Kertokaa te viisaat tätitietäväiset, että onko elämä niin yksioikoista, että jos on hauskaa toisen miehen kans ja tunteitakin on jo mukana, mutta rakastaa kuitenkin omaa miestä yhtä paljon kuin aina ennenkin, niin mitään muuta vaihtoehtoo ei oo ku ero. Sänkyyn asti ei olla menty, enkä siihenä varmasti ois ikinä pystynytkään. Viihdymme hyvin yhdessä, yhteinen huumori ja jutut. Suudeltu on. Kaikki vaan on ollut niin kiellettyä ja salaista, että varmaan sekin on tehnyt oman lisänsä jutun mielenkiintoisuuteen. Mitään tarkoitusta yhteiseen tulevaisuuteen ei ole ollut. Nyt mieheni ei anna mulle mitään muuta vaihtoehtoo kuin ero. Joudun jättämään perheeni, kotini, lapseni.
Onko näin
yksinkertaista
151312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulla on mielestäsi ollut oikeus pitää hauskaa toisen miehen kanssa ja vähän kai ihastuakin häneen koska sinusta tuntui siltä. Ok.
Ihan samoin miehelläsi on nyt oikeus jättää liitto kanssasi koska hänestä tuntuu siltä.
Toki täysipäiset ihmiset , puolisot, vanhemmat edes yrittävät keskustella asioiden tilasta ja yhdessä miettiä mitä kaikkea tilanteessa olisi vaihtoehtoina. Tietysti myös alkaa selvittää sitä miten tähän on jouduttu.
Anteeksi vaan mutta viestistäsi paistaa läpi se ettet ole lainkaan ymmärtänyt omalla teollasi ehkä loukkaavasi toista. Tuolla asenteella neuvottelu miehesi kanssa voi olla aika haastellista. Toivotan kuitenkin viisautta ja tahtoa teille molemmille pyrkiä hyvään lopputulokseen.
Olen aina ollut hieman avarakatseisempi maailman suhteen, enkä tajunnut loukkaavani puolisoani, jos kotona kaikki toimii hyvin, seksikin, ja tunteet ei ole miltään osin vähentyneet miestäni kohtaan. Puhuttu on paljon ja vasta nyt tajusin kuinka yhden raiteen kulkija mieheni on. Minun mielestäni elämässä voi olla muitakin juttuja kuin pelkkä avioliitto. Mielestäni en ole tehnyt väärin, jos minulla on hauskaa jonkun toisen miehen kans. OK, kyllä ymmärrän että tämä loukkaa miestäni, mutta miksi pitää kieltäytyä jostain kivasta, jos se ei vaikuta mun tunteisiin eikä toimintaan kotona miestäni kohtaan. Elämä on loppujen lopuksi aika tylsää ja kyllähän sitä rutinoituu pitkässä suhteessa ja tylsistyy, niin miksi sitä onnea ja iloa ei saa ottaa vastaan, jos kohdalle sattuu. Olis varmasti ollut todella vaikeeta kieltää tunteeni ja olla ryhtymättä siihen. Silloin varmasti kotiolotkin olis kärsinyt, jos olisin vaan riutunut ja haaveillut mitä olisin voinut kokea.
jos siitä on yhdessä sovittu, se on molemmille ok ja kummallakin on samat oikeudet.
Sallit ilonpidon itsellesi, sallisitko saman miehellesi? Ja vaikka sallisitkin, niin miehesi ei ehkä haluaisi eikä hyväksyisi moista.
Olisitte ensin sopineet pelisäännöistä. Nyt olet loukannut syvästi miestäsi ja hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja päätöksiinsä. Ei voi mitään.
Hmm... taidat hiukan oikoa mutkia nyt. Kun olet avarakatseisempi, etkä tajunnut loukkaavasi, etkä tekeväsi mitään väärin? Kuitenkin ekassa viestissäsi sanoit:
"Kaikki vaan on ollut niin kiellettyä ja salaista, että varmaan sekin on tehnyt oman lisänsä jutun mielenkiintoisuuteen."
Eli ehkä sittenkin olet tiennyt tekeväsi jotain ainakin vastoin miehesi toivomusta, ehkä jopa "väärin"? Mutta joka tapauksessa, sinä toimit omien sääntöjesi mukaan, jotka ehkä kielsivät suuteluasteelle menevän kivan toisen miehen kanssa tai sitten eivät. Ja nyt miehesi toimii omien sääntöjensä mukaan, jotka eivät sellaista avioliitossaan salli. Teidän ongelmanne on siinä, että ajatuksenne ovat kovin erilaiset, ettekä ole tulleet sitä riittävän ajoissa huomanneeksi. Ei kumpikaan ole toistaan enemmän oikeassa, koska jokaisella on oikeus määritellä omat rajansa. Mutta toista ei voi vaatia niitä hyväksymään, se loukkaisi tämän toisen oikeutta määritellä rajansa.
Suhtaudut aika avarakatseisesti parisuhteeseen "kyllähän sitä rutinoituu pitkässä suhteessa ja tylsistyy, niin miksi sitä onnea ja iloa ei saa ottaa vastaan, jos kohdalle sattuu". Nyt on aika ottaa vastuu teoistasi ja huonossa tapauksessa se tarkoittaa avioeroa sinun kohdallasi. Jos haluat yrittää tehdä jotain avioliittosi eteen tai jos se on myöhäistä niin jonkun tulevan ihmissuhteesi eteen, niin minä ehdottaisin hiukan avarakatseisempaa suhtautumista myös siihen toiseen osapuoleen. Nyt juttusi on aika paljon minä-minää. Menestyksellinen parisuhde on myös toisen huomioimista.
Argumentoit hyvin oman näkemyksesi ja tekojesi oikeutuksen.
Pointtihan olikin se että miksi kummassa ihmettelet miehesi käyttäytymistä?
Sinulla on oikeus tuntea ja tehdä niinkuin parhaaksi näet ja sama suotakoon toiselle. Harmi vaan että siinä oikeuksien valvonnassa ja ylistämisessä menee lapsilta perhe ja muutakin myllerysstä riittää vuosiksi eteenpäin.
Hyvin erilaiset elämänarvot olisi hyvä käsitellä avoimesti eikä luulotella toisesta jotain / antaa toisen luulotella.
Hyvin minä-keskeiseltä, ja sitä varmasti olenkin (eiköhän loppujen lopuksi kaikki ihmiset). Teen sitä mikä tuntuu hyvälle, esim. juon viiniä. Ja en tee sitä mistä en pidä, esim. en mene Linnanmäelle hurjiin laitteisiin, vaikka se monen mielestä onkin kivaa.
Pointtini onkin se, että miksi ei saa olla, jonkun ihmisen seurassa, jos on kivaa. Mihin se raja vedetään kivan pitämisessä toisten ihmisten kanssa. Olen myös tuntenut samanlaista yhteyttä tiettyjen naisystävieni kanssa ja pussannutkin heidän kanssa. En ole lesbo. Silloin kun kyseessä on vastakkainen sukupuoli siitä tulee kiellettyä. Korostan edelleenkin, että mitään suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta ei ole ollut. Koko juttu on ollut enemmänkin fantasiaa ja hauskan pitoa. Sekö on kiellettyä. Olen kyllä ymmärtänyt, että koska yleinen mielipide, mukaan lukien mieheni, on tällaista vastaan, teen väärin. Mutta kun minä en ajattele noin.
Eihän toista ihmistä voi omistaa kuitenkaan, eikä hallita. Olen sanonut miehellenikin, että jos hän haluaa jonkun toisen, saa mennä mun puolesta. Mikä minä olen sitä estämään. Ja nyt hän saa ottaa avioeron, jos hän niin haluaa. En minä sille voi mitään. Tuntuu vaan näin itse tämän rikoksen tehneenä, että kovin hepposin perustein avioero tulee.
Harrastat - ilmeisen prosoivasti tosin - asioiden sotkemista. Parisuhteesihan tässä se kysymys taitaa olla eikä se tykkäätkö hurjista laitteista.
Katselet tilannettanne viileän ulkopuolisesti:
"jos hän haluaa jonkun toisen, saa mennä mun puolesta" , "hän saa ottaa avioeron jos haluaa",
" en minä voi sille mitään"...
Ihmettelen kuinka voit esittää rakastavasi miestäsi jos lauseissasi ei edes pilkahda rakkautta. Parisuhteessa ollaan kun sitä halutaan yhteisesti. Kun siinä on myös lapset on parisuhde myös perhe jossa yksilön (aikuisen) oma tahto tehdä mitä huvittaa ei ole päällimmäisenä.
Kypsymätön aikuinen miettii vain omia oikeuksiaan ja etsii niille perusteluita. Kypsä ihminen katsoo kokonaisuutta ja ottaa siinä aktiivisen roolin.
Niin ja teemaan sopien: avioero ei suinkaan "tule" vaan se otetaan ja aikaansaadaan.
"miksi ei saa olla, jonkun ihmisen seurassa, jos on kivaa. Mihin se raja vedetään kivan pitämisessä toisten ihmisten kanssa"
Minusta tuntuu siltä, kuin haluaisit kuulla jotain yleisiä normeja. No, on sellaisia varmaan olemassakin eli ainakin ajatuksia, miten suuri osa näistä ajattelee. Mutta niillä ei ole sinun tapauksessasi merkitystä. Miehesi ajatuksilla on, ja sinun vahingoksesi ne ovat kovin erilaisia kuin omasi. Ilmeisesti niin on osittain tietämättäsi ja osittain tietäen, muuten sinun ei olisi tarvinnut liittää "kivaan" mielteitä kielletystä ja salaisesta. Siihen et ottanut kantaa. Koska jos tiesit, ettei miehesi tykkäisi, miksi silloin nyt itket täällä? Silloin vain otit riskin ja näytät häviävän.
"Olen kyllä ymmärtänyt, että koska yleinen mielipide, mukaan lukien mieheni, on tällaista vastaan, teen väärin. Mutta kun minä en ajattele noin."
Unohda se yleinen mielipide ja keskity mieheesi. Tuota minä yritin sinulle sanoa jo edellisessä viestissäni. Sinä voit määritellä omat rajasi. Mutta tuntuu siltä, ettet pysty hyväksymään, että miehelläsi on sama oikeus. Rajanne eivät kohtaa ja siksi miehelläsi on nyt oikeus toimia siten kuin hyväksi katsoo, siten kuin ajattelee, koska sinä olet tehnyt myös niin.
"Tuntuu vaan näin itse tämän rikoksen tehneenä, että kovin hepposin perustein avioero tulee."
Teitkö mielestäsi tosiaan rikoksen vai tykkäätkö vain kieritellä itsesäälissä? Taas ajattelet asiasta vain omien sääntöjesi mukaan. Miehesi säännöt avioliiton ulkopuoliseen kivaan ovat tiukemmat ja sinä ylitit ne. Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että miehelläsi saa olla erilaiset ajatukset ja hänen mielestään tekemisesi eivät ehkä olleet ollenkaan heppoisia?
Oma lukunsa on tietysti se, että miehelläsi on vain sinun sanasi siitä, ettei suutelukivan lisäksi tapahtunut mitään muuta. Hän on todennäköisesti menettänyt luottamustaan sinuun. Miksi hän ei ajattelisi, että kerrot nyt vain siistittyä versiota ja oikeasti hyppäsitkin petiin kivasi kanssa? Mutta pointti on se, että vaikka hän uskoisikin sinua, hänellä on silti oikeus ajatella aviollisesta uskollisuudesta eri tavalla kuin sinulla.
Itkenyt olen itseni ihan masennukseen asti, enkä tiedä miten jaksan eteenpäin. Tänään/ tällä hetkellä sattui vaan olemaan sellanen hetki, että aloin pohtia tekoani, että oliko se niin paha. Mielialani heittelee äärimmäisestä toiseen. Mieheni kanssa olen paljon keskustellut ja tiedän, että hän on menettänyt luottamuksen minuun, siksi ero. Rakastan kovasti miestäni ja lastani, vaikken sitä ole saanut tässä esille riittävästi. Tuntuu vaan niin pahalta, että minun hölmöilyn takia koko perhe nyt kärsii.
"Olisit miettinyt aiemmin tekojasi". Se on nyt tehty, enkä pysty menemään menneisyyteen miettimään miten pitäisi tehdä.
Tämähän oli kuin eri naisen kirjoitus! Jos oikeasti siirryt teon seuraamusten käsittelyyn ja lopetat itsesi puolustelun - saattaa teillä olla toivoa.
Itsesääli semminkään kuin syyttely ei hyödytä mitään. Sinun on kuitenkin kohdattava asia aidosti olipa lopputulema mikä hyvänsä.
Mielestäni olet nyt, pitkän yhteisen taipaleen ajalla ylittänyt rajan, jota et ole aiemmin ylittänyt.
Toivottavasti olet kertonut jo tutustumisvaiheessa avarakatseisuudestasi miehelle, jolloin hänkin olisi saanut suhtautua liittoonne mainitsemallasi tavalla. Liekkö yhteiselo alkanutkaan mainitsemallasi avarakatseisuudella.
Mielestäni katseesi ei ole avara, koska et ole miehellesi kertonut suhdetta käynnistäessänne ko. asioita. Lisäksi avarakatseisuutesi rajoittuu ainoastaan itseesi. Yritä avartaa katseesi näkemään myös miehesi eri valossa: halu olla uskollinen vaimolleen. Sitä luottoa ei löydy joka paikasta.
Toisaalta olisit voinut kertoa miehellesi, että hän voi suudella ja salaisesti treffata naisia, jotka jollain tavalla syyhyttää. Niitä tilaisuuksia on todennäköisesti ollut monta.
Ilmeisesti avarakatseisuutesi on jotain vain omalla kohdallasi. Olisi tieten toivottavaa, että olisit kertonut miehellesi avarakatseiduudestasi jo huomattavasti aiemmin, jolloin mies olisi voinut valita, elääkö kanssasi vai ei. Toisaalta jos olisi elänyt kanssasi, olisi yhteiselo saattanut sisältää suudelmia muidenkin naisten kanssa sekä salaisia treffaamisia "kokousten" lomassa työpäivän jälkeen.
YKSINKERTAISESTI: Toivon laajennosta näkemykseesi.
En voi muuta sanoa kuin että olisit herännyt aikaisemmin. Olisitko itse antanut miehellesi anteeksi vastaavanlaisen tempauksen?
Et tunnu ymmärtävän mitä miehesi nyt käy läpi, hän on tullut petetyksi. Sinun on ymmärrettävä hänen vihan tunteensa ja annettava niille tilaa. Osoitatko katumusta ja otatko vastuun tekoosi. Tekemättömäksi et sitä saa, mutta voit yrittää muuttua ja ehdottaa terapiaa ym. Ennen kaikkea kuunnella miestäsi ja antaa hänen tuntea kärsimyksensä, vain niin voitte päästä joskus asian yli...niin ja aikaa, keskustelua ja aikaa. kaikki tekee virheitä, mutta voit yrittää vielä korjata tilannetta.
Onko ihmiset niin typeriä, että luulevat olevan ihan "normaalia" seurustella/tapailla vierasta miestä/naista niin, ettei se loukkaa toista osapuolta, vaikkei seksiä olisikaan. Vertaan tätä yhteen kirjoittajaan, joka kertoi tapailemansa miehen lopettaneen suhteen, kun kuuli naisen jo seurustelevan jonkun kanssa... Minäkään en huolisi "varattua" ja sitä vielä voidaan ihmetellä! Miten tämäkin nainen vielä ihmettelee, täysi syy ottaa ero. Tuossa vaiheessa ei ole suurta merkitystä mille asteelle suhde meni, petos on petos. Näyttää silti, että ihmisillä pitää olla "vanha" varalla niin kauan kuin uusi löytyy?
Minä ihmettelen miten mies tietää tämän? Olet ilmeisesti itse kertonut? Ja että on tunteitakin vielä...? En yhtään ihmettele että mies on loukkaantunut vaikka vain suudelmista oisi kyse. En tiedä KETÄÄN joka ei loukkaantuisi siitä että kumppanilla on syviä tunteita jotain muuta miestä/naista kohtaan.
Kamalan lapsellista tekstiä minusta. Menkää pariterapiaan. Siellä selviää onko teidän aika erota vai onko tämä vain joku kriisi, joka on käytävä läpi.
Itse olen sitä mieltä, ettei toista voi omistaa ja kunnon liitto voi kestää jopa pettämisen. Mutta jos on sovittu että pettämisestä seuraa ero ja haettu silti sitä pettämistä, ollaan otettu askel eroon. Ihminen tekee joskus TIEDOSTAMATTAAN tekoja, jotka johtavat tiettyyn ratkaisuun.
Niin tässä on hyvä pitää mielessä, että se kolmas osapuolikin on TUNTEVA ihminen, ei mikään lelu jota käytetään kun on tylsää....