Koin olevani vielä vuosi sitten kohtuullisen onnellinen ja tyytyväinen sinkkuelämääni, kun silloiset tavoitteeni ja haaveeni elämässäni liittyivät enimmäkseen ihan muihin asioihin, kuin parisuhteen löytämiseen. En silloin edes aktiivisesti etsinyt seuraa ja ajatukset pyörivät aivan muissa asioissa. Kesällä minulla oli lyhyt seurustelusuhde, joka kuitenkin päättyi suhteellisen nopeasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin ajattelemaan oikeasti mahdollista parisuhteessa elämistä. Ja vaikka eroaminen tuntui lopulta oikealta ratkaisulta, niin olen sen jälkeen huomannut kärsiväni enemmän yksinäisyydestä kuin ennen. Samat negatiiviset ajatukset tulivat taas mieleen, kun yksi suhteenpoikanen kariutui jo aivan alussa tuossa joulun aikaan...
Mietinkin, että onko etsimisessä mitään järkeä, jos se aiheuttaa vain masennusta, unettomuutta ja kyvyttömyyttä keskittyä muihin asioihin elämässä. Pitäisikö vaan poistaa profiili netistä, lopettaa etsiminen ja palata entiseen elämään? Toisaalta en halua myöskään viiden vuoden päästä miettiä katkerana, että josko kuitenkin minulle olisi joku ollut jossain...
Mietinkin, että onko etsimisessä mitään järkeä, jos se aiheuttaa vain masennusta, unettomuutta ja kyvyttömyyttä keskittyä muihin asioihin elämässä. Pitäisikö vaan poistaa profiili netistä, lopettaa etsiminen ja palata entiseen elämään? Toisaalta en halua myöskään viiden vuoden päästä miettiä katkerana, että josko kuitenkin minulle olisi joku ollut jossain...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tietynlaisella tyynellä ja tasaisella ololla pääsee pitkälle, mutta elämää sellaisena kuin minä sen käsitän, on elänyt vasta silloin kun on kokenut erilaisia tunne-elämyksiä.
Erilaiset voimakkaat tunteet ovat niitä asioita, jotka mm. jättävät voimakkaimmat muistot. Kovat pelon, himon, rakastumisen, epätoivon, onnen, onnettomuuden, surullisuuden, jännityksen, odotuksen, pettymyksen jne tunteet ovat ne, mitä me kannamme mukanamme.
Voisin jopa väittää että ne ovat pääasiassa se, mistä meidät on tehty.
Ja kaikille, jotka lukevat tekstejä kuin piru raamattua, niin tässä en nyt tarkoita mitään muuta kuin uskallusta elää normaalia elämää, laittaa itsensä alttiiksi ja kuunnella mitä se elämä oikein kuiskiikaan.
Vielä kun itsekin oikeasti oppisi toteuttamaan tuota käytännössä :)
..että jos - ja kun, sulle on joku tuolla jossain, niin se ei todellakaan ole tulematta sen takia, että poistat profiilis netistä.. Tosin sä voit joutua odottamaan sitä kauemmin, ku sen viis vuotta, mut oisko pettymys pienempi, jos ns. ei olis haku päällä? Tokihan sitä voi silmät avoimena pitää, mutta ei se löytäminen saa olla elämän pääasia?
Olisiko paluu siihen entiseen mahdollista? Vai oliko se kuitenkin jo niin "loppuunkaluttua", että sitä "eksyi" ja eksyisi uudelleenkin parisuhteeseen? Ehkä sen "jonkin" kaipuussa?
Kyllä mä ajattelen, että kun ihmisellä menee ns. lujaa yksinään, sillä on paremmat mahdollisuudet parisuhteessakin.
Nykyinen tilantees kuullostaa siltä, että sen suhteen pitäis tosiaan täyttää jokin kohtuu suurikin "aukko" siellä elämässä?