Kertokaa ihmiset miten te olette saaneet niin sanotun väljehtyneen suhteen taas kukoistamaan. Voi onko kaikki menetetty. Itse olen ollut mieheni kans reilu 7 vuotta. Perusasiat on ihan kunnossa. Ei olla mitään raharikkaita mutta ei niin köyhiä etteikö leivän päälle olisi laittaa muutakin kuin ylähuuli. Jotenkin on vaan viime aikoina ollut sellaista että meillä on ollut hirveän vaikeata keskustella mistään. Se on ollut enempi sellaista että toinen tököttää toisessa nurkassa ja toinen eikä puhuta mitään. Tai no itse olen kyllä yrittänyt puhua hyvinkin paljon mutta jotenki on mennyt into edes yrittää kun toinen ei vastaa muuten kuin epämääräisesti murahtaen. Seksi elämä meillä on kuivunut jotensakkin ihan kokoon. Tai kyllä miehelläni aina sillon tällöin innostaisi pieni sessio mutta itse en ole millään lailla asiasta syttynyt. Ilmapiiri on muutenkin koko ajan jotenkin vaivaantunut ja sen varmaan on huomanneet meidän lähipiirikin. Lisäksi olen sen pistänyt nyt merkille tuosta minun puolisostani että sillä on vaikeuksia katsoa minua silmiin ja muutenkin se on aina puskemassa pois läheltä jos minä sitä yritän lähestyä vaikka yrittäisin vain halata toista. Mieleeni onkin hiipinyt ajatus että voisiko miehellä olla joku toinen nainen. Toisaalta sen työn tietäen en pidä sitä mitenkään todennäköisenä. Sillä hän on sellaisissa töissä jossa likaantuu todella herkästi ja sen kyllä huomais jos se tulisi putipuhtaana kotiin. Ja kuitenki sillä on tämä normaali päivä rytmi. 8 töihin ja 16 jälkeen kotiin. Missään hän ei myöskään liiku yksinään että senkään suhteen ei kyllä tuota toista naista voi kyllä oikein ajatella. Mutta mutta..tämä menee jo niin kamalaksi kertoiluksi ja en tiedä ymmärtääkö tästä kukaan mitä minä ajoin takaa, mutta jos saitti vähänkään irti niin laittakaa mielipiteitä siitä että mitä voisi tehdä että kaikki palautuisi ennalleen. Sillä minä rakastan yhä täydestä sydämmestäni miestäni mutta se sattuu kun tuntuu että me koko ajan ajaudumme toisistamme entistä enempi erilleen. Enkä minä olen tästä suhteesta ihan helpolla luovuttamassa.."pienistä vastoinkäymisistä ei sais lannistua". Mutta kommentoikaa...
Entäs nyt?
Usko menetetty, toivoa viel...
5702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"...Missään hän ei myöskään liiku yksinään ..."
Jospa olisi syytä vähän liikkua yksinäänkin/kavereiden kanssa jossain harrastuksissa. Entä sinä itse? Onko sinulla omia harrastuksia ja menoja?
Tuli vain mieleeni, että jos aina nökötätte kahdestaan, ei ole mikään ihme, jos jutunaiheet ja mielenkiinto loppuu.
Tai muuten vaan pois arkipäivän rutiineista. Yö hotellissa toisella paikkakunnalla? Tai muuta vastaavaa, kunhan arki katkeaa välillä edes ihan hetkeksi.
Moi vaan!
Itse elelin tossa 6,5 vuotta saman miehen kanssa. meillä oli kaikki puitteet kunnossa. Rahaa oli, että pärjättiin ja leivän päälle laitettiin myös muutakin kuin ylähuuli. Tosta 6,5 vuodesta asuttiin melkein 5 vuotta saman katon alla.
Elämä meni rauhallisesti eteenpäin, kunnes avasin silmäni tossa viime talvena. Heräsin jotenkin kuin unesta. Aloin miettimään, missä meidän suhteessa mennään. Kotona tein itse kaikki hommat. Seksiä ei ollut, jos ei lukuunoteta miehen halua siihen, että hän sai minulta suuseksiä muutaman kerran viikossa. Itsellä oli halut hukassa. Kaipasin kyllä seksiä. Puheenaiheet olivat vähissä. Lähinnä puhuttiin ruokapöydässä siitä, kuinka monta työtehtävää päiväsä oli. Harrastuksia oli sekä omia että yhteisiä. Kavereita ei yhdessä nähty oikeastaan koskaan. Yhdessä ei liikuttu edes kaupassa. Minä tapailin kyllä kavereita ja kavereiden avustuksella ne mun silmätkin aukesi. Kyllä mieskin liikkui omien kavereiden kanssa ulkona.
Viime talvi oli raskas. Kesän kynnyksellä alkoi vaikea eroprosessi. Eroa tehtiin muutamia viikkoja. Lopulta oli pakko vaan pakata kassit ja lähteä. Mies kyllä tavallaan myös pakotti minut pois elämästään, kun huomasi, että olin päätöksen tehnyt. Onneksi sain nopeasti oman asunnon. Ei tarvinut kavereiden nurkissa kauaa asustella.
Nyttemmin olen löytänyt itselleni elämän parhaan miehen ja kaikki on hyvin. Ei ole ongelmia puhumisen suhteen, ei sängyssä,... Joskus on vaan paprempi lähteä kuin jäädä. Jos asiat ei suhteessannne parane ponnistelemallakaan, olen pahoillani. Itse tein oman suhteeni eteen kovasti töitä, mutta ei vaan auttanut. Mies ei halunnut nähdä ongelmia "paratiisissa". Sen seurauksena koin helpommaksi lähteä. Vaikka ei se helppoa ollut.
Nyt siis vaan keskustelua miehesi kanssa ja koetatte yhdessä tehdä töitä suhteenne eteen. Puhumalla voitte päästä hyvään lopputulokseen. Laita miehesi kuuntelemaan, vaadi häntä kertomaan omista ajatuksistaan, tunteistaan ja sen sellasista.
Tsemppiä ;-)
Jos todella rakastatte toisianne ja suhteen perusasiat ovat kunnossa, älä vain tee mitään mikä rikkoo tätä. Niin moni ihminen etsii onnea eikä koskaan löydä sitä. Nauti hyvistä asioista mitä moni muu ei saa. Aloittakaa uusi harrastus, mieluiten yhteinen, ja ota rohkeasti puheeksi vaikeat asiat. Tee itsestäsi tavoittelunarvoinen, että miehesi tajuaa millainen nainen kattonne alla on. Tarkkaile silti vaivihkaa toisen naisen mahdollisuutta...sillä se usein on. Asiat eivät parane millään viikon tai parin etelänlomalla vaan ongelmat ovat teidän suhteessa. Onnea ja voimia...
tosi ihanaa et löytyy ihminen joka kannustaa jatkamaan. näin on, ei aina parane vaihdosta 30v oltu naimisissa. Odotan et saa vanheta yhdessä muistoja on paljon.