Minkälaisia tapoja teillä on toimia puhelimessa?
Esim. jos joku soittaa teille niin vastaatteko joka kerta? Entä soitatteko takaisin? Tai laitatte viestiä? Soitatteko vai tekstailetteko mieluummin ystävillenne?
Itse soiten yleensä joka kerta takaisin, jos huomaan että joku on soittanut. Yleensä pyrin vastaamaan puhelimeen, ellen ole töissä, nukkumassa, kaupan kassalla tms. Siksi minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät reagoi mitenkään, kun heille yrittää soittaa.
Esim. soitin yhdelle ystävälleni. Ei vastausta. Parin päivän päästä soitin uudestaan. Oli töissä. Soitin siitä vähän ajan päästä, kun oli päässyt pois. Puhuttiin jonkun aikaa. Yritti seuraavana aamuna soittaa, mut olin nukkumas. Soitin sit myöhemmin takas, ei vastausta. Sen jälkeen ei oo kuulunu mitään. En voi käsittää, että puheluihin ei reagoida millään tavalla, ellei ole todellista syytä. Saa nähdä, milloin vaivautuu itse ottamaan yhteyttä minuun päin. Olen ihan helvetin kyllästynyt ihmisiin, jotka antaa ymmärtää että ihana nähdä jne, mutta sitten ei reagoida soittoihin tai tehdä itse mitään ystävyyden eteen.
Onko se niin mukava vaan tuntea itsensä tarpeelliseksi, nähdä kun yritetään soittaa ja ottaa yheyttä, mutta kohautella vaan olkia ja olla tekemättä itse mitään.
Esim. jos joku soittaa teille niin vastaatteko joka kerta? Entä soitatteko takaisin? Tai laitatte viestiä? Soitatteko vai tekstailetteko mieluummin ystävillenne?
Itse soiten yleensä joka kerta takaisin, jos huomaan että joku on soittanut. Yleensä pyrin vastaamaan puhelimeen, ellen ole töissä, nukkumassa, kaupan kassalla tms. Siksi minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät reagoi mitenkään, kun heille yrittää soittaa.
Esim. soitin yhdelle ystävälleni. Ei vastausta. Parin päivän päästä soitin uudestaan. Oli töissä. Soitin siitä vähän ajan päästä, kun oli päässyt pois. Puhuttiin jonkun aikaa. Yritti seuraavana aamuna soittaa, mut olin nukkumas. Soitin sit myöhemmin takas, ei vastausta. Sen jälkeen ei oo kuulunu mitään. En voi käsittää, että puheluihin ei reagoida millään tavalla, ellei ole todellista syytä. Saa nähdä, milloin vaivautuu itse ottamaan yhteyttä minuun päin. Olen ihan helvetin kyllästynyt ihmisiin, jotka antaa ymmärtää että ihana nähdä jne, mutta sitten ei reagoida soittoihin tai tehdä itse mitään ystävyyden eteen.
Onko se niin mukava vaan tuntea itsensä tarpeelliseksi, nähdä kun yritetään soittaa ja ottaa yheyttä, mutta kohautella vaan olkia ja olla tekemättä itse mitään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu en tiedä emme puhu varmastikkaan samasta henkilöstä/ystävästä vaikka liiankin tutulta kuulostaa. Aluksi olin raivoissani aina kun ystäväni jätti parikin päivää vastaamatta puheluihin epä-pätevien syiden nojalla kuten
-olin krapulassa
-olin toisen ystävän luona
-katsoin telkkaria jne..jne..
No ei siinä mitään olen monesti ollut hänen kanssaan tilanteissa joissa nään itse, kun hän dissaa puheluita. Onhan siinä välit viilentyneet kummasti. Vaikka ei sitä ystäväni varmastikkaan päälle päin huomaa. Ei minun mielestäni tuollaista käytöstä voi selittää muulla kuin välinpitämättömyytenä ystävyyttämme kohtaan.
Itse olen tälläisen ihmisen toinen pää ja vastaan aina tai soitan heti takaisin kun pystyn. Sillä arvostan ystäviäni.
Allekirjoitan tuon että on noita joita näköjään puhelimella viestiminen ei kiinnosta. Pahinta on ettei edes tekstaria tule takaisin. Yritetty on useampi päivä ottaa kiinni ja mitään ei tapahdu.
Sitten on näitä ystäviä jotka eivät vastaa kunnolla tekstareihinkaan. Sieltä tulee joku lyhyt olematon vastaus. Koskaan tai harvemmin otetaan itse yhteyttä.
Täytyy kuitenkin vielä kertoa tapauksista joissa henkilö soittaa ja antaa puhelimen soida vain pari kertaa ennen kuin sulkee yrityksen. Jos toinen ehtii vastata niin sitten puhutaan vain lyhyt puhelu vaikkapa että missä tavataan. Mutta jos toinen ei ehdi vastata mikä tapahtuu usein niin sitten odotetaan soittoa takaisin ja yllättäen puhelu kestää vaikka kuinka pitkään jossa rupatellaan ummet lammet kaikesta. Toisen laskuun on siis hyvä "soitella".
Sitten on tietysti vielä nämä joilla puhelin on aina äänettömänä ja vastaajaan pitäisi jättää viestiä mutta itse eivät kestä jos toinen ei vastaa puhelimeen.
Itse olen lopettanut näiden ihmisten kanssa toimimisen ja etsin "ystäväni" muualta.
kännykkään tai muuhun puhelimeen, niin pyrin vastaamaan siihen. Tekstareista en pidä ja tästä olen ilmoittanut ystävillekin. Niitä on ihan ok saada, jos joku on kerran sitä mieltä, että tykkää niitä kirjoitella, mutta itse en jaksa alkaa siihen kirjoittelurumbaan johon monesti menee aikaa sekä vaivaa paljon enemmän kuin puheluun. Puhumattakaan siitä, että tekstiviestien tyyliasiat ovat monesti aivan hakusessa. Monta kertaa käykin niin, että saan ensin tekstarin ja sitten soitan perään. Tämäkin on tietysti toisten keino saada omat kustannukset pienemmiksi, mutta en ole niistä juuri välittänyt. Lisäksi olen huomannut, että tekstiviesteillä saan useammin "negatiivisia" viestejä, (esim. tapaamisen peruuntuminen) kuin perinteisellä puhelulla. Oisko syynä se, että yksinkertainen lyhyt kirjallinen ilmoitus on lähettäjälleen paljon helpompi vietinnän keino kuin puhuttu. Ei tarvitse niin paljon selittää. Vahinko vain, että saaja saa tästä jotakuinkin välinpitämättöman vaikutelman.
Eli kannatan puheluita ja välillä on vain niin, että aikataulut kahden ihmisen välillä ei oikein kohtaa, ja on vaikeaa saa toista ihmistä kiinni. Mutta jos on jotain tärkeää asiaa, niin voi aina yrittää soitella useampaan kertaan, niin toinen voi siitäkin päätellä soittaa takaisin nopeasti.
teen minäkin. eli puhelin on paljon äänettömällä, en vastaa jos en jaksa/halua, jotkut tv-ohjelmat haluan katsoa rauhassa.
viesteihinkin vastaan kun tulee sopiva sauma. soitan kyllä takaisin mahdollisimman pian.
selitys: työpäivän jälkeen on joskus niin väsynyt, ettei vaan jaksa!
joinain iltoina puhelin soi useamman kerran ja tekstaria pukkaa..koita siinä rentoutua ja keskittyä kultaan toinen käsi känällä:) eli asioilla on monta puolta.
Siis ymmärrän kyllä tuonkin, että välillä halutaan katsoa joku ohjelma loppuun, juoda viini-lasillinen rauhassa tms. Mutta en ymmärrä sitä, että puheluihin ei reagoida millään tavalla, millään aikavälillä. Eli jos ihminen on huonossa paikassa, niin ei sitä tarvi vastata, mutta jos soittaisi edes takaisin niin asia olisi ok. Mutta kun ei sitä soittoa kuulu ollenkaan, niin todella turhauttavaa.
Itsekin oon ollut näkemässä, miten ystäväni vastaa kyllä poikaystävälleen, mutta dissaa jonkun toisen henkilön puhelun.
puhelimeen juuri koskaan. Enkä myöskään lähettele tekstiviestejä ellei ole aivan pakko. Omistan puhelimen vain työasioiden ja hätätapausten takia.
Jos jollakulla on tärkeää asiaa, niin vastaajaan voi jättää viestin, jolloin soitan takaisin. Tähän mennessä ei kovin monella ihmisellä ole ollut niin tähdellistä kerrottavaa.
Minäkin teen sitä, että en vastaa tekstareihin, sillä kännykän näyttö on älyttömän pieni ja niin ovat näppäimetkin. Joten tekstarit ovat heti poissa pelistä, kun ei hermo kestä näpyttelyyn, vaikkakin olen muuten nopea kirjoittamaan. En aina edes tiedä missä puhelimeni on. Lähes päivittäin etsin, että minne olen sen laittanut. Saattaa joskus löytyä kauppakassista tai autosta päivän tai parin päästä. Yritän kyllä sitä urhoollisesti kantaa mukana, mutta unohdan välillä täysin kännykän olemassaolon. Monet kaverini varmasti pitäisivät minua todella törkeänä ja olisivat jo kaikonneet, ellen olisi tästä asiasta heille kertonut ja ovat kyllä itsekin huomanneet tämän kadottamisen taitoni. Meillä oli kotona lankapuhelin ja se oli tosi hyvä, sillä se pysyy aina paikoillaan =) Pitäisin itse vieläkin lankapuhelinta, jos se ei olisi niin kamalan kallis. Kertokaa muut ihmiset, miten muistatte minne olette puhelimenne viimeksi laittaneet?