Ovatko avioeroperheiden lapset aikuisina tunneköyhiä. Siis eivät osaa osoittaa hellyyttä, eikä rakkautta. Eivät pidä puolison kosketusta tärkeänä, eivät osaa kaivata sitä, eikä antaa.
Vaimoni on monilapsiseta avioeroperheestä ja on koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt ilman isää, eikä äitikään ole ollut suuremmin läsnä hänen elämässään.
Olen pohtinut näitä asioita pelkästään itsekseni, kertomatta kenellekkään, joten kysynkin onko kelläkään arvoisista lukioista samanlaisia elämänkokemuksia.
Vaimoni on monilapsiseta avioeroperheestä ja on koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt ilman isää, eikä äitikään ole ollut suuremmin läsnä hänen elämässään.
Olen pohtinut näitä asioita pelkästään itsekseni, kertomatta kenellekkään, joten kysynkin onko kelläkään arvoisista lukioista samanlaisia elämänkokemuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikään ei todista, että näin olisi, vaikka mikään ei todista ettei näin olisi. En ainakaan ole mitään sen tieteellisempää asiasta lukenut, mutta kokenut, siis pelkkää mutua:
En usko, että avioeroperheestä lähtee sen tunneköyhempää ainesta mitä ehjemmästä. Perheen sisäinen tila ratkaissee minkälaiset eväät kukakin saa matkalleen.
Tietänet itsekin, ettei avioliitto ole mikään takuu hyvinvoinnille.Syyt miksi ketkäkin vanhemmat eroavat tai ovat eroamatta on jokaisella omat ja kaikilla erit.
Mä edustan eronneitten vanhempien eronnutta lasta, ja mulla on lapsia. En voi tietää, olisinko kasvanut tasapainoisemmaksi, jos vanhempani eivät olisi eronneet, sitä on mahdoton tietää.
En usko,etteikö avioeroperheen lapsi kaipaisi rakkautta, läheisyyttä, kosketusta. En usko. Jos teillä nyt on sellainen tilanne, vaimosi tuntuu tunnekylmältä ja kaihtaa sinua, vika on varmasti jo muualla kuin lapsuuden kokemuksissa. Lapsuuteen on niin helppo vedota; se meni jo, liian nopeasti, eikä siihen voi palata korjatakseen asioita, joita kuvittelee jääneen korjaamisen tarpeen alle.
Eteenpäin pitää mennä, tuleen ei saa jäädä makaamaan. Vastuu tästä päivästä, sen onnesta ja onnettomuudesta on itsellään; mulla on takana jo 40vuotta omia valintoja.
Tietysti voisin vieläkin syyttää vanhempiani siitä, että erosivat, mutta yhtä hyvin voin kiittää. Jos olisin kasvanut sen henkisen ja fyysisenkin väkivallan alla mitä heidän liittonsa oli silloin kun olin pieni, minusta olisi saattanut kasvaa paljon neuroottisempi ja vähemmän todellisuudentajuinen mitä olen nyt, kun kasvoin lähes tulkoon aikuisen huomiotta.
Se on vähän kuin että kukin saa oman leiviskänsä, hoitaa miten hoitaa. Mä jouduin muotoilemaan oman onneni niistä aineksista mitä oli, ja mitä tavoitin omin pyrkimyksin.
Omaan leiviskääni olen tavoittanut laajantunneskaalan, kaipuun toisen lähelle, hellyyden antamisen ja saamisen.
Omista lapsistanikaan ei ole tullut tylyjä, kylmiä, vaan heillä on omatunto, joka kertoo oikean ja väärän rajan, he osaavat kaivata, antaa, saada.
Ymmärrän hyvin haluasi löytää vastausta siihen miksi vaimosi vaikuttaa tunneköyhältä. Jos tässä pitää valita puoli, onko se pelkästeen hänen vanhempiensa avioeron syytä, vastaan että ei todellakaan.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, minne vaimostasi on kadonnut se ihmettelevä, kaipaava ja kokeva pikkutyttö, joka hänessä joskus varmasti on ollut, ei ratkea sillä miten kauaksi pystyt katsomaan. Mitä ilmeisemmin sinun pitää kääntää katsettasi siihen kohtaa elämää missä nyt olet.
Omista lapsistanikaan ei ole tullut tylyjä, kylmiä, vaan heillä on omatunto, joka kertoo oikean ja väärän rajan, he osaavat kaivata, antaa, saada.
asuiassta kolmanteen: Tuli vaan tästä mieleen, akteeksi vaan, että olen ollut tyly, kylmä ja vaikuttaa varmaan siltä, ettei omatuntokaan oikein toimi.
Tiedän ihmisiä,joiden vanhempien liitto kestänyt yli 40,jopa eräällä yli 50 vuotta..mutta suurin syy tuohon "tunneköyhyyteen"on se ettei lapsuudenkotona ole osoitettu rakkautta.Ei lapselle,eikä vanhemmat toisilleen lapsen nähden.
Kun näen omat appivanhempani,en ihmettele miksi mies on tuppisuu..eikä tunteitaan osoita,vaan vetäytyy eikä ota vastuuta mistään.
Omat vanhempani onneks näyttäneet että toisiaan rakastavat,ja yhdessä viihtyvät.
Sitt on tuttuina niitä eroperheenlapsia,jotka ei näytä kärsineen vanhempiensa erosta.Hyvillään vaan että vanhemmat ymmärsivät erota,ja he saivat siten ehjemmän lapsuuden..ilman riitoja.