Miten pettäjä käräytetään?

siinä on aina vähintään kolme ihmistä mukana. tyhmää ja erittäin itsekästä ajatella noin lapsellisesti.

ykkönen,jonka olemassa olo on salattu??!!! Mikä helvetti siinä on että pitää puhua paskaa,kun se varattu sitä "kakkosta" etsii,kuinkahan useasti valehtelee olevansa vapaa? tai ainekin eron partaalle?Mä olen sitä mieltä että rehellisyys kannattaa aina,useat vittuuntuu juuri siitä valehtelusta ja haluavat kostaa,niitä tasan varmasti on ketkä eivät muuta haluakkaan kuin salarakkaan roolin.

kauppa kirjoitti:

siinä on aina vähintään kolme ihmistä mukana. tyhmää ja erittäin itsekästä ajatella noin lapsellisesti.

Jokainen pari ratkaisee asiansa keskenään. Niin kauan kun kumpikaan puolisoista ei pyydä ulkopuolista selvittäjää tilanteeseensa, ei kenenkään tule tunkeutua heidän asioihinsa.

Jos joku tulisi minulle kertomaan vaimoni uskottomuudesta, kehottaisin ilmiantajaa keskittymään omiin asioihinsa ja jättämään meidän asiat meidän keskeisiksi.

... kirjoitti:

Jokainen pari ratkaisee asiansa keskenään. Niin kauan kun kumpikaan puolisoista ei pyydä ulkopuolista selvittäjää tilanteeseensa, ei kenenkään tule tunkeutua heidän asioihinsa.

Jos joku tulisi minulle kertomaan vaimoni uskottomuudesta, kehottaisin ilmiantajaa keskittymään omiin asioihinsa ja jättämään meidän asiat meidän keskeisiksi.

pensaaseen,kun totuus usein tekee kipeää.

tapana sotkeutua toisten asioihin,mutta tässäkin tapauksessa apuja/neuvoja/mielipidettä KYSYTTIIN.

joka pelkää helvetisti, että joku menee laulamaan aviomiehelle vaimon salarakkaasta ja sen vuoksi pitää puolustaa pettäjää henkeen ja vereen.

Ei sillä syyttömällä osapuolella ole mitään ihmisarvoa, siitä tälläiset pettäjähorot ja -pukit pitävät huolen kakkosten, kolmosten ja yhden illanjuttujen kanssa.

esim. rouva pettäjä kirjoitti:

joka pelkää helvetisti, että joku menee laulamaan aviomiehelle vaimon salarakkaasta ja sen vuoksi pitää puolustaa pettäjää henkeen ja vereen.

Ei sillä syyttömällä osapuolella ole mitään ihmisarvoa, siitä tälläiset pettäjähorot ja -pukit pitävät huolen kakkosten, kolmosten ja yhden illanjuttujen kanssa.

Kai puhuit itsestäsi??

Minun kokemus on vain yhdestä pettäjämiehestä ja en petettynäkään aio nyt vuosien jälkeen sekaantua toisten ihmisten elämään.
Avioliitoissa on vaikeita aikoja jokasella ja niihin liitty asioita joita ei toiset ulkopuoliset yleensä muuta kun sotkee lisää sekaantumalla.

Jättäkää siis herkuttelematta toisten onnettomilla tilanteilla vaikka kuinka tuntisitte tarvetta olla viisaampia ja fiksumpia.

Uskon että joillekkin on tarve työntää nokkansa kaikkiin naapureiden asioihin mutta enimmäkseen vaan vedätte kaikki narut vaan pahempaan solmuun.

En puolusta pettäjiä, mutta enhän voi edes tietää mikä on syynä pettämisiin. En toivo että vaimot tai miehet saa tietää, se tieto on liian rankka kellekkään kuulla ulkopuoliselta.

Nainen 40v kirjoitti:

Kai puhuit itsestäsi??

Minun kokemus on vain yhdestä pettäjämiehestä ja en petettynäkään aio nyt vuosien jälkeen sekaantua toisten ihmisten elämään.
Avioliitoissa on vaikeita aikoja jokasella ja niihin liitty asioita joita ei toiset ulkopuoliset yleensä muuta kun sotkee lisää sekaantumalla.

Jättäkää siis herkuttelematta toisten onnettomilla tilanteilla vaikka kuinka tuntisitte tarvetta olla viisaampia ja fiksumpia.

Uskon että joillekkin on tarve työntää nokkansa kaikkiin naapureiden asioihin mutta enimmäkseen vaan vedätte kaikki narut vaan pahempaan solmuun.

En puolusta pettäjiä, mutta enhän voi edes tietää mikä on syynä pettämisiin. En toivo että vaimot tai miehet saa tietää, se tieto on liian rankka kellekkään kuulla ulkopuoliselta.

pettäjä jatkakoon kunnes kumppani tajuaa,ulkopuoliset pitäköön suunsa kiinni...hörön lörö...pettäminen on aina väärin,minä ainekin suuttuisin ystäville/tuttaville jos tietäisivät ukkoni pettäneen eivätkä kertoisi minulle.

Nainen 40v kirjoitti:

Kai puhuit itsestäsi??

Minun kokemus on vain yhdestä pettäjämiehestä ja en petettynäkään aio nyt vuosien jälkeen sekaantua toisten ihmisten elämään.
Avioliitoissa on vaikeita aikoja jokasella ja niihin liitty asioita joita ei toiset ulkopuoliset yleensä muuta kun sotkee lisää sekaantumalla.

Jättäkää siis herkuttelematta toisten onnettomilla tilanteilla vaikka kuinka tuntisitte tarvetta olla viisaampia ja fiksumpia.

Uskon että joillekkin on tarve työntää nokkansa kaikkiin naapureiden asioihin mutta enimmäkseen vaan vedätte kaikki narut vaan pahempaan solmuun.

En puolusta pettäjiä, mutta enhän voi edes tietää mikä on syynä pettämisiin. En toivo että vaimot tai miehet saa tietää, se tieto on liian rankka kellekkään kuulla ulkopuoliselta.

Mutta viestisi paljasti kaiken.

Sinua on petetty vuosikausia, KAIKKI MUUT OVAT TIENNEET paitsi sinä et! Siitä on sinulle tullut katkeruus siihen, että toiset saavat tietää ajoissa eivätkä tuhlaa elämäänsä sinisilmäisenä kynnysmattona, vaan pääsevät ajoissa irti pettäjästä, jos eivät pysty antamaan anteeksi.

Muakin petettiin ja ns, tuttavat sekä ystävät tiesivät ja nykyään he ovat entisiä, koska eivät kertoneet minulle asioiden oikeaa laitaa. Olisin pääsyt ajoissa irti pettäjäpukista ja löytänyt paremman ja luotettavan kumppani itselleni.

enkä horoksi ala kirjoitti:

Mutta viestisi paljasti kaiken.

Sinua on petetty vuosikausia, KAIKKI MUUT OVAT TIENNEET paitsi sinä et! Siitä on sinulle tullut katkeruus siihen, että toiset saavat tietää ajoissa eivätkä tuhlaa elämäänsä sinisilmäisenä kynnysmattona, vaan pääsevät ajoissa irti pettäjästä, jos eivät pysty antamaan anteeksi.

Muakin petettiin ja ns, tuttavat sekä ystävät tiesivät ja nykyään he ovat entisiä, koska eivät kertoneet minulle asioiden oikeaa laitaa. Olisin pääsyt ajoissa irti pettäjäpukista ja löytänyt paremman ja luotettavan kumppani itselleni.

Jokainen hoitakoot omat asiansa. Niin ystävät, ykköset, kakkoset, petturit ja naapuritkin. Antakaa näiden ihmisten ihan itse selvittää asiansa tai olla selvittämättä. Jos joku menee väliin juoruamaan, aina joku kärsii. Miksi siis puuttua pettämisiin tai jättämisiin. Eri asia, jos asianomainen pyytää apua.

Olen samaa mieltä. Antakaa parin hoitaa omat asiansa olipa siinä kakkonen mukana tai ei. Asiat ratkeaa ennemmin tai myöhemmin ilman ulkopuolisia. Pettäminen on väärin, mutta en ymmärrä miten se ulkopuolisen oloa helpottaa kun sotkeentuu. Tiedän yhden esimerkin, että ulkopuolinen sotkeentui erään parin tälläiseen juttuun. Parlla oli krisi ja siihen aikaan siihen pääsi kakkonen, se kakkosjuttu loppui aikaanaan. ja pariskunta sai välit korjattu. Mutta se ulkopuolinen ei enää kuulu pariskunnan tuttaviin koska oli senkin jälkeen lietsomassa pariskunnan toiselle osapuolelle. Ilmeisesti harmitti parin välien sopiminen vaikka oli vain ulkopuolinen henkilö ei kakkonen.

minun mielipide kirjoitti:

Jokainen hoitakoot omat asiansa. Niin ystävät, ykköset, kakkoset, petturit ja naapuritkin. Antakaa näiden ihmisten ihan itse selvittää asiansa tai olla selvittämättä. Jos joku menee väliin juoruamaan, aina joku kärsii. Miksi siis puuttua pettämisiin tai jättämisiin. Eri asia, jos asianomainen pyytää apua.

Mua on joskus aikojen alussa petetty ja kun sain asian tietooni tilanne oli jo ohi mutta ilkkuvia "ystäviä" jakso hymyilyttää.

Hyvät ystävät on ihan eri asia kun muka sääliä tuntevat typerät. Muka jo kauan asian aavistaneet
juoruakat.Sääliminen on loukkaus ja osoittaa ylimielisyyttä vaikeuksissa olevaa kohtaan.
Säälin sijaan aina voi ihminen toimia ja auttaa vaikauksissa olevaa.

Kiitos ei sanon jos joku haluaa kertoa tietojaan en laita päätä mihinkään mutta en halua ketään alkaa osottamaan sormi ojossa.
Miehen kanssa asiaa setvittiin ja edelleen ollaan yhdessä vaikka se muita ärsyttää kun oishan meidän tarvinnu erota että olisi nää ihanat fiksut saaneet röyhistellä siinä korkeella pallillaan.
Edelleen olen sen "petturin" puoliso. En voi 100% varma olla ettei tilanne voisi uusiutua.
Olen kuitenki päättänyt luottaa en kyttää pahaa mieltä ja riitaa sillä vaan saa aikaseksi.

En myöskään irvaile miehelleni tapahtuneesta koska varmaan on jotain mikä siihen oli syynä.
Puhuttu on ja tiedän syyn mutta uskon etten kuitenkaan tiedä kaikkea. Vaikee asia se on pettäjällekkin. Tämä perhe on tärkeä ja puoliso on tärkeä vaikka ei me kumpikaan olla täydellisiä.

Siis jättäkää ihmiset ja heidän avioliitot rauhaan. Niistä tilanteista voi jopa joskus olla hyötyä kun puolisot saa itse alkaa ratkomaan ja puhumaan asioita jotka on oltu hiljaa.
Yleisöä niihin keskustelutilaisuuksiin tuskin kaivataan.

jotka sotkeentuu kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Antakaa parin hoitaa omat asiansa olipa siinä kakkonen mukana tai ei. Asiat ratkeaa ennemmin tai myöhemmin ilman ulkopuolisia. Pettäminen on väärin, mutta en ymmärrä miten se ulkopuolisen oloa helpottaa kun sotkeentuu. Tiedän yhden esimerkin, että ulkopuolinen sotkeentui erään parin tälläiseen juttuun. Parlla oli krisi ja siihen aikaan siihen pääsi kakkonen, se kakkosjuttu loppui aikaanaan. ja pariskunta sai välit korjattu. Mutta se ulkopuolinen ei enää kuulu pariskunnan tuttaviin koska oli senkin jälkeen lietsomassa pariskunnan toiselle osapuolelle. Ilmeisesti harmitti parin välien sopiminen vaikka oli vain ulkopuolinen henkilö ei kakkonen.

Muutamat ihmiset täällä kehoittavat laittamaan tekstaria ja kirjettä ja käräyttämään sen pettäjän näin.
Luuletteko oikeasti että se on fiksua paukuttaa prepaid liittymästä tekstaria ja vihjailla ja kertoa suoraankin miten se mies nyt missäkin on naimassa toista? Jos on kanttia tämmöseen toimintaan, pitäisi olla kanttia myös ihan omalla nimellä ja naamalla hoitaa sama homma.
Sitten täällä hurskastellaan miten hyviä ja moraalisia ihmisiä oikein ollaankaan kun toimitaan oikein ja ihan vaan sen petetyn parhaaksi.
Suomeksi suoraan sanottuna: Haistakaa paska ja jättäkää muitten asiat rauhaan.

Nainen 40v kirjoitti:

Mua on joskus aikojen alussa petetty ja kun sain asian tietooni tilanne oli jo ohi mutta ilkkuvia "ystäviä" jakso hymyilyttää.

Hyvät ystävät on ihan eri asia kun muka sääliä tuntevat typerät. Muka jo kauan asian aavistaneet
juoruakat.Sääliminen on loukkaus ja osoittaa ylimielisyyttä vaikeuksissa olevaa kohtaan.
Säälin sijaan aina voi ihminen toimia ja auttaa vaikauksissa olevaa.

Kiitos ei sanon jos joku haluaa kertoa tietojaan en laita päätä mihinkään mutta en halua ketään alkaa osottamaan sormi ojossa.
Miehen kanssa asiaa setvittiin ja edelleen ollaan yhdessä vaikka se muita ärsyttää kun oishan meidän tarvinnu erota että olisi nää ihanat fiksut saaneet röyhistellä siinä korkeella pallillaan.
Edelleen olen sen "petturin" puoliso. En voi 100% varma olla ettei tilanne voisi uusiutua.
Olen kuitenki päättänyt luottaa en kyttää pahaa mieltä ja riitaa sillä vaan saa aikaseksi.

En myöskään irvaile miehelleni tapahtuneesta koska varmaan on jotain mikä siihen oli syynä.
Puhuttu on ja tiedän syyn mutta uskon etten kuitenkaan tiedä kaikkea. Vaikee asia se on pettäjällekkin. Tämä perhe on tärkeä ja puoliso on tärkeä vaikka ei me kumpikaan olla täydellisiä.

Siis jättäkää ihmiset ja heidän avioliitot rauhaan. Niistä tilanteista voi jopa joskus olla hyötyä kun puolisot saa itse alkaa ratkomaan ja puhumaan asioita jotka on oltu hiljaa.
Yleisöä niihin keskustelutilaisuuksiin tuskin kaivataan.

mikä oli pettämisen syy? Hyväksyisikö puolisosi sinun pettämisen? Mielestäni hyväksyttävää syytä pettämiseen ei ole olemassakaan,ja valitettavan usein nämä pettäjät vähättelevät omaa pettämistään mutta eivät hyväksyisi sitä puolisoltaa.

kysyisin kirjoitti:

mikä oli pettämisen syy? Hyväksyisikö puolisosi sinun pettämisen? Mielestäni hyväksyttävää syytä pettämiseen ei ole olemassakaan,ja valitettavan usein nämä pettäjät vähättelevät omaa pettämistään mutta eivät hyväksyisi sitä puolisoltaa.

Ollaan yhdessä oltu ihan kakaroista asti.
Siis 15vuotiaina rippileirillä meidän seurustelu alko ja edelleen yhdessä. Tunnetaan sitten toisemme hyvin.

Mä uskon ettei sitä voi kukaan ymmärtää enkä minäkään hyväksy pettämistä mutta elämässä on tilanteita joissa ihminen on aika voimaton henkisesti.

Mieheni on matkatyössä ja siis pois kotoa paljon.
Minä enimmäkseen kotona lasten kanssa. Isi tulee isi menee siihen on totuttu. Mutta sitten kävikin niin että minä jouduin sairaalaan olin 3vk sairaalassa ja isi sai itse koittaa ja järjestää hoitajat ja koittaa silti hoitaa työnsä.
Niinpä sitten tilanne oli se että lapsenvahti, nuorinainen muutti meidän asuntoon kun häntä kokoajan tarvittiin.Nukkui eri makuuhuoneessa kuitenkin.
Sitä en voi tasan tietää miten samaan sänkyyn ajauduttiin, tiedän vaan mitä mulle on kerrottu.
Suhdetta ei kuulemma siitä tullut vaan ainoastaan yhden yön haksahdus.
Lapsenvahti ei ole myöskään enään meillä.
Mies ei sitä selitellyt ja tyttö jonka kanssa oli ollut oli jo vaihtunut kun tulin sairaalasta.
Paljon siitä asiasta puhuttiin, ja yhdessä sovittiin ettei meillä erota tän takia.Annoinko anteeksi en tiedä. Ainakin yritän.
Koitan olla itseeni siitä syyttämättä kun sairastumiselleni en mitään voinut.
En usko että mieheni hyväksyisi jos minä pelehtisin toisen miehen kanssa. En myöskään tiedä pystynkö uudestaan antamaan anteeksi saman asian.

kanssa niin saatte olla ihan varmoja siitä, että kertoisin tämän eukon miehelle. Miksi minun pitäisi kokea kaikki tuska yksin?
Tää on niin perseestä, että miksi pitää olla yhdessä jonkun kanssa, jos koko ajan haluaa jotain muuta?
Ehkä ei vaan yksin pysty kohtaamaan elämää?
Hyvähän se on vaimo olla olemassa, jos ei kyliltä heru, niinkö?

Nainen 40v kirjoitti:

Ollaan yhdessä oltu ihan kakaroista asti.
Siis 15vuotiaina rippileirillä meidän seurustelu alko ja edelleen yhdessä. Tunnetaan sitten toisemme hyvin.

Mä uskon ettei sitä voi kukaan ymmärtää enkä minäkään hyväksy pettämistä mutta elämässä on tilanteita joissa ihminen on aika voimaton henkisesti.

Mieheni on matkatyössä ja siis pois kotoa paljon.
Minä enimmäkseen kotona lasten kanssa. Isi tulee isi menee siihen on totuttu. Mutta sitten kävikin niin että minä jouduin sairaalaan olin 3vk sairaalassa ja isi sai itse koittaa ja järjestää hoitajat ja koittaa silti hoitaa työnsä.
Niinpä sitten tilanne oli se että lapsenvahti, nuorinainen muutti meidän asuntoon kun häntä kokoajan tarvittiin.Nukkui eri makuuhuoneessa kuitenkin.
Sitä en voi tasan tietää miten samaan sänkyyn ajauduttiin, tiedän vaan mitä mulle on kerrottu.
Suhdetta ei kuulemma siitä tullut vaan ainoastaan yhden yön haksahdus.
Lapsenvahti ei ole myöskään enään meillä.
Mies ei sitä selitellyt ja tyttö jonka kanssa oli ollut oli jo vaihtunut kun tulin sairaalasta.
Paljon siitä asiasta puhuttiin, ja yhdessä sovittiin ettei meillä erota tän takia.Annoinko anteeksi en tiedä. Ainakin yritän.
Koitan olla itseeni siitä syyttämättä kun sairastumiselleni en mitään voinut.
En usko että mieheni hyväksyisi jos minä pelehtisin toisen miehen kanssa. En myöskään tiedä pystynkö uudestaan antamaan anteeksi saman asian.

vittu mikä isi!
Huh huh eipä voi muutaku ihmetellä mikä siut siinä pittää?

Nainen 40v kirjoitti:

Kai puhuit itsestäsi??

Minun kokemus on vain yhdestä pettäjämiehestä ja en petettynäkään aio nyt vuosien jälkeen sekaantua toisten ihmisten elämään.
Avioliitoissa on vaikeita aikoja jokasella ja niihin liitty asioita joita ei toiset ulkopuoliset yleensä muuta kun sotkee lisää sekaantumalla.

Jättäkää siis herkuttelematta toisten onnettomilla tilanteilla vaikka kuinka tuntisitte tarvetta olla viisaampia ja fiksumpia.

Uskon että joillekkin on tarve työntää nokkansa kaikkiin naapureiden asioihin mutta enimmäkseen vaan vedätte kaikki narut vaan pahempaan solmuun.

En puolusta pettäjiä, mutta enhän voi edes tietää mikä on syynä pettämisiin. En toivo että vaimot tai miehet saa tietää, se tieto on liian rankka kellekkään kuulla ulkopuoliselta.

nää oikeen juttelet? "En puolusta pettäjiä, mutta enhän voi edes tietää mikä on syynä pettämisiin". Eli kuitenkin sympatiseeraat näitä mulqvisteja. Herää, ei ole olemassa mitään syytä miksi pitäisi pettää. Kyse on vain ja ainoastaan kusipäisten, omahyväisten, kumppaineitaan arvostamattomien ihmisten tonttuilusta. Heti ekax kaikki mulle tänne!

Nainen 40v kirjoitti:

Ollaan yhdessä oltu ihan kakaroista asti.
Siis 15vuotiaina rippileirillä meidän seurustelu alko ja edelleen yhdessä. Tunnetaan sitten toisemme hyvin.

Mä uskon ettei sitä voi kukaan ymmärtää enkä minäkään hyväksy pettämistä mutta elämässä on tilanteita joissa ihminen on aika voimaton henkisesti.

Mieheni on matkatyössä ja siis pois kotoa paljon.
Minä enimmäkseen kotona lasten kanssa. Isi tulee isi menee siihen on totuttu. Mutta sitten kävikin niin että minä jouduin sairaalaan olin 3vk sairaalassa ja isi sai itse koittaa ja järjestää hoitajat ja koittaa silti hoitaa työnsä.
Niinpä sitten tilanne oli se että lapsenvahti, nuorinainen muutti meidän asuntoon kun häntä kokoajan tarvittiin.Nukkui eri makuuhuoneessa kuitenkin.
Sitä en voi tasan tietää miten samaan sänkyyn ajauduttiin, tiedän vaan mitä mulle on kerrottu.
Suhdetta ei kuulemma siitä tullut vaan ainoastaan yhden yön haksahdus.
Lapsenvahti ei ole myöskään enään meillä.
Mies ei sitä selitellyt ja tyttö jonka kanssa oli ollut oli jo vaihtunut kun tulin sairaalasta.
Paljon siitä asiasta puhuttiin, ja yhdessä sovittiin ettei meillä erota tän takia.Annoinko anteeksi en tiedä. Ainakin yritän.
Koitan olla itseeni siitä syyttämättä kun sairastumiselleni en mitään voinut.
En usko että mieheni hyväksyisi jos minä pelehtisin toisen miehen kanssa. En myöskään tiedä pystynkö uudestaan antamaan anteeksi saman asian.

ryhtiä roppaas ja kunnolla. Älä syytä itseäsi siitä mitä heikko miehesi, niin ihana isi kuin onkin, teki. Oikeuttaako se pettämään, että sinä sairastut? Varsin rehti ukko, munaton luuseri. Se että käy töissä vaikka helewetin kuusessa asti ja on siten väsynyt kun joutuu kolmen viikon ajan hoitaan myös lapsia on huono tekosyy vastuuttomalle toiminnalle. Sen takia että ollaan tenavasta asti oltu yhdessä sinun ei tarvitse antaa kohdella itseäsi miten huvittaa. Lakkaa säälimästä sitä huorapukkia, vaikka se sinun miehesi ja lastesi isä onkin.
Se että yrität antaa anteeksi aviorikosta ts. huorintekoa osoittaa suurta sydäntä sinulta. Onko miehesi sinun arvoisesi?

Quess who? kirjoitti:

ryhtiä roppaas ja kunnolla. Älä syytä itseäsi siitä mitä heikko miehesi, niin ihana isi kuin onkin, teki. Oikeuttaako se pettämään, että sinä sairastut? Varsin rehti ukko, munaton luuseri. Se että käy töissä vaikka helewetin kuusessa asti ja on siten väsynyt kun joutuu kolmen viikon ajan hoitaan myös lapsia on huono tekosyy vastuuttomalle toiminnalle. Sen takia että ollaan tenavasta asti oltu yhdessä sinun ei tarvitse antaa kohdella itseäsi miten huvittaa. Lakkaa säälimästä sitä huorapukkia, vaikka se sinun miehesi ja lastesi isä onkin.
Se että yrität antaa anteeksi aviorikosta ts. huorintekoa osoittaa suurta sydäntä sinulta. Onko miehesi sinun arvoisesi?

Sanoinhan että se petos tapahtui siis (-92)
aikaa sitten ja siitä on sovittu ja juteltu.
Sanoinhan että sovittiin ettei tän takia meillä erota.
Ei vaan edelleen ollaan yhdessä.
Totta se ei ole syy pettää kun toinen sairastuu.
Silti ymmärrän sen tilanteen jossa kotiin jäänyt puoliso on henkisesti tosi kovilla kun on yksin. Minullahan oli täyshoito, ympärillä hyöri kokoajan ihmisiä ja minä tiesin mitä tapahtuu ja sattuuko onko paha olla tai mitä nyt siinä voi miettiä.
Kuvittelen tilanteen kun puoliso makaa sairaalassa ja et voi mitääbn tehdä, et tiedä onko kohta elossakaan.
Olin siis tilanteessa jossa en voinut kertoa miltä tuntuu ja sattuuko tai edes tajuanko kun mulle puhutaan.
Lääkäritkään ei voinu kertoa kun eivät tienny mikä oli vaivana.
Ymmärrän siinä että kotona oleva hakee jostain jonkun lähelle.
Jonkun aikusen.
Mies oli kaikki vierailuajat minun luona sairaalassa. En mitenkään puolusta pettäjiä vaan koitan ymmärtää kun elämässä voi sattua ihan mitävaan.
Luuserikin voi olla kukavaan hetkittäin. Aina ei voimat riitä vaan olla suoraselkänen ja joskus voi olla voimat ihan finaalissa.
En sääli ketään sen oon oppinu ettei säälillä ole kellekkään mitään tekoa. Ihan oikeesti rakastan miestäni edelleen. Tästä haksahduksesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen mieheni olevan suurisydämminen ihminen.

Nainen 40v kirjoitti:

Ollaan yhdessä oltu ihan kakaroista asti.
Siis 15vuotiaina rippileirillä meidän seurustelu alko ja edelleen yhdessä. Tunnetaan sitten toisemme hyvin.

Mä uskon ettei sitä voi kukaan ymmärtää enkä minäkään hyväksy pettämistä mutta elämässä on tilanteita joissa ihminen on aika voimaton henkisesti.

Mieheni on matkatyössä ja siis pois kotoa paljon.
Minä enimmäkseen kotona lasten kanssa. Isi tulee isi menee siihen on totuttu. Mutta sitten kävikin niin että minä jouduin sairaalaan olin 3vk sairaalassa ja isi sai itse koittaa ja järjestää hoitajat ja koittaa silti hoitaa työnsä.
Niinpä sitten tilanne oli se että lapsenvahti, nuorinainen muutti meidän asuntoon kun häntä kokoajan tarvittiin.Nukkui eri makuuhuoneessa kuitenkin.
Sitä en voi tasan tietää miten samaan sänkyyn ajauduttiin, tiedän vaan mitä mulle on kerrottu.
Suhdetta ei kuulemma siitä tullut vaan ainoastaan yhden yön haksahdus.
Lapsenvahti ei ole myöskään enään meillä.
Mies ei sitä selitellyt ja tyttö jonka kanssa oli ollut oli jo vaihtunut kun tulin sairaalasta.
Paljon siitä asiasta puhuttiin, ja yhdessä sovittiin ettei meillä erota tän takia.Annoinko anteeksi en tiedä. Ainakin yritän.
Koitan olla itseeni siitä syyttämättä kun sairastumiselleni en mitään voinut.
En usko että mieheni hyväksyisi jos minä pelehtisin toisen miehen kanssa. En myöskään tiedä pystynkö uudestaan antamaan anteeksi saman asian.

alhaista mieheltäsi. Sinä olit sairaana sairaalassa ja hän pani nuoren lapsenlikan kanssa. Minusta jotain tuollaista tekee vain munaton luuseri. Jotenkin paremmin ymmärtää sen tavanomaisen pettämistarinan, että ihastuu johonkin, mutta että panee lapsenvahdin kanssa, kun vaimo sairaalassa. Tiedätkö, mä en olis pystynyt antamaan anteeksi. Kyllähän muutkin hoitavat lapsen ja työn ja ovat väsyneitä ajoittain, mutta eivät silti pane ulkopuolisten kanssa. Ei sitten voinut olla muutamaa viikkoa ilman seksiä.

Nainen 40v kirjoitti:

Sanoinhan että se petos tapahtui siis (-92)
aikaa sitten ja siitä on sovittu ja juteltu.
Sanoinhan että sovittiin ettei tän takia meillä erota.
Ei vaan edelleen ollaan yhdessä.
Totta se ei ole syy pettää kun toinen sairastuu.
Silti ymmärrän sen tilanteen jossa kotiin jäänyt puoliso on henkisesti tosi kovilla kun on yksin. Minullahan oli täyshoito, ympärillä hyöri kokoajan ihmisiä ja minä tiesin mitä tapahtuu ja sattuuko onko paha olla tai mitä nyt siinä voi miettiä.
Kuvittelen tilanteen kun puoliso makaa sairaalassa ja et voi mitääbn tehdä, et tiedä onko kohta elossakaan.
Olin siis tilanteessa jossa en voinut kertoa miltä tuntuu ja sattuuko tai edes tajuanko kun mulle puhutaan.
Lääkäritkään ei voinu kertoa kun eivät tienny mikä oli vaivana.
Ymmärrän siinä että kotona oleva hakee jostain jonkun lähelle.
Jonkun aikusen.
Mies oli kaikki vierailuajat minun luona sairaalassa. En mitenkään puolusta pettäjiä vaan koitan ymmärtää kun elämässä voi sattua ihan mitävaan.
Luuserikin voi olla kukavaan hetkittäin. Aina ei voimat riitä vaan olla suoraselkänen ja joskus voi olla voimat ihan finaalissa.
En sääli ketään sen oon oppinu ettei säälillä ole kellekkään mitään tekoa. Ihan oikeesti rakastan miestäni edelleen. Tästä haksahduksesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen mieheni olevan suurisydämminen ihminen.

Vaan ymmärränhän mie ettet halua kuulla ja olet nainen joka on o pätöksen tehny.
Siittä huolimatta on se isi teillä kuinka hyvä tahansa nin paskan tempun siulle teki.
Mekin täällä tieretän van sen mitä kerrot ja johan tuosta näkkee että ihan kusipää se on.
Nyt jos muija tietäsi mitä mie kirjotan suuttuisi vaan turpiin se mies tarviisi kunnolla sairaalahan makkaamaan muutamaks viikoksi myös.
Mahdoitko ees koittaa antaa turpiin sille?
Joo joo tiiän te sovitte sen asian jo.
Anna sitte joskus turpiin sille kun ensi oot sitä tarpeekses katellu. Sovitaan näin.

Nainen 40v kirjoitti:

Sanoinhan että se petos tapahtui siis (-92)
aikaa sitten ja siitä on sovittu ja juteltu.
Sanoinhan että sovittiin ettei tän takia meillä erota.
Ei vaan edelleen ollaan yhdessä.
Totta se ei ole syy pettää kun toinen sairastuu.
Silti ymmärrän sen tilanteen jossa kotiin jäänyt puoliso on henkisesti tosi kovilla kun on yksin. Minullahan oli täyshoito, ympärillä hyöri kokoajan ihmisiä ja minä tiesin mitä tapahtuu ja sattuuko onko paha olla tai mitä nyt siinä voi miettiä.
Kuvittelen tilanteen kun puoliso makaa sairaalassa ja et voi mitääbn tehdä, et tiedä onko kohta elossakaan.
Olin siis tilanteessa jossa en voinut kertoa miltä tuntuu ja sattuuko tai edes tajuanko kun mulle puhutaan.
Lääkäritkään ei voinu kertoa kun eivät tienny mikä oli vaivana.
Ymmärrän siinä että kotona oleva hakee jostain jonkun lähelle.
Jonkun aikusen.
Mies oli kaikki vierailuajat minun luona sairaalassa. En mitenkään puolusta pettäjiä vaan koitan ymmärtää kun elämässä voi sattua ihan mitävaan.
Luuserikin voi olla kukavaan hetkittäin. Aina ei voimat riitä vaan olla suoraselkänen ja joskus voi olla voimat ihan finaalissa.
En sääli ketään sen oon oppinu ettei säälillä ole kellekkään mitään tekoa. Ihan oikeesti rakastan miestäni edelleen. Tästä haksahduksesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen mieheni olevan suurisydämminen ihminen.

Miten sää sen sitten sait tietää?
Jäi kiusaamaan vaan oliko se sellanen ns. hyvä ystävä ja tuli oikeen sairaalaan kertoon sen??
Kun toi kuulostaa ihan parhaalta kaveriltasi.

Nainen 40v kirjoitti:

Sanoinhan että se petos tapahtui siis (-92)
aikaa sitten ja siitä on sovittu ja juteltu.
Sanoinhan että sovittiin ettei tän takia meillä erota.
Ei vaan edelleen ollaan yhdessä.
Totta se ei ole syy pettää kun toinen sairastuu.
Silti ymmärrän sen tilanteen jossa kotiin jäänyt puoliso on henkisesti tosi kovilla kun on yksin. Minullahan oli täyshoito, ympärillä hyöri kokoajan ihmisiä ja minä tiesin mitä tapahtuu ja sattuuko onko paha olla tai mitä nyt siinä voi miettiä.
Kuvittelen tilanteen kun puoliso makaa sairaalassa ja et voi mitääbn tehdä, et tiedä onko kohta elossakaan.
Olin siis tilanteessa jossa en voinut kertoa miltä tuntuu ja sattuuko tai edes tajuanko kun mulle puhutaan.
Lääkäritkään ei voinu kertoa kun eivät tienny mikä oli vaivana.
Ymmärrän siinä että kotona oleva hakee jostain jonkun lähelle.
Jonkun aikusen.
Mies oli kaikki vierailuajat minun luona sairaalassa. En mitenkään puolusta pettäjiä vaan koitan ymmärtää kun elämässä voi sattua ihan mitävaan.
Luuserikin voi olla kukavaan hetkittäin. Aina ei voimat riitä vaan olla suoraselkänen ja joskus voi olla voimat ihan finaalissa.
En sääli ketään sen oon oppinu ettei säälillä ole kellekkään mitään tekoa. Ihan oikeesti rakastan miestäni edelleen. Tästä haksahduksesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen mieheni olevan suurisydämminen ihminen.

Täällä on vaikka minkälaisia arvostelijoita ja kommentteja, mutta musta se on tärkeintä -että ratkaisun teit SINÄ ja sen pohjalta miltä susta on kaikkien kiemuroiden jälkeen tuntunut. Muiden kommenstaista viis. Se on ollut oikea sillä hetkellä ja varmaan yhä edelleen koska suhteenne jatkuu.

pohjalta tehty kirjoitti:

Täällä on vaikka minkälaisia arvostelijoita ja kommentteja, mutta musta se on tärkeintä -että ratkaisun teit SINÄ ja sen pohjalta miltä susta on kaikkien kiemuroiden jälkeen tuntunut. Muiden kommenstaista viis. Se on ollut oikea sillä hetkellä ja varmaan yhä edelleen koska suhteenne jatkuu.

Aikaahan tässä ob kulunut ja paljon siihen mahtunut.
Tätä olen justiin tarkottanut ettei kukaan voi tietää tilanteita mitkä aina johtaa mihinki suuntaan.
Avioliitot ja ihmiset on erilaisia.
Neuvoja saa aina ja kaikki yhtä viisaita. Silti sen päätöksen tosiaan tekee asiassa mukana oleva henkilö ihan omaa elämäänsä ajatellen.
En antanu turpiin, en edes yrittänyt. Mut jos tarvii joskus antaa kirjotan sinulle sika tänne niin tuut auttaa.
Jookosta?
Lapsetkin on jo aikusia vaikka kotona asuvat opiskelevat vielä. Joten en ainakaan ole tänä aikana saanut aihetta epäillä miestä vaan koko perhe on hyvin yhdessä jaksettu.
Edelleen en puolusta pettureita vaan koitan etsiä inhimillistä selitystä niihin tekoihin kun en voi uskoa että ilkeyttä kukaan omaa puolisoa kiusaa.
Itse vammauduin ja en tästä koskaan takaisin palaa täydellisesti silti on rakkautta riittänyt ja miehen kiinostusta minua kohtaan. Tämä kommentti vaan sen vuoksi että kaikilla pareilla joissa toinen sairastuu/vammautuu se koettelee kumpaakin puolisoa.
Ja herkemmin johtaa terveen ajautumisen muihin seuroihin.

Nainen 40v kirjoitti:

Ollaan yhdessä oltu ihan kakaroista asti.
Siis 15vuotiaina rippileirillä meidän seurustelu alko ja edelleen yhdessä. Tunnetaan sitten toisemme hyvin.

Mä uskon ettei sitä voi kukaan ymmärtää enkä minäkään hyväksy pettämistä mutta elämässä on tilanteita joissa ihminen on aika voimaton henkisesti.

Mieheni on matkatyössä ja siis pois kotoa paljon.
Minä enimmäkseen kotona lasten kanssa. Isi tulee isi menee siihen on totuttu. Mutta sitten kävikin niin että minä jouduin sairaalaan olin 3vk sairaalassa ja isi sai itse koittaa ja järjestää hoitajat ja koittaa silti hoitaa työnsä.
Niinpä sitten tilanne oli se että lapsenvahti, nuorinainen muutti meidän asuntoon kun häntä kokoajan tarvittiin.Nukkui eri makuuhuoneessa kuitenkin.
Sitä en voi tasan tietää miten samaan sänkyyn ajauduttiin, tiedän vaan mitä mulle on kerrottu.
Suhdetta ei kuulemma siitä tullut vaan ainoastaan yhden yön haksahdus.
Lapsenvahti ei ole myöskään enään meillä.
Mies ei sitä selitellyt ja tyttö jonka kanssa oli ollut oli jo vaihtunut kun tulin sairaalasta.
Paljon siitä asiasta puhuttiin, ja yhdessä sovittiin ettei meillä erota tän takia.Annoinko anteeksi en tiedä. Ainakin yritän.
Koitan olla itseeni siitä syyttämättä kun sairastumiselleni en mitään voinut.
En usko että mieheni hyväksyisi jos minä pelehtisin toisen miehen kanssa. En myöskään tiedä pystynkö uudestaan antamaan anteeksi saman asian.

tällä kertaa nuorehko mies.

Nainen 40v kirjoitti:

Sanoinhan että se petos tapahtui siis (-92)
aikaa sitten ja siitä on sovittu ja juteltu.
Sanoinhan että sovittiin ettei tän takia meillä erota.
Ei vaan edelleen ollaan yhdessä.
Totta se ei ole syy pettää kun toinen sairastuu.
Silti ymmärrän sen tilanteen jossa kotiin jäänyt puoliso on henkisesti tosi kovilla kun on yksin. Minullahan oli täyshoito, ympärillä hyöri kokoajan ihmisiä ja minä tiesin mitä tapahtuu ja sattuuko onko paha olla tai mitä nyt siinä voi miettiä.
Kuvittelen tilanteen kun puoliso makaa sairaalassa ja et voi mitääbn tehdä, et tiedä onko kohta elossakaan.
Olin siis tilanteessa jossa en voinut kertoa miltä tuntuu ja sattuuko tai edes tajuanko kun mulle puhutaan.
Lääkäritkään ei voinu kertoa kun eivät tienny mikä oli vaivana.
Ymmärrän siinä että kotona oleva hakee jostain jonkun lähelle.
Jonkun aikusen.
Mies oli kaikki vierailuajat minun luona sairaalassa. En mitenkään puolusta pettäjiä vaan koitan ymmärtää kun elämässä voi sattua ihan mitävaan.
Luuserikin voi olla kukavaan hetkittäin. Aina ei voimat riitä vaan olla suoraselkänen ja joskus voi olla voimat ihan finaalissa.
En sääli ketään sen oon oppinu ettei säälillä ole kellekkään mitään tekoa. Ihan oikeesti rakastan miestäni edelleen. Tästä haksahduksesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen mieheni olevan suurisydämminen ihminen.

jos hän heti ensi käänteessä pettää,
vaikka saattaisi menettää sinut kokonaan.
Mutta nyt ymmärrän tämän koko jujun
tai sitten arvaan.

Sinä sait jonkinlaisen ruumiinvamman etkä usko että saat enää uutta miestä? Arvasinko ihan väärin? Toivon että vastaisit liian henkilökohtaiseen kysymykseen.

Neuvoja. kirjoitti:

jos hän heti ensi käänteessä pettää,
vaikka saattaisi menettää sinut kokonaan.
Mutta nyt ymmärrän tämän koko jujun
tai sitten arvaan.

Sinä sait jonkinlaisen ruumiinvamman etkä usko että saat enää uutta miestä? Arvasinko ihan väärin? Toivon että vastaisit liian henkilökohtaiseen kysymykseen.

ei tämä nyt ihan ruumiinvamma ole vaan sairaus nimeltä MS.
Alko vaan mun kohdalla tosi rajusti ja vei puheen niin sekavaksi sössöksi etten voinut itsekkään saada selvää. Se on ohi siis kykenen taas puhumaan.
Ja en myöskään nähnyt kun samean usvan läpi hiukan. Nykyään taas sekin kunnossa.Noihin vaivoihin sain kortisonia. Ja nykyään on uusia lääkkeitä tähänkin sairauteen. Joten käyn töissä ja olen kuin terveet. En ajattele etten löytäisi uutta miestä jos yksin jäisin. Minun syyni siihen etten jätä on se että ihan oikeasti rakastan tätä miestä.
Ensin kun MSsää tutkitaan aika monilla epäillään vaikka mitä ja alotetaan tutkimaan pahimmasta mitä voisi olla.
Tai näin lääkäri minulle selitti.
Uskon olevani hyvinkin arvokas miehelleni.
Uskon koska olen sen tilanteen elänyt ja kokenut kun pelätään onko aivokasvain ja kuvitellaan että no nyt tästä kuollaan kun ei osaa olla kovin toiveikas kun saa kuulla noita totuuksia. Mä olen ollu ja kuunnellu miehen huokailuja kun on luullu ettei tästä vaimo enää tuu kotiin kun on istunu sairaalan sängyn vieressä.Tiedän kuin pahalta se tuntuu. Ja se tyttö, lapsenvahti oli kyllä aikunen nainen ja mies tajus ite mitä oli tehny ja lopetti heti alkuun. Ja myöskin totesi ettei ole tarkottanu mitenkään alottaa seksisuhdetta silläaikaa kun olin sairaalassa. Tais tulla sekava selitys.
Mistään hinnasta en eroisi ja uskon että meitä nää vaikeudet on jopa vahvistanu ja lähentäny.

Kännykkä on ihan tyhjä--ei viestin viestiä,kukaan ei ole soittanut,kenellekään ei ole soitettu...

lompakossa ei ole mitään ylimääräistä,ei edes tavallisia ostoskuitteja...
Kaikki niin hälyyttävän tyhjää...

Kertokaa mielipiteenne,onko tässä selvä pettäjä?

ja taas tsekattu kirjoitti:

Kännykkä on ihan tyhjä--ei viestin viestiä,kukaan ei ole soittanut,kenellekään ei ole soitettu...

lompakossa ei ole mitään ylimääräistä,ei edes tavallisia ostoskuitteja...
Kaikki niin hälyyttävän tyhjää...

Kertokaa mielipiteenne,onko tässä selvä pettäjä?

Toi on ihan justiin sitä pimeetä pelleilyä mitä naiset harrastaa!!
Toivottavasti se ukkos huomaa ja jättää sut kyttäämään ja laikkimään kyylää..

ja taas tsekattu kirjoitti:

Kännykkä on ihan tyhjä--ei viestin viestiä,kukaan ei ole soittanut,kenellekään ei ole soitettu...

lompakossa ei ole mitään ylimääräistä,ei edes tavallisia ostoskuitteja...
Kaikki niin hälyyttävän tyhjää...

Kertokaa mielipiteenne,onko tässä selvä pettäjä?

Ei kaikki säilytä kuitteja ym roinaa lompakossa. Enkä itse säilyttele tekstiviestejä ja joskus pyyhin puhelutkin pois, eikä taatusti ole ketään että ne tarviisi pyyhkiä/hävittää pois. Tuo ei ole merkki mistään vaan käytöksen muuttuminen on merkki jostain, jos sellaisia viestejä haluat etsiä. Et olekaan niin kiinnostava ja omia menoja riittää.