Kyllästynyt!

Tämä johtuu miesten ja naisten erilaisesta ajattelutavasta. Mies ajattelee että kun hän hankkii tällä hetkellä yksin perheelle elantoa koko päivän raskaalla työllä niin hän kerää tällä ainakin 100 pistettä sinun silmissäsi. Ja kun hän tulee kotiin haluaa olla rauhassa pitkän päivän koska luulee jo ansainneensa päivän pisteet kotiin. Tietenkin sinun silmissäsi mies on hankkinut vasta yhden pisteen eli käynyt töissä, eli hänen olisi vielä hankittava pisteet lasten ja kodin hoidossa. Teidän olisi nyt ehdottomasti tasattava teidän pistelaskunne. Sopikaa vaikka että mies saa olla rauhassa tietyn aikaa töiden jälkeen. Kyllähän jokainen haluaa nollata ajatuksensa työpäivän jälkeen (jos siis vain suinkin mahdollista). Mutta sitten telkka kiinni ja on hänen vuoro hoitaa oma osuutensa kodin ja lasten hyväksi, jotta sinä vuorostasi voit nollata päivän työt. Mies kun ajattelee, että valmis ruoka ja siivottu kämppä ovat jotakuinkin 50 pisteen arvoisia, että kyllä hän voi maata sohvalla hyvin mielin ja sä hoidat oman osuuteesi loppuu, jotta pisteet olisivat lähelläkään tasan hänen 100 pisteeseen nähden. Eli miehesi luulee tällä hetkellä että hänen työnsä on arvokkaampaa kuin sinun työsi, etkä voi mitenkään saavuttaa hänen piste määrää (työmäärää). Toivottavasti ymmärrät nyt miksi miehesi tekee niin kuin tekee ja yrittää saada miehesi tajuaa miten sinä ajattelet asiasta ja siten ratkaista ongelmaa.

Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö, ja sama meno... mies on meillä tosin työttömänä joten mielestäni hänellä olisi aikaa myös osallistua lapsensa elämään. Mutta ei. Herra nukkuu ensinnäkin siihen asti kun tyttö puolilta päivin menee päikkäreille ( jos kiskon hänet aiemmin sängystä on koko loppupäivän vihainen kuin ampiainen). Sitten hän menee suihkuun ym. "aamutoimet". Tyttö herää, leikin hänen kanssaan, välipala ym. ja lähdemme ulos tms.- mies ei halua lapsen kanssa ulkoilla kun leikkikentällä seisoskelu on hänestä tylsää. Iltaisin jos joskus (pari kertaa kk) saan luvan mennä pariksi tunniksi yksin johonkin harrastamaan, puhelin soi useamman kerran kun ei iskä jaksa viihdyttää lastaan. Joskus ottaa päähän. Asiasta on puhuttu ennen ja jälkeen lapsen tulon- tietysti ennen lasta isä oli kovinkin innokkaasti mukana! Olen maininnut asiasta sievästi ja vähemmän sievästi- josta yleensä tulee vain riitaa. Miten ihmeessä saatte isät olemaan lastenne kanssa?!

Epäilempä että ei mikään.Miehesi kuuluu ryhmään:akat hoitakoot pennut!

Joo meillä on myös sama ongelma meidän poika on vasta 4kk. Juu ei miestäni kiinnosta touhuta poikamme kanssa muuten kuin että tivaan häneltäkin aikaa pojallemme. Olen tehmyt selväksi että jos sama meno jatkuu on parempi pojalle että hän lähtee kuin se että lapsi katsoo kun isä makaa vaan sohvalla eikä ota häntä syliin. No näin se on että niin kaun kun lasta hankittiin ja raskauden odotettiin päättyvän oli lapsi niin ihana ja mieheni vielä suunnitteli miten hän leikkii ja touhuu lapsen kanssa mutta kun arki koitti siitä haaveilusta olisi voinut tulla täyttä totta taisi mennä pupu pöksyyn. äidin vastuulla se lapsen kasvatus taitaa olla ja kaikki muukin perheen hyvinvointi sillä mieheni mielestä se riittää kun hän tekee pitkää päivää yrittäjänä. KYLLÄSTYNYT

Meillä on 1 v. 10 kk poika. Kyllä meillä isä oman aikansa pojalle antaa rähjää... yms, niin kunhan töiltänsä ehtii, oma firma ja tuntuu, että kaikki menee sen edelle.(ymmärrän, että se on osa omaa leipää), mutta välillä tuntuu kuin olisi yksinhuoltaja. Kiva kuulla, että muillakin miehillä on "sama vika" töistä tulee, tarvitsee omaa aikaa, mutta koska me naiset sen oman ajan saamme ottaa? Koska me saamme jäädä kodin lämpöön ja miehet menisivät lapsen kanssa ulos puistoon? (uskon että näitäkin miehiä löytyy...ikävä kyllä en omista). Aina välillä mietin kuinka kauan tälläistä jaksaa ja jaksaisko kukaan nainen, hoitaa kodin, pestä pyykit, hoitaa lapsen, mikä on miehen vastine näille?