Haluaisin yhteen asiaan mielipiteitä ja mielellään ihan REHELLISIÄ sellaisia.
Kaikki te petetyt tai pettämistä epäilevät, kun katsotte puolisoanne, miettikää tarkkaan, pystyttekö täysin rehellisesti sanomaan itsellenne että tuota ihmistä minä rakastan? Vai onko suurin syy siihen tuskaan ja pettymykseen se että tuo ihminen loukkaa minun itsetuntoani ja kakkonen loukkaa omistusoikeuttani?
Joskus vaan tuntuu siltä että kaikenlaiseen puolison laiminlyömiseen keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä puolison huonoudesta hormonitoimintaan saakka, mutta kukaan ei sano syyksi sitä että ei oikeastaan rakasta enää puolisoaan. Sitten halutaan varmuus pettämisestä jotta voidaan sen avioliiton loppuminenkin sysätä vain sen toisen niskaan. Miksi kukaan, ei sen paremmin pettäjä kuin petettykään voi olla rehellinen, edes itselleen?
Kaikki te petetyt tai pettämistä epäilevät, kun katsotte puolisoanne, miettikää tarkkaan, pystyttekö täysin rehellisesti sanomaan itsellenne että tuota ihmistä minä rakastan? Vai onko suurin syy siihen tuskaan ja pettymykseen se että tuo ihminen loukkaa minun itsetuntoani ja kakkonen loukkaa omistusoikeuttani?
Joskus vaan tuntuu siltä että kaikenlaiseen puolison laiminlyömiseen keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä puolison huonoudesta hormonitoimintaan saakka, mutta kukaan ei sano syyksi sitä että ei oikeastaan rakasta enää puolisoaan. Sitten halutaan varmuus pettämisestä jotta voidaan sen avioliiton loppuminenkin sysätä vain sen toisen niskaan. Miksi kukaan, ei sen paremmin pettäjä kuin petettykään voi olla rehellinen, edes itselleen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
keittiöpsykologia paskaa kirjoitetaan tänne?!
Eiköhän kannattaisi pettäjän miettiä osaako rakastaa ylipäätään ketään paitsi itseään?
SUURIN syy tuskaan ja pettymykseen on toisen tunteiden ja luottamuksen tuhoaminen. Sama kuin äiti heittäisi lapsen lattialle ja ryntäisi toista lasta halaamaan.
Onko kyseessä siis lapsen itsetunto ja omistusoikeus äitiin ja rakastaako hän äitiään oikeasti?
"Miksi kukaan, ei sen paremmin pettäjä kuin petettykään voi olla rehellinen, edes itselleen?"
Tätä tulisi kysyä pettäjältä.
Jos rakkaus on loppunut tai toista laiminlyödään niin siitä keskustellaan ja se selvitetään suhteen sisällä eikä sen ulkopuolella.
Pettäjä ei tähän omien tarpeiden tyydytyksessään tietysti kykene.
ei kaikki pettäjät tee sitä työkseen,siinäkin on poikkeuksia.oma mieheni on yksi heistä.on monta asiaa joista tiedän että yksi kerta riitti,jos olisi niin ettei minuun mitään tunteita olisi hän olisi lähtenyt,ottaen huomioon sen tosiasian ettei meillä ole yhteisiä lapsia ei velkaa,joten vapaa on lähtemään eikä tarvi mistään syystä teeskennellä.en sano etteikö minua välillä mietitytä teinkö oikein kun annoin anteeksi,mutta mieheni tosiaan yrittää joka tavalla näyttää että hän katuu,mutta ei tarkoita sitä että hän minua erityisesti liikaa yrittäisi miellyttää joka asiassa.jos voisin kertoisin jutun alusta loppuun mutta tietyistä syistä en siitä sen enempää täällä kirjoittele.mutta olen kyllä sitä mieltä ettei saa yleistää,on poikkeuksia.
päätettävissä annatko anteeksi vai et mutta tiedät kyllä syyllisen itse. Se on miehesi.
En tietenkään ole kieltämässä ettei anteeksiantoa voisi tehdä mutta että jotenkin petetyn tulisi etsiä syytä itsestään on aivan uskomatonta puhetta.
Voit toisaalta kysyä että miksi hän ei lähtenyt vaan petti sinua vaikka oli vapaa lähtemään?
Ja vaikkei olisi täysin vapaa lähtemään niin ainahan ero pettämisen voittaa. Paitsi tietysti niillä jotka päätyvät pettämään.
Pettäminen on aina paskanaamaista olipa syy tai ihminen millainen hyvänsä. Jälkiselvittely on sitten asia erikseen. Kukaanhan ei kiellä petetylle antamaan asiaa anteeksi jos yhdessä asioista sovitaan mutta sitä ei kannata yleistää että syy olisi petetyssä ja hänen tulisi meittiä onko kyseessä huono itsetunto/omistushalu.
Jokainen rakastava ihminen on sen verran omistushaluinen ettei tietenkään tahdo että toinen menee häntä pettämään. Paha olo on luonnollista tuolloin eikä keksittyä.
Petetyn tulisi miettiä voiko hän antaa anteeksi ja käydä prosessi läpi mutta jos siinä aletaan sekoittamaan asioita niin että pettämisen syy on jossakin muualla kuin pettäjän omassa päässä niin silloin on asiat pahasti sekaisin.
Pettäminen kun on teko eikä mikään sattumanvarainen tapahtuma joka voi sattua kenelle tahansa.
juuri menee. Petettyjä ei olisi ilman pettävää osapuolta ja niin hyvää tekosyytä ei olekkaan, että pitää pettää puolisoaan. Asioista on keskusteltava, se on helpompi tie kuin pettämisen lavea polku.
"siitä keskustellaan ja se selvitetään suhteen sisällä eikä sen ulkopuolella.
Pettäjä ei tähän omien tarpeiden tyydytyksessään tietysti kykene."
Tai sitten se petetty. Tai kumpikaan. Ei pidä nostaa petettyä sen kummemmin jalustalle tai tehdä hänestä uhria vain siksi, että hänen kumppaninsa sattui tekemään vääriä valintoja. On niitä vikoja petetyssäkin. Ja jos ei muka ole, niin viimeistään se marttyyrin leikkiminen sitten on se vika.
Ei kukaan petettyä jalustoimassa ollut. Pettäjälle tyypillistä tekstiä; "sattui tekemään,,, vikoja petetyissäkin". Voi kiesus mitä paskaa. Kyllähän se on zilleen että pettävä osapuoli tekee ihan itse sen päätöksensä pettääkö vai ei. Tzykolkisesti aatellen yksi primitiivisimmistä keinoista koettaa pitää huono itsetunto kasassa, vikaa on aina jossain muualla kuin omassa itsessä. Ainakin vähän, eikös vaan, pliis ymmärtäkää mua. Pettäjä on heikko ihminen, aina.
ainakkii tiältä.
Lisäks ne koittaa hankkia ja pönkittää valtaasemaa siinä ns. vakkari suhteessaankin.
Sitten kun käry käy niin voi voi....
itse jo ehdin miettiä eroamista omassa päässäni, niin kyllä se, että pääsin hajulle siitä, että mies on ottanut "suunnan bee" kolahti. Vaikka tuo pettäminen antoikin sen lopullisen sysäyksen lopettaa kämppäkaveruudeksi muuttunut avioliitto, niin totta kai se kolhaisi minua naisena ja vaimona. Kiukku toista naista kohtaan oli melkoinen, vaikka sittemmin ymmärsin sen olevan lähinnä loukkaantumista siitä, että joku ehti apajalle ennen kuin olin valmis siitä luopumaan...
Vanhan kansan sanontaa käyttäen: "ei itsekään välitä, mutta ei toisellekaan antaisi".
Mutta eihän sellaista voi mennä myöntämään - ei ennen kuin näin jälkeenpäin.
ihmiset oivaltais tarpeeksi ajoissa kun se rakkaus loppuu ja vielä uskaltaisivat sen kertoa toisilleen.
On todellakin väärin lähteä syyttelemään toista ja syyllistämään jos itsellä ei ole halua muutokseen myös omassa itsessään.
Omista kokemuksistani ja päätelmistäni uskaltaisin väittää että kun puoliso ehkä ennemmin se naispuoleinen alkaa toistuvasti huomauttelemaan samoista asioista on jotain jo todella pahasti pielessä. Kehtaisin jopa väittää että puolisolla on jo siinä vaiheessa matoja jauhoissaan ainakin jollakin tapaa ja aletaan repiä suhdetta rikki. Tämä siis pätee EHKÄ silloin kun kyseessä on tapa petturi joka on saanut jälleen kerran oman hyvän olonsa tyydytettyä ja alkaa etsiä uutta "pilvee".
Hän häikäilemättä syyllistää toisen ja alkaa alistamaan ja kertomaan kuinka huono ja saamaton ihminen hän onkaa ja jos se ei vielä riitä niin sitten mollataan koko puolison lähisuku tai ainakin hänen vanhempansa. Tähän kaikeen liittyy myös seksillä ja lapsilaa kiristäminen tai sitten se pihtailu johtuu siitä ettei kehtaa antaa kun saunapuhdasta enään kerran kuussa kun on jo toinen tökkimässä ja sittenkin kun sitä häneltä pyytää niin ei ole mielessä kuin SE YKSI ASIA kuulemma???.
Ai niin meinas unohtua se jatkuva oman ajan vaatiminen ja vapaus tulla ja mennä kuin teinityttönä tyttöjen kanssa.
No tämähän sitten johtaa siihen kyttäilyyn ja vainoharhaisuuteen ja sillä tavoin tuletkin jo tietämättäsi antamaan toiselle entistä paremmat aseet satuttaa sinua itseäsi.
Saat kuulla kuinka hullukin vielä olet kun häntä voit edes epäillä moisesta; ihmistä jota seksi ei edes kiinnosta niin kuin olet jo saanut kuulla kun olet koittanut puolisoasi lähestyä.
Hassu juttu mutta tavatessamme tämä ihminen olisi halunnut mua panna heti ekana iltana vaikaa varattu olikin jo silloin, en suostunut.
Olis ehkä pitäny niin olis monta murhetta jäänyt kokematta ja hän olisi saanut sitä mitä haluskin.
Nyt kävi ilmeisesti jonkin sortin vapaaajan tapaturma ja hän sattuikin minuun ihastumaan ja ehkä jopa jollain tapaa rakastumaankin.
Sitten vastaus AP:n kysymykseen.
Voin vieläkin sanoa rakastavani tätä naista.
Jos hän on minua pettänyt niin voi voi, mutta asiaa on vaikeaa käsitellä jos toinen haluaa kiistää kaiken verhoutumalla kiltin kotiäidin rooliin, jota sänkyhommat ei vois vähempää kiinnostaa.
Ei aiheuta itsetunto ongelmia onneksi saan positiivista palautetta muualta.
Pettämään en aio häntä ruveta, moraalini ei anna siihen periksi vieläkään.