Itse halusin lopettaa suhteen. Nyt asutaan erossa ja ikävä on ihan kauhee. Halusin eron koska en tuntenut rakastavani häntä enää ja kaikki oli niin tylsää. Nyt kaipaan häntä hulluna!
Koko asumusero tapahtui noin kuukaudessa. Jos kämpän saamisen suhteen olisikin kestänyt kauemmin, olisimmeko vielä sitten yhdessä, päättäneet silti jatkaa ja yrittää?
Ahdistaa todella paljon. En kuitenkaan lähde mitään peruuttamaan enkä edes voi. Kummaltakin kulunut paljon rahaa, aikaa ja energiaa ostaa ja hankkia uusia tavaroita, jakaa yhteisiä jne... Tiedän, että hän haluaisi olla yhdessä mutta en voi nyt lähteä perumaan....
Ja suhteen lopettamisessa ei ollut kyse mistään pikastopista vaan asiaa mietin lähemmäs vuoden.
Voi kun sais tän ikävän ja itkuisuuden pois. Itsepähän tähän tilanteeseen "halusin"....=/
Eli ei se aina ole helppoa jättävälle osapuolellekkaan.
Koko asumusero tapahtui noin kuukaudessa. Jos kämpän saamisen suhteen olisikin kestänyt kauemmin, olisimmeko vielä sitten yhdessä, päättäneet silti jatkaa ja yrittää?
Ahdistaa todella paljon. En kuitenkaan lähde mitään peruuttamaan enkä edes voi. Kummaltakin kulunut paljon rahaa, aikaa ja energiaa ostaa ja hankkia uusia tavaroita, jakaa yhteisiä jne... Tiedän, että hän haluaisi olla yhdessä mutta en voi nyt lähteä perumaan....
Ja suhteen lopettamisessa ei ollut kyse mistään pikastopista vaan asiaa mietin lähemmäs vuoden.
Voi kun sais tän ikävän ja itkuisuuden pois. Itsepähän tähän tilanteeseen "halusin"....=/
Eli ei se aina ole helppoa jättävälle osapuolellekkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi sitten kirjoitat, ellet halua kuulla jotakin muuta. Se näkyy niin selvästi riveiltäkin, ja niin niiden välistäkin. Mitä rahasta, energiasta, ajasta, huonekaluista ja tavaroista yleensä...se on lopultakin vain maallista (vaikka sitä kaikkea tarvitaankin). Miksi et voisi tehdä toisin? Etkö uskalla nöyrtyä? Kumpikinhan teistä haluaa toisensa takaisin! Jos ero on lopulta paras ratkaisu, unohda tekstini, mutta muussa tapauksessa: huolimatta vuoden miettimisestä ja sitten erosta, ehkä se onnistuu paremmin uudestaan, kenties kypsempinä ja toisianne enemmän arvostavina. Tylsyyshän karisi jo, miten olisi tutkata käytännössä eloa yhdessä?
sen verran sanon että elä hetkessä ja tunteessa!
...järjellä ei tässä elämässä ole mitään sijaa...
Hei suru-muru,
olet miettinyt eroa niin kauan, joten uskoisin että oikeasti se oli hyvä ratkaisu. Mutta outoa että on nyt noin ikävä. Oletko miettinyt että miksi elämäsi oli tylsää? Ethän voi olettaa että toinen ihminen tekee elämääsi sisällön? Kyllä sinun on osattava tehdä itsesi onnelliseksi, eikä odottaa että joku muu luo sinulle mielenkiintoisen elämän? Yksi viisas nainen sanoi kerran minulle: jos elämäsi on tylsää, katso peiliin. Olen huomannut että se on todella totta.
Joten, jos kyseessä ei ollutkaan rakkauden puute, vaan se että et tiedä mitä elämältäsi haluat tai et uskalla tehdä asioita joita oikeasti haluat, niin eihän siihen ole ratkaisuna jättää elämänkumppania!
Joka tapauksessa, nyt on aika niellä kaikki ylpeys ja miettiä mitä oikeasti haluat, ja miksi sinulla oli niin huono olo suhteessa? Oliko ongelmana teidän suhde vaiko jokin selvittämätön asia sinussa itsessä? Älä kuitenkaan hätiköi, nyt kun asutte erillään niin sinulla on erinomainen mahdollisuus selvittää mietteesi ja tunteesi. Ehkä olisi hyvä tavata kuitenkin exääsi (jos hän suostuu) ja katsoa onko tunteita jäljellä? Ei silti tarvitse rynnätä takaisin, kerro hänelle että haluat rauhassa selvittää tilannetta itseksesi. Jos/kun olet varma, että haluat jakaa loppuelämäsi sen miehen kanssa, niin ei muuta kuin äkkiä takaisin, ennen kuin on liian myöhäistä. Kyllä rakkaus on tärkeämpää kuin raha. Jos taas tulet siihen tulokseen että kaipaat häntä enemmän siksi että et osaa olla yksin, kuin että haluat oikeasti JUURI HÄNET jakamaan elämäsi, älä missään nimessä mene takaisin. Mielestäni ei ole oikein antaa hänelle uutta toivoa jos kyse on vain siitä että haluat "jonkun", ja paremman puutteessa tuo exäkin käy...