Missä mummot?

Lähden kimpaan, jos jokin järkevä aihe löytyy.

tämän mummelin ikätoverit solmivat avioliiton ulkomaalaisen miehen kanssa joko Suomessa tai ulkomailla. Näin perstuntumalla tuntuu kuitenkin siltä, että siihen aikaan oli yleisempää, että naiset muuttivat miehensä kotimaahan. Omia ystäviäni on naimisissa ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Useimmat menivät tietenkin naimisiin suomalaisten kanssa. En tiedä yhtään tapausta, että joku olisi jäänyt vanhaksipiiaksi vastoin tahtoaan.
Myös siihen aikaan mentiin naimisiin solidaarisuudesta ja humanitaarisista syistä. Rautaesirippu oli pystyssä, ja lähes ainoa keino päästä länsimaihin oli juuri avioliitto täkäläisen kanssa. Myös Afrikasta tuli jonkin verran miehiä.
Siihen aikaan Suomessa ei ollut paljoakaan turvapaikanhakijoita tai oleskeluluvan tarpeessa olevia, joten suhteet saivat useimmiten alkunsa ulkomailla. Nykyään taitaa olla tavallista, että eksoottiset miehet löytyvät kotikulmilta.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että parempi vanhanapiikana kuin huonon miehen kanssa, ja parempi hyvän miehen kanssa kuin vanhanapiikana, ja vielä parempi hyvän kuin huonon miehen kanssa. Se miehen "hyvyys" tai "huonous" paljastuu kuitenkin yleensä vasta kun tutustutaan paremmin. Hauska tavata mutta ikävä tutustua. Mitä suuremmat ovat kulttuurierot, sitä suuremmat myös sopeutumisongelmat.
Edellä mainitsemani ystävieni kansainväliset avioliitot ovat lähes poikkeuksetta kestäneet tähän päivään asti. Muutamat ovat jo eläköityneet ja muuttaneet miehineen Suomeen.

mummeli täällä kirjoitti:

tämän mummelin ikätoverit solmivat avioliiton ulkomaalaisen miehen kanssa joko Suomessa tai ulkomailla. Näin perstuntumalla tuntuu kuitenkin siltä, että siihen aikaan oli yleisempää, että naiset muuttivat miehensä kotimaahan. Omia ystäviäni on naimisissa ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Useimmat menivät tietenkin naimisiin suomalaisten kanssa. En tiedä yhtään tapausta, että joku olisi jäänyt vanhaksipiiaksi vastoin tahtoaan.
Myös siihen aikaan mentiin naimisiin solidaarisuudesta ja humanitaarisista syistä. Rautaesirippu oli pystyssä, ja lähes ainoa keino päästä länsimaihin oli juuri avioliitto täkäläisen kanssa. Myös Afrikasta tuli jonkin verran miehiä.
Siihen aikaan Suomessa ei ollut paljoakaan turvapaikanhakijoita tai oleskeluluvan tarpeessa olevia, joten suhteet saivat useimmiten alkunsa ulkomailla. Nykyään taitaa olla tavallista, että eksoottiset miehet löytyvät kotikulmilta.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että parempi vanhanapiikana kuin huonon miehen kanssa, ja parempi hyvän miehen kanssa kuin vanhanapiikana, ja vielä parempi hyvän kuin huonon miehen kanssa. Se miehen "hyvyys" tai "huonous" paljastuu kuitenkin yleensä vasta kun tutustutaan paremmin. Hauska tavata mutta ikävä tutustua. Mitä suuremmat ovat kulttuurierot, sitä suuremmat myös sopeutumisongelmat.
Edellä mainitsemani ystävieni kansainväliset avioliitot ovat lähes poikkeuksetta kestäneet tähän päivään asti. Muutamat ovat jo eläköityneet ja muuttaneet miehineen Suomeen.

Noh,kannan minäkin korteni kekoon..mielestäni nykyisin on yleisempää se,että ulkomailla pidetään nuorta hiekkalelua ja oma mies odottelee mummia kotomaassa.Ainakin minun tuttavapiirissäni oli lyhyen aikaa tämmöinen.Maksaa ruokkoakin pojalle,että jaksaa odotella mummua käymään.

ja tietenkin koko suku ja tuttavapiiri tietää,mutta kukaan ei tohdi miehelle kertoa..

sitä on vaikea kestää,mutta mummeillakin on oikeus onneen ja iloon,kuten vaareillakin.Jotkut ihmiset eivät usko itse tulevansa vanhoiksi,mutta pelkäämpä,että niin käy jokaiselle.

blondimummi kirjoitti:

Noh,kannan minäkin korteni kekoon..mielestäni nykyisin on yleisempää se,että ulkomailla pidetään nuorta hiekkalelua ja oma mies odottelee mummia kotomaassa.Ainakin minun tuttavapiirissäni oli lyhyen aikaa tämmöinen.Maksaa ruokkoakin pojalle,että jaksaa odotella mummua käymään.

ja tietenkin koko suku ja tuttavapiiri tietää,mutta kukaan ei tohdi miehelle kertoa..

sitä on vaikea kestää,mutta mummeillakin on oikeus onneen ja iloon,kuten vaareillakin.Jotkut ihmiset eivät usko itse tulevansa vanhoiksi,mutta pelkäämpä,että niin käy jokaiselle.

Epäilen, että yksikään noista sinun kuvaamistasi naisista ei pidä itseään mummona. Ikänsä puolesta sitä saattavat olla, mutta itse elävät nuoruudenharhassa. Eivätkä he mummoja minunkaan mielestäni ole sillä mummouteen kuuluu tietty iän tuoma arvokkuus, johon taas ei kuulu kuvaamasi kaltainen toiminta:)

tiedä kirjoitti:

Epäilen, että yksikään noista sinun kuvaamistasi naisista ei pidä itseään mummona. Ikänsä puolesta sitä saattavat olla, mutta itse elävät nuoruudenharhassa. Eivätkä he mummoja minunkaan mielestäni ole sillä mummouteen kuuluu tietty iän tuoma arvokkuus, johon taas ei kuulu kuvaamasi kaltainen toiminta:)

olet itse ajatellut lopettaa "kuvaamasi kaltaisen toiminnan" - seksiähän sillä tarkoitit?

mummeli täällä kirjoitti:

olet itse ajatellut lopettaa "kuvaamasi kaltaisen toiminnan" - seksiähän sillä tarkoitit?

Tarkoitin sen takia "kakaroitten" perässä juoksemista.

tarkoittanut kirjoitti:

Tarkoitin sen takia "kakaroitten" perässä juoksemista.

se on ok: siinäpä oikea miesten mies! :p
Kun mummo tekee saman (se tasa-arvo, hei!), se onkin epätoivoista kakaroiden perässä juoksua. Just!

Ikä on vain numero paperilla...

mummeli täällä kirjoitti:

tämän mummelin ikätoverit solmivat avioliiton ulkomaalaisen miehen kanssa joko Suomessa tai ulkomailla. Näin perstuntumalla tuntuu kuitenkin siltä, että siihen aikaan oli yleisempää, että naiset muuttivat miehensä kotimaahan. Omia ystäviäni on naimisissa ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Useimmat menivät tietenkin naimisiin suomalaisten kanssa. En tiedä yhtään tapausta, että joku olisi jäänyt vanhaksipiiaksi vastoin tahtoaan.
Myös siihen aikaan mentiin naimisiin solidaarisuudesta ja humanitaarisista syistä. Rautaesirippu oli pystyssä, ja lähes ainoa keino päästä länsimaihin oli juuri avioliitto täkäläisen kanssa. Myös Afrikasta tuli jonkin verran miehiä.
Siihen aikaan Suomessa ei ollut paljoakaan turvapaikanhakijoita tai oleskeluluvan tarpeessa olevia, joten suhteet saivat useimmiten alkunsa ulkomailla. Nykyään taitaa olla tavallista, että eksoottiset miehet löytyvät kotikulmilta.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että parempi vanhanapiikana kuin huonon miehen kanssa, ja parempi hyvän miehen kanssa kuin vanhanapiikana, ja vielä parempi hyvän kuin huonon miehen kanssa. Se miehen "hyvyys" tai "huonous" paljastuu kuitenkin yleensä vasta kun tutustutaan paremmin. Hauska tavata mutta ikävä tutustua. Mitä suuremmat ovat kulttuurierot, sitä suuremmat myös sopeutumisongelmat.
Edellä mainitsemani ystävieni kansainväliset avioliitot ovat lähes poikkeuksetta kestäneet tähän päivään asti. Muutamat ovat jo eläköityneet ja muuttaneet miehineen Suomeen.

Kyllä mummo tietää.

Kannattais palstan kakaroiden vaan kysyä neuvoa mummolta.

Mummo on terästä , vaari tulee perästä.

mummeli täällä kirjoitti:

tämän mummelin ikätoverit solmivat avioliiton ulkomaalaisen miehen kanssa joko Suomessa tai ulkomailla. Näin perstuntumalla tuntuu kuitenkin siltä, että siihen aikaan oli yleisempää, että naiset muuttivat miehensä kotimaahan. Omia ystäviäni on naimisissa ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Useimmat menivät tietenkin naimisiin suomalaisten kanssa. En tiedä yhtään tapausta, että joku olisi jäänyt vanhaksipiiaksi vastoin tahtoaan.
Myös siihen aikaan mentiin naimisiin solidaarisuudesta ja humanitaarisista syistä. Rautaesirippu oli pystyssä, ja lähes ainoa keino päästä länsimaihin oli juuri avioliitto täkäläisen kanssa. Myös Afrikasta tuli jonkin verran miehiä.
Siihen aikaan Suomessa ei ollut paljoakaan turvapaikanhakijoita tai oleskeluluvan tarpeessa olevia, joten suhteet saivat useimmiten alkunsa ulkomailla. Nykyään taitaa olla tavallista, että eksoottiset miehet löytyvät kotikulmilta.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että parempi vanhanapiikana kuin huonon miehen kanssa, ja parempi hyvän miehen kanssa kuin vanhanapiikana, ja vielä parempi hyvän kuin huonon miehen kanssa. Se miehen "hyvyys" tai "huonous" paljastuu kuitenkin yleensä vasta kun tutustutaan paremmin. Hauska tavata mutta ikävä tutustua. Mitä suuremmat ovat kulttuurierot, sitä suuremmat myös sopeutumisongelmat.
Edellä mainitsemani ystävieni kansainväliset avioliitot ovat lähes poikkeuksetta kestäneet tähän päivään asti. Muutamat ovat jo eläköityneet ja muuttaneet miehineen Suomeen.

Väitätkö että Suomessa ei ole vapaana hyviä miehiä?

tarkoittanut kirjoitti:

Tarkoitin sen takia "kakaroitten" perässä juoksemista.

sellainen mielestäsi sopii?
Olen sitä mieltä, että jokainen juoskoon niin kauan kuin jalka nousee ja itseä huvittaa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa eikä kustannuksia muille ihmisille. Kakarat pääsevät varmaan nuorilla jaloillaan mummoa karkuun jos haluavat.
Mummoissa on sekin hyvä puoli, etteivät he yleensä hanki lapsia yhteiskunnan elätettäviksi. Itsensäkin he pääsääntöisesti elättävät palkkatyöllään tai eläkkeellään, samoin toyboynsa.

ei täsmää kirjoitti:

Väitätkö että Suomessa ei ole vapaana hyviä miehiä?

tietenkään sellaista väitä. Itsekin tunnen suomalaisia vapaita kelpo miehiä.
Mistä sinulle tuollaista mieleen juolahti?

mummeli täällä kirjoitti:

sellainen mielestäsi sopii?
Olen sitä mieltä, että jokainen juoskoon niin kauan kuin jalka nousee ja itseä huvittaa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa eikä kustannuksia muille ihmisille. Kakarat pääsevät varmaan nuorilla jaloillaan mummoa karkuun jos haluavat.
Mummoissa on sekin hyvä puoli, etteivät he yleensä hanki lapsia yhteiskunnan elätettäviksi. Itsensäkin he pääsääntöisesti elättävät palkkatyöllään tai eläkkeellään, samoin toyboynsa.

Kait sen jokainen itse päättää mikä sopii ja mikä ei. Minusta se nyt vaan ei ole mummojen "arvolle" sopivaa. Ketään en toki estele, mutta kait minullakin on oikeus mielipiteeseeni? Älkääkä te ottako kaikkea niin haudanvakavasti. Saatatte joutua kuoppaan ennen mummoja:)

... kirjoitti:

se on ok: siinäpä oikea miesten mies! :p
Kun mummo tekee saman (se tasa-arvo, hei!), se onkin epätoivoista kakaroiden perässä juoksua. Just!

Ikä on vain numero paperilla...

Itepä tiiät. Mulla on kyllä ihan toinen ajatus asiasta.

kelle sopii kirjoitti:

Kait sen jokainen itse päättää mikä sopii ja mikä ei. Minusta se nyt vaan ei ole mummojen "arvolle" sopivaa. Ketään en toki estele, mutta kait minullakin on oikeus mielipiteeseeni? Älkääkä te ottako kaikkea niin haudanvakavasti. Saatatte joutua kuoppaan ennen mummoja:)

kaikki matkalla. Siihen asti jokainen toteuttakoon itseään ja eläköön omien arvojensa mukaisesti tai niistä poiketen.
Tuntuu joskus siltä, että mummot haluttaisiin panna jo ennen kuoppaamista kehyksiin kaapin päälle tai ainakin holhoukseen. Minua on tällä palstalla kritisoitu jopa siitä, että kudon sukkia.
Mutta mummoenergialla tätä maata edelleen paljolti pyöritetään. Jopa presidenttimme on "mummo". Ottakaapa nuoremmat esimerkkiä!

mummeli täällä kirjoitti:

kaikki matkalla. Siihen asti jokainen toteuttakoon itseään ja eläköön omien arvojensa mukaisesti tai niistä poiketen.
Tuntuu joskus siltä, että mummot haluttaisiin panna jo ennen kuoppaamista kehyksiin kaapin päälle tai ainakin holhoukseen. Minua on tällä palstalla kritisoitu jopa siitä, että kudon sukkia.
Mutta mummoenergialla tätä maata edelleen paljolti pyöritetään. Jopa presidenttimme on "mummo". Ottakaapa nuoremmat esimerkkiä!

Ohikulkijana täytyy sanoa, että teidän "mummojen" asenne täällä kauhistuttaa minua! Puhutte ihmisistä leluina (toyboy, hiekkalelu), joita voi ostaa omaksi huviksi. Millä perusteella tämä on hyväksyttävää? Sillä, hautakuopan reunalla seisova olkoon oikeutettu huvituksiinsa, mihin hyvänsä? Sillä että käyväthän miehetkin huorissa? Onko ihmisarvoinen elämä nyt sitten seksipalveluien ostamista? Sitäkö on tämä paljonpuhuttu "mummoenergia"? Sukellatte syvällä ihmissielun tunkiossa ja kutsutte sitä purjehtimiseksi. Ryhdistäytykää!

mä saan kirjoitti:

Ohikulkijana täytyy sanoa, että teidän "mummojen" asenne täällä kauhistuttaa minua! Puhutte ihmisistä leluina (toyboy, hiekkalelu), joita voi ostaa omaksi huviksi. Millä perusteella tämä on hyväksyttävää? Sillä, hautakuopan reunalla seisova olkoon oikeutettu huvituksiinsa, mihin hyvänsä? Sillä että käyväthän miehetkin huorissa? Onko ihmisarvoinen elämä nyt sitten seksipalveluien ostamista? Sitäkö on tämä paljonpuhuttu "mummoenergia"? Sukellatte syvällä ihmissielun tunkiossa ja kutsutte sitä purjehtimiseksi. Ryhdistäytykää!

Minulle on tärkeää se iän tuoman "arvokkuuden" säilyttäminen. Se ei tarkoita seksin puutetta tai sen runsautta. Jokainen elää kuin tykkää. En myöskään halua mitenkään rajoittaa toisten tekemisiä, mutta minulla on oikeus ajatella toisten tekemisistä ihan kuinka haluan. Mummojen ja pappojen juokseminen "nuoren seksin" perässä on monesti näyttänyt aika epätoivoiselta yritykseltä ja harhalta elää nuoruutta. Se ei ole sen enempää mummo kuin pappa energiaa. Mistään hinnasta en haluaisi enää olla edes 30-vuotias. Haluan elää omaa elämääni sellaisena kun sen mummoikäisenä hyväksi näen.

mummeli täällä kirjoitti:

kaikki matkalla. Siihen asti jokainen toteuttakoon itseään ja eläköön omien arvojensa mukaisesti tai niistä poiketen.
Tuntuu joskus siltä, että mummot haluttaisiin panna jo ennen kuoppaamista kehyksiin kaapin päälle tai ainakin holhoukseen. Minua on tällä palstalla kritisoitu jopa siitä, että kudon sukkia.
Mutta mummoenergialla tätä maata edelleen paljolti pyöritetään. Jopa presidenttimme on "mummo". Ottakaapa nuoremmat esimerkkiä!

Nimittäin mistään kaapin päälle nostamisesta tai holhouksesta. Ihan vaan kyse on just siitä, että meitä on moneksi ja meillä on monenlaisia mielipiteitä. Suokaamme se toisillemme. Kuitenkin minusta ristipistot on paljon mielenkiintoisempia kuin sukan kutominen tai seksin metsästäminen:)

puhu siitä kirjoitti:

Nimittäin mistään kaapin päälle nostamisesta tai holhouksesta. Ihan vaan kyse on just siitä, että meitä on moneksi ja meillä on monenlaisia mielipiteitä. Suokaamme se toisillemme. Kuitenkin minusta ristipistot on paljon mielenkiintoisempia kuin sukan kutominen tai seksin metsästäminen:)

eli suokaamme toisillemme oikeus niin mielipiteisiin kuin toimintaan. Tietysti herää kysymys, onko esimerkiksi minulla oltava välttämättä mielipide toisten ihmisten elämäntavasta, ellei se ole vahingollista tai rikollista.
Itse asiassa minustakin ristipistotyöt ovat mukavia ja kauniita. Ne vain eivät lämmitä lasten jalkoja samalla tavalla kuin sukat, joten olen tällä erää keskittynyt sukkien kutomiseen.

mummeli täällä kirjoitti:

eli suokaamme toisillemme oikeus niin mielipiteisiin kuin toimintaan. Tietysti herää kysymys, onko esimerkiksi minulla oltava välttämättä mielipide toisten ihmisten elämäntavasta, ellei se ole vahingollista tai rikollista.
Itse asiassa minustakin ristipistotyöt ovat mukavia ja kauniita. Ne vain eivät lämmitä lasten jalkoja samalla tavalla kuin sukat, joten olen tällä erää keskittynyt sukkien kutomiseen.

vaan usein meillä on. Lähes yhtä usein sen mielipiteen voisi jättää sanomatta ääneen.

välttämätöntä kirjoitti:

vaan usein meillä on. Lähes yhtä usein sen mielipiteen voisi jättää sanomatta ääneen.

mielipide toisesta ihmisestä perustuu tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin ja kuvastelee asianomaisen omia pelkoja ja pettymyksiä. Mistä sitä kukaan loppujen lopuksi tietää, mitä mummo etelänmatkallaan tekee, miksi tekee ja millä hinnalla?
Siksipä mielipiteitään toisten ihmisten elämästä (mielestäni tuo mummo ei käyttäydy arvolleen sopivasti) ei kannata useinkaan laukoa - ja ketäpä ne loppujen lopuksi aidosti kiinnostavatkaan?