Kuuluuko musikaali syötävien kaalien lajikkeeseen ja onko se yhtä hyvää kuin kukkakaali, heh heh hee
En voine tietää pidänkö musikaalista ennen kuin olen maistanut sitä pelkän ajatellun abstraktion perusteella joka on ajatuserittelyllä syntynyt ja abstrahoitunut osamielle havainnosta eikä intelligenssin kirkkaalle kuvasstimelle projisoitunut objektivoitunut tahdonliike
Deliuksella ei juuri huonoja kappaleita olekaan en ainakaan muista että olisi vaan hän oli kuin alkemisti joka osasi muuttaa epäjalon metallin kullaksi. mutta Orff joka käyttää rajoitettua tyyliä joka on tahallisen pelkistettyä perustuen selkeään ja monotoniseen rytmiikkaan lyömäsoittimien luomaa ryttmitaustaa vasten saa aikaan tyjänpäiväistä tautologiaa ja repetitiota tuskastuttaen kuulijaa mm. Die temporun die fine comoedie joka on primitiivisimpiä näyttämöteoksia uudessa anti-intellektuaalisuudessaan jota olen kuullut enkä koskaan jaksa enää uudelleen kuunnellakkaan niin masentavan yksitoikkoista musiikkia mitä olla ja saattaa mutta jonka jopa karajan tohti johtaa levylle.
Schubertkaan ei juuri huonoja teoksia säveltänyt. Edes oopperoita joiden melodiikka, rohkea soinnunkäyttö ja rikas orkesteriväripaletti ovat äärimmäisen kiehtovia useimmiten mutta italialaisten oopperoiden pinnallinen kevytmielisyys ovat masentavia mitä itse musiikkiin tulee; melodiselta muodonnaltaan kaavamaisen stereotyyppisiä, harmonisen ajattelun niukkuus, ja staattisuus sekä muodon detaljeihin nähden tökerö säveltäminen saavat minut viittaamaan kintaallaan näille.
En ole ihastunut Debussyn pelleaksestakaan enkä koskaan ole kuunnellut sitä kokonaan, vaan levy on pölyttynyt hyllyssäni joutilaana vuosikymmenet sen resitoivan tylsisytttävän deklamaation vuoksi joka saa aikaan täysin epämelodisen ja epämusikaalisen staattisen vaikutelman kokosävelharmonisessa struktuurissaan.Käsittämätöntä että tällainen tylsä puheooppera kelpaa oopperalAVOILLE. Äkkiähän siinä torkahtaa.
En voine tietää pidänkö musikaalista ennen kuin olen maistanut sitä pelkän ajatellun abstraktion perusteella joka on ajatuserittelyllä syntynyt ja abstrahoitunut osamielle havainnosta eikä intelligenssin kirkkaalle kuvasstimelle projisoitunut objektivoitunut tahdonliike
Deliuksella ei juuri huonoja kappaleita olekaan en ainakaan muista että olisi vaan hän oli kuin alkemisti joka osasi muuttaa epäjalon metallin kullaksi. mutta Orff joka käyttää rajoitettua tyyliä joka on tahallisen pelkistettyä perustuen selkeään ja monotoniseen rytmiikkaan lyömäsoittimien luomaa ryttmitaustaa vasten saa aikaan tyjänpäiväistä tautologiaa ja repetitiota tuskastuttaen kuulijaa mm. Die temporun die fine comoedie joka on primitiivisimpiä näyttämöteoksia uudessa anti-intellektuaalisuudessaan jota olen kuullut enkä koskaan jaksa enää uudelleen kuunnellakkaan niin masentavan yksitoikkoista musiikkia mitä olla ja saattaa mutta jonka jopa karajan tohti johtaa levylle.
Schubertkaan ei juuri huonoja teoksia säveltänyt. Edes oopperoita joiden melodiikka, rohkea soinnunkäyttö ja rikas orkesteriväripaletti ovat äärimmäisen kiehtovia useimmiten mutta italialaisten oopperoiden pinnallinen kevytmielisyys ovat masentavia mitä itse musiikkiin tulee; melodiselta muodonnaltaan kaavamaisen stereotyyppisiä, harmonisen ajattelun niukkuus, ja staattisuus sekä muodon detaljeihin nähden tökerö säveltäminen saavat minut viittaamaan kintaallaan näille.
En ole ihastunut Debussyn pelleaksestakaan enkä koskaan ole kuunnellut sitä kokonaan, vaan levy on pölyttynyt hyllyssäni joutilaana vuosikymmenet sen resitoivan tylsisytttävän deklamaation vuoksi joka saa aikaan täysin epämelodisen ja epämusikaalisen staattisen vaikutelman kokosävelharmonisessa struktuurissaan.Käsittämätöntä että tällainen tylsä puheooppera kelpaa oopperalAVOILLE. Äkkiähän siinä torkahtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Odotan vesi kielellä tilaamiani Deli-ja Schubert-ja Weill- levyjä kuin Proustin paroni pientä teemaansa
Päästöistäsi päätellen olet tainnut vetää kummempaakin mömmöä.
Hienoja nuo sivistyssanat. Ne tuovat tekstiin "uskottavuutta" :D