Moni täällä sanoo olevansa kiltti. Mutta millaisia ovat kiltit ihmiset? Mielestäni kiltti on sellainen, joka ei loukkaa vaikka voisi. Moni täällä ei luultavasti voi loukata juuri ketään, sillä helpointa on loukata niitä, jotka välittävät loukkaajasta. Yksinäisten on vaikeampi loukata kuin muiden. Onko yksinäisen kiltteyttä siis koskaan testattu tosipaikassa?
Minä en ole kovin kiltti. Joskus kyllä, mutta toisaalta joskus olen ilkeä. Oli vaikeaa olla loukkaamatta entistä poikaystävääni kun välimme olivat tulehtuneet ja huomasin jonkun otollisen tilaisuuden, jossa voisin nälväistä. Siis olla ilkeä.
Sinä, joka pidät itseäsi kilttinä: muistatko yhtään tilannetta, jossa olisit voinut olla oikeasti ilkeä ja loukata syvästi? Pysyitkö kilttinä? Mitä luulet, osaisitko olla kiltti jos sinulla olisi tyttö/poikaystävä?
Tämä on provoilupalsta. Tähän tulee siis paljon provoiluvastauksia. Muutama muunkinlainen olisi hauska.
Minä en ole kovin kiltti. Joskus kyllä, mutta toisaalta joskus olen ilkeä. Oli vaikeaa olla loukkaamatta entistä poikaystävääni kun välimme olivat tulehtuneet ja huomasin jonkun otollisen tilaisuuden, jossa voisin nälväistä. Siis olla ilkeä.
Sinä, joka pidät itseäsi kilttinä: muistatko yhtään tilannetta, jossa olisit voinut olla oikeasti ilkeä ja loukata syvästi? Pysyitkö kilttinä? Mitä luulet, osaisitko olla kiltti jos sinulla olisi tyttö/poikaystävä?
Tämä on provoilupalsta. Tähän tulee siis paljon provoiluvastauksia. Muutama muunkinlainen olisi hauska.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuten totesit, tämän palstan anti on perseestä. Mitä sitä kiertelemään.
Palstan ilmapiirin on pilannut nähtävästi yksi ja sama hullu ?! Mene ja tiedä, oikeastaan ei kiinnosta. Kelaa esimerkiksi edellisen päivän keskusteluiden "antia", se puhuu vahvasti puolestaan.
Mitä kiltteyteen tulee, sitä on turha erikseen murehtia, koska ainakaan tältä palstalla ei liiemmin sympatioita heru. Mun mielestä kiltteys kuuluu "synnynnäisiin", jo äidin maidossa saatuihin ominaisuuksiin, siinä missä mm. rehellisyys: sitä ei oppimalla opita.
Se, että ihminen on kiltti ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä mitä tahansa kohtelua.
... hyväksyä mitä hyvänsä, ei toki. Mutta välit voivat olla tulehtuneet vaikka kukaan ei varsinaisesti haluaisi mitään pahaa. Esimerkiksi ihan oikeiden erimielisyyksien, erilaisten maailmankatsomusten, ystävyyskäsitysten tai siivoustapojen yhteentörmäysten vuoksi. Toinen ottaa päähän, ai että. Ja sitten tulee se tilanne, jossa voisi sanoa niin, että se sattuu. Silloin kiltteys punnitaan.
Kiltteys on sukua kärsivällisyydelle. Mutta ainakin täällä kaikella on rajansa ja sen rajan jälkeen ei jää yleensä ns. tiiltä tiilen päälle. Kiltti voi olla, mutta ei pidä suostua hyväksikäytetyksi siksi että on kiltti. Näin minusta.
... siitä, millaisten asioiden vuoksi se pinna katkeaa. Siksi, että toinen oikeasti käyttää kilttiä hyväksi, vai siksi, että se toinen nyt vaan on taas niin ärsyttävä ja väärässä?
Kun minun tekee mieli olla ilkeä, en yleensä ole ärsyyntynyt mistään erityisen järkevästä syystä. Toinen vain ottaa päähän, ja heti sen jälkeen tarjoaa mahdollisuuden nälväistä. Joskus olen jopa onnistunut olemaan silloin kiltti.
No minulla se pinna katkeaa yleensä kun koen että minua käytetään ainoastaan hyväksi, tai on käytetty hyväksi. Esim. minun entisen tyttöystäväni kanssa minä olin vain laastari, nainen oli täysin maassa kun tapasi minut ja minä rakensin hänen itseluottamustaan ja uskoa itseensä. Sitten kun hän oli taas jaloillaan ja hyvissä hengenvoimissa, niin tuli vaan tekstari että ei tästä nyt enää taida tulla mitään (koska olen nyt taas jaloillani).
Olisin tosiaan tahtonut olla edelleen tukena, ja sanoa että ei siinä mitään ja toivottaa onnea matkaan, mutta kipukynnys ylittyi aika reippaasti ja samalla paloi pinna. Siinä nyt jonkinlainen esimerkki.
Mitä tulee tuohon että toinen on ärsyttävä ja väärässä...ei kannata aloittaa keskustelua jos ei ole valmis siihen että voi olla väärässä.
Olen itse sellainen kuka ei voi olla ilkeä ihmiselle ketä en tunne... Eli olisi kuinka huono päivä tahansa ja mietin että jos joku edes katsoo minuun väärin niin henki pois, mutta jos tuntematon ihminen kadulla tulee vastaan ja kauniisiti pyytää vaikka tietä jonnekkin. Mieleni leppyy ja autan jos vaan pystyn.
Sitten on ne tutut ihmiset joille voi kilistä mistä vaan koska he ymmärtävät... Toista se on Ex:sien kanssa mille haluaisin niittailla joka asiasta, mutta sitten mietin miksi, hehän ovat taas niitä tuntemattomia.
Eli olen kiltti ihminen...
se, että kiltti on ilkeän vastakohta.
Ihminen voi olla kiltti, ja samalla myös jämäkkä ja sanoa tarvittaessa myös ilkeästi.
Minusta kiltin määritelmä on se, että hän pyrkii toimimaan aina "objektiivisesti katsoen" (jos se on mahdollista) oikein. Jos tilanne sitä vastii, niin kiltti voi toimia myös omaa välitöntä etuaan vastaan.
Kiltti-sanaa on jossain vaiheessa ruvettu pitämään nössön synonyymina, vaikkei kiltin määritelmä (minusta) sitä tarkoitakaan. Jos haluaa tehdä oikein, niin ei se tarkoita etteikö voisi tarvittaessa nousta puolustamaan itseään.
Taidan olla tämän ajatukseni kanssa yksin.
Ainakin mä yritän olla ystävällinen, harvemmin koitan tahallisesti suututtaa ihmisiä, siis livenä. ;)
Yleensä se syy ja ongelma miksi ihmiset ei pakosti pidä mua kauheen kivana ihmisenä on se, että mulla on aika erikoiset mielipiteet ja harvemmin niitä peittelen joten sanon asiat suoraan ja monet kokee sen jotenki hyökkäyksesi heitä kohtaan vaikka en sitä pahalla tarkoitakkaan.
Tietoisesti en siis ole ilkeä, mutta joskus kyllä tarpeeks pitkälle ärsytettynä olen sanonut ehkä sillä tavalla miten ei olisi pitänyt. Onneks en kyllä ärsyynny kovinkaan helpolla varsinkaan tuntemattomille, jos joku saa mut ärsyyntymään niin se on jokin tuttu joka jankkaa ja jauhaa ja valittaa samasta asiasta uudelleen ja uudelleen ja sitä en jaksa kuunnella.
..ainakin mulle nykyään.
Mä olen koko ikäni ollut sellanen kiltti, joka tosiaan on opetettu tekemään mitä tahansa saadakseen ton tittelin. Nykyään koitan kaikenlaisten "titteleiden" sijaan pyrkiä siihen, että itellä ois hyvä olla. Löytää tasapainon oman ja muiden hyvänolon välille.
Tätä lausetta mä en kyllä pysty ollenkaan käsittämään: "sillä helpointa on loukata niitä, jotka välittävät loukkaajasta".
Eikö yksinäiset välitä kenestäkään??
Kyllä mä koen, että just niiden läheisten ja tärkeiden ihmisten loukkaaminen on kaikkein vaikeinta.
Mitä vähemmän tunnetta, sen vähemmän tuskaa.