Asumuserossa

Se kuka haki eroa vaihe 1., hakee käräjäoikeudelta vaihetta 2. Näin meillä. Hakija maksaa kulut yksin, jos vaan toinen puolisoista hakee eroa.

Sinulle tulee siitä tiedoksiantotodistus, jonka käyt hakemassa oikeustalolta ja viedät siihen nimmarin alle ja se on sit siinä.

itselleni kävi samalla tavalla, mutta niinhän se on että pitäisi ottaa asioista selvää eikä aina vain luulla :-)

oheisesta linkistä löytyy hakemus 1. vaiheeseen
http://www.laki24.fi/asiakirjat/pepe/avioerohakemus_1-vaihe.pdf

se vain käräjäoikeuteen ja sitten odotellaan se puoli vuotta.
Puolen vuoden aikana onkin sitten syytä laittaa omaisuuden ositus ja huoltajuusasiat kuntoon.

elämä on! tavattiin toisemme n,9v,sitte. seurustelu aika oli ehkä molemmista(?) hyvää aikaa,sit toi muija mennä paksuks pamahtamaan,paisui vaa,mut isoni mun rakkauskin. enne ku alotettiin,kumpikin käytti n,jotai aika paljonkin.... ite en välittäny mistään/kestään,mut ny tuli jotain parempaa!!!!
ei auta kuin iloita,vaik oli jo kyl riitojakin,ja molemmilla omt pettämiset. ite kerroin siitä,enkä odottanu armoa. muija petti mua,eikä ees myöntäny,vaik mun oli ajetttava se jätkä pois sängystä ihan ite. vei kotiinsa mut ja siel o toinen mun paikalla unilla... olis pitäny jo sillon tajuta!
no,mentiin avioon ku hän tiesi oottavansa,appilasta myös painostus oli kovaa. lähin ite katkolle, ja jäi ainehet ainaki enimmät multa,toinen sanoi etei o ikinä käyttäny,vain mä ja aina mä. menin töihin hän jäi himaan. n,10,kk, meni melko hyvin,luulin. mut selän takana oli vipinää,oon kuullu sen nyttemmin. sit tuli toinen pieni. outoja asioita tapahtu ja kun kysyin,ni mut haukuttiin.
isompaan asuntoon.
multa työ loppu ja kävin ammatin,mua syytettiin vaik mistä,mitä en sillo osannu epäilläkkään...
olin kaksois eläjä,muka. mut olikin toisin päin. tulin koulusta,ni eka haukuttiin ja syytettiin,vaik en ollu tehny mitään...
itel ei oo ollu vanhempia ,mut hänellä on,ja ùskovaisia`? niinpä vaimonkin oli tultava uskoon,munkin,mut en tullu,ainakaan heti. sen jälkeen alkoi mun helvetti maan päällä. olin syyllinen asioihin joita ei oo olemassakaan. ja mua on kyl psyykatty,ihan tosissaan. viety tavaroita yms. olis menny jossai vaiheessa läpi,mut tekivät pari asiaa liikaa,ja älysin sitten paljon asioita,joita luulevat etten tiedä vieläkään,hah!
mut kesällä-08 vaimo ei enää pystyny olee mun seuras,vaan lähti taas jonnekkin,oli menny jo pari kertaa ennenkin. kai sen paremman miehen luo,josta oli pitkään puhunu. otti lapset ja txt,viestil et mun on muutettava pois kotoa, tai he muuttaa muualle.
tottelin,kun en tienny oikeuksani. otin vain tv,n ja pöydän,jätin tavaraa paljon,ne on vain esineitä ja lapset tarvitsevat niitä,näin tuumin. nyt en saisi etes vanhoja tavaroitani,en kuvia lapsista,en mitään. ei ota muhun yhteyttä ja sit syyttää etten halua nähdä heitä...
ja joskus kun hän on hyvällä mielellä(AINEISSA?),saan olla hänen ilmainen koti orja,jopa olla lasten kanssa.
oon puhunu totta nyt,mut en itse sitä kuule,olen reilu ja hyvä,minulle ei olla. en enää halua riitaa,mut kun asiat alko olla hyvin hän ei halunu mua enää.
kiertäny sopat yms,laitokset ja puhunu musta valheita,myös mun suvulle,tekee parhaansa,et mulla olisi huono olla. itse tahtoisin et olis kaikilla vaan hyvä olla. oon koittanu et hän puhuisi,mut ei. eikä hän halua etes erota minusta,vaikkei halua olla mun kanssakkaan.
apet kai myös on juonessa mukana,kai jotai ,et sattus,yms.kai haluais,et vihaisin,mut en mä häntä vihaa. mut jos näin menee,en haluais rakastaakkaan.
kun ei olis tarvinnu kuin sanoa ettei halua mua,oisin ymmärtäny,ei sille voi mitään jos rakkaus on rikki....pitää hyväksyä asiat. mut munkin on saatava elää. elämä ei ole kellään etuoikeus. en jaksa enää häntä,koska mussa ei oo mitää hyvää kuulema. erohan se siis on väistämätön. hyvä niin,saan olla lasten kans ja ei tarvi pelätä aina ja etenkään kotona. kyllä se siitä hyväksi on jo alkamassa.
elämä voittaa!!!!
tuntuu jo nyt hyvälle kun saa ajtella hyviäkin asiota.
se kyl ihmetyttää,et miksi lapsiensa isää edes pystyy niin paljon vihaamaan ja olee niin ilkeä??? no ei tarvi ainakaan mun enää olla ainakaan ihan sen edessä. toivottavasti ei pura kiukkuaan lapsiimme......