Mitä syitä ihmisillä on jatkaa avioliittoaan, mikä on alkanut käymään tyhjäksi?
Kuinka pitkä on onnellisen parisuhteen elinkaari?
Millä keinoin löytää kadotettu rakkaus aviopuolisoon uudestaan?
Kuinka pitkä on onnellisen parisuhteen elinkaari?
Millä keinoin löytää kadotettu rakkaus aviopuolisoon uudestaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kylmästä avioliitosta pitää osata päästää irti!
Ei elämäänsä tarvitse kiinnittä yhteen ihmiseen, vaikka näin minäkin pitkään itselleni uskottelin. Lopulta päästin irti, ja tustunut erilaisiin ihmisiin nyt sinkkuna ollessani.
Luovuta ja ala elämään!
Jos ei ole sitä rakkautta ollut alun alkaenkaan, vaan naimisiin menty ihan jostain muusta syystä tai jopa syyttä, niin eipä sitä rakkautta voi löytääkään, ainakaan uudestaan.
Sitä kun erehtyväinen olento voi tehdä vääriä valintoja. Joka suhdetta ei ole ns tarkoitettu kestämään, saati sitten että joka suhde pitäis tai sitä voiskaan jotenkin pelastaa.
Käytännön asiat piti yhdessä niinkin pitkään.
Molemmat kärsivät ja usein siinä samalla myöskin lapset, vaikka aina toisin halutaan asia nähdä.
Nuorena naimisiin, ei käsitystä rakkaudesta jne. Sitten väkisin yritetään pitää kaikki kasassa...
Vainko papin sanoman aamenen vuoksi??
Vaiko tavan vuoksi?
Osattava tosiaan irrottaa ja se voi olla sen ns. jätetynkin puolison onni, vaikkei sillä hetkellä siltä tunnukaan.
Ei koske tietenkään eroamista heti avioliiton ensimmäisen vaikeuden tai riidan tullessa eteen.
Sitä rakkautta on oikeasti ollut ja toinen rakastaa vieläkin.Mutta toinen osapuoli on jonkinlaisessa kriisissä eikä ole varma tunteistaan mutta ei myöskään osaa erota.
Voiko rakkaus herätä uudelleen?
Olisiko mahdollista ottaa vähän etäisyyttä? Jotta kriisissä oleva saisi miettiä mitä elämältään haluaa? Entä jonkunlainen terapia, yhdessä tai erikseen? Myös se joka rakastaa yhä ja haluaisi jatkaa voisi hyötyä siitä että puhuu ajatuksistaan ulkopuoliselle. Kriisiä läpikäyvästä puhumattakaan.
Mutta ei rakkautta tietysti voi pakottaa heräämään eikä ihmistä jäämään. Silloin kannattaisi tietysti pyrkiä säilyttämään puheyhteys, eroamaan ystävinä. Kenties säilyttämään toinen osapuoli elämässään vielä eron jälkeenkin?
- Pitkään kestänyt (siihen asti) parisuhde
- Yhteinen koti
- Raha
- Sukulaiset
- Lapset
Tässä esimerkkejä minun syistäni. Ystävälläni oli kaunis talo.
Itse aloin herätä todellisuuteen, kun lapset alkoivat kysellä "oletko isän kanssa yhdessä vain tavan vuoksi, kenties säälistä?". Se kosketti. Samalla huomasin kuinka absurdia olla olla "lasten takia" yhdessä. Käytännössä pyrin olemaan mahdollisimman vähän kotosalla, koska en kestänyt exän ainaista läsnäoloa siellä. Joten siis en voinut olla normaalisti kotona lasten kanssa! Paitsi joskus harvoin tunnin pari, jos ex käväisi jossain.
Parisuhteen sisältö pitäisi mielestäni löytyä kumppanista eikä mistään muusta.
on juuri se tärkein! Ei muut seikat...Samaa mieltä täysin.
Parisuhde on se pohja, josta kaikki muu perheessä kasvaa ja elää...
Minä en osaa kuvitella, mikä asia voisi olla sellainen, joka voisi tulla rakastamani ihmisen ja ja minun väliin niin pahoin, että siitä voisi tulla minkäänlaista ongelmaa.
Ei toisen kanssa toimeen tulemiseen tarvita kuin normaaleja, hyviä käytöstapoja.
Kaikilla niitä ei ole.
Onnellinen parisuhde tietysti kestää koko elämän.
Kadotettua rakkautta voi lähteä etsimään vain peilistä ja omasta käytöksestään.
Muuten et voi toisen käytökseen vaikuttaa.
vielä riittävän täyteen. Jaksaa vielä jotenkin kärvistellä suhteessa, joka huonoudessaankin on parempi kuin hyppy täyteen tuntemattomaan. Jos vielä jotenkin pärjää, niin ehkä kuitenkin voi yrittää. Aika paljon voi tinkiä, katsoa läpi sormien, väistää ja sijaistaa.
Millä keinoin kadotettu rakkaus löytyy uudelleen.. kas, siinä vielä yksi syy, pitää yrittää jos se joku aamu olisi jostain kadoksista putkahtanut paikalle.
Totta. Jos kerran epäröi ottaa eroa, niin kai silloin löytää syitä jatkaa liittoa.
Parempi tossun alla kuin taivas alla?!? Niin tyypillinen miehen näkökulma! Eikö se sovi vähän samaan logiikkaan, kuin sanoisi äänettömästi sille puolisolleen että "tässä mä sun kanssas kärvistelen kun ei parempaakaan ole näköpiirissä"?! Tai että "ootas kun nuo kakarat tosta kasvaa niin kyllä mä sitten nostan kytkintä ja välittömästi!" Tosi reilua toista osapuolta kohtaan!! Ja ennenkaikkea TODELLA kypsää ja aikuismaista käytöstä..
Itse en ainakaan haluaisi sellaista liittoa jatkaa, jos tietäisin että toinen roikkuu siinä vain tavan vuoksi, tai koska pelkää eron mukanaan tuomaa muutosta.
Henk.koht. oon sitä mieltä, että jos tilanne on päätynyt umpikujaan, parempi osata ajoissa sanoa näkemiin ja säilyttää edes ne kauniit muistot, kuin irvistellä väkipakolla päivästä ja vuodesta toiseen miettien että joko sitä eroais vai ei. Äkkiä sen jälkeen tulee siitä erostakin sitten paljon rumempi, kun toinen tajuaa että eihän se puoliso ookaan rakastanut mua oikeasti enää herran aikoihin!
ollaan löydetty yksi hyvä syy, miten jotkut pyörittävät sekä avioliittoaan, josta ehkä osaavat sanoa että se on kylmä, tai kuollut tms. ja ulkopuolista suhdetta.
Jäädään ikäänkuin rajatilaan, mennään pelkästeen päivä kerrallaan, ja odotetaan, jos tilanne jollain tapaa ratkeaisi ulkopuolelta.
Tuo taas selittää sen, miksi pettävältä puolisolta jää tekstiviestejä, puhelinlokia tyhjentämättä, sähköpostia sulkematta ikäänkuin vahingossa. Miksi yleensäkään ottaa riskin kiinnijäämisestä.
Vielä kun soppaan heittää lisäksi mykkäkoulua, turhasta riitelyä, viinan lipitystä ja muuta passiivista vastarintaa, jos puoliso noista merkeistä jo itse tajuaisi laittaa lusikat jakoon, kun itseltä puuttuu kyky,halu rohkeus selvittää asia, vaikka ongelma olisin vain ja ainoastaan hänen korvien välissä.
Jos kumppani näyttää olevan täysin tietämätön suhteen tilasta toisen kannalta, ja jos vika on "vain" itsessään niin hommahan toimii päivä kerrallaan, kun ei omasta kitumisesta pidä kirjaa. Mitä sitä lähtee jotakuinkin toimivaa kokonaisuutta hajottamaan, kun ei ole takeita että saisi yhtään paremmin toimivan kokonaisuuden tilalle, mutta on kuitenkin varma, ettei pärjää itsekseen, ilman sitä melkein toimivaa.
Joillekin kun on kuitenkin parempi olla huonossa suhteessa kuin yksin, vaikka vanha kansanviisaus toisin väittääkin.