Kuuntelin tänää töissä radiota ja siellä keskusteltiin avioehdosta ja siitä miten ihmiset suhtautuu siihen.
Miten te suhtaudutte avioehtoon? Jos otetaan ihan normaalituloiset ja ilman mitään suuria perintöjä perivät ihmiset niin silloinhan avioehdossa ei ole suurta väliä. Mutta entäs jos toinen on selvästi varakkaampi kuin toinen? Tai on saamassa vaikka joskus suuren perinnön, joku maatila tai metsäpalsta. Muuttaako se asiaa.
Ja miettikää sitä molemmilta kannoilta, jos olet se rikas joka on menossa normaalituloisen kanssa naimisiin niin haluaisitko tehdä avioehdon kun kuitenkin suurella prosentilla avioliitot päättyvät eroon ja voit menettää paljonkin omaisuutta?
Tai jos sä olet se normaalituloinen ja olet menossa rikkaan kanssa naimisiin niin onko se jotenkin loukkaavaa jos se toinen osapuoli haluaa avioehdon?
Eli onko sillä väliä oletko se rikas joka nai köyhemmän vai oletko se köyhempi joka nai rikkaan?
Jotkut varmasti sanovat, että jos haluaa avioehdon niin ei voi rakastaa oikeasti koska on jo valmistautumassa mahdolliseen avioeroon. Mutta onko se taas vain tyhmyyttä jos ei mieti kaikkia vaihtoehtoa? Itse taas voisin tuollaisessa tilanteessa jos mä olisin se varakkaampi ja haluaisin avioehdon niin sanoa että tämä nainen on vain omaisuuteni perässä jos ei suostuisi avioehtoon.
Onko se jotenkin loukkaavaa jos ihminen vain ajattelee loogisesti kaikkia vaihtoehtoja?
Miten te suhtaudutte avioehtoon? Jos otetaan ihan normaalituloiset ja ilman mitään suuria perintöjä perivät ihmiset niin silloinhan avioehdossa ei ole suurta väliä. Mutta entäs jos toinen on selvästi varakkaampi kuin toinen? Tai on saamassa vaikka joskus suuren perinnön, joku maatila tai metsäpalsta. Muuttaako se asiaa.
Ja miettikää sitä molemmilta kannoilta, jos olet se rikas joka on menossa normaalituloisen kanssa naimisiin niin haluaisitko tehdä avioehdon kun kuitenkin suurella prosentilla avioliitot päättyvät eroon ja voit menettää paljonkin omaisuutta?
Tai jos sä olet se normaalituloinen ja olet menossa rikkaan kanssa naimisiin niin onko se jotenkin loukkaavaa jos se toinen osapuoli haluaa avioehdon?
Eli onko sillä väliä oletko se rikas joka nai köyhemmän vai oletko se köyhempi joka nai rikkaan?
Jotkut varmasti sanovat, että jos haluaa avioehdon niin ei voi rakastaa oikeasti koska on jo valmistautumassa mahdolliseen avioeroon. Mutta onko se taas vain tyhmyyttä jos ei mieti kaikkia vaihtoehtoa? Itse taas voisin tuollaisessa tilanteessa jos mä olisin se varakkaampi ja haluaisin avioehdon niin sanoa että tämä nainen on vain omaisuuteni perässä jos ei suostuisi avioehtoon.
Onko se jotenkin loukkaavaa jos ihminen vain ajattelee loogisesti kaikkia vaihtoehtoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka seurustelimme useamman vuoden ennen avioitumista ja tulevaisuudessa eroaminen vaikuttaa tosi epätodennäköiseltä, emme kuitenkaan osaa ennustaa. Ehto ei ole epäluottamuslause vaan ennemmin tapaturmavakuutuksen kaltainen: vaikka se on olemassa, toivotaan, ettei sitä koskaan tarvitse käyttää. Kuolemantapauksessa ehto raukeaa.
Ainakin itse haluan avioehdon automaattisesti jos menen naimisiin, riippumatta siitä onko naisella enemmän tai vähemmän omaisuutta minulla.
Jos olisin kovatuloinen paljon reaaliomaisuutta omistava henkilö, olettaisin että avioehdosta kieltäytyminen on merkki pikaisesta avioerosta häiden jälkeen.
Sama vastaus, vastaajana nainen.
.. tehdä avioehto, erityisesti, jos on aiempaa omaisuutta, suuri tuloero liittoon aikovilla, tai uusioperhe kyseessä. Jos liitossa syntyy lapsia hehän perivät osansa yhteisestä liiton aikana hankitusta omaisuudesta, mutta pitää ottaa huomioon myös lapset edellisestä liitosta. Mielestäni rakkaus ja terve järki eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
niin ilman muuta avioehto.
Täysin järkevää, eikä kenenkään pidä siitä loukkaantua.
Myös perintöjen sulkemista osituksen ulkopuolelle kannatan. Ei niitä perintöjä lapsen ex-puolisolle ole tarkoitettu.
Niin minustakin avioehto on oikea tapa todistaa että ihminen ei avioidu toisen ihminen kanssa rahan ja omaisuuden takia.
Riippuu tietysti puolisostakin. Itse en vaatisi avioehtoa, silla vaikka mina perisin rahaa yms. mina mielellani antaisi puolet siita puolisolleni. Minusta han ansaitsee sen.
Jos asetelma olisi toisinpain, voisi olla, etta ensin suuttuisin pikkasen, en ehka siksi, etta mies ei haluaisi minulle antaa oikeutta omaisuutensa puolikkaaseen vaan siksi, etta han kuvittelisi minun erotessa vaativan sita puolikasta. Silloin han ei tuntisi minua. Mutta varmasti yrittaisin ymmartaa ja aika pian kuitenkin suostuisin moiseen, jos se hanelle olisi tarkeaa.
Todennäköisesti moni on oppinut kantapään kautta että kauniit lupaukset naimisiin mennessä lentävät romukoppaan kun avioero tulee, katkeruus ja viha saavat ihmeitä aikaan.