Maanantaiaamu. Edelleen pimeää ja märkää... Se ei kuitenkaan saa minua masentumaan kun nautin jälleen aamukahviani työpöytäni ääressä.
Sinua ei sitten kuulunut eikä näkynyt.
Yksin sain kokata lauantai-iltapäivällä...
Yksin sain sytyttää kynttilät...
Yksin sain avata punaviinipullon illalla...
Yksin sain herätä aamulla... Ei pehmeää vartaloasi vierelläni, ei ihosi lämpöä, ei hiuksiasi kutittamassa kasvojani, ei tuoksuasi...
Mutta. Uusi viikko edessä. Uudet aamut ja uudet aamukahvit.
En lakkaa odottamasta sinua. En lakkaa ajattelemasta sinua kun ajan aamun pimeydessä sateen läpi töihin, en lakkaa ajattelemasta sinua sinä hiljaisena ja rauhallisena aamun hetkenä kun siemailen höyryävää kahvia työpöytäni ääressä, katselen ikkunasta ulos pimeyteen...
Ja hymyilen sinulle.
Sinua ei sitten kuulunut eikä näkynyt.
Yksin sain kokata lauantai-iltapäivällä...
Yksin sain sytyttää kynttilät...
Yksin sain avata punaviinipullon illalla...
Yksin sain herätä aamulla... Ei pehmeää vartaloasi vierelläni, ei ihosi lämpöä, ei hiuksiasi kutittamassa kasvojani, ei tuoksuasi...
Mutta. Uusi viikko edessä. Uudet aamut ja uudet aamukahvit.
En lakkaa odottamasta sinua. En lakkaa ajattelemasta sinua kun ajan aamun pimeydessä sateen läpi töihin, en lakkaa ajattelemasta sinua sinä hiljaisena ja rauhallisena aamun hetkenä kun siemailen höyryävää kahvia työpöytäni ääressä, katselen ikkunasta ulos pimeyteen...
Ja hymyilen sinulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos... Täällähän minä lähempänä kuin uskotkaan, et vain huomaa minua. Taidan olla väritön ja näkymätön, kun et ikinä minua huomaa... :D
Tervetuloa ensi viikonloppuna tänne, minä odotan myös sinua! Odotan sunnuntaiaamun loikoilua, juttelua ja lähekkäin olemista... voih, tulisipa viikonloppuna pian!
...tulisipa viikonloppuna pian? :D
Tuo olisi voinut olla minun kirjoittama 10 vuotta sitten...
Ja nyt kun minulla on takanani noin 500 tuollaista yksinäistä viikonloppua lisää... Niin, enää en odota ketään. En ajattele ketään. Ja kaikesta huolimatta elän. Tai ainakin luulen eläväni.
minä nautin myös täällä aamukahvin ihanuudesta ja siitä kuinka se saa pikku hiljaa elimistöäni käyntiin. olo on uninen, mutta silti sinä joka aamu tulet ajatuksiini. en tiedä mitä tehdä. pidän sinusta mielettömästi ja pelkään sitä. en halua satuttaa itseäni luomalla kauniita kuvia päähäni kun en tiedä mitä sinä ajattelet ja tunnet.
ps. olisin mielelläni nauttinut kanssasi punaviiniä.
Heräsin viisitoista minuuttia aikaisemmin kuin tavallisesti ja vietin hiljaisen, yksinäisen kaffehetken. Oli lämmin olo unen jälkeen, istuin keittiön pöydän ääressä ja katselin ulos pimeään kahviani hitaasti siemaillen. Tunsin, miten silmäni aukenivat pikkuhiljaa ja pirteys alkoi herätellä elimistöäni, kahvin lämpö tuntui kaikkialla kuin läheisen ihmisen halaus.
Mukava aloitus syksyiselle päivälle.