Olen tapaillut hetken aikaa fiksua, kivaa ja suloista miestä. Ikää hänellä on 24 vuotta. Kyseinen ihminen on hyvin rationaalinen, rauhallinen, harkitseva ja kaikinpuolin järkevä tyyppi. Ottaa päivän kerrallaan eikä turhia hötkyile tai stressaile elämässään. Vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä.
Minä taas olen luonteeltani, ja varsinkin ihmissuhdeasioissa, kovasti tunneihminen: näytän tunteeni sekä hyvässä että huonossa. Tykkään suunnitella tulevaisuutta ja haaveilla ihanista asioista, liitää välillä "pilvilinnoissa". Tykkään tunteesta, kun on perhosia vatsassa ja jalat lähtee alta. Tykkään hempeilystä ja hellistä sanoista. Yleensä ajattelen ensin tunteella ja sitten vasta järjellä.
Minusta on alkanut tuntua, että meidän tapailu junnaa jotenkin paikoillaan. Kun ollaan yhdessä niin meillä on tosi hauskaa, juttu luistaa ja viihdymme toistemme seurassa. Näkemisten jälkeen minun fiilikset hieman lässähtävät, sillä "palailemme asiaan" ja sovimme seuraavasta näkemisestä joskus myöhemmin, pääasiassa minun aloitteesta ja muistuttelusta. Minusta olisi kiva suunnitella näkemistä ja tekemistä hyvissä ajoin ja pitää muutenkin enemmän yhteyttä, antaa tunteiden viedä ja nauttia ihanasta kihelmöinnistä. Minulle on tullut olo, että painostan häntä näkemään ja ahdistelen häntä kyselemällä kuulumisia ja juttelemalla omista asioista.
Eilen illalla mietin tätä asiaa ja kysyin tapailemaltani ihmiseltä suoraan, millä mielellä hän tapailee minua ja mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Kerroin myös, että pidän häntä mielenkiintoisena ihmisenä ja haluaisin tutustua häneen lisää. Sain vastauksen, joka meni suurin piirtein näin:
"Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja oon sitä mieltä, että tapaisin sua kyllä mielelläni. En vietä sellaisen kanssa aikaa, kenestä en pidä. Se et missä mielessä tapaillaan riippuu toki sustakin. En aseta hirveesti kriteereitä tapailulle, sillä en tiedä mitä minusta ajattelet ja oon todennut, että asettamalla kriteereitä niin äkkiä asettaa kaikenlaisia odotuksia jne. Olen ehkä hiukan sellanen pikkuhiljaa päivä kerrallaan ottava tyyppi :)"
Mitä noista ajatuksista pitäisi päätellä: onko hän ollenkaan aidosti kiinnostunut minusta ja ajattelee tosiaan periaatteella "hiljaa hyvää tulee" vai onko hänelle ihan sama meidän tapailu eikä hänellä ole minun suhteen mitään odotuksia? Minusta on ihana tunne, kun on kivan jutun suhteen odotuksia ja jos ne sattuvat vielä toteutumaan! Haluaisin antaa tunteille vallan ja nauttia ensi huuman tunteesta täysin rinnoin, sillä kaikki pitemmän suhteeni ovat alkaneet juuri noin. Jos juttu etenee liian rationaalisesti ja hitaasti, "järki päässä", mielenkiintoni lässähtää.. Tunteiden näyttäminen on minlle ensiarvoisen tärkeää!
Kaipailisin kommentteja siitä, miltä nämä lähtökohdat vaikuttavat!
Minä taas olen luonteeltani, ja varsinkin ihmissuhdeasioissa, kovasti tunneihminen: näytän tunteeni sekä hyvässä että huonossa. Tykkään suunnitella tulevaisuutta ja haaveilla ihanista asioista, liitää välillä "pilvilinnoissa". Tykkään tunteesta, kun on perhosia vatsassa ja jalat lähtee alta. Tykkään hempeilystä ja hellistä sanoista. Yleensä ajattelen ensin tunteella ja sitten vasta järjellä.
Minusta on alkanut tuntua, että meidän tapailu junnaa jotenkin paikoillaan. Kun ollaan yhdessä niin meillä on tosi hauskaa, juttu luistaa ja viihdymme toistemme seurassa. Näkemisten jälkeen minun fiilikset hieman lässähtävät, sillä "palailemme asiaan" ja sovimme seuraavasta näkemisestä joskus myöhemmin, pääasiassa minun aloitteesta ja muistuttelusta. Minusta olisi kiva suunnitella näkemistä ja tekemistä hyvissä ajoin ja pitää muutenkin enemmän yhteyttä, antaa tunteiden viedä ja nauttia ihanasta kihelmöinnistä. Minulle on tullut olo, että painostan häntä näkemään ja ahdistelen häntä kyselemällä kuulumisia ja juttelemalla omista asioista.
Eilen illalla mietin tätä asiaa ja kysyin tapailemaltani ihmiseltä suoraan, millä mielellä hän tapailee minua ja mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Kerroin myös, että pidän häntä mielenkiintoisena ihmisenä ja haluaisin tutustua häneen lisää. Sain vastauksen, joka meni suurin piirtein näin:
"Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja oon sitä mieltä, että tapaisin sua kyllä mielelläni. En vietä sellaisen kanssa aikaa, kenestä en pidä. Se et missä mielessä tapaillaan riippuu toki sustakin. En aseta hirveesti kriteereitä tapailulle, sillä en tiedä mitä minusta ajattelet ja oon todennut, että asettamalla kriteereitä niin äkkiä asettaa kaikenlaisia odotuksia jne. Olen ehkä hiukan sellanen pikkuhiljaa päivä kerrallaan ottava tyyppi :)"
Mitä noista ajatuksista pitäisi päätellä: onko hän ollenkaan aidosti kiinnostunut minusta ja ajattelee tosiaan periaatteella "hiljaa hyvää tulee" vai onko hänelle ihan sama meidän tapailu eikä hänellä ole minun suhteen mitään odotuksia? Minusta on ihana tunne, kun on kivan jutun suhteen odotuksia ja jos ne sattuvat vielä toteutumaan! Haluaisin antaa tunteille vallan ja nauttia ensi huuman tunteesta täysin rinnoin, sillä kaikki pitemmän suhteeni ovat alkaneet juuri noin. Jos juttu etenee liian rationaalisesti ja hitaasti, "järki päässä", mielenkiintoni lässähtää.. Tunteiden näyttäminen on minlle ensiarvoisen tärkeää!
Kaipailisin kommentteja siitä, miltä nämä lähtökohdat vaikuttavat!
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kait.
Niin, en ole varma, kun en ole rohjennut kysyä suoraan.
Mies oli ensin kovinkin aktiivinen ja sai vakuutella minua tutustumaan häneen.
Hän on osottautunut tähän mennessä asialliseksi, mukavaksi, helläksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, jolla on elämä kunnossa. Viihdyn hänen seurassaan todella hyvin ja tunne on mielestäni ollut molemminpuolinen. Kaikin puolin siis lupaava tapaus.
Mies kuitenkin etenee kovin hitaasti. Välillä tulee asiallisia ja ystävällisiä viestejä ja tavattukin ollaan muutaman kerran. Itse haluaisin, niin kuin sinäkin, antaa mennä vauhdikkaammin; nauttia tunteesta, joka on löytynyt.
Hän on kyllä sanonut, että haluaa edetä maltillisesti, että on aiemmin tehnyt virheitä edetessään liian nopeasti. Jotenkin hän on antanut sellaisen kuvan, että ottaa minut hyvinkin vakavasti, mutta silti kaipaan lisää.
Onko tämä nyt sitten sitä miesten ja naisten eroavaisuutta? Minä ainakin sanon piut paut sellaiselle, että naisen pitäisi odotella miehen yhteydenottoa.
Luulen, että teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Luota hänen sanaansa ja nauti tunteestasi. Tee niinkuin hyvältä tuntuu.
Jos mies etenee liian hitaasti, sen voi kertoa hänelle. Loppujen lopuksihan etsimme elämäämme sellaista ihmistä, jolla samanlaiset odotukset ja unelmat.
teidän hyvin vakavissaan.
Mielestäni kuulostaa ettette ole saaneet vakuuttuneeksi miehiä että he voisivat ottaa "rennommin" ja että välitätte todella heistä.
Voinhan olla väärässä mutta tuon kuvan saan.
Toinen mahdollisuus voi olla se että osa miehistä hieman "jarruttelee" jos nainen vaikuttaa todella ihastuneelta, varsinkin jos heillä on kokemusta asiasta. Joillakin naisilla kun ihastus tulee nopeasti ja voimalla ja menee myös sitä myöten ohi. Mies ei siis halua tunteitaan laittaa liian syvällisesti peliin vaan pelaa varman päälle.
Hänellä siis alkaa kihelmöidä vasta sittne kun on vähän varmistunut teistä.
Toisaalta voi olla että jos takana on miehillä huonoja kokemuksia niin siinä on sitten ihan normaali luottamuspula toisen ja omiin tuntemuksiin.
Kaikissa suhteissa ihan ykkösperustärkeä asia on se että Kummankin Tulee Hyväksyä Toinen Sellaisena Kuin Hän On.
Sinä olet tunneihminen,impulsiivinen, avoin. Poikaystäväsi taas rationaalinen, rauhallisepi, hitaasti etenevä.
Jos te haluatte jatkaa tutustumista toisiinne on teidän kummankin vaan hyväksyttävä toisenne. Se on niin yksinkertaista :)
Todellakin joillakin tulee tuossa hätä että "me ollaan liian erilaisia -ei tästä taida tulla mitään, kun mä haluun tätä ja se tuota" mutta tärkeää olisi ymmärtää toista ja todella tutustua.
En edes ymmärrä tuota kiirehtimistä koska jokaisella suhteella on oma tahtinsa joka riippuu ihmisten yhteisestä tahdista jonka he määrittävät.
tuhoon tuomittu ole, hän vaan asiaihmisenä näkee, että pilvilinnojen jälkeen seuraa väistämättä lasku ja matalapaineen aika, ja kokee olevansa vastuussa mielialastasi myös, kun alat tivaamaan "..aina töitä ja töitä, miks meille ei ole viikkoon yhdessä tapahtunut mitään, tee jotakin.." Kun matalammalta putoo niin vaihtelut ovat pienempiä :) Eikös aiemmatkin suhteesi ole kaatuneet tuohon pilvilinnasysteemiin? Ennen muinoin tällaiset suhteet toimivatkin, jos/kun taloudellinen toimeentulo oli etupäässä vakaan suomimiehen takana ja hartioilla, ja jos mies sattui tuntemaan vastuunsa. Naisella oli tällöin mahdollisuus vallitsevissa puitteissa saada itselleen tilaa, osallistua ja halutessaan (miehen mielestä) "haihatella" niitä näitä ja palata hellan ääreen taas. Mies voi luottaa siihen, että kyllä "routa lopulta porsaan kotiin tuo". Suurin liittoa ylläpitävä voima oli käytännöllinen.
Nykyhyvinvoinnissa liitto voi olla hyvinkin kiikkerä tunneperäisyydestään johtuen. On mahdollisuus (lyhytaikaisesti luottokortinkin varassa) toteuttaa eri mielitekoja. Näistä syntyy helposti näkemyseroja, jos toinen ajaa vauhdilla toistuvasti tyhjän päälle ja toisen pitäisi pelastaa sitten. (Jos molemmat uppoo, se liittohan oli sitten siinä :)
Joudut tutkailemaan itseäsi vielä, ja selvittelemään mitä haluat. Suhteeseen perusteellisen järkityypin kanssa voi sisältyä myös vanhanaikaisia piirteita. Jos hän sattuu ottamaan sinut ikäänkuin vastuulleen, voit unelmoida, räiskähdellä ja putoilla kohtalaisen vapaastikin, ja mies toimii kuin iskunvaimentimena. Suhde syntyy jos on syntyäkseen persoonasi perusteella, ulkoisilla ja teennäisillä keimailun keinoilla ei tule olemaan kovin vaikutusta. Mutta jos satunnaisimpulssin herättämänä haluat viime hetken lennolla kimpassa etelään kahden tunnin varoitusajalla, niin toistaiseksi ainakin joudut valkkaamaan matkakumppaniksi toisen tyyppisen kaverin...
eilen tästä asiasta hyvän työkaverin kanssa, joka on minua 7 vuotta vanhempi, tavallaan "isosisko" minulle. Hän ymmärsi täysin, miksi pohdin näitä asioita ja tunnisti itsessään minun ikäisenä samoja piirteitä. Hän sanoi, että iän ja kokemuksen karttuessa ajatukset muuttuvat ja sitä oppii elämään päivä kerrallaan eikä enää turhaan stressaa ihmissuhdeasioista.
Mun aiemmat pitkät suhteet ovat kaatuneet lähinnä toisen osapuolen alkoholin käyttöön, humalassa sekoiluun ja luottamuksen menettämiseen, mitä en ole jaksanut jossain vaiheessa katsoa sormieni välistä. Nykyisellä treffikaverilla pysyy onneksi mopo käsissä alkoholin kanssa.
Lähetin eilen työpaikan illanvietosta treffikaverilleni suloisen hyvänyönviestin ja kerroin, että minulla on ikävä häntä. Eipä ole kommentoinut viestiäni mitenkään eikä ottanut muutenkaan yhteyttä, vaikka sovittiin, että hän soittelee minulle tänään aamupäivällä.. Osoittaisin mielelläni huomiota juuri tuollaisilla pienillä asioilla ja haluaisin saada myös vastakaikua. Vaikka ensihuuma katoaakin ajan kuluessa, sitä pitää olla kuitenkin molemminpuoleisesti suhteen alussa, jotta tutustuminen syventyisi. Tunnen itseäni sen verran, että musta vaan ei ole rationaaliseen ja harkitsevaan suhteeseen, vaan haluan hehkuttaa koko maailmalle ihastuminen tunnetta :) Ehkä vuosien päästä ajattelen asioista toisin, mut tältä minusta tuntuu juuri tällä hetkellä.
kun persoonat ja temperamentit eivät käy yksiin niin, että syntyisi "jalat alta"-tunnetta, jota monet niin kaipaisivat. Tai sitten kay niin, että lupaavalta vaikuttava puhelias tyyppi osoittautuukin rentuksi tai joksikin riippuvaiseksi, mitä pidemmän päälle ei voi sietää.
Kyllähän ne ajatukset muuttuvat iän mukana jossakin rajoissa, mutta luonteen peruspiirteet pysyvät kyllä, ja jos kiihkeät ihastumiset ja tunnekihelmöinnit jäisivät kokematta, ne kaihertaisivat sitten myöhemmin kuitenkin. Että luonteensa pohjalta sitä on yritettävä. Onneksesi perusjurot suomityypit ovat vähenemässä, toisaalta tilalla ovat ruutuun uppoutuvat nörtit, jotka eivät kenties myöskään ole tyyppiäsi 8) No joo, kaikkea toki löytyy ja olet nuori ja jne...ei oikeesti isoa huolta ole..
Pohjalaisjuttu: eukko kovisteli ukkoa kun ei ollut vuosiin saanut rakkaudentunnustuksia.. ukko: "ilimootan sitten, jos tilanne muuttuu.."
Olette aivan kun minä ja miesystäväni. Olen kans tunteiden näyttäjä ja mieheni ei näytä ollenkaan tunteitaan. Paitsi humalassa. Mietin kuitenkin eroa nyt, koska kärsin hänen tunteettomuudestaan. Olemme tapailleet kolme vuotta. Haluaisin joskus jopa naimisiin, mutta koska en saa vastakaikua en uskalla tämän henkilön kanssa edetä.