Olen yhden lapsen 7kk:tta, äiti ja samalla pitäisi olla ihana avovaimo.. Seksi ei juurikaan tällä hetkellä kiinnosta, koska tuntuu että en saa minkäänlaista arvostusta mieheltäni. Eilen tajusin saunassa istuessamme sen, että mieheni ei kuuntele! Kerroin jonkun päivän jutun, mieheni ohitti sen vaan hymähtämällä ja aloitti kertomaan samantien omaa työ asiaansa. niin kuin aina.
Minulla on ollut nyt flunssaa ja todella väsynyt olen lapseni yökukkumisen takia. Viime yönä heräsin siihen, että mieheni kosketteli minua, sanoi ettei nyt kun olen väsynyt. Noh, heräsin taas puolentunnin päästä samaan juttuun, sanoin että ei.. Tänään ei sitten edes puhunut minulle mitään.. Eipä hän muutenkaan puhu minulle, muusta kuin hänen työstään, asiat jotka koskevat minua, niin heti on hiljaa..
Minun pitäisin jaksaa olla hyvä äiti ja avovaimo, siivota ja pitää koti täydellisen siistinä. Ja itse kun olen vielä luonteelatni sellainen,etten niin välitä siitä, jos kahvin keittimeen jää suodatin pussi, tai wc-paperi loppuu, niin en muita viedä heti takaisin toista rullaa.. Näistä asioista meillä on kamala sota. Mies vaan ei tajua sitä, että hänelle menee kaappiin pujhtaat vaatteet ja ruoka on valmiina, kun tulee kotiin on imuroitu ja yms.., hänen ei tarvitse hoitaa lasta iltaisin, joskus vaan lämmitää maidon sillä välin kun olen kylvettämässä, koska minä olen kotona ja hän on väsyntyt. Hän saa nukkua viikonloppuisin pitkään.. Ja sitten, kun puhun näistä asiosta, niin hän huutaa että on väsynty!
Onko kellään muilla samantapaista tilannetta ja oletteko löytäneet apua?
Minulla on ollut nyt flunssaa ja todella väsynyt olen lapseni yökukkumisen takia. Viime yönä heräsin siihen, että mieheni kosketteli minua, sanoi ettei nyt kun olen väsynyt. Noh, heräsin taas puolentunnin päästä samaan juttuun, sanoin että ei.. Tänään ei sitten edes puhunut minulle mitään.. Eipä hän muutenkaan puhu minulle, muusta kuin hänen työstään, asiat jotka koskevat minua, niin heti on hiljaa..
Minun pitäisin jaksaa olla hyvä äiti ja avovaimo, siivota ja pitää koti täydellisen siistinä. Ja itse kun olen vielä luonteelatni sellainen,etten niin välitä siitä, jos kahvin keittimeen jää suodatin pussi, tai wc-paperi loppuu, niin en muita viedä heti takaisin toista rullaa.. Näistä asioista meillä on kamala sota. Mies vaan ei tajua sitä, että hänelle menee kaappiin pujhtaat vaatteet ja ruoka on valmiina, kun tulee kotiin on imuroitu ja yms.., hänen ei tarvitse hoitaa lasta iltaisin, joskus vaan lämmitää maidon sillä välin kun olen kylvettämässä, koska minä olen kotona ja hän on väsyntyt. Hän saa nukkua viikonloppuisin pitkään.. Ja sitten, kun puhun näistä asiosta, niin hän huutaa että on väsynty!
Onko kellään muilla samantapaista tilannetta ja oletteko löytäneet apua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokemusta on ihan samasta. Tosin mieheni ei käynyt edes töissä.. Ei tehnyt kotona yhtään mitään muuta kuin oli koneella, söi, joi ja sotki. Tein siis ihan kaiken. Koskaan ei hoitanut edes lasta,vaikka yritin häntä kaikin tavoin isyyteen kannustaa! Ei oikeasti laittanut tikkua ristiin minkään asian eteen, paitsi itsensä. Nukkui jopa korvatulpat päässä ettei herää yöllä kun hoidan/syötän vauvaa. Minun ajatukseni, tarpeeni ja hyvinvointini eivät kiinostaneet. Ja kaiken huipuksi mies oli se joka oli todella väsynyt! Huusi ja raivosi minulle välillä kuin mielipuoli kun joku asia ei ollut mennyt kuten hän tahtoi... Solvasi, haukkui ja alisti. Narsistiksi mies sitten paljastuikin...
Kun sain tarpeeksi voimia jätin sen p*skakasan ja muutin lapsen kanssa pois. Huomattavasti helpotti oloa! Tietysti olin väsynyt edelleen, mutta eipä ollut aikuista lasta huollettavana kaiken muun lisäksi. Eikä tarvinnut kuunnella haukkumista, huutoa ym.
Ja tosiaan, niin vähän miestä kiinnosti edes lapsi, että ei ole tahtonut tavata, vaikka olen pyytänyt ja tapaamisia koittanut saada järjestettyä. Nykyään en edes viitsi. Itse halusi lasta myös, mutta taisi haluta vaan "näyttämisen"vuoksi, eli miltä vaikuttaa ulospäin. Ja minä olin pelkkä orja.
Nykyään minulla on ihana perhe, uskomattoman huomaavainen ja rakastava mies, joka on myös isä lapselle. Yhteinen pienokainen on myös tulolla. :)
Jos miehesi on mieleltään terve, on tiedän välinne varmasti korjattavissa. Mutta mikäli mies ei ole terve tai ei ole halukas yhteistyöhön niin suosittelen asumista yksin.
Jos kokeilisitte vaikka viikonloppua jossakin kylpylässä tai jossakin sellaisessa paikassa missä olitte tai mitä teitte ennen lapsen syntymää.
AIVAN KAHDEN JOS VAAN LAPSELLE LÖYTYISI PARIKSI VUOROKAUTTA HOITAJA NIIN SAISITTE KESKITTYÄ JA JUTELLA ASIOITA ERI LAILLA LÄPI LEVÄNNEENÄ.
Meille ainakin avasi uuden näkyvyyden yhteinenaika. Ja se että sai vaan olla ja nukkua silloin kuin nukutti.
Meillä tilanne oli saman moinen kahdenlapsen kanssa.
Kannattaa pitää myös parisuhdetta hyvänä puolin ja toisin niin kaikilla on hyvä olla.
Toivottavasti asiat kuitenkin paranevat jollakin lailla.