naimisiin menon jälkeen?
tuolla yhessä viestiketjussa tätä asiaa on painotettu, niin aattelin nyt kysyä teiltä, mikä on sitten konkreettisesti muuttunut kun olette menneet naimisiin?
tuolla yhessä viestiketjussa tätä asiaa on painotettu, niin aattelin nyt kysyä teiltä, mikä on sitten konkreettisesti muuttunut kun olette menneet naimisiin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mukava käytös muuttui määräileväksi ja väkivaltaiseksi.
Paitsi brokratiaa se kyllä helpotti. Muuten ei kyllä mielestäni mikään muuttunut. Minun perheeni suhtautuu mieheeni samalla tapaa kuin seurustellessamme, samoin miehen perhe minuun. Mutta varmasti tuli ainakin selväksi kaikille, että olemme suhteemme kanssa tosissaan =).
Kun soitin hänelle iltapäivällä kuten aina ennenkin monelta tulet kotiin. Ei tullut sitten kahteen päivään.
Eilen oli 6v hääpäivämme. Olemme rakastuneempia kuin silloin aikoinaan. Nukumme sylikkäin, kävelemme kadulla käsikädessä ja laitamme ruokaa yhdessä. Jotenkin luottamus ja yhteenkuuluvaisuudentunne vahvistuu vuosi vuodelta. Aluksi olimme levoton ja kiihkeä pari. Nyt on hyvä olla.
muuttunut.
Hän on täysin samanlainen ihminen, kuin seurustellessamme.
Takana avioliittoa nyt vuosi ja 2 kuukautta.
Opittiin tuntemaan toisemme ja alettiin vihata toisiamme. Ei siinä sen kummenpaa;D
Ei ehkä noin kuitenkaan sillä olimme seurustelu aikoina hyvin avioliittomaisissa oloissa. Eli mies käytännössä asui minun luona. meillä oli yhdessä mukavaa peräti
(vaikea uskoa mutta päiväkirja todistaa sen!!)
Mies oli silloin työntekijä mutta kun hänestä tuli yrittäjä ja minusta siinä samalla se muutti kaiken. tuli stressiä, ei ollut aikaa muuta kuin töissä, miehen materialistiset piirteet nousivat hallitseviksi ja myös varmaan hän yritti päästä joksikin perheen kuninkaaksi. Hänestä tuli määräilevä ja minusta aggressiivinen. jotenkin kummassa mies sai minussa esiin kaikki huonot puolet ja minä hänessä, koska muille/muiden seurassa me olimme täysin eri ihmisiä.
(Muiden oli vaikea kuvitella että meillä edes olisi ongelmia koska mies selitti kaikki aina parhain päin muille ja peitteli asioita joista minä olisin halunnut puhua muille (miehen tekemisiä, sitä että aina hän vain on oikeassa... se alkaa jossain vaiheessa ärsyttää ketä tahansa)). mies uskotteli myös että kaikki olisi hyvin jos minä hillitsisin käytöstäni... no oliko? Ei ollut!
silloin huomasin että vika ei ole vain minussa.
Kotona tiuskittiin ja heiteltiin tavaroita ja käytiin käsiksi ja uhkailtiin erolla ja poliisilla ja ties millä. jotenkin saatiin aina riidat sovittua kuitenkin ja luvattua itsekin että "oho... tuli tossa eilen vähn... noo mutta tästälähtien ei enää tapella, sinä lakkaat määräilemästä ja minä niskoittelemasta"
ja seuraavana päivänä sama ralli alusta (ja töissä piti olla vielä molempien suht väleissä)
Hyviä aikoja oli mutta joskus saattoi mennä viikkojakin, että vaan tapeltiin... toinen aloitti ja toinen jatkoi ja sitten oltiinkin jo kurkussa kiinni että "peru sanasi, peru sanasi heti".
Ja minä kun pidin itseäni leppoisana ja mies pitää itseään (ja kaverit ovat sanoneet) rauhaa rakastavana. Ikinä en ole elämässäni rähjännyt kenellekään niin kuin miehelleni ja hänellä on varmaan samat tuntemukset minun suhteeni. Rähjäämisestä tuli muuten kierre ja yhteenotosta tapa, siinä mielessä ymmärrän Mattia ja Merviä jos heillä on yhtään samanlaista... meillä ei ollut edes viinaa. siitä oli vaikea päästä pois... alkoi miettiä kotiin tultua että millä ukkoa kiusais, että se oikein raivostusi ja pääsis tappelemaan. Voisi sanoa että se oli tarkoitus hakuista aggressioiden väärää purkamista. Pahoja vammoja ei onneksi tullut tai minulle tuli mustelmia ja miehelle veri naarmuja.
pahinta aikaa oli ehkä toinen vuosi jos miettii tappelua. kolmantena vuotena ja neljäntenä (tämä vuosi?)pääsimme niin vihan kuin rakkauden tai muun sellaisen tunteista jotenkin eroon ja pitkiä tappelu jaksoja ei ollut oli vain syvää halveksintaa ja katkeruutta. En voi kuvitellakaan miestä ärsyttävämpää ihmistä (kamalampia ja vaarallisempia toki mutta ei niin ärsyttävää että parista sanasta alkaisin nähdä punaista ja tekisi mieli kuristaa)
Mies kieltää hyvinä hetkinä olevansa katkera (silloin minä olen taas maailman paras vaimo;D) mutta riidassa kaikki kaatuu niskaan.
nykyään
Molemmat välttelemme toisiamme, nukumme erihuoneissa, emme puhu jos ei ole asiaa, minä torjun kaikki miehen läheisyys yritykset mutta joskus vien hänelle mehua tms. huoneeseen että yhteiselo olisi edes hetkellisesti mukavaa ja hän maksaa vuokran ja muut kulut (myös minulle ruokarahaa tms. kuten ennenkin), koska hänellä ei ole tiedossa muuta osoitetta (vaikka aina on ponnekkaana muuttamassa jonkun luo;D siinä se on ollut se matkalaukku pakattuna ja vuoden olkkarin lattialla).
No joo tästä tuli nyt taas tällainen vuodatus mutta annetaan "niille" nyt jotain puhuttavaa;D
tekstisi herätti tosi ristiriitaisia tunteita, välillä teki mieli itkeä ja välillä nauraa. kaikkea hyvää sinulle ja jaksamisa!