Siis avoliitossa asutaan "kultani" kanssa.. Ollaan oltu yhdessä noin kaksi ja puoli vuotta. Yhdessä asuttu noin reilu puoli vuotta.
Yhteenmuutosta meillä oli puhetta puolitoista vuotta sitten. Sanoin, että katsotaan ensi kesänä tilannetta. Oma elämäni muuttuikin siiten aika radikaalisti tämän jälkeen ja suhteemme on laimentunut entisestään. Kivaa meillä on, kuin kavereilla, mutta en halua häntä, enkä koe rakastavani häntä intohimoisesti. No, olihan meillä puhetta yhteenmuuttamisesta ja katseltiin asuntojakin, mutta minä emmin koko ajan, eikä mikään asunto ollut hyvä. Sitten PAM! hän olikin irtisanonut asuntonsa ja raahannut vaatteitaan meille. Ja tavaroita hänellä on "kodissamme" muutama vaatekerta, jotain cd:tä. Ja partakone. Olen yrittänyt muokata ajatuksiani, että kyllä tämä tästä. Opin rakastamaan häntä, mutta samalla ristiriidat huutavat. Tuntuu, että tämä ei ole hänen "koti", hän ei edes ole kirjoilla talossa (posti kyllä tulee tänne), hän haluaa lapsia, mutta en ole edes tavannut samassa kaupungissa asuvia sukulaisia (hän kyllä on tavannut minun sukulaiset). Kun sitten siis yritän rakentaa tässä jotain, niin hän vastaa kaikkeen jotain ympäripyöreää, eikä mitään tapahdu. Olen niin turhautunut tähän tilanteeseen. Kaikenlisäksi, joudun muistuttamaan joka ikinen kuukausi sellaisesta asiasta kuin vuokra. Mikä on minun mielestä todella typerää. Mielummin potkisin kaverin ulos ja hoitaisin itse raha-asiani, mutta luonto ei anna asua siivelläkään. Olen miettinyt, että enpä otakkaan asiaa puheeksi kuukaudeksi kahdeksi ja jos jättää oman osan hoitamatta, kenkää tuloo. Mutta a) se ei ole kypsää käytöstä b) en jaksa odottaa niin pitkään.
Koen, että ollaan vain kämppikset. Hänestä on "hyötyä", lapsenvahtina ja kotipiikana, jos näin kylmästi asia esitetään. Enemmän annan koiralleni hellyyttä ja huomiota kuin hänelle. En vain voi.
Viime viikolla sitten sanoin, että tämä on tässä, enkä minä pysty jatkamaan tätä suhdetta. Olen kertonut tämän hänelle useammankin. Joskus perunut puheeni. Asiasta keskusteltiin ja kerroin miksi tunnen ja mitä tunnen. Hän kuunteli ja otti asiallisesti osaa keskusteluun ja kertoi oman mielipiteensä. Minä ajattelin, että meni hyvin ja voidaan erota sovussa. En halua loukata häntä. No, keskustelun jälkeen hän oli sitä mieltä, että asia selvitetty ja samaan malliin jatketaan..
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? ilman mitään SYYTÄ lopettaa suhde?jos sitä ei lasketa, että ei rakasta toista, niinkuin hän rakastaa minua.
Anteeksi epäselvä sepostus, mutta olen aika sekaisin ja turhautunut ja ärsyyntynyt..ja epätoivoinen..
Yhteenmuutosta meillä oli puhetta puolitoista vuotta sitten. Sanoin, että katsotaan ensi kesänä tilannetta. Oma elämäni muuttuikin siiten aika radikaalisti tämän jälkeen ja suhteemme on laimentunut entisestään. Kivaa meillä on, kuin kavereilla, mutta en halua häntä, enkä koe rakastavani häntä intohimoisesti. No, olihan meillä puhetta yhteenmuuttamisesta ja katseltiin asuntojakin, mutta minä emmin koko ajan, eikä mikään asunto ollut hyvä. Sitten PAM! hän olikin irtisanonut asuntonsa ja raahannut vaatteitaan meille. Ja tavaroita hänellä on "kodissamme" muutama vaatekerta, jotain cd:tä. Ja partakone. Olen yrittänyt muokata ajatuksiani, että kyllä tämä tästä. Opin rakastamaan häntä, mutta samalla ristiriidat huutavat. Tuntuu, että tämä ei ole hänen "koti", hän ei edes ole kirjoilla talossa (posti kyllä tulee tänne), hän haluaa lapsia, mutta en ole edes tavannut samassa kaupungissa asuvia sukulaisia (hän kyllä on tavannut minun sukulaiset). Kun sitten siis yritän rakentaa tässä jotain, niin hän vastaa kaikkeen jotain ympäripyöreää, eikä mitään tapahdu. Olen niin turhautunut tähän tilanteeseen. Kaikenlisäksi, joudun muistuttamaan joka ikinen kuukausi sellaisesta asiasta kuin vuokra. Mikä on minun mielestä todella typerää. Mielummin potkisin kaverin ulos ja hoitaisin itse raha-asiani, mutta luonto ei anna asua siivelläkään. Olen miettinyt, että enpä otakkaan asiaa puheeksi kuukaudeksi kahdeksi ja jos jättää oman osan hoitamatta, kenkää tuloo. Mutta a) se ei ole kypsää käytöstä b) en jaksa odottaa niin pitkään.
Koen, että ollaan vain kämppikset. Hänestä on "hyötyä", lapsenvahtina ja kotipiikana, jos näin kylmästi asia esitetään. Enemmän annan koiralleni hellyyttä ja huomiota kuin hänelle. En vain voi.
Viime viikolla sitten sanoin, että tämä on tässä, enkä minä pysty jatkamaan tätä suhdetta. Olen kertonut tämän hänelle useammankin. Joskus perunut puheeni. Asiasta keskusteltiin ja kerroin miksi tunnen ja mitä tunnen. Hän kuunteli ja otti asiallisesti osaa keskusteluun ja kertoi oman mielipiteensä. Minä ajattelin, että meni hyvin ja voidaan erota sovussa. En halua loukata häntä. No, keskustelun jälkeen hän oli sitä mieltä, että asia selvitetty ja samaan malliin jatketaan..
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? ilman mitään SYYTÄ lopettaa suhde?jos sitä ei lasketa, että ei rakasta toista, niinkuin hän rakastaa minua.
Anteeksi epäselvä sepostus, mutta olen aika sekaisin ja turhautunut ja ärsyyntynyt..ja epätoivoinen..
Vastaukset 4
Vanhimmat
... katselu.
Näitä naisia/ tyttöjä, jotka yrittää saada elämäänsä saippuaoopperamaista elämää, on koko ajan enemmän ja enemmän.
Jotakin dramatiikka pitää aina yrittää saada aikaiseksi omaan elämään niinkuin on saippuaoopperoissa.
draamaa tai jotain, mitä voisi kutsua tunteeksi..
Mutta kiitos mielipiteestä. Eli ihan turhaan tässä antaisi periksi kun noin hyvän miehen päästäisi käsistä. Kun on niin näppärä noiden kotihommienkin kanssa..
Kultasi siis päätti noin vain sopimatta muuttaa kanssasi yhteen irtisanomalla oman asuntonsa. Missä hän sitten on kirjoilla jos ei asunnossasi ? Olet varmaankin ärsyyntynyt lisää kultasi päätöksestä tunkeutua asumaan kanssasi vaikka et ollut ollenkaan valmis siihen. Jouduit tilanteessa ikävään välikäteen.
Ehdotan, että napakoidut ja teet miehelle selväksi, että hän muuttaa muualle. Koska mies ei ole kirjoilla asunnossasi tilanne on teknisesti helppo hoitaa.
Jatkaako suhdetta erillään asuen vai lopettaa voit pohtia.
Siskoni muutti aikanaan kesäksi poikaystävänsä omistusasuntoon 'kesäksi' opiskelija-asunnon vuokran säästämiseksi. Poikaystävä ilmaisi kyllä hyvin selkeästi, että toivottavasti vain kesäksi. Homma ei toimi, jos toinen ei ole valmis yhdessä asumiseen. Tavoite pitää olla yhteinen.
"Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? ilman mitään SYYTÄ lopettaa suhde?jos sitä ei lasketa, että ei rakasta toista, niinkuin hän rakastaa minua. " ...
Entäs no jos kysytään niinpäin, että mikä on se hyvä syy aloittaa suhde? Käännetään se niinpäin, että sitä ei lasketa, että rakastetaan, mitä jää jäljelle? Onko sulla yhtään niin painavaa syytä aloittaa suhde, jos ei tosiaan rakasteta, että sä aloittaisit suhteen Mikä todella on esimerkiksi aloittamisessa tärkeää? Mietitkö siinäkin hyötyjä, raha-asioita, muuttamista? Saisko ne samat asiat sut aloittamaan todellisen ihmissuhteen, jotka nyt pitää sua suhteessa? Mieti.
Sitten voit miettiä, että mihin tarvit edes syytä jos lopetat suhteen jossa ei rakasteta. Koska loppujen lopuksi ei suhdetta edes aloiteta, jos ei jotain rakkauden tai syvän kiinnostuksen tai ihastuksen tunteita ole. Jos syytä ei ole suhteen aloittamiselle, miksi sitä pitäisi olla sen jatkamisellekaan?