Mulla ois nyt yks perhe joka vaikuttaa tosi mukavilta ja kaikki kivalta, mutta kuitenkaan se ei oo mun unelmaperhe koska lasten iät ei miellytä. Olin ajattelut alle kouluikäisiä lapsia mieluiten yks alle kaks vuotias, mut nyt tässä perheessä on 10 ja 7 vuotiaat ja kolme vuotias. Millasia kokemuksia teillä on eri ikäsistä lapsista auppari perheissä? Onko mukavampi hoitaa pieniä vai isompia? Mielellään kuulisin erilaisia näkemyksiä niin osaisin miettiä asiaa vielä :)
Lasten iät...
falex
121202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Korostan, että mulla ei ole vielä kokemusta aupparoinnin saralta, mut ite taas tykkäisin jos lapset olis 5 , kun ne alkaa olla sitten jo vähän omatoimisempia ja pärjää pienemmällä valvonnalla. Myös keskustelumahdollisuudet kasvaa iän myötä. Parivuotiaan kanssa sitä kieltä ei harjoteta ihan samalla lailla kuin kahdeksanvuotiaan.
Itse olen menossa perheeseen, jossa on 1- ja 4-vuotiaat tytöt ja oisin toivonu pikkusen vanhempia. Mut aina ei voi voittaa. :)
Oon ollut lapsenlikkana perheessä, jossa on 4-,9- ja 11-vuotiaat tytöt ja voin sanoa, että kahdesta vanhimmasta pidän eniten. Mut voi tietty olla siitäkin, että tä nuorimmainen on ehdottomasti kaikkein lellityin. Vaikka ihania tyttöjä siis kaikki, en sitä sano.
Toisaalta jotkut jo aupparoineet tuntuu olevan sitä mieltä, et kaikkein helpoimmalla pääsisi, jos lapsi olis ainokainen, alle 1-vuotias ja vanhemmat suhteellisen nuoria.
Mut mikä sopii kenellekin. :)
Kolme kertaa olen ollut aupparina vauvaperheessä ja kerran perheessä, jossa lapset olivat 4- ja 6-vuotiaita. Homma oli TODELLA paljon helpompaa ja rennompaa nuorten vanhempien ja pienen vauvan kanssa. Ei ollut alituisesti kavereita lapsilla kylässä, ei tarvinnut väsätä koulueväitä eikä iltaruokaa lapsille, ei ollut koulupukujen silitystä, ei läksyjen vahtimista, ei kiukuttelua milloin mistäkin, ei hemmoteltujen penskojen solvauksia ja uhitteluja, ei tuskaisen pitkiä päiviä koulujen loma-aikoina satoine järjestettyine ohjelmineen (jotka siis sinun oletetaan järjestävän!)jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Sen sijaan...vauvat nukkuivat parit päikkärit päivässä, vauvan saa rattaissa melkein minne vain mukaan eli ei tarvinnut aina viettää päiviä lasten kanssa leikkien vaan omia asioitakin pystyi hyvin hoitamaan päivän aikana (ja lupa ja suoranainen kehoitus siihen oli siis vanhemmilta). Vauva mukana istuin monet kerrat aupairkavereiden ja heidän vauvahoidokkien kanssa kahvilla, puistoissa, leikkipaikoissa jne. Vauvan perässä ei tarvitse juosta 10 tuntia päivässä kun ei vielä liiku ja jos liikkuukin niin leikkii tyytyväisesti usein yhdessäkin huoneessa = ei siis sotke leikeillä koko taloa! Vauvan ruoat tulee purkista tai ne on hyvin helppo kokata, sen kun vain muussaa... Vauvan babysittaus illalla on sitä, että katsot telkkaria ja olet kuulolla jos vauva herää. Ei siis ole koko katraan hampaiden pesua, iltasatuja, pissalla juoksuja ja äiti-ikävän hyssyttelyä! Niin ja vauvoja ei ole ehditty vielä hemmotella pilalle :-). Ja varmasti vuoden aikana joskus sattuu jokaiselle huono päivä vaikkapa päänsärkyineen, jolloin ei jaksaisi millään tunti toisensa perään leikkiä lasten kanssa prinsessaa,prinssiä, intiaania, poliisia ja kotia eikä nuket, barbit ja ties mitkä legoukot innosta...vauva ei näistä satunnaisista huonoista päivistä kantele, isommat lapset kyllä.
Eli jos saat valita niin sinuna menisin vauvaperheeseen ja nimenomaan niin, että hoidettavana yksi vauva ja vanhemmat olisivat suht nuoria.
Asia riippuu todella paljon juuri siitä mistä tykkää. Vauvahan olisi ylivoimaisesti helpoin, sillä sepä ei juuri turhia kiukuttele, tuhoa, tai riehu.
Itselläni lapset ovat 2,6 ja 8-vuotiaat, ja minusta on mukavinta olla pienimmän kanssa. Totta sekin että isommat kyllä pärjäävät yksin, mutta pienille on helpompi keksiä tekemistä, sillä he innostuvat helposti yksinkertaisista leikeistä. Lisäksi heidät saa rauhoittumaan helpommin jos kiukku iskee;sen kun ottaa syliin ja menee vaikka ihastelemaan ikkunasta lintuja pihalla. Isompien äkkäily on jollain lailla rasittavampaa.
Toisaalta tämänkin perheen pienin on juuri tullut uhmaikään, ja kokeilee tosi paljon hermoja välillä.
Mutta 10- ja 7-vuotiaat ovat varmasti yhdistelmänä melko helppoja. Haastavaa täysin eri-ikäisten kanssa on, kun koulumatkalla yksi pyöräilee 10 m edellä, yhdeltä on niistettävä nenää tai autettava hanskojen kanssa samaan aikaan kun yrität maanitella kiukkuista eppuluokkailaista kävelemään ripeämmin. Siten myös lasten luonteenpiirteet vaikuttavat. 6-7-vuotias ymmärtää myös sen että periaatteessa olet ulkopuolinen perheessä, joten monta kertaa olen saanut kuulla vasta-argumentteja tyyliin "Ei MEIDÄN perheessä ikinä..."
Olen tällä hetkellä perheessä, jossa on 2, 3½, 5 ja 9-vuotiaat lapset, ja kyllä minä eniten tykkään olla tämän kaikkein nuorimman kanssa, kun se on niin totta, että se on helppoa. Tänäänkin pikkuinen nukkui 3½ tunnin päiväunet, ja sain siivoiltua ja tehtyä omia juttuja.
Kun taas nämä 5- ja 9-vuotiaat on koulussa viisi päivää viikossa, eli on vain aamulla ja iltapäivästä jotain pientä niiden kanssa (jos siis haluan, työaikani loppuu klo 16 ja nämä pääsevät koulusta klo 15). Eli heidänkin kanssaan on helppoa.
Kun taas tämä 3½-vuotias on juuri se uhmaikäinen kiukkupussi, jolle ei mikään tunnu aina kelpaavan, ja on hirmuisen tarkka kaikista asioista.
Mutta toisaalta, tykkään olla kaikkien kanssa, kun ovat niin erilaisia luonteiltaan ja muutenkin, pitävät eri asioista: vaihtelua myös minunkin päiviini :)
Jopas teidän pienin on hyväuninen...nukkuuko lapsi yleensäkin noin pitkät päikkärit? Meillä poika ei saa nukkua 2 tuntia pidempään, muuten ei tule unta yöllä. Poika itse on tietenki eri mieltä asiasta, mutta pakko se vaan on herättää. No, yksilöitä kaikki....
..tuo nukkuu joka päivä sen 2-3½ tuntia päikkäreitä. Menee puolenpäivän aikoihin, vähän riippuu siitä miten saa syötyä lounaan, ja heräilee yleensä siinä kolmen pintaan.
Ja kuitenkin lapsi nukahtaa iltaisinkin yllättävän hyvin, ja sen huomaa heti jos raukka nukkuu vain esim. puolen tunnin päiväunet; on niin kärttyinen ja muuta.
Kolmen tunnin päikkäreitten jälkeen on niin aurinkoinen ja loppupäivä menee mukisematta eikä kertaakaan huuda, intä vastaan vaan on iloinen lapsi :)
No mulla tällä hetkellä 9 ja 11 -vuotiaat hoidettavat, vaikka alkuperäinen toiveeni oli kyllä päästä hoitamaan vähän nuorempia. Tosin tässä kyllä huomaa, että aamulla hommia pari tuntia kun lapset pistää koulukuntoon ja heittää koululle ja siinä sitten onki 5-6 tuntia vapaata päivällä ennen kuin iltapäivällä haen lapset koulusta ja kuskaan millon mihinkin harrastukseen. Sinänsä helppoa hommaa, vaikka osaavathan nuo aiheuttaa aika harmaita hiuksia itselleni niinä päivinä kun ei ole harrastuksia ja näillä on aikaa tapella keskenään koko iltapäivä. Kyllä joka ikäisissä lapsissa on omat hyvät ja huonot puolet, mutta jos perhe muuten vaikuttaa hyvältä ja sellaiselta, jossa viihtyisit, ei kannata arkailla vähän vanhempien lasten kanssa.
Mä hoidan kahta poikaa, 6v ja 9v. Ja ovat todella vilkkaita tapauksia. Hyvin erilaista on kuin pienten lasten kanssa, joita jolen koti-Suomessa hoidellut. Pitää tottua siihen, etteivät lapset tottele, pitää patistaa läksyjen tekoon ja siihen, että pitää yrittää kannustaa lapsia niissä jutuissa, jotka ovat juuri silloin 'in'. Musta isompien kanssa on toisaalta helpompaa, ei vaadi niin paljon energiaa (esim kun olet kipeä ja on mukavampi ottaa sillon 'vähän rennommin') kun osaavat itsekin tehdä kaiken, eikä tarvitse esim. pukea niiden päälle.
Mutta mikä parasta, eipä tartte kakkavaippoja vaihdella! ;)
Kakkahan on vain entistä leipää.Elämä menisi aika vaikeaksi jos ei kakkaa tulisi.Mutta syöttihän se entinen blondikin vauvalle maitojauhetta,sen kun voi vain tupsutella vaipasta pois.
Kyllä seniorinanny ties! Mäkään en ymmärrä mikä vaipan vaihdossa on niin hirveetä. Itse oikeastaan tykkään vaipparallista, kun pienikin vauva on niin aurinkoinen kun on kuiva vaippa. Siinä on mukava leikkiä pienillä jaloilla ja nauraa yhdessä:)
Mitä mieltä ootte yhdestä 3.5 vuotiaasta? siis jos hoidan vaan yhtä sen ikästä, onko millasta hommaa?? :)
..yksi hoidettava täyttää huhtikuussa sen 4v. ja hohhoijaa mikä tapaus! Joka asiasta jaksaa kitistä, ja rupeaa mököttämään kun kieltää jotain. Ja osaa kyllä pistää takaisin, kun se uhmaikä painaa päälle. Tuon tapauksen kanssa on vaikeinta näistä neljästä lapsesta, mutta onneksi on toisaalta niitä hyviäkin hetkiä.
Ja tämä tapaus ainakin on yksi papukaija, puhuu lakkaamatta, joko itsekseen tai selittää ummet ja lammet jostain ihan omituisesta asiasta. Ja tarvitsee oikeasti todella paljon virikkeitä, ei jaksa kauaa tehdä yhtä asiaa, eikä viihdy yhden leikin parissa kovinkaan kauaa. Onneksi tämä minun tapaus on kuitenkin ma, ti ja pe kolme tuntia aamupäivällä nurseryssa, niin saan itsekin hengähtää ja keskittyä tähän nuorimpaan enemmän :D
Ja pakko vielä sanoa se, että tämä ikä tällä lapsella on sitä, että se kyllä kuuntelee kun yrität selittää jotain ja on halukas oppimaan uusia asioita; minä olen opettanut tälle kuinka se peppu pyyhitään _itse_ kun on käynyt vessassa ja sitten kaikkea omien tavaroiden korjaamista jne. Halukas ja nopea oppimaan, tiedä sitten kuitenkaan että kuinka kauan opit pysyy tallessa, mutta yritys hyvä kymmenen!