni sirpaleista pois ne palaset, joista ei enää ehjää tervettä voi rakentaa, ja kenties joskus rakentaa ehjäksi sen mitä vielä on jäljellä.
Ei mua rikkonut se, ettei mies sanonut rakastavansa, vaan se, että vaikka mä annoin kaikkeni, hän ei halunnut minusta muuta kuin kolosen. Kaiken sen tunteen, lämpimän, aidon, ainutkertaisen mitä mä tarjosin hänelle torjuttuaan alkoi tulla kylmä. Tosiaan kuin kuu, kaunis katsella, mutta itse täysin ilman lämpöä valoa..

Jos olisin sun kohdalla, ottaisin riskin. Sanoisin rakastavani, valmiina siihen, että hän vastaisi minulle rakastavansa. Mutta yhtä valmiina siihen hieman liian pitkään kestävään hiljaisuuteen, jonka sanoma on selvä, vaikkei sitä ääneen lausuisikaan. Minä en rakasta sinua.

Sen jos täysin rehellisesti ja avoimesti ajattelee, se todellakin viiltää ja viilentää. Ei jää pajon kitumaan, kun tajuaa, ettei enää jää selittämisen varaa. Tunteet ei mene yksiin.

Rohkeutta. Vähemmän rikot itseäsi, jos teet testin, kerrot tunteitasi ja kuuntelet mitä mies sinulle sanoo. Jos hän puhkeaa kyyneliin, kertoo myös rakastavansa sinua, eikä koskaan enää halua erota sinusta hyvä, rakastakaa. Mutta jos hän ei sano mitään, torjuu tai selittelee tunteettomuuttaan, olet jo askeleen lähempänä hajota. Tunteettomalle panemiselle ja ihmiselle on aivan se ja sama, miltä sinusta tuntuu.
Tiedäthän, mitä isommilla panoksilla pelaa, sen enempi voi hävitä.

seksisuhde. Ihastuin mieheen ja sitten rakastuin. Teki mieli sanoa jotain miehelle tunteistani. Sanoin, että mä tykkään susta. Mies sanoi, että hänkin minusta. Emme ole siispuhuneet rakastamisesta, mutta ilman tunteita ei mieskään ole suhteessa, joka jatkunut jo pian kaksi vuotta. Laitan viesteihin nykyään ihan estoitta kulta ja rakas ja kaikkee ihanaa, eikä mies ole minnekään kadonnut. Hän ei itse käytä paljonkaan tunneilmaisuja, kylläkin joskus sanoo mua ihanaksi tai suloiseksi. Jos ei kestäisi mun tunteita, olisi suhde varmaan loppunut. Ja alunperin sovittiin nimenomaan seksisuhteesta.

"naisena voin sanoa että tunteet tätä miestä kohtaan on heränneet, ja nyt arvelluttaa "uskaltaako" kertoa !! ?? "

Sinuna ennemmin keskittyisin tunteiden näyttämiseen enkä niinkään tunteiden kertomiseen. Näytä tunteitasi enemmän eli anna miehelle tilaisuus vastata sinulle teoilla. Näyttäminen voisi olla empatiaa, aitoja välittämisen katseita, kosketusta, tekoja jne.

T:Nainen