Anoppi asuu n. 30 km:n päässä samalla paikkakunnalla kuin miehellä on työpaikka. Tarvitsee apua kaikissa juoksevissa asioissa (ei dementti mutta ei pääse liikkumaan). Mies on tähän mennessä pari-kolme kertaa viikossa töiden jälkeen käynyt äitiään auttamassa ja muutenkin seurana.
No, mieheni on miettinyt työpaikan vaihtoa asuinpaikkakunnallemme. Ja vaikka työpaikka ei vaihtuisikaan, anoppi toivoisi muuttavan lähemmäs. Anoppi ei kyllä pääse itse liikkumaan, mutta pelkään, että sen jälkeen meidän tulee käydä hänen luonaan koko ajan.
Tulen asiallisesti toimeen anoppini kanssa ja hän kehuu minua, mutta en haluaisi yhtään enempää olla tekemisissä kuin nyt olen. En nyt rajoita mieheni menemistä äitinsä luo, mutta pelkään, että muutto lä'hemmäs vaatisi mieheni jokapäiväistä käymistä äitinsä luona. Kun sitten ollaan lähellä, niin pitäisi koko ajan käydä pitämässä seuraa.
On muutakin perhe-elämää. Vierailuihin kun menee ainakin pari tuntia ja se on arki-illassa paljon.
Onko teillä tullut ongelmia kun anoppi on "siirtynyt lähemmäs" asumaan?
No, mieheni on miettinyt työpaikan vaihtoa asuinpaikkakunnallemme. Ja vaikka työpaikka ei vaihtuisikaan, anoppi toivoisi muuttavan lähemmäs. Anoppi ei kyllä pääse itse liikkumaan, mutta pelkään, että sen jälkeen meidän tulee käydä hänen luonaan koko ajan.
Tulen asiallisesti toimeen anoppini kanssa ja hän kehuu minua, mutta en haluaisi yhtään enempää olla tekemisissä kuin nyt olen. En nyt rajoita mieheni menemistä äitinsä luo, mutta pelkään, että muutto lä'hemmäs vaatisi mieheni jokapäiväistä käymistä äitinsä luona. Kun sitten ollaan lähellä, niin pitäisi koko ajan käydä pitämässä seuraa.
On muutakin perhe-elämää. Vierailuihin kun menee ainakin pari tuntia ja se on arki-illassa paljon.
Onko teillä tullut ongelmia kun anoppi on "siirtynyt lähemmäs" asumaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
parempi pitää fyysinen välimatka vähän hankalana, ja ylläpitää hyviä suhteita muuten. On helpompi pitää rajaa yksityiselämäänne, kun vierailut ei käy kädenkäänteessä.
Toinen vaihtoehto tulisi olemaan, että asutte lähekkäin mutta välinne vaarantuvat....
Meidän perheessä sairastuttiin ihan kimpassa! ensin mies dementiaan, sitten minun sydämeni ohitusleikattiin ja sitten äitini sairastui aivoinfraktiin!
Muutimme äidin luo, perikunnan omistamaan kiinteistöön ja minusta tuli äitini ja mieheni omaishoitaja! Välimatka väheni, elämä vie meitä milloin mitenkin. Nyt äitini ja mieheni ovat nukkuneet pois, ei se omaishoitaja vaihe pitkä ollut 2001-2007. Nyt nuorin poikani kirjoittaa tänä vuonna, ensi vuonna armeijaan ja sitten on minun vuoroni huilata.
älä muuta lähemmäksi.kaikki muuttuu vain pahemmaksi.vaikka anoppisi olisi ihan ok. onhan se hienoa että miehesi auttaa äitiäsi vielä jos on sairas mutta... teidän välit tulee loppojen lopuksi siitä kärsimään.
Turhaan pelkäät. Anoppisi kuulostaa järkevältä ihmiseltä. Mietit vain missä sinun rajasi menee ja sanot miehellesi, että jos muutatte, niin tehdään tietyt pelisäännöt selviksi. Kerro miehellesi suoraan, että anoppi on mukava ihminen, mutta pelkäät anopin lähellä olon rajoittavan elämäänne. Sano miehellesi, että sovitaan etukäteen, että teillä tulee olla muuton jälkeenkin yhtä paljon perheen keskistä aikaa kuin nyt. Ehdota miehellesi, että hän teette jonkinlaisen ajankäyttö suunnitelman. Puhumattomuus ei kannata, koska ongelmat helposti paisuvat. Kerro ongelmastasi selkeästi ja RAKENTAVAAN sävyn, syyttely johtaa helposti vain puolustavaan asenteeseen.
Ensimmäisen kerran tuli mieleeni, että miten olette miniät ja lapset aikoneet hoitaa tilanteen, jossa kohta on valtava määrä suomalaisia: Meillä on paljon huonosti kotonaan toimeentulevia vanhenevia vanhuksia, usein naisia eli äitejä ja anoppeja.
Suurin osa haluaa asua ja elellä kotona mahdollisimmanpitkään. Sitä paitsi Suomessa on liian vähän erilaisia vanhain- tai hoitokotejakin.
Ja huonokuntoinen vanhus tarvitsisi usein esim. hoitoapua vuodeosastolla tai vanhainkodissa olessaankin. Palkattu työväki ei yksinkertaisesti riitä. Esim. ruoka-aikaan pitäisi omaisen olla paikalla.
Kenen teidän mielestänne pitäisi asiaa yrittää hoitaa?
Nythän kohta ollaan saamassa laki, jonka mukaan dementti vanhus voidaan siirtää kotiseudultaan lapsensa tai omaistensa kotikaupunkiin.
Jos apua on liian helposti saatavilla, loppuu oma toiminta vähitellen kokonaan.
On paljon mukavampaa, kun joku toinen käy kaupat ja kantaa roskat ulos. Itse ei tarvitse eikä myöhemmin jaksakaan enää liikkua kodin ulkopuolella.
On mielestäni karhunpalvelus muuttaa niin lähelle, että joutuu toisen huushollin pitäjäksi kuin huomamatta. Avustaja jää loukkuun ja tuntee huonoa omaatuntoa, jos jättää ikäihmisen yksin. Tulee ajatus, ettei ikäihmisellä ole enää ketään.
Kyllä on.
Aktiivisuus pitää säilyttää, olla yhteydessä omiin ikätovereihin, käydä harrastuksissa tai vaikka vain kirjastossa tai kirkossa, vanhusten päiväkerhossa tms.
Ikä ei ole sairaus.
"Tarvitsee apua kaikissa juoksevissa asioissa (ei dementti mutta ei pääse liikkumaan). "
Entä jos käytte yhdessä auttamassa mummua;silloinhan saatte olla yhdessä ja mahd.lapsetkin oppivat yhteisöllistä vastuunkantoa...
Joskus me kaikki vanhenemme ja tarvitsemme ulkopuolista apua asioiden, kaupassa käynnin ja vaika vain seurustelun muodossa. Jos kyseessä on 1930-1940-luvulla syntynyt nainen hänellä ei koulutusta ole, ei ajokorttia, tietokonetta tai kännykkää, palvelut ovat kaukana.
On jotenkin utopistista, että nämä naiset tai miehet nyt huonokuntoisina pienellä eläkkeellä elävinä vanhuksina yhtäkkiä osaisivat/oppisivat toimimimaan nykyaikaisesti ja aktiivisesti oman elämänsä hallitsemisessa, heidät on opetettu pitämään huolta perheestä ja toisista ei itsestään.
Olla yhteydessä ikätovereihin, harrastaa, käydä kirkossa, vanhusten päiväkerhossa tsm.... Jos niitä ikätovereita ei ole ja jos sinulla ei ole autoa/ajokorttia, milläs menet ja liikut? Ja se joka sanoo vanhusten saavan taksiseteleitä liikkuakseen ei tiedä minkälaisen taistelun takana ne ovat! Nämä ihmiset eivät ole tottuneet pitämään ääntä itsestään, heistä on äärimmäisen nöyryyttävää anoa, pyydellä nuoremmilta heille kuuluvia asioita! Meillä pitäisi viranomaiskulttuurissa olla toisenlainen käytäntö: vanhuksille mennään kertomaan heidän oikeuksistaan ja heille räätälöidään heidän tarvitsemansa apu ja virkistys, taksilaput annetaan hänen tarpeensa mukaan, eikä niin kuin nyt: KAIKESTA TAPELLAAN JA ANELLAAN!
Viisas kirjoitus! Asia on tasan näin ja koskee kaikkia ihmisiä teini-ikäisistä vanhoihin ihmisiin!
Kai hänellä käy kotipalvelu tai joku huolehtimassa ruoka ym.asiat. Jos ei ole kannattaa ottaa kunnasta ruokapalvelu joka tuo ruoan vaikka joka päivä.jos tarvii tuovat sisälle asti jos sattuu olemaan nukkumassa tai vessassa eikä kuule ovikellon soittoa.Samoin muita palveluita ,esim.pesullakäynti jne.Jos haluaa ulkoilla tai käydä jossain virkistymässä kodin ulkopuolella,sekin onnistuu.Anopillesi olisi tärkeää saada muutakin seuraa.käykö hänen luonaan ystäviä ja tuttuja? On myös vapaaehtoistyön tekijöita jotka käyvät tarvittaessa.
Mikään apu ei ole ilmaista, kaikki maksaa. Kyllä sitä apua saa, mutta siihen ja lääkkeisiin se eläke meneekin. Uusia vaatteita, matkoja ei saa niihin ei ole rahaa tämän avun lisäksi.
Jotain järjestettyä juhlaa, kahvitilaisuutta voi olla, ei muuta. Ruoka on sitä mitä tuodaan maistui tai ei, maksu menee joka tapauksessa. Se on ihan hyvä, että näitä "palveluja" on, mutta jos omaisilla on aikaa ja halua huolehtia iäkkäästä sukulaisesta niin aina parempi. Lapset oppivat siinä ottamaan vastuuta, olemaan läsnä se on mittaamattoman arvokas asia.
anopilla ei ole ketään muuta kuin mieheni ja minä. Hänellä on sisaruksia, mutta käytännössä katkaissut välinsä kaikkiin haastamalla riitaa. Elämänsisältönä on tupakka ja TV. Viimeksi ei ollut edes kauppaan lähtenyt, vaan mieheni kävi hänen puolestaan.
Raha-asiansa on rempallaan, mutta kun on pidetty tiukka linja, on pysynyt oamssa budjetissaan. me hoidetaan netissä hänen raha-asiat.
Kyllä hän kohta kotiapua tarvitsisi. Sanoo siivoavansa usein, mutta alkaa vähän tuntua, ettei sekään suju (ei ole silmiinpistävän likaistakaan). Kyllä hän ruuanlaiton ja kotinsa hoitaa, mutta mitään ei ole sen ulkopuolella.
Ehkä on parempi, ettei aktiivisesti järjestellä hänelle asuntoa. Näinkin homma toimii, välimatkasta huolimatta. Esim. jouluna hän oli aaton meillä ja ajeltiin sitten hänet kotiin illalla. Ei se iso rasite ole, kun ei joka päivä tarvi käydä.
Ja yksityiseltä tuskin saa asuntoa vuokrattua, kun tupakoi kuin korsteeni :-).
Anna hänen pitää tupakkansa ja teeveensä, ei muilla pitäisi olla valtuuksia määräilyyn. Hyvin hän on olonsa pitänyt jos asuntokin pysyy vielä omatoimisesti puhtaana. Älä tärkeile ennenaikojaan.
Hänellä on oikeus hänen elämäänsä, sinulla ei.
Soita heti anopin asuinkunnan sosiaalitoimeen ja kerrot tilanteen tai miehesi soittaa äitinsä puolesta niin kunnan tulee kartoitta tarvitseeko annoppinne kodinhoitoapua koska jos rupeatte hoitamaan oman työnne jälkeen anopin asioita niin poltatte itsenne puolessa vuodessa loppuun.
Itselläni äiti 75v ja asuu 160km päässä mutta pärjää omillaan Autan äitiäni siina että pidän hänen kesämökkinsä kunnossa ja teen kaikki remontit ja puut ja niin edelleen omien voimavarijeni mukaan. Mutta eläkeläisille tulee jossain vaiheessa aina kiire niille remonteille kun he eivät ymmärrä että käyn töissä ja en koko lomiani tee remonttia vaan silloin kun on aikaa.
Sen takia maksamme veroja että yhteiskunta hoitaa vanhukset.