"Viime viikolla oli syntymäpäiväni ja herätessäni oloni ei tuntunut kovin hyvältä. Menin alakertaan aamiaiselle, toivoen että vaimoni olisi suopealla tuulella ja toivottaisi minulle "onnellista syntymäpäivää" ja mahdollisesti saisin jopa syntymäpäivälahjan.
Kävi kuitenkin niin, että vaimoni tuskin mutisi hyvää huomenta, saatikka että olisi toivottanut "hyvää syntymäpäivää". Ajattelin, no se avioliitosta - lapset kuitenkin muistavat. Lapseni söivät aamiaista eivätkä sanoneet sanaakaan.
Niinpä lähdin töihin ja tunsin oloni hyvin alakuloiseksi. Kun kävelin toimistoon, sihteerini Jaana sanoi, "hyvää huomenta pomo ja hyvää syntymäpäivää". Olo tuntui heti vähän paremmalta, kun edes joku muisti.
Tein töitä yhteen asti, ja silloin Jaana koputti oveeni ja sanoi, "pomo, ulkona on niin kaunis päivä ja on syntymäpäiväsi, eiköhän lähdetä lounaalle, ihan vain me kahdestaan?" Sanoin, "kiitos Jaana, tuo on parasta mitä olen kuullut koko päivänä, mennään vaan!"
Menimme lounaalle, mutta emme tavanomaiseen paikkaan, vaan pieneen paikkaan missä oli varattu pöytä. Joimme kaksi martinia molemmat ja nautin ateriasta suunnattomasti. Matkalla takaisin toimistolle, Jaana sanoi, "tiedätkö, tänään on niin kaunis päivä...ei meidän tarvitse mennä takaisin töihin, eikö niin?" Vastasin, "ei kai, mitä sinulla on mielessä?" Hän sanoi, "mennään asunnolleni."
Kun saavuimme hänen asunnolleen, Jaana kääntyi puoleeni ja sanoi, "käväisen vain makuuhuoneessa, jos ei haittaa, ja tulen pian takaisin."
Hän meni makuuhuoneeseen, ja parin minuutin kuluttua tuli takaisin kantaen valtavaa syntymäpäiväkakkua. Hänen perässään seurasivat vaimoni, lapseni, tusinoittain ystäviäni ja työkavereitani, ja he kaikki lauloivat "happy birthday to you..."
Ja minä vain istuin siinä...
Sohvalla...
Alastomana...."
:D:D:D
Kävi kuitenkin niin, että vaimoni tuskin mutisi hyvää huomenta, saatikka että olisi toivottanut "hyvää syntymäpäivää". Ajattelin, no se avioliitosta - lapset kuitenkin muistavat. Lapseni söivät aamiaista eivätkä sanoneet sanaakaan.
Niinpä lähdin töihin ja tunsin oloni hyvin alakuloiseksi. Kun kävelin toimistoon, sihteerini Jaana sanoi, "hyvää huomenta pomo ja hyvää syntymäpäivää". Olo tuntui heti vähän paremmalta, kun edes joku muisti.
Tein töitä yhteen asti, ja silloin Jaana koputti oveeni ja sanoi, "pomo, ulkona on niin kaunis päivä ja on syntymäpäiväsi, eiköhän lähdetä lounaalle, ihan vain me kahdestaan?" Sanoin, "kiitos Jaana, tuo on parasta mitä olen kuullut koko päivänä, mennään vaan!"
Menimme lounaalle, mutta emme tavanomaiseen paikkaan, vaan pieneen paikkaan missä oli varattu pöytä. Joimme kaksi martinia molemmat ja nautin ateriasta suunnattomasti. Matkalla takaisin toimistolle, Jaana sanoi, "tiedätkö, tänään on niin kaunis päivä...ei meidän tarvitse mennä takaisin töihin, eikö niin?" Vastasin, "ei kai, mitä sinulla on mielessä?" Hän sanoi, "mennään asunnolleni."
Kun saavuimme hänen asunnolleen, Jaana kääntyi puoleeni ja sanoi, "käväisen vain makuuhuoneessa, jos ei haittaa, ja tulen pian takaisin."
Hän meni makuuhuoneeseen, ja parin minuutin kuluttua tuli takaisin kantaen valtavaa syntymäpäiväkakkua. Hänen perässään seurasivat vaimoni, lapseni, tusinoittain ystäviäni ja työkavereitani, ja he kaikki lauloivat "happy birthday to you..."
Ja minä vain istuin siinä...
Sohvalla...
Alastomana...."
:D:D:D
Vastaukset 14
Vanhimmat
Menin ansaan 6-0 olin aivan varma, että juttu päättyy toisin. Nyt olen selkeästi pervo...;-D
x) x) x) niin minäkin...
Tuo on vanha vitsi, eikä mitenkään liity hihhuleihin. Sait kai sitten 'hyvän' syyn kirjoittaa (kopioida) tänne jotakin, kun oikeaa asiaa aiheesta ei tainnut olla, vai..?
Saatko jonkun onnentunteen solvatessasi 'hihhuleita'?
...aina saan :D:D:D
Onnea sitten vain elämääsi ja onnentunteiden hakuyrityksiisi toisia solvaamalla. En voi kyllä arvostaa tuollaista tekevää henkilöä kovin korkealle, mutta sinulle varmasti riittää ihan oma ja näiden lapsellisten solvaajakaveriesi arvostus...
että en juuri tarvitse hihun arvostusta mihinkään. Näänänäänää...
..uskovaisilla on sellainen ongelma, että usko ja huumorintaju eivät mahdu samaan päähän.
Usealla uskovaisella on myös hillitön HIMO tunkea nenänsä ateistien joukkoon....sitten kurahousut vinossa kiukutellaan "-Mä en oo sun kaveri.."
Hähähähäähähähähähää..että tämä jaksaa minua naurattaa...lisää, lisää...;-D
Pitikö tuon siis olla se hauska kohta, kun vitsiin väännettiin väkisin 'hihhuli' sen naurettavan ihmisen paikalle?
Itse vitsille nauroin kyllä aikanaan (vuosia sitten) kun sen kuulin.
että kohdallasi on jotakin jäänyt 'vähän' kesken... Olit.., mitä, oliko se yli 40v..? =D
Onko ikä kiristänyt pipoa? Ota vähän jo löysemmin.
Kuka käskee lukea, jos noin kovin ottaa pannuun?
hyvä sketsin paikka:-D))))
kaulaan ja homma on selvä:-D)))
on hauskaa :) Tollakin sai jonkun suuttumaan :)
Ei kiva. Olisin halunnut tietää kuinka juttu jatkui. Tiedätkö sinä?