Jos asutte Suomessa, antkakaa ulkomaiselle puolisolle mahdollisuus opiskella suomea! Siirtykää mahd. pian suomenkieleen, koska englannin samanaikainen käyttäminen haittaa toisen vieraan kielen opiskelua. Luku- ja kirjoitustaito on samalla syytä hankkia.
Mitä nuorempana suomenkielen opiskelun aloittaa, sen parempi. Oma thaieukkoni tuli 22-vuotiaana Suomeen ja alkoi saman tien opiskelemaan kieltä. Ensin opetteli numerot, kuukaudet, päivät ja yksinkertaisia lauseita. 3 kk:n kuluttua pystyi jo juttelemaan ja kirjoittamaan viestejä. 6 kk:n kuluttua meni jo kuin tyhjää vain ja luki jo lehtiä.
Suomalainen dvd-leffa pyörimään suomiteksteillä, niin avot! Tuli hurjaa jälkeä ainakin meillä, kun hän äkkiä tajusi kuinka loogista suomenkieli on ääntämisen ja kirjoitusasun suhteen!
Myös kännykän ennakoiva tekstinsyöttö on hyvä väline ja suomenkieliset Word-tekstinkäsittelyohjelmat.
Puolison elämänlaatu Suomessa nousee potenssiin kymmenen, kun hän saa kontaktin kaikkiin sukulaisiinne ja tuttuihin vauvasta vaariin. Myös työmahdollisuudet paranevat silmissä ja ns. hanttihommat voi unohtaa!
Toinen asia on sitten, jos on niin mustasukkainen ja heikko itsetunto, että haluaa pitää ulkomaisen puolison kielimuurien sisällä... :(
Mitä nuorempana suomenkielen opiskelun aloittaa, sen parempi. Oma thaieukkoni tuli 22-vuotiaana Suomeen ja alkoi saman tien opiskelemaan kieltä. Ensin opetteli numerot, kuukaudet, päivät ja yksinkertaisia lauseita. 3 kk:n kuluttua pystyi jo juttelemaan ja kirjoittamaan viestejä. 6 kk:n kuluttua meni jo kuin tyhjää vain ja luki jo lehtiä.
Suomalainen dvd-leffa pyörimään suomiteksteillä, niin avot! Tuli hurjaa jälkeä ainakin meillä, kun hän äkkiä tajusi kuinka loogista suomenkieli on ääntämisen ja kirjoitusasun suhteen!
Myös kännykän ennakoiva tekstinsyöttö on hyvä väline ja suomenkieliset Word-tekstinkäsittelyohjelmat.
Puolison elämänlaatu Suomessa nousee potenssiin kymmenen, kun hän saa kontaktin kaikkiin sukulaisiinne ja tuttuihin vauvasta vaariin. Myös työmahdollisuudet paranevat silmissä ja ns. hanttihommat voi unohtaa!
Toinen asia on sitten, jos on niin mustasukkainen ja heikko itsetunto, että haluaa pitää ulkomaisen puolison kielimuurien sisällä... :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri näin.
Samaa mieltä. En ymmärrä olenkaan ulkkiksia, jotka odottavat jopa parikin vuotta kielikurssille pääsyä. Ja sitten inisivät, ettei saa työtä, kun ei osaa kieltä. Kautta maailmansivu on ihmiset vaeltaneet toisiin maihin, ja oppineet kielen. Vasta tämä pullamössösukupolvi odottaa, että joku opettaa. Kas, kun eivät toivo, että asetettais sanakirja ja kielioppi mikrosiruna heidän aivoihinsa. Myös monen kumppani vetäytyy passiiviseen rooliin, odottaa, että joku muu (mielellään viranomainen) opettaa kielen hänen puolisolleen. Laiskuutta sanon minä. Suorastaan naurettavaa, että yhteiskunta kustantaa kallista opetusta ja sitten puhuvat kotona jotain muuta kuin suomea. Onhan se niin raskasta selittää ja vääntää!
Ihmiset pelkäävät väärin opettamista ja puhumista, vaikka loppujen lopuksi kaikki kielet ovat sopimuksia ja ne on tarkoitettu apuvälineiksi eikä elämää hankaloittamaan eivätkä ne ole mitään muuttumattomia edes vaan elävät siinä missä ihmisetkin.
Kai sitä ajatellaan että tarvitaan joku viisaampi neuvomaan miten oppia vaikka olisi miten hyvät kirjat ja kaikki saatavilla kun vain uskaltautuu oppimaan ja opettamaan erehdyksenkin uhalla ihan itse.
voi olla laiskuutta mutta itse en viitsinyt puhua mieheni kanssa englantia, jos oli joku todella tärkeä asia jota ei saanut ymmärtää väärin niin silloin käytin englannin kielen apusanoja mutta pääosin tahkosin hänelle kaikki suomeksi (olen nykyisin aika mestari aliaksessa;D). Tekstiviestit laitan edelleen englanniksi varmuuden vuoksi... lyhyet "ostitko maitoa? missä olet?" tietysti voi laittaa suomeksikin.
Tosin ei tarvinnut aloittaa perusteista kun mies oli jo ollut kursseilla ja itse aktiivisesti myös keräsi sanastoa eikä vastustanut opiskelemista... paitsi nyt on tullut asenne, että ei viitsi opiskella lisää kun muka osaa jo kaiken (joo varmasti ymmärtää puhutun ja luetun ja on laaja sanasto omalta alaltaan ja muuten mutta se taivutus... ei minä istun pöydältä vaan pöydässä! hän ei luet yhtään mitään vaan hän lukee;D).
Töiden jälkeen ei muka jaksa... no se on loppujen lopuksi hänen murheensa.
Englannin käyttö on ymmärrettävää silloin jos mitään suomen kielen perussanastoa ei ole kertynyt
ja puhuminen olisi mahdotonta suomeksi. Mutta jos on opetusta, jos on sanastoa niin ei sillon pidä viedä arvokasta kotiopetusta vaihtamalla kotona kieli englantiin tai muuhun yhteiseen kieleen.
Tutustuin kirjaan joka opetti suomea maahanmuuttajille joilla ei ollut aiempaa kokemusta kielen oppimisesta (ei edes äidin kielensä opiskelusta) Tällöin pitää lähteä liikkeelle kuvista (toisaalta eri kulttuureissa jotkin kuvat saatetaan lukea ihan toisin)
Oikeastaan ihan samoista asioista, joista pikku lapsetkin oppivat kirjoittamaan ja lukemaan mutta tietysti jo puhuen opittu oma äidinkieli vaikeuttaa takana. Vaikka eihän se pikku lapsikaan oppiessaan lukemaan ja kirjoittamaan (6-7v) ole mikään tyhjätaulu.
Jopa orangi on saatu viittomaan sitkeällä harjoituksella (keksinyt myös omia tulkittavissa olevia käsimerkkejä aiemmin oppimiensa pohjalta) niin on se jo kumma jos ei joku jaksa ihmiselle kieltä opettaa tai jos joku ihminen ei opi kieltä;D
Mies osasi joitakin sanoja suomea kun tapasimme, hän oli asunut Suomessa jo lähemmäs vuoden siinä vaiheessa. Hän tunsi vain työkavereita ja kun työkielenä oli englanti (ja on edelleenkin) niin ei se suomen kielen taitaminen kehittynyt. Hitaasti hän suomea oppi kun en itse tajunnut puhua hänelle enemmän suomea heti alusta lähtien! Edelleen vaihdamme englantiin kyllä aivan liian helposti. Vanhempieni kanssa hänen on puhuttava suomea koska he eivät puhu englantia, ehkä munkin pitäisi terästäytyä tässä asiassa eikä vaihtaa englantiin vaikka hän vaihtaisikin.
silloin kun mieheni ja minä jätimme kokonaan englannin kielen kotona pois, otimme leikkimielellä käyttöön pikku purkin, johon piti aina tiputtaa euro jos meinasi alkaa englantia puhumaan:D. eihän siihen montaa euroa tullut, kun aina vaan loppupeleissä huomautettiin toisen englannin kielestä, mutta ihan eri tavalla tuli itsekkin vahdittua mitä kieltä puhui:)
Se ei ole ainoastaan tärkeä asia vaan ihan välttämätöntä asutaan missä maassa tahansa. Tarkoitan siis sitä, että kummankin pitäisi opetella toistensa kieltä koska kieli on avain ajattelun ymmärtämiseen. Toki suomen kielen tärkeys täällä korostuu.
Koska hän käyttää työpaikallaan pelkästään englantia, niin hän olisi alunperin halunnut että minä opiskelisin hänen äidinkieltään (harvinainen aasialainen kieli jota kukaan ei täällä opiskele!).
Mutta nyt monen vuoden jälkeen hänen on ollut pakko nöyrtyä sen verran, että on opiskellut tasolle 2, tosin ei vieläkään tai luultavasti koskaan puhu kanssani Suomea.
tilanne, mies on kyllä opiskellut suomea, mutta ei suostu puhumaan minun kanssani kuin englantia. Työssään hän myöskin käyttää pääsääntöisesti englantia.
Itse olen opiskellut hänen ns. toista kieltään ja ymmärrän jonkin verran myöskin hänen äidinkieltään, jonka opetusta ei Suomessa ole tarjolla. Eipä sitä kyllä enää käytetä opetuskielenä hänen kotimaassaankaan, sillä Intia on määrännyt virallisiksi kieliksi hindin ja urdun.
Alkoi kiinnostaa mikä kieli on kyseessä. Intiassa ainakin puhutaan Kalkutan alueella bengalia ja Panjaapissa sikhit puhunevat panjapia... mutta pieniä kieliähän Intiassa riittää ja murteita riesaksi asti...
Itse kerään oppiaineistoa netistä, mieheltä (hänen suomen opiskelu ajoiltaan) ja yksi sanakirja on tuotu Bangladeshista. Kirjastossa sattui ihmeekseni olemaan teach yourself bengali teos mutta ei saman sarjan teosta hindistä (Bertil Tikkasen Hindin kielioppi kyllä löytyy)
Samoin on saatavissa niin urdun kuin panjabin minisanastoja.
Uskoisin että voisit hindin opiskelun kautta päästä paremmin käsiksi myös miehesi kieleen mutta vaikea sanoa kun en tiedä mikä kieli on kyseessä.
Pienellä paikka kunnalla (omatilanne)
ei ole juurikaan opetusta mutta onneksi on kirjasto ja netti yhteys... eri asia sitten jos kyseessä on jokin aikoja sitten kuollut kieli mutta tuskin kielen opiskelu siihen tyssää jos varsinaista opetuskurssia ei ole tarjolla.
Minusta tuntuisi inhottavalta jos itse lukisin silmät vääränä miehen kieltä ja tämä ei pistäisi tikkuakaan ristiin oppiakseen omaa kieltäni, mutta näköjään on ihmisiä joille englanti riittää, sehän on tärkeintä että on mukava yhdessä ja yhteisymmärrys pelaa.
Niin ja voihan sitäkin kyseen alaistaa että pelaako ymmärrys vaikka molemmat osaisivat toistensa kieliä...
Äidinkieli on aina äidin kieli ja sen tietyt normit ovat paljon syvemmällä kuin siinä miten joku asia sanotaan. tässäkin mielessä monokulttuuriset suhteet ovat helpompia... tosin joskus voi olla ihan paikallaan olla ymmärtämättä mitä se toinen lipsauttelee...
mies ainakin mumisee itsekseen ja nytkun vähän tunnen kieltä niin se tosiaan mumisee itsekseen eikä sadattele että sinä tyhmä lehmä... niin kuin joskus aikoinaan saattoi luulla;D
Miehesi varmaan pelkää sanovansa jotain väärin, ehkä teidän tapauksessanne pelkkä englanti voi toimia, ainakin kun miehellä on töitä ja myös sinä ymmärrät hänen englantiaan.
(ääntämisen kanssa joskus intialaisilla niin ja näin eikä ihme kun katsoo vähän niiden oppikirjojen esimerkkejä (esim bengaliksi kirjoitettu englantilainen sana voidaan ääntää monella tavalla "väärin") Miehen kanssa monet riidat käyty jonkun sanan lausumisesta... että onko switserland suisalland vai "svitsöländ") Ei kyllä ole Suomen koulujenkaan ääntämys opissa kehumista... ei ainakaan minun kouluaikoinani opetettu mitään ääntämyksiä tai puhumista, oikein kirjoituksista oli aina kokeita ja senkin minä hallitsen paremmin kuin mieheni vaikka mies käyttää englantia jollain tavalla taitavammin (harjaantunut).
molemmilla englanti on erittäin vahva kieli, ja mieskin on omaksunut brittiläisen korostuksen käytyään englantilaisen koulun, jossa vielä hänen opiskeluaikoinaan suuri osa opettajista puhui äidinkielenään englantia.
Kieli, jota Intiassa ei saa opettaa koulussakaan on kashmiri, joten hindinkielen opiskelusta ei tässä tilanteessa ole mitään hyötyä. Kashmirilaiset ovat jo pitkään saaneet opetusta vaihtoehtoisesti joko hindiksi tai urduksi - suurin osa valtisee urdun.
Kashmiri on useamman kielen sekoitus, siinä on esim. farsia, arabiaa, urdua ja itse asiassa tänä päivänä paljon lainasanoja myöskin hindistä, joita etenkin nuoriso käyttää. Eli mm. näin Kashmiria pikkuhiljaa intialaistetaan.
Kielellistä jumppaa saan aina kesäisin miehen kotona - siellä kun naisväki pyörii aika omissa oloissaan. Joukosta löytyy vain muutama englanninkielen taitoinen, loput sitten iloisesti selittävät asiat minulle kashmiriksi ja jos en ymmärrä, niin vaihtavat urduksi. Jotakin toki ymmärränkin, sillä olen opiskellut arabiaa ja seassa vilisee tuttuja sanoja.
Tästä tuskin voi edes olla erimieltä...
Eikä ole huono juttu itsekin opiskella puolison kieltä, jos aikaa ja innostusta riittää ...
se voi auttaa myös selventämään sitä miksi kumppani sanoo jotkin asiat aivan eritavalla kuin ne ymmärretään ja sanotaan täällä. Usein opiskeltavaa kieltä sovelletaan omaan äidinkieleen.
Itseä ihmetytti esimerkiksi miehen käsitys sana järjestyksestä... lukemalla bengalia ja hindiä oivalsin että hän käyttää kylä suomen sanoja mutta soveltaa äidinkielensä sanajärjestystä muodostaessaan uusia lauseita. Suomen kielessä se ei kuitenkaan haittaa ymmärtämistä... tai ei haittaisi jos taivutus muodot olisivat edes sinnepäin mutta hyvä että tulee ymmärretyksi muillekin kuin minulle. Monet oppivat suomen englannin kautta, joten englannin opit saattavat vaikuttaa puolestaan siihen miten sanoja kirjoitellaan ja äännellään väärin;D
Voi olla myös että toisissa kielissä jo "perusäänteet" (k, r, l jne) ovat lähempänä suomen vastaavia äänteitä kuin toisissa mutta jokaisella kansalaisuudella/ulkomaalaisella lienee ihan samat mahdollisuudet oppia suomea tai mitä muuta kieltä tahansa äänteiden erillaisuudesta huolimatta.
Monia muitakin pulmia puolison kielen tuntemus on ratkaissut ja itselle on ollut helpompaa myös puhua puolison sukulaisten kanssa.
Itse ihastuin miehen kieleen ja hindikieliin (/kieleen) niin kovin että jatkan varmaan vielä miehestä/miehistä huolimattakin itseopiskelua.
Tärkein on kuitenkin sen maan kieli missä pääsääntöisesti asutaan. Ja ehdottomasti ulkomaalainen kumppani kielikurssille mahdollisimman pian Suomeen tulon tai muun tutustumisen jälkeen, jos ei ole jo.
(yleensä maahanmuuttajat kai ohjataan kursseille mutta en tiedä miksi niin monilla (etenkin miehillä) tuntuu jäävän aika suppeaksi ne opit vaikka kirosanat, "ihailu" ja vaatimukset/uhkaukset osataan esittää ihan suomeksi;D).