Miten suhteenne muuttui, kun puoliso sai oleskeluluvan?
En tarkoita, että lähtikö hän kävelemään vaan sitä, että kyllähän se oikeassakin suhteessa vähän vaikuttaa, kun käännytyksen pelko ei enää jyskytä takaraivossa....
En tarkoita, että lähtikö hän kävelemään vaan sitä, että kyllähän se oikeassakin suhteessa vähän vaikuttaa, kun käännytyksen pelko ei enää jyskytä takaraivossa....
Vastaukset 12
Vanhimmat
muuttanut suhdetta mitenkään. tietysti oltiin iloisia, meillä näet oli koko luvan kanssa sotkua, ja aika stressaavaa.. illalla vähän varmaan juhlittiin. sitten mies jatkoi töitään ja muutenkin elämä jatku normaalisti.
muuttunut? Samanlaista arkea sitä elettiin ennen pysyvää oleskelupaa kuin sen jälkeenkin.
Tietysti ensimmäisen oleskeluvan saaminen muutti elämää aika radikaalisti, sillä silloin pystyimme asumaan samassa maassa. Mutta sekin järjestyi ihan vaivattomasti - ja jos ei olisi järjestynyt, niin sitten varmasti asuisimme miehen kotimaassa.
muoto muuttui paljon puolisoni oleskeluluvan saatua; kahden vuoden kaukosuhde päättyi ja mieheni muutti Suomeen asumaan.
Tunne lupapäätöksen tultua oli sanoinkuvailemattoman onnellinen, ja aluksi oli vaikea edes tajuta, että vihdoinkin saisi elää yhdessä.
Nythän tuohon on tietenkin tottunut, kun mieheni on asunut jo 1,5 vuotta Suomessa. Kaikinpuolin suhteemme on vain syventynyt yhteisasumisemme aikana.
"Nythän tuohon on tietenkin tottunut, kun mieheni on asunut jo 1,5 vuotta Suomessa."
Jokos on töitä löytynyt (siis sellaista, mistä maksetaan veroa)?
ja ihan oikea työpaikka onkin. En ymmärrä noita, jotka pimeästi tekevät töitä.
Ainakin täältä pk-seudulta kyllä töitä löytyy, kun jaksaa nähdä vaivaa työpaikan etsimiseen.
Ettei töitä löydy, ellei puhu suomea, edes siivoushommia ei saa, ellei puhu suomea.
Kyllä vain monissa firmoissa nykyään työkielenä on englanti, eikä suomen osaaminen todellakaan ole mikään must. Eri juttu sitten duunarihommissa. Jos ei osaa suomea EIKÄ englantia, niin taitavat olla mahdollisuudet työnsaantiin erittäin häviävän pienet...
työllistyi melko nopeasti Suomeen muutettua, mutta vaivaa työpaikan etsimiseen sai kyllä nähdä. Tiedän myös muita, jotka ovat työllistyneet.
ole - riippuu niin paljon muusta kielitaidosta, ja tietenkin myöskin työstä ja työpaikasta. Ja henkilöstä, jonka vastuulla työntekijöiden palkkaaminen on. Voi käydä työnantajan itsetunnolle, jos työntekijä puhuu useampaa kieltä kuin työntarjoaja, jolta ei luonnistu suomenkielen lisäksi edes toinen kotimainen - siinä on sitten helppo livauttaa syyksi olla palkkaamatta ulkomaalaista, "kun ei se osaa edes suomea".
Meillä mies työllistyi parin kuukauden sisällä, on nyt ollut samassa työpaikassa 4 vuotta. Ei puhu vieläkään suomea, mutta duunikaverit sanovat, että heidän englanninkielensä on parantunut kummasti.
Meille oleskelulupaa jättäessämme sanottiin, että juttu on melko selkeä, ellei nyt jotain karmivaa saada selville mieheni taustasta.
Joten eipä tarvinnut paljon jännittää päätöstä, myöskään sen takia, että se tuli kahden päivän odottelun jälkeen. Ei kai se elämäämme muuten muuttanut, kuin ehkä vähän huojensi siinä mielessä, että varmistuimme siitä, että saamme elää yhdessä. Vaan eipä sekään mikään maailman suurin ongelma olisi ollut, jos mieheni ei oleskelulupaa saanut, koska siinä tapauksessa olisimme vain muuttaneet mieheni maahan (jos minä taas olisin saanut sinne oleskeluluvan...) :-). Koska meillä oli monia vaihtoehtoja, niin emme turhaan stressanneet päätöksestä.
Tietty käytännön asioita miettien, oleskeluluvan saatuaan mieheni pääsi tosissaan töitä etsimään ja suomen kurssille.
Tottakai mieli helpottui. Mies pääsi opiskelemaan kieltä ja löysi aika pian myös vakituisen työn. Siinä mielessä arki on toimivampaa ja olemme tyytyväisempiä. Nyt on perheemmekin kasvanut.
mies pääsi kouluun, töihin jne... ei tarvinnut elättää, mutta toisaalta yhteistä aikaa on nyt vähemmän...