Onko teistä kukaan hakenut ammattiapua häiriköintiin?
Siis apua niin päin ,että itse lakkaisi häiriköimästä toista. Jos olette oliko siitä apua ja kuinka nopeasti? Käytettiinkö apuna esim. mieliala lääkitystä?
Olen kiitollinen, jos jaatte kokemuksia kanssani.
Siis apua niin päin ,että itse lakkaisi häiriköimästä toista. Jos olette oliko siitä apua ja kuinka nopeasti? Käytettiinkö apuna esim. mieliala lääkitystä?
Olen kiitollinen, jos jaatte kokemuksia kanssani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hae sitä apua sieltä.
siis jos et ymmärrä että tässä on kyse muusta kun
tuommoisetsta yleistyksestä niin pidä pääsi kiinni.
Niin, mie olen nyt 4 viikkoa ollut "kuivilla"- ei puhelun puhelua, ei viestin viestiä.
Puhelinlasku ei ole pienentynyt yhtään, mutta
sen sijaan että pommittaisin exää, soitan jollekkin muulle, että saa ajatuksiin muuta
kun sen asian.
Helppoa se ei ole, käsi hapuaa aina ensin exän
nron mutta vaikka toisella kädellä avittaen olen
kääntänyt puhelun jonnekkin muualle.
Ylpeä olen itsestäni, kovvoo hommoo, mutta kestettävä on eikä tässä vaiheessa kannata enää
luovuttaa.
Koita vaan siekin pinnistellä, edes päivä. Yksinäisinä hetkinä tee vaikka mitä muuta, ihan mitä hyvänsä, leiki vaikka että puhelin polttaa
ja on paholaisen keksintö !
Koita miettiä kaikki ne hyvät asiat elämääsi mitä ikinä toivot, mielikuvissa on voimaa !
Minusta ajatuksesi on ihan hyvä! Häiriköinti juontaa aina juurensa jostakin, joten miksi asiasta ei voisi puhua terapiassa? Täysin vieraalle ihmiselle on, toisin kuin yleisesti ajatellaan, melkoisen paljon vapaampi puhua, sillä ei tarvitse pelätä, että hän juoruilisi tutuille tai muuten vaikuttaisi lähipiiriin negatiivisesti / toisi paineita. Hän ei tuomitse mutta antaa objektiivista ulkopuolisen ihmisen näkökulmaa niin että omiin tunteisiinsakin saa ns. etäisyyttä. Luulen että puhuminen jollekin asiantuntijalle auttaisi, häiriköintihän voi johtua esim. patoutuneista tunteista, hylätyksitulemisen pelosta jne. joka saattaa liittyä jo varhaislapsuuteen. Terapiaan hakeutumisessa ei ole nykypäivänä yhtään mitään noloa. Minusta se on viisautta, jos ottaa apua vastaan. Kaikkea taistelua ei tarvitse käydä yksin. Jos on olemassa mahdollisuus saada apua, niin on viisasta kokeilla. Oman mielöenterveytensä ja henkisen hyvinvointinsa eteen kannattaa panostaa, eikä yksin kärvistellä vaikeiden tunteiden keskellä. Ihminen saa olla heikko, mutta ihmisellä ei ole oikeutta purkaa tunteitaan toiseen häiriköinnin kautta. Terapiassa saa olla vihainen ja vaikka itkeä. Siellä voi purkaa niitä negatiivisia tunteita. Useimpia sellainen auttaa, joten en näe mitään syytä miksei terapiaa voisi kokeilla.