Olen ns. toinen nainen, jonka "takia" mies jätti entisen vaimonsa. Exvaimo on vieläkin katkera ja välttelee meitä, jopa ihan fyysisesti. Asumme aika lähekkäin, koska lapset meillä viikon, hänellä viikon, ja koulu lähellä myös. Täm exä jopa käy eri kaupassa jottei vahingossakaan törmäisi meihin. Kerran tuli vastaan, ei kunnolla eden tervehtinyt. Ja erosta tulee tänä vuonna jo 4 vuotta täyteen sentään. Toisena (uutena) naisena minut on otettu sukuun hyvin vastaan. Se että "rikoin" avioliiton ei tee minusta pahaa. Avioliitto oli jo sisältä särkynyt kun tulin kuvioihin, ja mies oli tehnyt erotyötään jo useita vuosia. Rivien välistä saan kuulla, miten jopa miehen vanhemmat eivät liiemmin olleet pitäneet epäsosiaalisesta ja jopa töykeästä, sisäänpäinkääntyneestä exvaimosta. Tietysti tulivat toimeen asiallisesti, fiksuja kun ovat, mutta olivat ihmetelleet miten mies pärjäsi tämän naisen kanssa niinkin monta vuotta. Monet yhteiset ystävät ovat sanoneet, miten jo vuosia sitten he lopettivat pitämästä yhteyttä exvaimoon tämän ollessa töykeä ja niin vaikea tyyppi. Miksei siis mies saisi olla onnellinen, kun on löytänyt vihdoin omanlaisensa hyväntuulisen ja menevän naisen. Nyt on exälläkin hyvä tekosyy jäädä kotiinsa murjottamaan, kun on petetty ja jätetty. Ei se aina niin yksipuolista ole se erokaan. On pystyttävä myös löytämään vikoha itsestä eikä aina syyteltävä sitä miestä ja toista naista.
surra saa, mutta totuus pitää kohdata
Timi3
151429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että mies oli tehnyt erotyötä jo monta vuotta ennen avioeroa mutta ei sitten kuitenkaan malttanut odottaa virallista eroa ennenkuin aloitti uuden naisen kanssa. Hoh-hoijaa.. väkisinkin herää kysymys kuka tässä tarinassa oli fiksu ja kuka ei.
Miksi ihmeessä muuten sinun pitää tilittää kaikelle kansalle toisen ihmisen käyttäytymisestä - varsinkin, jos erosta on jo neljä vuotta? Miksi ihmeessä arvostelet julkisesti toista ihmistä? Yritätkö kenties jotenkin puhdistaa omaa omaatuntoasi? Anna ex-vaimon elää niin kuin tahtoo ja olla tervehtimättä sinua, jos haluaa.
Tässäkin tapauksessa mietin, että jos mies mietti eroa jo vuosikausia niin miksi ei sitten eronnut. Kuten niin moni muu näistä pettäjistä. Asioita pitää puhua ja tehdä ratkaisuja mutta aina ennenkuin se uusi suhde löytyy. Minun mielestäni ei ole aikuismaista käytöstä etsiä ensin uusi ja erota sitten. Monesti ne asiat jää sitten käsittelemättä, kuten meilläkin. En vielä tänäkään päivänä tiedä mikä minussa oli niin "pahasti vialla" että ex:n ei ollut hyvä olla. Hän vain sanoi, ettei meillä ollut enää kivaa. Olisi kiva tietää mitä itsessään pitäisi muuttaa jos vaikka joskus se uusi suhdekin löytyy. Kun asiat hoitaa puhumalla selväksi ennen eroa ja ennenkaikkea uusia ihmissuhteita niin se "jätetty" osapuolikin selviää ehkä erosta nopeammin eikä vihaa ja katkeruutta synny niin paljon.
tuota samaa mikä tulee esille melkeen joka jutussa,,PUHUMINEN! miks se on niin vaikeeta. itsellä vähän samaa tarinaa takana ex vaimo lähti yllättäen toisen matkaan ja ei kuulemma ollut hyvä olla tjn, varsinaista syytä ei ees esittänyt miks ei ollut hyvä olla ja jos ois niin miks ei sanonut ajoissa vaan piti olla "varamies" jo katottuna, nooh tästä aikaa jo 8 vuotta ja alkaa asiat hahmottua vaikka koskaan en unohda niin se vaan menee ainakin mun kohdalla. toki vikaa on ollut varmaan minussakin,
Villi veikkaus on että miehistä 90 % toimii erotilanteessa noin. Eihän ne voi olla hetkeäkään yksin.
Oletkos nähnyt palstoilla tai tosielämässäkään juuri katkeraa miesexää tai haukuttua miesnyxää :)
Naiset hoitavat asiat niinkuin kuvaat, miehet jättää jälkeensä palavia raunioita ja raivokkaita naisia.
Varmaan se pännii kun elämässä on ihminen joka tuomitsee käytöksesi ja miehesi valinnat menneisyydessä - tai vähintään pitää niitä epämoraalisina, ja tuntee vaikeita tunteita. Se voi harmittaa, mutta totuus pitää kohdata siinäkin asiassa.
Minua on ihmetyttänyt aina näiden sivusuhteeseen jo avion aikana lähteneiden perustelu omalle oikeudelleen antaa tunteen mennä järjen edelle (ja vastuun esim. perheestä edelle): tunteilleen ei vaan voi mitään!! Rakkaus on sellaista! Ok. Jos sitten niin on, niin mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää, että myös muunlaiset tunteet ovat tunteita, eikä niille mitään voi. Miehesi exän tunne sinua kohtaan on varmasti asia jota hän ei ole elämäänsä toivonut, mutta jonka kanssa hänen nyt vain on elettävä. Anna ihmisen olla äläkä hauku selän takana - arvosta nyt edes sitä että kantaa katkeruutensa itse tykönään eikä häiriköi teitä, niinkuin kuulemma jotkut exät.
Surra tätä saat, mutta totuus pitää kohdata. Ja totuus on se että monelle ihmiselle suhteen aloittaminen toisen ollessa vielä edellisessä suhteessa (ehkä perheellinenkin) koetaan epämoraalisena ja vältettävänä toimintamallina.
Sinua se varmaan harmittaa ja surettaa, että maailmassa (vieläpä elämässäsi, kun on lasten äiti) on ihminen, joka ei hyväksy moraalisesti ratkaisuasi ja miehesi ratkaisua, ei pidä sinusta, ja kokee tavastasi tulla hänen elämäänsä vaikeita tunteita.
Monesti kuulee sivusuhteen alkamista perusteltavan pyhistelyillä kuten tunteilleen ei vaan voi mitään, rakkaus syttyi jne. Jaa. Jos nyt sivusuhdepariskunta ei näille tunteille mitään voinut, niin paljonko on oikeutettua vaatia katkeruuden, hylätyksitulemisen, surun, kivun ja vihan tunteiden suhteen jätettyä puolisoa "vaan voimaan tehdä jotain" tai "ottamaan itseään niskasta ja kohtaamaan totuus",
Ehdotan että kohtaat itse sen totuuden, että vaikka tällaisia (parisuhteen rikkoutumisia ja uuden alkamisia ennen kuin vanha on selvitetty) tapahtuu, niin kaikki eivät sitä tapaa erityisen moraalisena ja hyvänä alkuna parisuhteelle pidä. Eivätkä mainitulla tyylillä toimivia ihmisiä erityisesti arvosta.
"On pystyttävä myös löytämään vikoha itsestä eikä aina syyteltävä sitä miestä ja toista naista."
Hehhee! Ja mitähän frouva omassa viestissään sitten tekee???
Niin makaa kuin petaa sanon minä. Jo on hemmetti jos sinun hyvän mielesi vuoksi ex-vaimon pitäisi vielä kauniisti tervehtiäkin ja ehkäpä vielä ihan small-talkiakin heittää. Elä sinä elämääsi ja ihaile itseäsi sukulaisten kehuessa ja anna exän olla.
kun tapahtuu omalle kohdalle! Se vaan ei oo niin helppoa kuin luulet!
Mulla tapahtu omalle kohdalle vastaavaa. Ja voin sanoo et en haluais tuntee vihan ja katkeruuden tunteita!!! Ei mahda vaan mitään kun nään exän alkaa vaan v.....taan niin paljon et ei paljo jaksa moikata. Helppoo ois jos ei olis lapsia mukana!!! Jos ei olis en soittais, puhuis, moikkais tai mitään ihmiselle joka tekee mulle noin. Se ois mulle ilmaa!!!!. Mut joutuu repiin haavoja joka kerta lapsia vaihdettaessa.
Sitä vaan et tajuat sit kun joskus saat kokee sen ku miehes ei vaan voi niille tunteille mitään...
Moikkalet ja hymyilet exälle ja uudelle akalle sit vaan...
Lähinnä tässä halusin tuoda esille sen että ns. normaali ihminen ei jää pyörimään itsesääliin ja katkeruuden tunteisiin neljäksi vuodeksi, vaan työstää vaikeatkin tunteet ja jatkaa elämää, vaikka sitten terapian avulla. Erot ja kuolemat ym. ikävät asiat kuuluvat elämään ja nekin opettavat ihmistä. Niillä on oma merkityksensä. Itsekin olen kohdannut avoliitossani pettämistä, valehtelua ja tullut jätetyksi, mutta en ole silti jäänyt siihen rypemään. Halusin kertoa vaan sen huomion, jonka olen tehnyt, että normaali ihminen selviää erosta ja jätetyksi tulemisesta yleensä jo parissa vuodessa. Sellainen ihminen joka eristäytyy ja katkeroituu, on yleensä jo luonnostaan sisäänpäinkääntynyt ja sosiaalisesti poikkeava tyyppi, eikä tule välttämättä toimeen ihmisten kanssa. Tällaisella on usein negatiivinen suhtautuminen elämään yleensä, ja kun jotain ikävää tapahtuu, on siihen liian helppo jäädä "kiinni" kun ei oikein pärjää ihmissuhteissa ja omassa elämässään. Kehenkään toiseen ihmiseen (edes aviomieheen tai vaimoon) ei voi eikä saa perustaa omaa onnellisuuttaan tai minuuttaan. Jos näin on tehnyt ja tuleekin ero, joutuu aikuisena ruveta itsenäistymään, ja se saattaakin tehdä joillekin ihan hyvää.
kun pitää toisten ihmisten normaaliutta ja epänormaaliutta määritellä. Mitäs jos nyt nauttisit vaan ihan itse täydellisyydestäsi? Vai- eikö se ehkä niin täydellistä olekaan?
Kirjoitit: 'ns. normaali ihminen ei jää pyörimään itsesääliin ja katkeruuden tunteisiin neljäksi vuodeksi, vaan työstää vaikeatkin tunteet ja jatkaa elämää, vaikka sitten terapian avulla'. Suosittelen terapiaa sinullekin, jotta voit jatkaa ihka omaa elämääsi siitä huolimatta, ettei miehesi ex-vaimo tervehdi ilolla sinua, joka olit hänen miehensä kanssa ennen avioeroa.
Mikä muuten saa sinut päättelemään, ettei ex-vaimo ole selvinnyt erosta?
olen kai minäkin jollakin tavalla selvinnyt erosta,mutta en halua olla missään ylimääräisessä tekemisessä ex-vaimon ja hänen uutensa kanssa,kaveriksi en aio ruveta.
Ymmärrät kai, että tunteet kulkevat omaa rataansa, niitä on hankala ohjata tieteellisesti.
Kuitenkin selviäminen erosta ja esim. luottamuksen menetyksestä ei ole helppo juttu. Et voi tiimalasista katsoa aikaa, että nyt hän on selvinnyt asiasta. Mielestäni exän ei tarvitse esittää mitään.
Kuitenkin on hankala tietää, mitä suhteen sisällä on tapahtunut ennen sinua ja osittain sinun aikanasi, kun olet ollut kolmantena pyöränä.
kun pitää noin kovin todistella entisen vaimon huonoja puolia. Se että entinen vaimo on ollut ilmeisen kusipäinen, tekee miehen toiminnan ymmärrettäväksi, mutta sinusta se ei tee sen parempaa. Lumppu mikä lumppu.
parempaan vaihtaa,ei oo sullaka kaikki kotona,miksi sen ex-akan pitäs sulle moikata,mitä ihmeen hyväksyntää sää siltä haluut??
Mitä sulle ylipääntään kuuluu ex-akan olemiset???
Mistä sää tiedät kuinka onnellinen se on?
Pitäisit huolta vaan omista asioistasi ja vahdi sitä ukkoas,ettei se vaan tee sulle samoin kun sille ex-akalle.
Ole onnellinen et se suku sun hyväksyi.