Niin, meillä on isoja ongelmia, enkä tiedä mitä tehdä. Avomieheni ei tunnu haluavan seksiä kuin enemmän tai vähemmän humalassa ollessaan. Yleensä hän juo illalla kaljaa, käy välillä autotallissa ottamassa väkevämpiä ilmeisesti siksi että lapset eivät näkisi viinan juontia, valvoo ja örisee yksin kännissä aamuyöhön. Sitten tulee horjuen sänkyyn, työntää kätensä jalkoväliini ja kourii rintojani. Minua inhottaa tuo käytös niin, etten millään pysty rakastelemaan hänen kanssaan. Tai pelkkää panemistahan se olisi kännisen öykkärin kanssa.
Eilen illalla mies tuli myöhään töistä, olin saunonut lasten kanssa, juteltiin ihan tavallisesti olohuoneessa, miehellä tosin oli heti lasi kädessä. Menin sitten nukuttamaan lapsia, lopulta satujen jälkeen sain heidät nukkumaan ja olin itsekin nukahtamaisillani, kun taas sama kuvio toistui. Mies tuli kourimaan, oli tosi humalassa siinä vaiheessa. Työnsin hänet pois, ja hän sönkkäsi kuten aina, jaa ei shaa ees koshkeakaan, et shä musta tykkää enää. Kysyin, miksi hän tekee noin, ei tunnu hyvältä tuo, kun aina kylmästi vaan käsi jalkoväliin. Siihen mies sanoi että mä oon mies, ja kaikki miehet tekevät näin!
Musta tuntuu että mä en jaksa enää tätä elämää. Ja välistä tuntuu että suorastaan vihaan miestäni, ettei juurikaan haittaisi jos hän kuolisi, pikemminkin helpottaisi. Tiedän, kamalasti ajateltu.
En tiedä onko tähän kaikkeen yhtenä syynä se, että mies sanoo että mä en tarvitse sitä, ja olen itse samaa mieltä. Mä maksan meillä talolainan, laskut, ruuat, roudaan ruuat kaupasta ja valmistan ne, laitan aamusin isomman lapsen kouluun, pienemmän vien tarhaan, työpäivän jälkeen haen molemmat, autan läksyissä, huolehdin vaatteet, pyykkään, siivoan. Mies ei halua osallistua kotitöihin ja arjen pyörittämiseen, ne ovat hänen mielestään naisten töitä. Hän on yrittäjä, eikä yrittäjä tietysti raaski itselleen paljoa palkkaa nostaa, kun joutuu siitä maksamaan veron, siksi raha-asiat ovat minun vastuullani. Ostelee hän toki kaikkea mitä voi firman nimiin hankkia, autoja jne. Mutta samat asiat mä hoitaisin kuin ennenkin, vaikkei häntä olisi. Ainoostaan ei tarvitsisi näitä öisiä tappeluita ja raivokohtauksia sietää.
Ehkä olen vain väsynyt, ja siksi tämä yhteiselämä näyttää niin kurjalta nyt. Kai sitä vielä joskus parempiaki aikoja tulee... Mutta pari-kolme kertaa viikossa mies herättää öisin, on tietysti helppoa hänelle, kun aamuisin saa jäädä kalsarisilleen nukkumaan känniään tai tv:n ääreen muuten makoilemaan, mä taas joudun väsyneenä lasten kanssa lähteä.
Oon kokeillut sitäkin, että tuollaisessa tilanteessa suostun miehen panopuuksi, tunnen silloin itseni niin arvottomaksi että mieluummin kuolisin, eikä siitä ole edes hyötyä ollut. Yleensä käy niin, että mies ei humalansa takia millään saa tulemaan, vaikka sata vuotta höyläisi. Tai sitten hän haluaa antaa minulle suuseksiä, ja mä en pysty millään siitä nauttimaan, kun koko ajan mielessä kaikuu hänen ilkeät humalaiset haukkumiset. Siitäpä hän sitten vasta suuttuukin, huutaa että oot nussinu muitten kanssa, kun et mun kanssa nauti! Molemmissa tapauksissa haukkumista ja riehumista kestää sammumiseen asti, ja vähän lisää viinaa välillä, ja toisinaan on tavaroita ja huonekaluja säpäleinä.
En tiedä mitä tehdä, suhteestamme on kadonnut kaikki läheisyys ja hellyys, jos sitä nyt koskaan on paljo ollutkaan. Mies ei välitä mistään halailusta tai suutelusta, ja mä oon aika hyvin sopeutunu elämään ilman semmosta. Mutta kun mun pitäis rakastaa sitä, ja vieläpä haluta -ja mä tunnen pelkkää vastenmielisyyttä. Jos joku tietää keinoja tällasen suhteen pelastamiseksi, niin saapi kertoa. Taidanpa kuitenkin käydä tässä työajalla rautakaupassa köyttä varuuks ostamassa, on päivä muutenkin mennyt ilman kummosia aikaansaannoksia työnantajan hyväksi, mieli kun on niin musta...
Eilen illalla mies tuli myöhään töistä, olin saunonut lasten kanssa, juteltiin ihan tavallisesti olohuoneessa, miehellä tosin oli heti lasi kädessä. Menin sitten nukuttamaan lapsia, lopulta satujen jälkeen sain heidät nukkumaan ja olin itsekin nukahtamaisillani, kun taas sama kuvio toistui. Mies tuli kourimaan, oli tosi humalassa siinä vaiheessa. Työnsin hänet pois, ja hän sönkkäsi kuten aina, jaa ei shaa ees koshkeakaan, et shä musta tykkää enää. Kysyin, miksi hän tekee noin, ei tunnu hyvältä tuo, kun aina kylmästi vaan käsi jalkoväliin. Siihen mies sanoi että mä oon mies, ja kaikki miehet tekevät näin!
Musta tuntuu että mä en jaksa enää tätä elämää. Ja välistä tuntuu että suorastaan vihaan miestäni, ettei juurikaan haittaisi jos hän kuolisi, pikemminkin helpottaisi. Tiedän, kamalasti ajateltu.
En tiedä onko tähän kaikkeen yhtenä syynä se, että mies sanoo että mä en tarvitse sitä, ja olen itse samaa mieltä. Mä maksan meillä talolainan, laskut, ruuat, roudaan ruuat kaupasta ja valmistan ne, laitan aamusin isomman lapsen kouluun, pienemmän vien tarhaan, työpäivän jälkeen haen molemmat, autan läksyissä, huolehdin vaatteet, pyykkään, siivoan. Mies ei halua osallistua kotitöihin ja arjen pyörittämiseen, ne ovat hänen mielestään naisten töitä. Hän on yrittäjä, eikä yrittäjä tietysti raaski itselleen paljoa palkkaa nostaa, kun joutuu siitä maksamaan veron, siksi raha-asiat ovat minun vastuullani. Ostelee hän toki kaikkea mitä voi firman nimiin hankkia, autoja jne. Mutta samat asiat mä hoitaisin kuin ennenkin, vaikkei häntä olisi. Ainoostaan ei tarvitsisi näitä öisiä tappeluita ja raivokohtauksia sietää.
Ehkä olen vain väsynyt, ja siksi tämä yhteiselämä näyttää niin kurjalta nyt. Kai sitä vielä joskus parempiaki aikoja tulee... Mutta pari-kolme kertaa viikossa mies herättää öisin, on tietysti helppoa hänelle, kun aamuisin saa jäädä kalsarisilleen nukkumaan känniään tai tv:n ääreen muuten makoilemaan, mä taas joudun väsyneenä lasten kanssa lähteä.
Oon kokeillut sitäkin, että tuollaisessa tilanteessa suostun miehen panopuuksi, tunnen silloin itseni niin arvottomaksi että mieluummin kuolisin, eikä siitä ole edes hyötyä ollut. Yleensä käy niin, että mies ei humalansa takia millään saa tulemaan, vaikka sata vuotta höyläisi. Tai sitten hän haluaa antaa minulle suuseksiä, ja mä en pysty millään siitä nauttimaan, kun koko ajan mielessä kaikuu hänen ilkeät humalaiset haukkumiset. Siitäpä hän sitten vasta suuttuukin, huutaa että oot nussinu muitten kanssa, kun et mun kanssa nauti! Molemmissa tapauksissa haukkumista ja riehumista kestää sammumiseen asti, ja vähän lisää viinaa välillä, ja toisinaan on tavaroita ja huonekaluja säpäleinä.
En tiedä mitä tehdä, suhteestamme on kadonnut kaikki läheisyys ja hellyys, jos sitä nyt koskaan on paljo ollutkaan. Mies ei välitä mistään halailusta tai suutelusta, ja mä oon aika hyvin sopeutunu elämään ilman semmosta. Mutta kun mun pitäis rakastaa sitä, ja vieläpä haluta -ja mä tunnen pelkkää vastenmielisyyttä. Jos joku tietää keinoja tällasen suhteen pelastamiseksi, niin saapi kertoa. Taidanpa kuitenkin käydä tässä työajalla rautakaupassa köyttä varuuks ostamassa, on päivä muutenkin mennyt ilman kummosia aikaansaannoksia työnantajan hyväksi, mieli kun on niin musta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet aika ikävässä tilanteessa, ja mielestäni sinun tulisi se kertoa alkoholisti miehellesi, SILLOIN kun hän on selvinpäin. Eli et misssään vaiheessa viestiäsi sanonut oletko miettinyt asian oikeaa laitaa, ei vika varmaan ole vain seksissä, vaan alkoholinkäytössä.
Selvää se näin ulkopuoliselle ainakin olisi, minä lähtisin, en altistaisi lapsiani moisille vaikutteille. Eikai kuolema ole ainoa mikä teidät voisi erottaa? Toinen vaihtoehto on ilmoittaa miehellesi että se on joko alkoholi tai sinä, alkoholista irtaantumiseen hän voi kyllä tarvita hoitoa. Myös todennäköistä on että parisuhteenne kaipaa ulkopuolista apua.
Siitä luulisi tyhmemmällekin aukeavan asianlaita.
Miehesi on selkeä alkoholisti. Etkö näe sitä?
Ei ihme, että sinua ei haluta! Eikä tarvikaan kännistä orveltäjää haluta.
Tavaratkin ovat lennelleet ja silti olet vielä paikalla????
Ei voi jälleen kerran kuin ihmetellä. Mikä naisia pitää paikoillaan? Täytyykö lapsille sattua jotain ennen kuin naiset ovat valmiita lähtemään?
Pois pois ja pois. Tai sitten mies selvinpäin keskustelemaan.
...aivan isältäni: yrittäjä, joi yöt itsekseen telkkarin ääressä, tappeli äidin kanssa humalapäissään, syytti, ettei hän enää välitä, kun äiti ei halunnut keskustella/hellitellä humalaisen ukon kanssa keskellä yötä silloin kun äiti olisi vaan halunnut nukkua ja elää normaalia elämää... Työasiat isä kyllä hoiti - ihmettelen edelleen, miten se oli mahdollista - päivisin ei juonut, ja selvin päin oli ok, muuten hyvä isä. Lapsuuteni muistoissa on kuitenkin ne lukemattomat öiset valvomiset, riidat, suutuspäissään kännissä autolla ajamaan/baariin lähdöt, ryöstetyksi tulot, putkareissu ym. töppäilyt. Kaikki juhlat ja sukutapaamiset, jossa oli viinaa tarjolla olivat painajaisia. Isälleni ei tosiaan viina sopinut, ei hän lyönyt, mutta muuttui muuten kuin eri ihmiseksi. Turvatonta oli, varsinkin kun pari kertaa metsästysasekin kaivettiin viinanhuuruissa kaapista... Joskus todella toivoin, että isä ja äiti eroaisivat - tätä harvoin lapsi kait haluaa, mutta näin oli minun kohdallani. Olin niin vihainen isälle. Teininä osasin jo anoa isää menemään hoitoon. Ei vaikutusta. Tietty turvattomuus oli läsnä lapsuudessani isän juomisen takia jatkuvasti. En tiedä, johtuuko nykyinen miellyttämisen haluni ja herkkä luonteeni osaksi tästä. Aina piti olla varuillaan ja hissun kissun. Olen myös kärsinyt masennusjakson ahdistuksineen kotoa pois muutettuani. Olen nyt kolmekymppinen, ja edelleen isä juo yöt ja äiti kärsii, näin olen ymmärtänyt. Käytännön syistä (välimatka) en ole ollut tekemisissä kuin puhelimitse pari viime vuotta. Aika vähän on asiasta puhuttu siis, mitäpä näistä, ikävistä asioista jorisemaan... Välillä on kuulemma koitettu olla tipattomalla ja muuten vähentää tai tulla edes samaan aikaan nukkumaan, mutta luulen, ettei ole pidemmänpäälle kestäneet nämäkään lupaukset. Asia on häpeällinen äidille ja eritoten isälle. Isä on vannottanut, ettei äiti puhuisi asiasta kenellekään (kuuluu taudin kuvaan), mutta on äiti sentään jokunen vuosi sitten valottanut tilannetta vanhemmille lapsilleen. Minä nuorimmaisena olen kyllä ollut perillä asiasta, kun itse olen sen kotioloissa niin konkreettisesti nähnyt ja kokenut. Säälin äitiä todella, ja harmittelen, miksei hänellä ollut rohkeutta lähteä (isä tietysti syytti välittämisen puutteesta ja uhkasi tehdä itselleen jotain, jos äiti lähtisi: voihan olla, että isän tilanne olisi mennyt oikeasti huonompaan, mutta minun ja äidin kannalta lähteminen olisi ollut parempi kuin jääminen, olisihan isäkin saattanut tajuta silloin, mitä hän oli viinaan vaihtanut).
Sinun parisuhteessasi ongelma ei ole seksi, vaan miehesi alkoholismi. Sinussa ei ole vikaa: älä syytä itseäsi millään tavalla, äläkä missään nimessä tee itsellesi mitään pahaa. Minusta vähän tuntuu, että miehesi tilanne, ja sitä myötä myös sinun tilanteesi, ei tuosta todennäköisesti muuta kuin pahene, jos sama meno jatkuu. Haluat pelastaa parisuhteesi? Sen voi pelastaa vain miehesi raitistuminen, siis totaalinen, ja siihen hän tarvitsee ulkopuolista apua. Alkoholisti on aina alkoholisti. Sinä et miestäsi voi muuttaa - tämä on totuus, vaikka vanhalta fraasilta kuulostaakin. Puhua kannattaa yrittää, kun hän on selvin päin. Luultavasti saat turhia lupauksia. Mutta jos et vielä ole puhunut siitä mitä tunnet ja koet ja missä parisuhteessanne mielestäsi mennään, kannattaa ainakin yrittää. Suoraan ja kiertelemättä. Ei kyllä auttanut, vaikka äitinikin puhui isälle ja monasti. Eipä isäni tainnut juuri edes anteeksi pyydellä, ja ne vähätkin lupaukset kestivät vain seuraavaan viinahörppyyn asti... Alkoholista on luovuttava kokonaan, jos alkoholistiksi on itsensä päästänyt. Luulen näin käyneen miehellesi kuvauksestasi päätelleen: juomista iltaisin ja salaa, pieni määrä ei riitä, siirrytään vahvempiin, juodaan useammin, jopa useana iltana viikossa ja humalaan asti, aiheutetaan harmia läheisille, paiskotaan tavaroitakin,... Miehesi tarvitsee apua, ja sinä et sitä voi antaa vain kestämällä ja kärsimällä vuodesta toiseen. Lapsesikin varmasti tietävät, kuulevat, näkevät ja kokevat enemmän kuin arvaatkaan. Miehesi on herättävä todellisuuteen, ja hoidettava itsensä kuntoon ennenkuin molempia tyydyttävä parisuhde (ja elämä!) voi toteutua. Sinun itsesi ja lastesi takia: lähde, jos puhuminen ei auta. Älä tee samaa virhettä kuin äitini teki.
yrittäjän akkana tutun tuntuista,tosin mieheni sanoo et alkoholi rentouttaa ja mun pitäs olla aina valmis kun herralla mieli tekee............en pysty minäkään nauttimaan ja kerronpa ,ennenkui n menee kuten meillä ei seksiä enää vuosiin,niin tee ratkaisut,joko puhut suoraan,tai otat ja lähdet.........tsemppiä