Milloin helpottaa?

tutulle!!!

Minulla 2 vuotta erosta tästä narskusta ja vieläkin yrittää koukuttaa ja syyllistää...ei se lopu niin kauan kuin teillä pienet yhteiset lapset. valitettavasti.

voi taivas noita narskuja. Niin se yritti minunkin mieheni vaatia että hänen pettämiset on läpisormien kateltava jos hänen kanssaan haluan olla. No minäpä en halunnut olla.
Se on yksilöllistä milloin helpottaa,päivä kerrallaan vaan,pienin mutta varmoin askelin olen minäkin eteenpäin mennyt.
Ja kun ne paskat ei välitä tai tajua kuinka paljon toiseen sattuu,niin meni minulla sielu ja sydän palasiksi,jos jäät,miehesi pettää uudestaan ja koet saman kivun myös aina uudestaan,hulluksi siinä tulee.
Ikävä helponpi kestää kuin pettämisestä koituva tuska.
Tsemppiä.

Kipu mistä? Suhteen päättymisestä vai pettymyksestä vai sen jatkumisesta tai muuttumisesta?

Kysyt voiko tuollaista olla oikeasti. Minusta kuulostaa että mies ei välttämättä ole parantumaton narsisti, tai ei ole kykenemätön yleisesti tuntemaan syyllisyyttäkään ehkä, mutta ehdottomasti ei halua sinun tai sinunkaltaisen ihmisen kanssa jatkaa, ja pyrkii asettamaan sinut siihen asemaan että sanot ratkaisevat sanat (eli: lopetetaan suhde. ei tästä tule mitään.)

Usko vaan pois. Hän ei halua sinua enää, suhde ei ole korjattavissa.

Jos pystyt tekemään ratkaisun, kipu helpottaa keskimäärin kahdessa vuodessa. Jos et, kipu ei lopu koskaan.

Minun aviomies jäi kiinni pettämisestä loppukesästä. Luulin että hajoan ja etten voi kestää sitä tuskaa, häpeää ja nöyryytystä minkä koin silloin. Mies "jätti" naisen ja yritettiin vielä jatkaa avioliittoa. Itse koko ajan mietin lähteäkkö vai jäädäkkö. Mies ei pyytänyt anteeksi eikä osoittanut katumista. Sitten kun päätettiin erota kävi ilmi että mies ollut yhteydessä naiseen "kaverina". Taas tuntui siltä että petettiin toisen kerran. Nyt on päästy lasten kanssa omillemme ja minusta tuntuu hyvältä ja lapsetkin näyttää selviävän tästä. Mies on aivan rikki ja sekopää, luultavasti nyt vasta tajusi mitä menetti ja hävisi tässä seikkailussaan. Kyllä sinä selviät, älä anna jonkun narsistisen kusipään sekoittaa elämääsi

Minulla oli exliittoni aikana rinnakkaissuhde, josta en tuntenut juurikaan syyllisyyttä. Se puolestaan johtui siitä, etten rakastanut exää enkä tuntenut oikein mitään muutakaan häntä kohtaan. Tai sääliä tunsin, siksi eroaminen kesti ja kesti. Aluksi luulinkin sääliä rakkaudeksi.

Mielestäni sinun kannattaisi pohtia teidän suhdettanne ensin ennen tuota pettämistä; millainen se on? Mitä hyvää? Mitä huonoa? Mitä toivot? Huomioiko hän sinua mitenkään? Entä kuten toivoisit? Pystyttekö oikeasti keskustelemaan asioista, vai onko se kahden ihmisen yksinpuhelua? Vai vain yhden? Ymmärtääkö toinen toista joskus tahallaan väärin? Osaako yhtään lukea rivien välistä? Onko teillä yhteisiä harrastuksia? Yhteisiä/omia ystäviä?

Narsistille tyypillisiä ovat itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Kukaan tervejärkinen ja tasapainoinen ihminen, jolla on sosiaaliset suhteet kunnossa, ei kestä tyylipuhdasta narsistia kovinkaan pitkään.

Olosi helpottaa sitten, kun tiedät minne sinä olet menossa.

Yhdyn siihen kahteen vuoteen, mitä joku sinulle kirjoitti. Itse annoin toisen tilaisuuden ja rikoin sillä vielä enemmän itseäni. Jos rakastaa toista ihmistä oikeasti niin nämä pettämisjutut haistaa aika nopeasti sen jälkeen, kun silmät ovat kerran avautuneet. Syytä tai vikaa tms. ei tarvii olla. Tässä nykyisessä elämänmenossa totean - kun ei mikään riitä - rakkauden arvo??? Entinen narsisti avomieheni yritti naruttaa minua puolivuotta vielä senkin jälkeen, kun olin jättänyt hänet uuden uhrinsa hoidettavaksi ja väistynyt sivuun, kauneilla valheillaan, itkin ja itken välillä vieläkin, kaksi vuotta tulee nyt täyteen, tuska on jäljellä, mutta onneksi elämä menee eteenpäin ja on vahvempi! Jos voit ja jaksat muuta muihin ympyröihin, uudet kuviot vie ajatukset nopeammin pois vanhasta.
Jos rakastaa toista oikeasti ei halua tuottaa tuskaa - Missä silloin oikea rakkaus?

Laske siis tarkkaan, mitä sinulle jää käteen jos eroat. Voithan aina tehdä miehellesi samat temput. Rahastaa miestäsi mielin määrin. Minä kostin näin parisen vuotta. Onneksi mieheni ei päässyt käsiksi omaisuuteeni. Siitä olivat viisaat vanhempani pitäneet huolen. Mies kirosi vanhempiani, tietty, kun ei taloudellisesti hyötynyt. Nyt olen asustellut itsekseni kaksi vuotta. Aikaa on paljon. Välillä tuntuu yksinäiseltä ja tyhjältä. Uutta pettäjää en kaipaa todistettuani heti avioeron jälkeen itselleni, että ottajia olisi ollut ja seksikin olisi sujunut. Päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun, enkä kadu, mutta joskus ikävä iskee.

Kaverini ex-vaimo petti ja jätti. Siitä on kohta kymmenen vuotta mutta kun lapset olivat silloin niin pieniä, niin heitä voi vieläkin käyttää koston välikappaleina.
Mikään ei koskaan toimi niinkuin on sovittu ja miehelle kostetaan kaikella mitä ikinä päähän pälkähtää ja ne asiat ovat todella järjettömiä.
Pääasia on, että miehen saa raivostumaan, lapsista viis. Koulupsykologi on enemmän kuin tuttu.

Riidat ovat vuosi vuodelta verisempiä kuin kukaan voisi uskoa. Niitä ei vain voi kuvailla paljastamatta mitä on tehty, ja se olisi väärin kun kyse ei ole omasta asiasta.

Tästä asiasta kärsin myös minä ja lapseni, koska olemme tekemisissä kummankin kanssa, ja tämä ex äiti syytää huoliaan ja valheitaan suoraan lapsille.

Kannataisi pysyä niin kaukana kuin mahdollista.

Minä en voi tästä muuttaa, joten on vain kärsittävä.

Kysyt neuvoa, mutta ei kerro taustoja. Miehesi ajatuksia sinun on mahdoton arvata, mutta kait sinulla jokin käsitys on ja omasi varmastikin tiedät. Olgalla oli vastauksessaa mielestäni hyvin analyyttinen ajatus, joka mielestäni jäi hieman kesken jättäen auki me seikat jotka ovat tilanteeseen johtaneet. Kaikessa on plussaa ja miinusta ja jotenkin tähän tilanteeseen on tultu.

Teidän molempien pitäisi tunnistaa ne tekijät, jotka ovat ajaneet teidät tähän tilanteeseen. Taustat eivät selitä pettämistä, mikä on mitä suurimassa määrin hänen henkilökohtainen ratkaisu, mutta antaa kuvan siitä onko se kylmän tunteettomasti tehty vai onko se läheisyyden kaipuun riuduttaman viimeinen oljenkorsi. En toivo, että ryhdyt "ymmärtämään" pettäjää, mutta haluan että tunnistat ne seikat jotka sen laukaisi. Vain näin tekemällä voit mielestäni päättää onko suhteenne kypsä jatkumaan vain ei.

Tiedän, että kun sattuu ja syvältä vihloo on vaikea ryhtyä analyyttiseen asian työstämiseen, mutta yritä edes.

Et maininnut / luonnehtinut ollenkaan noita uusia esitettyjä ehtoja ja niiden sisältöä. Jos niissä on jäljellä yhtään tunteellista ja rakentavaa sisältöä, voit hyvin laskea ne tuolle plussa puolelle. Toisaalta jos ne ovat vain kiinni jääneen kiukuttelua, menevät ne suoraan tuolle miinus osastolle.

Esim itse elän miehenä suhteessa, mikä muistuttaa parastakin valta-asema peliä. Itse en pelaa, mutta nappulana olen mukana. Pelissä ei tunnu olevan sääntöjä, mutta jokerikortteja sitäkin enemmän. Tästä huolimatta en tunnista hänessä narsistia. Narsistisia piirteitä kylläkin, mutta yhdellä dianoosilla en tyhjentävästi pysty häntä kuvaamaan. Mielelläni löytäisin kokonaisteorian joka selittäisi hänen käytöksen, mutta ihminen lieneen kuitenkin hieman monisyisempi kuin vain yksi otsikko.

Toivotan sinulle voimia ja kylmää harkintaa suhteenne analyysointiin.

Muista, että kaikki vesi ei ole likavetenä pois heitettävä, vaikka se hieman sameaa olisikin...