Meille on tullut eroon johtavia ristiriitoja parikin kertaa ja sitten kuitenkin olemme palanneet yhteen. Iselläni ei erojen aikana ollut suhteita koska olin niin rikki ettei huvittanut. Mies sensijaan pani kaikkea mikä liikkuu ja tämä kaivaa mieltäni vaikkei siihen ole mitään oikeutta, olimmehan ns. tauolla silloin. Onko muilla vastaavia kokemuksia, olenko ainoa jota tämä asia ahdistaa?
on-off
avoliitto********
3800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samanlaista on-offia oli reilut kolmisen vuotta.
Mies huiteli menemään millon misäkin ja jätti minut kotiin, ei ilmoitellut missä on, ei vastannut puheluihin eikä viesteihin.
En usko että oli toista naista kuvioissa, ellei
sitten satunnaisesti, kaverit vei niin vahvasti
että minä jäin aina kakkoseksi.
Erottiin pariinkin otteeseen, muutettiin erilleen ja taas sama rumba alusta.
Nyt vaan hänen oli helopmpi mennä kun ei enää
oltu saman katon alla.
Kypsyin viime kuussa tilanteeseen ja pistin katkolle homman. Joulukuun alussa kävin tekemässä
hälle lahjaksi joulusiivouksen ja kun yksin pyörin siellä hänen asunnolla niin asia vaan
kirkastui. Äijä elää kun sika pellossa, kaikki
paikat hujan hajan, pyykit pesemättä, ikkunoista
hädin tuskin näkyy läpi,jääkaappi täynnä homehtuvaa ruokaa.
Siihen asti olin kokannut hänelle päivittäin lounaan,luonani oli siisti koti mihin tulla ja itekkin koitin aina olla hehkeänä ... tajusin siinä siivouksen aikana mikä pelle oon ollut, täysin hyväksikäytetävä ja aina reservissä.
Edes viikonloppuja ei vietetty yhdessä koska hänellä oli harrasteita tai ystäviä. Minä nökötin
uskollisesti kotona oottelemassa että tuleeko,
eikö tule... Kun arki koitti niin hyvin kepasi
sitten taas ruoka, leffailta ja lämmin sänky
puhtailla lakanoilla.
Nyt erosta on kuukausi, ja toistaiseksi olen pysynyt päätöksesäni. Joulu ja uusivuosi vietettiin täysin erillään, en edes tiedä mitä hän teki. Yhden kierrätystekstrain sain aattona
ja se siitä.
Tänään tarjoutui käymään, siinä siivotessa
tulin särkeneeksi yhden hänen diplomeistaan,
korjuutin sen mutta vien postilaatikkoon.
En ota sitä riskiä että palataan lähtöruutuun, tuommoinen elämä on liian repivää ja kuluttavaa.
Ennemmin istun vaikka illat yksin kun murehdin
sitä että missä mennään ja ollakko vai eikö olla.
Eihän se tietenkään kivaa eikä helppoa ole mutta
joka päivä tuntee olevansa vähän vahvempi.
Tsemppiä sulle, toivottavasti homma kääntyy puoleen tai toiseen.
Itestäni tiedän sen että jos vaikka yhteen palattaisi (epätodennäköistä) niin kaikki ne
selvittämättömät asiat oisi aina mielen päällä.
Niin että ei siitä taas pidemmän päälle mitään tulisi , joten aika on kypsä nyt lähteä kohti
uusia haasteita..
Mulla samanlaisia kokemuksia.Ainut ero on että minulla on myös lapsia.Ei tietenkään miehen kanssa yhteisiä.Olemme on-off suhteessa olleet kolmisen vuotta,miehellä menee lujaa.Omat menot ja kaverit ovat aina etusijalla.Ei voi muuta sanoa kun mies jonka ikä hipoo 40 vuotta kuuluisi jo lasten leikit lopettaa-aikuistua.Hän sanoo minulle että minun pitää aikuistua.Ei pelaa suhde millään pohjalla,en pysty luottamaan edes seksi asioissa-koska edellinen mies oli seksin yhteydessä pahoinpidellyt minut ja nyt sitten pitäisi luontevasti harrastaa seksiä, en pysty siihen koska luottamus mieheen on vedetty nolliin.
On-off -suhteista kannattaa lähteä lopullisesti pois. En tunne ketään, jolla sellainen olisi toiminut jatkossa, vaikka kuinka ollaan omasta mielestä luotuja toiselle kunhan vaan ei olisi niitä "pieniä ryppyjä rakkaudessa" ja mentäisiin naimisiinkin. Se nyt vaan on niin, että jos on niin suuria ristiriitoja tai toinen ärsyttää niin paljon, että on välillä valmis dumppaamaan toisen, niin ihan sama ihminen sieltä joka kerta tulee takaisin...