elämäni mies?

eivät yleensä sano oikeaa syytä=ei kiinnosta tarpeeksi, koska eivät halua satuttaa toista osapuolta. parempi selitellä jotain sitoutumiskammosta tms. mut, mut eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu kun asutte samassa kaupungissa. nyt kannattaa antaa miehen mennä ja elää omaa juttuansa, sinun kannattaa tehdä samoin. olette vielä molemmat niin nuoria, ettei ole mitään kiirettä. silmät auki ja nauttimaan elämästä, kyllä se elämän mies sieltä jossain vaiheessa eteen kolahtaa! :)

Monessa kohtaa huomasin että puhut tyyliin "Luultavasti hänen on siis vaikea sitoutua". Mitenniin luultavasti? Etkö tunne sitä ihmistä jonka kanssa haluat olla? Oletteko puhuneet koskaan mistään tärkeästä? Tiedätkö kuka hän on oikeasti ja mitä hän haluaa ja mihin hän pystyy? Ovatko sellaiset asiat edes kiinnostaneet sinua? - Elleivät ole - niin onko ihme että jannua ahdistaa - koska ethän sinä tunne koko miestä laisinkaan.

Jos se on vaan epävarma susta ja sun halustas olla ja jatkaa juttua? Voi olla että hän miettii haluatko sinä olla hänen kanssaan oikeasti.

Jos sulle kerran on valinnaista olla ton miehen kanssa niin onko se sulle sitten oikeasti "se" tyyppi? Jos sulle muodostuu esteeksi se että hän epäröi niin kiinnostaako sua sitten oikeasti tarpeeksi, suhteet yleensäkään kun ei ole mitään ikuista onnea ja vaikeuksia ja kaatumispaikkoja tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Jos ei oo valmis ja halukas kohtaamaan niitä tilanteita toisen kanssa niin sitten ehkä suhde ylipäätään ei oo oikee vaihtoehto.

Onko hän oikeasti se jota haluat vai onko hän vain "hieno" ja siksi muka-oikea-muka-haluttava vaikka perimmäinen kipinä puuttuu?

Ajatuksillesi murkinaa tästä.

Et ole suinkaan ainoa laatuasi. Jos kyse on tästä niin tää on surullinen vakiokäytäntö naisilla katsoa miehissä vain hienousastetta eikä lainkaan miettiä mikä on tärkeetä ja haluaako tätä ihmistä. Se on luultavasti hyvin monen parisuhdeongelman juuri nykyisin.

Olen Kukkomiehen kanssa samaa mieltä siitä, että oikesti et voi tietää mitä mies ajattelee jos ei hän sitä sulle sano!! Arvailemalla ei ihmissuhdetta rakenneta. Tarvitaan luottamusta ja avautumista, puhumista asioitten oikeilla nimillä.

Nyt kuitenkin teidän tapauksessa, jos oikein ymmärsin, ette ole varsinaisesti seurustelleet, vaan vasta tapailleet silloin tällöin? Ja mies on lähdössä vaihtoon puoleksi vuodeksi. Silloin ei kyllä varmaankaan ole oikea aika "kehityskeskustelulle".

En ole mies, enkä noin nuorikaan, mutta voisin kuvitella itse samassa tilanteessa, jos olisin juuri lähdössä pois, että en haluaisi antaa itsni rakastua täysillä. Hakisin luultavasti etäisyyttä siihen kivaan tyyppiin, koska en haluaisi junnata ja kaivata vaan häntä kun olen vaihdossa. Voisin tykätä siitä yhdestä tosi paljonkin, mutta koska tää vaihto on tulossa, joka on ainutlaatuinen tilaisuus elämässä, en haluaisi sitoutua liikaa kotimaahaan juuri nyt, ettei se vie multa sitä elämystä olla toisessa maassa. Ymmärrätkö? En tarkoita todellakaan, että mies haluaisi muita naisia välttämättä siellä ollessaan, mutta elää täysillä sen kokemuksen ilman jäytävää ikävää, mahdollista mustasukkaisuutta ym negatiivisia tuntemuksia joita asuminen toisessa maassa kuin kumppani AINA aiheuttaa. Tästä mulla on omakohtaista kokemusta.

Miehen on vaikeampi puhua asioista kuin naisen, koska mies on mies. Niitten ajatukset ja tuntemukset menevät ihan eri reittejä. Mies tekee, nainen puhuu. Luin jostain juuri, että mies ei kiinnostu naisen päivän tapahtumista, ellei nainen satu olemaan räjäyttäjä ammatiltaan :-) Tässä on suuri totuus. Jos siis kysyt mitä mies on sinusta mieltä, eikä hän sitä sano, luota siihen, että miehellä on siihen syynsä. Joko hän ei halua sanoa (tykkää sitten tai ei), tai ei VOI sanoa, ei osaa vielä, asia ei ole hänelle vielä selvä.

Jos mies sanoo, että ahdistuu omista ajatuksistaan niin se ei todellakan vielä tarkoita, etteikö hän tykkäisi susta!! Hänen ajatuksensa eivät varmaan ole vielä selvät hänelle itselleenkään niin paljon että voisi niistä puhua. Voi olla että tykkää susta enemmänkin kuin mikä olisi sopivaa ja mitä haluaisi juuri tässä elämäntilanteessa? Mutta tässä on mun mielestä päällimmäisenä tää vaihto tulossa ja se on ainutkertainen, mutta koko elämää ajatellen tosi lyhyt vain puolen vuoden juttu.

Otsikkosi kysyy "elämäni mies"? No, mä sanoisin, että elämä on aika pitkä aika :-) Anna teille aikaa.

"Erossaolo kasvattaa suurta rakkautta, mutta tukahduttaa pienen, niinkuin tuuli sammuttaa kynttilän mutta puhaltaa nuotion leimuamaan".

Älä ihmeessä katkaise välejä kokonaan. Mutta älä enää pidä niin usein yhteyttäkään. Toivota miehelle mahtavaa vaihtoa ja ilmaise jotenkin ilman paineita että susta olis kiva katsoa mikä on tilanne sen vaihdon jälkeen. Olen aika varma, että hän ottaa yhteyttä palattuaan.

Ja sillä välin kun hän on poissa, muista elää elämääsi täysillä! :-) Nauti asioista joita voit tehdä sinkkuna, jolloin voit mennä ja tulla niinkuin itse haluat. En tässä tarkoita paljo muita miehiä, vaan ihan sitä, että kohtaat jokaisen päivän ainutlaatuisena ja ELÄT. Sitoutuneena ei voi tehdä enää samoja asioita, paras nauttia näistä ajoista ennen kuin Elämäsi mies sulle selviää ja häneen sitoudut.