Välillä ollut. Lyötiinkö teitä lapsena?
Mun isäpuoli oli ihan hirveä. Kerron nyt yhden jutun jota en ole ikinä kertonut kenellekään, en edes ammattiauttajalle. Tosin nytkin mietityttää, että jos isäpuoli lukee sen täältä.. noh, tämä on omaksi avukseni kai.
Olen viime päivinä muistellut erästä vanhaa tapahtumaa. Se tapahtui vanhempieni "kesämökillä". Kesä oli kuuma ja olin murrosiässä. Isäpuoleni oli ollut todella väkivaltainen minua kohtaan aina lapsesta 6.v -> välillä tosi yllättäenkin. Olin lapsena oppinut, että mitä enemmän laitoin vastaan sitä enemmän sattui. Olin monesti juossut pakoon tai laittanut tavaroita huoneeni oven eteen.
Äiti katsoi vierestä monta kertaa ja huusi minulle, että lopeta kun kiljuin ja purin vastaan kun minuun koskettiin. Eli siis ihankun olisi pitänyt vain olla nyrkkeilysäkkinä. Toisaalta olihan hän oikeassa kun sitten vaan sattui kovemmin.
Noh. Se tapahtuma jota mietin. Kaikki alkoi siitä, että koira söi sohvan nappia. Isäpuoli katsoi tv:tä. Tiuski minulle jotakin, että ei saa pennun antaa tehdä tuollaista minä leikin sen kanssa jotenkin siinä. Koko juttu karkasi käsistä ja hän tuli huutamaan siihen eteen, nousin ylös pentu sylissä ja isäpuoli kävi takaani kimppuun niin, että pentu lensi täysiä lattialle sylistäni ja minä myös. Sitten sain sellaisen raivokohtauksen että ensimmäistä kertaa elämäni aikana löin kunnolla isäpuolta takaisin. Sen ikenistä tuli paljon verta. Se sanoi, että lähtee ajamaan autolla ja tappaa itsensä ajaa metsään.
Äiti itki ja huusi ja käveli ovelle sen viereen ja nojaili siihen ja pyysi ettei se menis.
Se lähti. Äiti itki. Tunsin itseni syylliseksi koko sotkuun. Isäpuoli palasi.
Mä lähetin tekstiviestejä jonkun kaverin kanssa.
Seuraavana päivänä mentiin yhdessä kauppaan. Piti pukea pitkähihanen paita helteellä ettei ruhjeet näkyisi. Pyydeltiin anteeksi puolin ja toisin. Sen jälkeen minua ei näkynyt tuola "kesämökillä" moneen kesään. Vasta edelliskesänä kävin ja sitä ennen yksin kavereiden kanssa taukopaikkana pitäen.
Nyt ollaan isäpuolen kanssa sovussa ja ymmärrän olleeni vaikea ym. hän tuntuu ymmärtävän myös oman virheensä, sen jälkeen kun olen muutaman kerran näin aikuisena potkinut häntä takaisin (potkin kai jokseenkin lujaa).
Jotenkin käy sääliksi sitä. Varmaan vanhemmilla on jotenkin paha olo siitä, että lapsuus meni ihan perseelleen.
Noh. Ei muuta. Saipahan kirjotettua tän.. hmm 10vuotta sit tapahtuneen asian.
Mun isäpuoli oli ihan hirveä. Kerron nyt yhden jutun jota en ole ikinä kertonut kenellekään, en edes ammattiauttajalle. Tosin nytkin mietityttää, että jos isäpuoli lukee sen täältä.. noh, tämä on omaksi avukseni kai.
Olen viime päivinä muistellut erästä vanhaa tapahtumaa. Se tapahtui vanhempieni "kesämökillä". Kesä oli kuuma ja olin murrosiässä. Isäpuoleni oli ollut todella väkivaltainen minua kohtaan aina lapsesta 6.v -> välillä tosi yllättäenkin. Olin lapsena oppinut, että mitä enemmän laitoin vastaan sitä enemmän sattui. Olin monesti juossut pakoon tai laittanut tavaroita huoneeni oven eteen.
Äiti katsoi vierestä monta kertaa ja huusi minulle, että lopeta kun kiljuin ja purin vastaan kun minuun koskettiin. Eli siis ihankun olisi pitänyt vain olla nyrkkeilysäkkinä. Toisaalta olihan hän oikeassa kun sitten vaan sattui kovemmin.
Noh. Se tapahtuma jota mietin. Kaikki alkoi siitä, että koira söi sohvan nappia. Isäpuoli katsoi tv:tä. Tiuski minulle jotakin, että ei saa pennun antaa tehdä tuollaista minä leikin sen kanssa jotenkin siinä. Koko juttu karkasi käsistä ja hän tuli huutamaan siihen eteen, nousin ylös pentu sylissä ja isäpuoli kävi takaani kimppuun niin, että pentu lensi täysiä lattialle sylistäni ja minä myös. Sitten sain sellaisen raivokohtauksen että ensimmäistä kertaa elämäni aikana löin kunnolla isäpuolta takaisin. Sen ikenistä tuli paljon verta. Se sanoi, että lähtee ajamaan autolla ja tappaa itsensä ajaa metsään.
Äiti itki ja huusi ja käveli ovelle sen viereen ja nojaili siihen ja pyysi ettei se menis.
Se lähti. Äiti itki. Tunsin itseni syylliseksi koko sotkuun. Isäpuoli palasi.
Mä lähetin tekstiviestejä jonkun kaverin kanssa.
Seuraavana päivänä mentiin yhdessä kauppaan. Piti pukea pitkähihanen paita helteellä ettei ruhjeet näkyisi. Pyydeltiin anteeksi puolin ja toisin. Sen jälkeen minua ei näkynyt tuola "kesämökillä" moneen kesään. Vasta edelliskesänä kävin ja sitä ennen yksin kavereiden kanssa taukopaikkana pitäen.
Nyt ollaan isäpuolen kanssa sovussa ja ymmärrän olleeni vaikea ym. hän tuntuu ymmärtävän myös oman virheensä, sen jälkeen kun olen muutaman kerran näin aikuisena potkinut häntä takaisin (potkin kai jokseenkin lujaa).
Jotenkin käy sääliksi sitä. Varmaan vanhemmilla on jotenkin paha olo siitä, että lapsuus meni ihan perseelleen.
Noh. Ei muuta. Saipahan kirjotettua tän.. hmm 10vuotta sit tapahtuneen asian.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.