Nyt jälkikäteen olen tajunnut, kuinka kaipaankaan sua. Miksi kaikki meni pieleen?
Tätä minä vaan mietin. Olinko se minä sittenkin, joka omalla välinpitämättömyydellä sai sun kiinnostuksen loppumaan? Mun on vaan niin vaikeaa näyttää tunteita kun tykkään jostain.
Vikaa oli toki myös sussa ja sen tiedätkin.
Nyt itken yöt toivoen, että josko olisi vielä mahdollisuus, mutta kun en uskalla kertoa kuinka paljon välitänkään susta
Tätä minä vaan mietin. Olinko se minä sittenkin, joka omalla välinpitämättömyydellä sai sun kiinnostuksen loppumaan? Mun on vaan niin vaikeaa näyttää tunteita kun tykkään jostain.
Vikaa oli toki myös sussa ja sen tiedätkin.
Nyt itken yöt toivoen, että josko olisi vielä mahdollisuus, mutta kun en uskalla kertoa kuinka paljon välitänkään susta
Vastaukset 16
Vanhimmat
on niin vaikeaa muutenkin ,,,kun edes tietäis ikävöitkö
m tai n ?
olkaa kilttejä ja laittakaa joku tunniste..*pyydän*
äläkä kerro tunteistasi,niin onkin parempi,koska olet niin välinpitämätön.
Miksi olit välinpitämätön? Kerro. Olitko epävarma itsestäsi, toisen tunteista? Pelkäsitkö tulevasi satutetuksi? Ihan niitä samoja asioita saattaa miettiä vastapuolikin. Ja jos sanoja ei löydy oikealla hetkellä, voi syntyä pahoja väärinkäsityksiä, puolin ja toisin. Mitä jos rohkeesti ottaisit yhteyttä siihen toiseen!?! Ehkei kiinnostus ole loppunut. Ehkä luuli, että sinun kiinnostus loppui..
Pelkäsin satuttavani itseni, siksi olin hiljaa enkä kertonut tunteistani ja jotenkin menin aina ihan lukkoon kun olisi tullut tilaisuus sanoa jotain :( nyt kaduttaa ja tällä miehellä saattaa olla jo joku toinen en tiedä.
ja siis olen nainen..
Toivon niin, että tä on mulle kirjotettu. Voisitko kertoa sekä oman että minun(?) etunimen ensimmäisen kirjaimen?
Kuulostaa niin tutulta. Tämmöisiä me ihmiset olemme.. typeryksiä. Ei tarvitsisi miettiä ja itkeä kaikkia öitä kun olisi rohkea ja selvittäisi asiat. Kävi miten kävi niin elämä voi taas jatkua.
Minä olen mies ja olen vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Siis voisin kuvitella että eräs nainen voisi kirjoittaa juuri noin. Minulla on tässä muitakin nyt, mutta jos kyseinen nainen kertoisi minulle tunteensa niin olisin valmis unohtamaan kaikki muut ja keskittymään vain häneen. No, sitä ei tule tapahtumaan, joten jatkan elämääni eteenpäin.
etunimesi ensimmäinen kirjain???
nainen joka katuu hätäisyyttään. Siis mies, kerro etunimesi etukirjain tai jokin muu tunniste?
että voisinko se olla minä j****?
Tuskinpa siitä kellekään oikeasti mitään iloa on, mutta samapa tuo. Eli nimeni ensimmäinen kirjain on m.
olet se sinä. Mun on niin kova kaipuu sun lähelle...
Välinpitämättömyys tappaa suhteen aika äkkiä, tulee sellainen olo niinkuin olisi joku huonekalu tai lemmikki, jota rapsutetaan silloin kun itseä kiinnostaa. Pienet eleet niinkuin kainaloon tuleminen tai kädestä kiinni ottaminen tai pusu ohimennessä kertovat ihan tarpeeksi, ei siinä sanoja tarvita.
A..
Kyllä minäkin jälkeenpäin ikävöin, vaikka suhde oli aika surkea alusta saakka.
Sanotaan, että "aika kultaa muistot".
Se on ihan normaalia, että kun erosta on kulunut jonkun aikaa, alkaa unohtaa suhteen ikävät puolet ja muistaa vain ne hyvät ajat..ja sitten iskee ikävä..
Te kuitenki erositte, oli syy mikä tahansa tai kenessä vain.
Hyväksy se.
Suhde ja ero olkoon sulle kasvun paikka, niinkuin oli mullekin.
Nyt kun erostani on 4 vuotta ja olen edelleen yksin, huomaan etten ajattele enää häntä joka päivä, eikä minua enää harmita kuulla miten hyvin hänellä menee.
Sain juuri tänään kuulla että hänestä tulee isä..
Aluksi sydän vähän muljahti, mutta kyllä olen onnellinen hänen puolesta:)
Mukavat muistot hymyilyttävät joskus, mutta niihin ei saa liiaksi takertua.
Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, totta se on että "aika parantaa haavat."
Arpi tosin jää, mutta saakin jäädä.
Mutta muista, jos arpea nyppii, se ei ikinä parane..
Ihan kuin minun suustani ja todellakin oma oli mokasi kun olit liian kärsimätön etkä jaksanut odottaa muutamaa viikkoa.
Asiat ois todellakin voineet vielä muuttua parempaan suuntaan.
Sittenhän sen vasta tajuaa mitä menetti kun on liian myöhäistä.
Vikaa oli varmaan meissä molemmissa ja itsekään en tarpeeksi osannut tunteitani näyttää.
Olenhan sanonut sinulle monta kertaa kuinka tärkeä olet minulle ja edelleenkin olet. Tuntuu vaan tosi pahalle heittää kaikki hukkaan sen jälkeen miten mukavaa meillä oli yhdessä,tuskin itsekään voit sitä kieltää.
Toivon itsekin,että voitais vielä aloittaa uudestaan tai paremminkin jatkaa vaan siitä mihin jäätiin,sinähän se pisteen panit tälle suhteelle kun hätiköit liikaa.
Samoin myös sinä olit ja olet edelleen parasta mun elämässä moneen vuoteen.
Sama tilanne mulla exä jätti kun ei saanut musta mitään irti ja sanoi että homma tuntuu liian vaikealta... Sanoo aina että tykkää ja rakastaakin edelleen mua, ei halua menettää meidän yhteisiä hetkiä, mutta ei pysty olemaan mun kanssa yhdessä.
Nähdään silloin tällöin ja joka kerta kun se häviää tosta ovesta ja sanoo että palataan, tuntuu kun mun sydän irtoais rinnasta. Vaikka meillä oli vaikeita hetkiä ja itsekkin mietin eroa monta kertaa, olisin edelleen halunnut yrittää ja koittaa parantaa asiat. Mies ei enää jaksa, vaikka kaipaa. Kuulostaa niin tyhmältä miksei, voitais olla yhdessä kun kumpikin haluaa! Mutta tähän sopii se kuuluisa "rakkaus ei vaan aina pelkästään riitä" Vaikka kuinka rakastaa se ei välttämättä toimi. Ja se satuttaa kun tiedän että suurimmassa määrin minä pilasin suhteen, nyt kun miettii mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä ja sanoa ja mitä olisi voinut saada.... Pilasin elämäni parhaan jutun.
niin, että kyseessä ei ollut "se oikea", jos kerran et osannut täysin vapautua hänen seurassaan?
Tuota ystävänä oloa eron jälkeen en suosittele, se sekoittaa pään hitaasti mutta varmasti, olen sen itse kokenut ja myös kavereiden kanssa nähnyt.