Miten tässä näin kävikin?
Taas eilen tuntikausia puhelimessa ja sydän syrjällään VAIKKA en halua suhdetta. Ja tämä ihanainen mies, joka on ollut uskollinen puolisolleen (pitkä suhde takana) on haksahtanut minuun myös osittain. Olemme viettäneet aikaa yhdessä ja aina vain fyysinen vetovoima ajaa meidät toistemme syliin.
Mies ei ole kertonut minulle mitä tuntee minua kohtaan, kysyi vain vakavalla ilmeellä tiedänkö ja kun sanoin ettei minulla ole tietoa, niin vastasi vain hyvä. Katsoi usein pitkään ja sanoi vakavasti minun leikkivän tulella. Välillä menee hämilleen katsottuaan minua ja vain juttelee itselleen "voi, voi, voi.." Minusta tämä on äärettömän suloista. No, koko mies on aivan mielettömän suloinen, miehekäs, atleettinen ja niin vahva. Kypsä ikäisekseen myös.
MUTTA aivan hiljattain naimisiin mennyt. Puolisonsa on omien sanojensa mukaan rakkainta ja ei hänestä luopuisi (en kyllä pyytäisikään, minulla huonoja kokemuksia ihmissuhteista ja haluan olla omillani). On niin omituinen tilanne... Soittelee minulle pitkiä puheluita ja aika aina vierähtää hänen seurassaan niin käsittämättömän nopeasti - miestä molemmista tulee täysin sokeita ajankululle.
Eipä hänestä koskaan miestä minulle tule, tiedän sen hyvin ja silti me vain toisiamme kaipaamme ja ajaudumme yhteen. Ja kun näin käy, näpit vain eivät pysy erossa. Tuntuu liian luontevalta olla toisen lähellä ja kaikki fyysiset rajat katoavat.
Miten nämä jutut päättyvät? Ollaan yritetty olla pitämättä yhteyttä, ollaan molemmat toisteltu itsellemme ja toisillemme ettei tässä ole mitään järkeä ja siitä huolimatta vain koko ajan olemme toisiimme yhteydessä, tunteiden syventyessä... Kuinkahan pian selviää tälle petetylle tämä tarina? Ihan kauhea ajatus, että toisella on oma rakas kotona ja tietämäätön tästä suhteesta. Inhoan ajatusta, että minä olisin se toinen nainen, mutta... Ihmiskeho on luotu petolliseksi ja pirulliseksi ja minä janoan tämän miehen läheisyyttä. Jälkeen päin vain ihmettelen, miten kaipaan häntä muutenkin. Typerä olento olen =(
Täydellisessä maailmassa me olisimme kohdanneet vapaina, mutta tämä tilanne on kaikkea muuta kuin sitä. Kaksi sydäntä on hämillään ja kolmas tietämätön tästä karusta näytelmästä, jossa hänelle ei uhrata yhtään ajatusta, Tiedän ettei miestä edes kaduta ja se johtuu vain siitä kun läheisyys tuntuu niin luonnolliselta. Sama juttu minulla... Ei kaduta koskettaa toista, ei tippaakaan. Olen oikeasti muuttunut aivan kamalaksi noidaksi =( Miten ennen niin periaatteellinen ihminen on yhtä-äkkiä näin välinpitämätön toisen surulle, näin itsekäs ettei ajattele tekojensa seurauksia ja on valmis sotkeutumaan varattuun (mutta niin jumalaisen ihanaan, minun tyyppiseeni) mieheen?
Ei auta huorittelut tai muukaan... Ei muuta mitään se =(
*Tahtomattani myönnän, olen rakastumassa...*
Taas eilen tuntikausia puhelimessa ja sydän syrjällään VAIKKA en halua suhdetta. Ja tämä ihanainen mies, joka on ollut uskollinen puolisolleen (pitkä suhde takana) on haksahtanut minuun myös osittain. Olemme viettäneet aikaa yhdessä ja aina vain fyysinen vetovoima ajaa meidät toistemme syliin.
Mies ei ole kertonut minulle mitä tuntee minua kohtaan, kysyi vain vakavalla ilmeellä tiedänkö ja kun sanoin ettei minulla ole tietoa, niin vastasi vain hyvä. Katsoi usein pitkään ja sanoi vakavasti minun leikkivän tulella. Välillä menee hämilleen katsottuaan minua ja vain juttelee itselleen "voi, voi, voi.." Minusta tämä on äärettömän suloista. No, koko mies on aivan mielettömän suloinen, miehekäs, atleettinen ja niin vahva. Kypsä ikäisekseen myös.
MUTTA aivan hiljattain naimisiin mennyt. Puolisonsa on omien sanojensa mukaan rakkainta ja ei hänestä luopuisi (en kyllä pyytäisikään, minulla huonoja kokemuksia ihmissuhteista ja haluan olla omillani). On niin omituinen tilanne... Soittelee minulle pitkiä puheluita ja aika aina vierähtää hänen seurassaan niin käsittämättömän nopeasti - miestä molemmista tulee täysin sokeita ajankululle.
Eipä hänestä koskaan miestä minulle tule, tiedän sen hyvin ja silti me vain toisiamme kaipaamme ja ajaudumme yhteen. Ja kun näin käy, näpit vain eivät pysy erossa. Tuntuu liian luontevalta olla toisen lähellä ja kaikki fyysiset rajat katoavat.
Miten nämä jutut päättyvät? Ollaan yritetty olla pitämättä yhteyttä, ollaan molemmat toisteltu itsellemme ja toisillemme ettei tässä ole mitään järkeä ja siitä huolimatta vain koko ajan olemme toisiimme yhteydessä, tunteiden syventyessä... Kuinkahan pian selviää tälle petetylle tämä tarina? Ihan kauhea ajatus, että toisella on oma rakas kotona ja tietämäätön tästä suhteesta. Inhoan ajatusta, että minä olisin se toinen nainen, mutta... Ihmiskeho on luotu petolliseksi ja pirulliseksi ja minä janoan tämän miehen läheisyyttä. Jälkeen päin vain ihmettelen, miten kaipaan häntä muutenkin. Typerä olento olen =(
Täydellisessä maailmassa me olisimme kohdanneet vapaina, mutta tämä tilanne on kaikkea muuta kuin sitä. Kaksi sydäntä on hämillään ja kolmas tietämätön tästä karusta näytelmästä, jossa hänelle ei uhrata yhtään ajatusta, Tiedän ettei miestä edes kaduta ja se johtuu vain siitä kun läheisyys tuntuu niin luonnolliselta. Sama juttu minulla... Ei kaduta koskettaa toista, ei tippaakaan. Olen oikeasti muuttunut aivan kamalaksi noidaksi =( Miten ennen niin periaatteellinen ihminen on yhtä-äkkiä näin välinpitämätön toisen surulle, näin itsekäs ettei ajattele tekojensa seurauksia ja on valmis sotkeutumaan varattuun (mutta niin jumalaisen ihanaan, minun tyyppiseeni) mieheen?
Ei auta huorittelut tai muukaan... Ei muuta mitään se =(
*Tahtomattani myönnän, olen rakastumassa...*
Vastaukset 76
Vanhimmat
Kun sanoit, että olisitte tavanneet molemmat vapaina, niin se olis käytännössä tarkottanut sitä, että sä olisit nyt sen petetyn naisen paikalla ja joku tpoinen olis fyysisesti niin lähellä sun miestäsi, että se olis vaan niinkun ihan luonnollista!
Taas vedetään kahtaa naista kun pässiä narusta, mutta mikäpä siinä! Eihän se samainen mies koskaan sua pettäis, se vaimokin on naitu ihan vaan leikkimielessä:) Buahhaahhaaa....
Elin täysin vastaavassa tilanteessa kuin sinä nyt puolenkymmentä vuotta sitten. Ikävä kyllä näissä tarinoissa harvoin on onnellista loppua, aina johonkin sattuu. Ehkä tämä meidän "loppumme" on onnellisin mahdollinen. Olemme oppineet elämään pikkuisen kauempana toisistamme: tapaamme kerran pari vuodessa, mutta olemme viikoittain yhteydessä. Elämme omia elämiämme tahoillamme vaikka sydän onkin syrjällään myös toisaalle. Rakkaus ei ole omistamista. Rakastaessaan kunnioittaa toista ja toisen valintoja, vaikka ne tekisivät itselle kipeääkin. Ja jos rakastaa ja saa vastarakkutta, niin ei sellainen suhde koskaan unohdu, ei edes laimene, turha edes yrittää erota kokonaan.
Nimittäin siihen, että rakkaus ei välimatkan vuoksi laimene; niin käy saduissa. Tavallaan kaunistahan vuosia kestävä ystävyys on, mutta jos ihminen on rakastunut ja ei ole aivan maailman äärilaidalla, ei ainakaan minua saisi pysymään mikään pois hänen luotaan.
Ehkä olet varattu nainen ja sinulle riittää viikon piristyssoitto arkeen. Jos taas olet uhrautunut toisen takia tämän todellisen rakkauden ja valinnan vuoksi, on se kannaltasi surullista.
Kun oikein todella molemmat rakastuvat, ei pidä jäädä entisiin suhteisiin, pienet lapset ovat ainoa syy. Näitä miehiä ja naisia, jotka myrkyttävät olemassaolollaan toisen puolisoa, vaikka tämä ei tietäisi, mistä on kysymys, ei kannata kovin korkealle arvostaa.
Mitä puolisosi tuumaisi harvakseltaan käyvästä salarakkaasta, tai kenties tämän toisen osapuolen puoliso?
oikeessa tossa "myrkyttämisessä" mäkin luulin jo että olisin oikeesti niin kamala kun vaimo antaa ymmärtää. Onneksi tajusin mistä kenkä ilmeisesti puristaa. Taitaa aika harvassa olla naisihmiset joilla pää kestää kahella "orrella" keikkumista.
Nyt vaan en tiiä pitäskö koittaa käräyttää rysänpäältä vai pitäskö vaan ajaa mäelle ettiin sitä kunnallista vuokraasuntoo.
Tuskin löytää enään elättäjää itselleen kun on sitten jo pari suhdetta takana joista lapsia.
Auliisti olen myös ajatellu mahdollista seuraajaani varoittaa vaimoni tavoista.
Vittu että nauratti tuo selittäminen.
Hanki apua.
Se vain nussii kahta niin kauan kuin pystyy ja sitten lemppaa toisen.
Joo, oikein voin kuvitella miten paljon "rakastatte" toisianne.
Himoa se on, ei rakkautta. Sori.
No on meillä molemmilla tunteita toisiamme kohtaan myös, on ihan mieletön fyysinen vetovoima olemassa MUTTA se ei ole ainoa asia.
Ja kiva, että löytyy ihmisiä joita nämä asiat huvittavat. Tämä mies puhuu vaimostaan sen verran kunnioittavasti, että tiedän hänellä olevan syyn jäädä tämän luokse - en edes voisi kuvitella muuta! Enemmänkin tässä on kyse siitä, miten jatkaa eteenpäin kun toista ei saa pyyhittyä pois mielestä (vaikka kuinka yrittäisi)? Ja meistä kumpikaan ei ollut etsimässä ketään, ihan viattomasta se alkoi ja hyvin nopeasti muuttui aivan muuksi. Yllätti molemmat meidät. Ja miksi en uskoisi tätä miestä? On antanut itsestään järkevän ja kypsän vaikutelman (työnsä puolestakin on hänen oltava sellainen). Ja mielestäni kaksi sydäntä on hämillään, tällä miehellä sen vuoksi ettei uskonut kykenevänsä moiseen ja rakastaa vaimoaan ja siitä huolimatta valvoo öitä miettien minua. Ja minä, joka vannoin etten ketään halua sotkemaan elämääni haksahdin täysin kelvottomaan vaihtoehtoon (varattuun, juuri avioituneeseen mieheen).
En haluaisi olla tuon toisen naisen kengissä, mutta en omissanikaan. Sanottakoon vielä tämä - mies on ollut oikeassa seurustelusuhteessa vain kerran elämässään! Eikä varmasti ole kyse siitä, etteikö olisi naisia ympärillä pyörinyt...
Tiedätkö, sinä juuri olet se joka tuon miehen ansaitset.....Olet yhtä julma, tunteeton kuin mies itsekkin. Toivottavasti " saat " sen itsellesi ja sittenhän vain odottelemaan kun hän tapaa uuden naisen jota ei voi vastustaa....usko pois , sen minkä taakses jätät sen edestäs löydät.....!!!!!!!!!!
kirjoitat..mies rakastaa vaimoaan, puhuu hänestä kunnioittavaan sävyyn, on mennyt juuri naimisiin. Mitä ihmettä hän tekee sinun kanssasi! Ymmärrät varmaan, että mies, joka rakastaa vaimoaan ja kunnioittaa häntä, ei petä vaimoaan. Kyllä sua nyt vedätetään kuus nolla. Kirjoitat, että olet rakastumassa. Seuraavaksi kirjoitat 'Särkynyt sydän' palstalla sydän karrella. Pian sinua alkaa raastaa se, että mies on vaimonsa kanssa, ja sinä saat vain murto-osan hänen ajastaan. Siellä hän viikonloppua viettää vaimonsa kanssa ja rakastelee, eikä varmaan edes muista sinua. Haloo Pahvi, herää jo.
Tiedätkö että ihminen voi ihan oikeasti rakastaa monia ihmisiä. Tämä mies voi rakastaa kahta naista.
En usko että hän millään tavoin vertailee edes naisiansa. Vertailu on enemmän meidän naisten piirteitä kuin miesten.
Minä en ole kakkosnainen vaan toivon olevani miehelleni ainoa nainen jonka kanssa hän ainakin harrastaa nykyisin seksiä, mutta tiedän että minunkin mieheltäni riittäisi rakkautta vaikka kolmelle naiselle. Tytär onkin yksi suurimmista rakkauksista hänen elämässään.
Voihan sydämessä olla vielä exvaimokin?
Mistä minä tietäisin?
Tiedän vain että minä olen elänyt joskus rakastaen kahta miestä ja harrastanut molempien kanssa seksiäkin.
Miehet tiesivät toisistaan
ja olivat keskenään kavereita koko ajan mutta minä otin ja jätin kerralla molemmat. Toinen näistä miehistä oli aviomieheni.
En tykännyt itsestäni silloin ja loukkaannuin siitä että mieheni jakoi minut niin helposti toisen kanssa. Aika ristiriitaista.
Totesin että ei sellainen ollut minun juttuni.
Uskomattomia ovat myös nämä naimisissa olevat naiset ja pienten lasten äidit..
Niillä on pakottava tarve haastaa "rakastajansa" ex-puoliso ja sitten joutuvat toteemaan että nämä ex:t monesti ovatkin fiksuja ja voivat voittaa koko pelin ainakin henkisellä tasolla..
Seksillä saa mutta se ei kanna aina pitkäaikaiseen parisuhteeseen..
Ja mitäs jos heidän miehensä saisivat tietää näistä seikkailuista..
Toivottavasti miehet tajuaisivat jättää moiset valehtelijat ajoissa ja jatkavansa elämää.
Ja monesti näistä perheellisitä naisista ei tule kuin jätettyjä loppujenlopuksi.
Ihan kuin omasta tarinastani. Ei kaikki aina ole hyväksikäyttöä, panemista, lemppaamista.
Joskus vaan rakastaa useampaa.
että mies jakaa rakkautta kahtaalle. Sellainen mies on varmasti onnensa kukkuloillaan, mutta entäpä ne naiset. Mun mielestä kenenkään naisen ei pitäisi suostua tuohon, mihin alkuper. kirjoittaja suostuu. Mun mielestä pettämisen ymmärtää jotenkuten, vaikkei hyväksykään, silloin kun parisuhteessa tunteet ovat kuolleet - mutta että rakastunut mies rakastuu, voi hemmetti.
noita selityksiä, sanon vaan oman ajatukseni.
Mä olen ollut kakkosena miehelle, joka on jo vuosikymmenet pitänyt melkoista laumaa naisia ympärillään. Mä en päätynyt hänen kanssaan naimisiin, mutta hänellä on sekä exvaimo, että nykyinen vaimo, ainakin kolme exavovaimoa, ja kaksi rakastajatarta, joista ainakin toinen on nyt ex.
Tuo ei ole todennäköisesti kuin pelkkä otos miehen haaremista, pikkukanasista, mutta nuo naiset osaan nimetä, tiedän heidän olevan olemassa.
Näissä rakkauslaskelmissa ei vielä ollut mukana miehen aikuinen ja nuorempi tytär, joita hän varmaan rakastaa yhtä kaikki, mutta toivottavasti ei harrasta seksiä heidän kanssaan. Uuden vaimon äitin kanssa hän voisi sensijaan harrastaa hyvinkin seksiä,ja ainakin pitää uudesta anopistaan todella kovin, saattaa jopa rakastaa.
Jotenkin nainen on jännä eläin. Se pystyy kehittämään uskomattomat selitykset todella kevyesti. Mä olen myös nainen, joten selittämisen mestari minäkin.
Syyt miksi mies on naimisissa on aina hyvin kunniakkaita: vaimo on jotenkin sairaalloinen, ei häntä voi jättää, tai vaimo tuli yks'kaks raskaaksi, ei voi jättää lapsia, vaimolla on verotuksellisistä syistä suurin osa firman osakkeista takanaan, vaimolle on siirretty koko omaisuus, jotta lapset eivät jää puille paljaille jos.. Aina löytyy selityksiä, ihan uskottavia. Nainen osaa sepitää lisää, jos joku alkaa ihmettelemään, miksi mies on aviossa jonkun toisen kanssa, jos kerran on kyse niin jumalaisen suuresta rakkaudesta. Jos kysytään, että onko kyse rakkaudesta, niin nainen sanoo, että on, kun mies laittaa niin paljon vaakalaudalle pitääkseen kummatkin/ kaikki.
Tiedätkö, että jos ihan oikeasti, syvästi rakastaa jota kuta, ei voi rakastaa ketään muuta samallalailla. Ei yksin kertaisesti voi.
Jos jonkun haluaa, jota rakastaa enemmän kuin elämäänsä, sellaista ei petä, eikä pysty jakamaan. Ei myöskään pysty jatkamaan elämäänsä kenekään toisen kanssa. Sellaista pitää kiinni niin kauan kuin suinkin kykenee, niin kauan kuin henki pihisee.
Aika noloon tilanteeseen ajoit itsesi, jos saan sanoa, jos olet pettänyt aviomiehesi kaverin kanssa, ja jopa tienneet kumpikin asian tilan. Sinun hölmöyttä siinä on käytetty hyväksi.
Miehesi on saattanut olla hyvin järkyttynyt siitä, miten kaverisi on pystynyt käyttäytymään; minä ainakin olisin, se ystävyys jäisi siihen. Kukaan ei olisi niin ylivertainen, että sietäisin sen, että mieheni kävisi panemassa häntäkin, tai että pitäisin enää ystävänä sellaista kuka olisi nussinut mun mieheni kanssa.
Poikki sellainen menisi , ehdottomasti. Kysymys olisi pelkästeen siitä, ennättäisinkö itse laittaa poikki, vai tapahtuisiko jotain hyvin radikaalia sitä ennen.
Tuohon mitä kirjoitit. Minua petti eräs pitkäaikainen poikaystäväni yhden parhaan ystäväni kanssa vieden tältä neitsyyden aikoinaan... Minä en ollut se joka petti.
jos mies kerran niin sanoi!tavallaan käyttää sinua hyväkseen,vain sexiin: on tehnyt sinulle selväksi,ettei puolisoaan jätä!on vain ajan kysymys,milloi itsekin rupeat kaipaamaan jotain muuta,kuin toisen tarpeiden tyydyttämisen roolissa oleva nainen! Kokeilumielessä voit mainita miehelle,että olet ajatellut itsekin haluavasi etsiä itsellesi kumppania.Reaktiosta näet,kuinka paljon mies sinusta "tosissaan" välittää/vai ajatteleeko sinua vain patjana?
huoritella. Miehellä perhe. Luultavasti pyyhkii hyvin taloudellisesti. Vaimolle ja lapsille hyvä turva ja seksi kotona ihan hyvää, voi olla erittäin hyvääkin.
Sinä lortto, syntinen nainen, joka kiehtoo hetken.Pitkässä juoksussa sinulla ei ole merkitystä.
Näitähän riittää. Vaimolle kunnioitus, hyvä turva, oikea rakkaus, hyvä seksi ( yhteinen, omat salat) Mutta pitää höynäyttää tälläistä yksinkertaista.
Meidän vaimojen on mentävä tämän yläpuolelle. Lapsien hyvinvointi ja henkinen rauhallisuus on tärkeintä, kaikki viittaa siihen, että näin on paras kaikkien, niin miehen , vaimon , lapsien kannalta.
Nämä naikkoset jäävät omaan arvoonsa. Ei heistä mitään tule. Loppupeleissä, jos mies valinnan eteen pantaisiin, olisi kauhuissaan, ei yksin materian ja lasten vuoksi , vaan koko hyvän kokonaisuuden menettämisestä. Siinä vähin , mikä merkitsee on tämä lortto, se on totta kaikille osapuolille.
Lapset ei sietäisi kouluttamatonta kimittittäjää, vaimo häpeää ja myös mies.
Harmin paikka , että näitä pulahtelee silloin tällöin niin miehen kuin vaimon elämään.
Jälkeenpäin puhutaan kuin jostakin esineestä tai eläimestä.
Näin se vain on, jos on hyvä perheyhteys ja siihen tulee odottomaton tunkeilija.
Turha lässyttää, että ei tule, jos kaikki hyvin. Miehethän sortuvat thaityttöihin ja prostituutioon, samassa kategorisssa te, valitettavasti.
Perhe on tälläisen yläpuolella.
pyhä eikä minkään yläpuolella jos mies ravaa vieraissa, tiedä se!!!
Kuinka moni perhe hajoaa kun joko vaimo tai mies lähtee toisen matkaan? Yllätyksenä voi tulla, että moni on erottuaan ja toisen matkan lähdettyään löytänyt sen TODELLISEN onnen.
Ei sulla ole tässä ajassa elämisestä paljon tietoa..
Lortto ja syntinen nainen, vieläkö joku käyttää näitä sanoja? JA mieskö nyt vaan saa olla kuinka huvittaa. SInähän olet aikamoinen matelija ja alistuja, itsepähän olet osasi valinnut.
Ja viimeiseksi, ei, en minä ole se toinen nainen. Turha haistatella perään.
Hei
Kiitos hmm, mielenkiintoisesti muotoillusta kommentistasi. Peräähän siinä on, se täytyy myöntää - mutta että KOULUTTAMATON LORTTO?
Hymyilyttää hieman, olen aika kaukana moisesta... Tutkintoja enemmän kuin yksi, akateemikko... Ja aika lahjakas monessa muussakin, Ei minusta kouluttamatonta saa, lortosta en tiedä (mikä karmea sana). Mutta ei ollut tarkoitukseni etsiä miestä, eikä varsinkaan varattua.
Elämä on...
" Miehethän sortuvat thaityttöihin ja prostituutioon, samassa kategorisssa te, valitettavasti.
Perhe on tälläisen yläpuolella. "
SINULLEKO KELPAA AVIOLIITTO MIEHEN KANSSA JOKA "SORTUU THAITYTTÖIHIN", ELI KÄYTTÄÄ HYVÄKSEEN KÖYHÄN KEHITYSMAASSA ASUVAN TYTÖN HÄDÄNALAISTA TILAA SAADAKSEEN PUSSINSA TYHJIKSI?
Sinuako ei yhtään haittaa että hän pitää ihmisiä esineinä ja omien tarpeittensa tyydyttäjinä? Oletko sitä mieltä että nuo thaitytöt ovat alempaa kastia josta ei ole väliä? Uskotko vankasti että sinä ja ukkosi olette thaityttöjen yläpuolella?
Minä en koskisi tikullakaan mieheen joka käyttää prostituoituja. Eikä syynä ole mustasukkaisuus vaan kauhistuminen siitä että mieheni ei kunnioittaisi toisten ihmisarvoa. MINULLE SELLAINEN UKKO EI IKÄPÄIVÄNÄ KELPAA!
akateemikko? niitähän Suomessa ei kovin monta ole. Täytyykin googlettaaa ja katsoa, ketä naispuolisia akateemikkoja Suomessa on ja arvailla, kuka sinä niistä olet. BYÄÄH! Lorttoja kyllä on enemmän.
Eipä tässä olekaan kyse siitä, kuinka monta akateemikkoa Suomesta löytyy ;)
Minulla se ei vain jää siihen, aion kehittyä ammattimielessä niin kauan kuin henki minussa pihisee samoin kuin myös muilla elämäni tasoilla. Ja itsenäisyys on tavoitteeni myös, en halua ketään kenen varassa roikkua läpi elämäni...
Akateeminen lortto *lol*
häpeäisivät sinun toimintaasi syvästi.
Mistä tiedät, ettei petetty tiedä?
Mistä mies on, oletteko samalta paikkakunnalta?
En kommentoi asiaa.
tuntuu tällä palstalla olevan paljon. Suurin osa uskottelee, että toinen nainen on vain seksiä varten. Minulla on suhde varattuun mieheen ja me vietämme paljon aikaa jutellen ja keskustellen. Nautimme vain toistemme seurasta ja meillä on mukava lämmin suhde, seksiä on hyvin harvoin, mutta se on sitten sitäkin parempaa. Mies sanoo, ettei vaimonsa kanssa voi olla yhtä rento ja oma itsensä kuin minun kanssani. Aiomme pysyä ystävinä lopun elämäämme, sen olemme jo vannoneet ja uskon miestä.
se ukko ei sitten jätä vaimoaan jos sinun kanssasi on niin kiva olla???
Vaimot eivät ole tyhmiä, vaan tietävät, että mies menee seksin perässä. Miksi mies ei pääsääntöisesti eroa toisen naisen vuoksi? Kertokaa hyvät kakkosnaiset se. Tiedätte vastauksen itsekin; mies rakastaa vaimoaan ja te olette hetken hupia, josta mies saa lisävirtaa arkeensa ja vaihtelua seksielämään. Seksin perässä mies on, ei minkään muun vuoksi. Jos kerran miehellä on noin mukavaa sinun kanssasi, miksi ihmeessä hän ei eroa vaimostaan ja ala elää mukavaa elämää sinun kanssasi, mikä häntä voisi estää..?
kauheesti ihmettelen, että kun vaimot kerran "tietää", että se kakkonen on vain hetken hupia ja pelkkää paneskelua ja on niin helvetin mitätön pikku juttu sen suuren "ykkösrakkauden" rinnalla, nii miksi v-ssa sitten rääytään, että se on väärin ja kauheeta, jos se kerran on vain pikku juttu ja hetken hupia? ristiriitasta. jos vaimot tuntee, että ne on selkeesti kakkosia parempia ja yläpuolella, nii luulis sitten asenteen olevan vähän enemmän neutraali, kuin mitä täällä saa lukea.
että niillä on pallo jalassa kun se rakastajatar pitää hauskaa ja saa ne kaikkein kivoimmat hetket ilman ikäviä velvollisuuksia. luulen et aika harva kakkonen ees haluaisi miehelle ykköseksi, miksi vaivautua?
elämäntilanne, toinenkin osapuoli voi olla naimisissa, eikä voi erota syystä tai toisesta. On paljon velvollisuudentuntoisia ihmisiä, jotka eivät halua rikkoa sitä elämää, jonka ovat jo rakentaneet itselleen esim. pitkässä avioliitossa. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että monellakaan ei ole rohkeutta aloittaa elämää alusta ja siksi jatkaa entistä elämää, vaikka kaipuu olisi muualle.
Se rakkauden kohde on ihan vaan ne lapset, ei vaimo ole muutakun synnyttäjä.Joskus sitä on rakastettu, mutta kaikkea ei jaksa ikuisuutta katsoo.
Kyllä on uskomattomia muoreja kun muka se rakastava mies vaan seksiä etsii muualta.
Miks ei siltä rakkaalta vaimolta pyydä seksiä?
Pihtaatteko?
Onko kuukautiset muuttunu jo vuoden mittasiksi?
Ootko aina niiiiin väsynyt ja pää kipee?
Hyvä selitys ois tähän varmaan jossain takataskussa jo vaimolla valmiina.Kertokaa se niin et edes vaikuttaa uskottavalta.
Kyllä ne miehet on sen vuoks kun on asunto lapsille ja se tuhlaileva eukko laittais senkin asunnosta saatavan vähän rahan ihan muuhun kun lasten hyvinvointiin.
Sori vaan mutta näin se on.
nuo mainitsemasi seikat ovat tekosyitä. Mies pysyy vaimon kanssa, koska elämä vaimon kanssa painaa vaakakupissa enemmän. Jos hänen olisi kovin huono olla vaimon kanssa ja rakastuisi kakkoseen, kyllä hän valitsisi kakkosen. Naiselle nämä seksisuhteet alkavat merkitä enemmän, kun naiselle herkästi tulevat tunteet mukaan, mies tulee naista tapaamaan seksin vuoksi, eikä hän naista sen enempää muistele kotona. Miehet ovat erilaisia kuin naiset.
Pelkkä selittelyä minkä sä olet ihan itse keksinyt, eikö vaan? Jos ihan rehellinen olet, onko mies sanonut sulle rakastavansa vain ja ainoastaan sua, muttei voi mitenkään jättää lapsia tai kotia.
No juu, saathan sä uskoa. Todellisuudessa, jos siellä kotona vähän kylmää olisikin, heidän elämänsä kuitenkin perheenä sujuu. Jos seksi ei oikein suju, mutta sitä saa muualta, niin kokonaisuushan on mitä toimivin. Miksi hajoittaa keskimäärin toimivaa kokonaisuutta, jos tietää, että eroamalla omat etuudet pienenee huomattavasti.
Niin kauan kuin on naisia, jotka keksivät pettävän miehen puolesta selityksetkin itse, asia on mitä helpoin miehelle. Kakkosrakkaus saa olla palvomassa, kunhan tekee sen tiettyjen kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Ensimmäinen ja tärkein on se, ettei vaimo saa saada tietää. Vaimon mielenrauhaa on ehdottomasti kiellettyä horjuttaa. Jos vaimo alkaa epäilemään ja kotkottamaan, se tietää kakkossuhteen hyllyttämistä, ei suinkaan vaimon. Jos mennään käräjille, niin kakkosnaista rakkauksineen ei ole olemassakaan, mikä lie hullu perässäroikkuja,jos salapari on peräti nähty jossain. Muuten ei mies ole tehnyt todellakaan mitään väärää, vaimo vaan reagoi liikaa. Mies se kaiken vähiten syntinen on. Vielä jos kakkosnainenkin suojelee selityksiä keksimällä niin mikä ettei.
Aika harva pettäjä asuu ihan oikeasti kahta kotia. Siinä ensimmäisessä perheessä mies viettää ehkä 29 päivää kuukaudessa ja usein jopa enemmän. Niiden päivien aikana mies viettää normaalia parisuhde- ja perhe-elämää mukaan lukien seksi. Nykyään myös "tuhlailevat" vaimot käyvät töissä, joten he tuhlaavat etupäässä omia rahojaan. Ainakin itselläni enemmän kuin kaksinkertainen palkka mieheeni verrattuna.
Pettämiseen on varmaan monia syitä. Jotkut on ihan oikeasti kyllästyneitä omaan elämäänsä ja tottakai ihastuminen tuo siihen uutta virettä. Osa pettäjistä varmaan enemmänkin ajautuu pettämiseen. Luultavasti silloin kyseessä on juuri sellainen mies, jota ketjun aloittaja kuvailee. Pettäjä on kuvitellut yhden ainoan ihmisen riittävän loppuelämäksi eikä ole varautunut siihen, että pitkän parisuhteen aikana ihmiset ihastuvat eikä siinä sen kummempaa. Ihastuminen on tunne, pettäminen on teko.
Elämä ei ole mustavalkoista. Toiset naiset eivät ole 100% ihania ja vaimot 100% pahoja miehen hyväksikäyttäjiä. Eikä tietysti toisinkaan päin. On tietysti mukava kuvitella, että jäämisen syyt vakisuhteeseen ovat vain käytännöllisiä. Jos näin on, se kertonee ainakin pettäjästä sen, että hän on rahanahne tunnekylmä ihminen, koska hän asettaa materian rakkauden edelle.
Olipa taas tilasto jostain seliseli reginasta.
Harva pettäjä on sun tilaston mukaan sit työtön koti iskä.
Kukaan kotona muuten 29päivää kuukaudessa vietä. Jossei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Ei ainakaan normaali perheessä normaali parisuhteessa. Iskät on aika monet töissä ja siinä sivussa pitävät toista naista ne jotka pitää. Viettävät ainakin kerran viikossa yön toisessa kun siinä itse hankkimassaan sängyssä.
En sanonut miehen olevan vaimon kanssa vaimon rahojen vuoksi vaan loasten takia monet laskevat kannattavammaksi maksaa esim se rakennettu asunto ensin pois kun sitä ei kannata myydä kun on velkakin maksamatta.
Puhuin siis rahasta joka tulee suiitä asunnosta velkojen jäleen myytäessä. Joka menee muuhun kun lapsiin ja onhan se talo lasten koti. Aikunen muija pärjää vaikka "majassa" eron jälkeen.
Lapset on se rakkauden kohde ei materia.
Ihan varmasti kun on perhe perustettu ja yhdessä muutama vuos elelty alkaa koko systeemi maistumaan puulta.Samoin seksi saman lahnan kanssa.Siis molemmista puhun.
Sorry nimitys.
Ei tosiaan ole mustavalkosta
Kummatkin siis mies ja vaimo lopulta käyttää hyväkseen toisiaan siitä on turhaa kiistellä.
Ja selityksiä on vaimoilla ja kakkosnaisilla sekin on varmaa.
Mieshän on ainoa joka ei vaikuta siihen missä nai ja nussii mitenkään.
Sorry jos olin ilkee en vaan voi tajuta tätä äiti/vaimo myyttiä jossa mies seilaa sen ihanan naisen ja petollisen naisen välillä ihan kun tsombi.
Naiset taistelee miehestä joka oikeesti hyödyttömänä kannattais paremminkin heittää johonkin lantakasaan eikä edes katsoa miten sieltä rämpii kun sehän ei ole kun pelkkä panokone naisille jotka muutenkin jo pärjäävät ilmankin.
Lapsillekkaan siitä ukosta ei ole edes esimerkkiä antamaan.
Paskasta riitelette.
Ihan yhtäpaljon luultavasti uskot sinäkin omaan kirjotuksees.
Uskon ja en ole kakkonen en odota kenenkään miestä ja olen rehellinen.
Kokonaisuutta olen seurannut sivusta siskon roolissa siis sen ihanan miehen siskona ja ollut kuunetelemassa kans niitä riitoja lasten huoneessa lasten vahtina.Ollu paikalla kun äiti on lähtenyt ihan hakemaan ja etsimään sitä ihanaa paskaa aviomiestään.Tää on faktaa.
Ei se isoveli vaimoonsa rakasta, ei olisi noin paska jos rakastaisi.
Ei varmaan rakasta sitä naistakaan mut sielä ei kukaan kuulustele ja saa olla kun kuningas.
Tää on mitä luulen.
Ei kehuttava kokonaisuus!
Minä ainakin heittäsin sen paskan isukin siis veljeni mäkeen ja en itkis perään. Ei oo sen arvonen.
Kirjottamattomia sääntöjä on selvästi vaan miehille, Äijät kirjottaa ne ihan itse sitämukaa kun itselle sopii.
Sorry vaan vaimot, en voi tajuta teitä miksi miehistä tappelette?
Itellä ei oo miestä ei tulekkaan !
Joku varmaan tajuukin mutta se siitä.
Nähtävästi olet ihan luku- ja kirjoitustaitoinen, koska täällä pyörit, mutta ymmärryksessä taitaa olla kehittämistä. Eiköhän tuo 29 päivää tarkoittanut lähinnä sitä vapaa-aikaa?
Olen itse parisuhteessa ja tunnen pari kakkosnaista - ihan fiksuja tyyppejä, jotka tapaavat miesystäväänsä jopa vähemmän kuin tuon kerran kuussa, joten taitaa olla oman pääsi mielikuvitusta tuo "kerran viikossa".
Asuntoja voi kuule myydä ovat ne velkarahoitettuja tai ei. Tuskin kaikki Suomen pettäjät asuvat alle kaksi vuotta omistamissaan asunnoissa. Silloin nimittäin asunnon myynnistä voi tulla epäedullisia taloudellisia seurauksia.
Vedäpä sinäkin ne ruusunpunaiset silmälasit silmiltäsi. Annat ymmärtää , että kaikki pettäjät ovat ihanneisiä, jotka tekevät valintansa vain ja ainoastaan lastensa parasta ajatellen. Missähän tuollaiset miehet piileskelee, minäkin voisin ottaa yhden sellaisen, petetyksi tulemisen uhallakin. Olisi mahtavaa saada mies, joka ymmärtää lasten arvon.
Lasten arvoko se olikin?
Tottakai isät omia lapsiaan pitää arvossa vaimot vaan ei anna useinkaan sen näyttämiseen mahdollisuutta.
Kostetaan lasten kautta aika usein. Ne mun "ruusunpunaset lasit" on ollu kauan jo piironginlaatikossa. En tosiaan tajua naisten hinkua pitää väkisin sellasia sikoja nurkissaan.
Ne mitään muuta rakasta kun itseään. Ei se vaimo niille ole muutakun koti-orja.
Tottakai voi myydä asuntojaan velkasinakin ja ei mulla ole kokemusta pettäjä-isistä kun veljestäni ja oon sitten seurannu ystävien siis naisten kiivasta kilpailua niistä ihanne iseistä.
En ole osallinen. Minä en miestä katselisi en sitä ihanne-isääkään.
Vapaa-aikaa ne isit joista puhuin kuluttaa kyllä muualla melkein pää-asiassa ennen kun kotona. Onhan sielä se vaimo ja hoitaa kotia.
Pääni mielikuvista on varmaan nää minun tuntemani kun sun tuntemat on niitä aitoja.
Huh huh...
Jollain viiraa pahasti sielä oman pään sisällä.
sivujuonne.. tämä voisi olla mun ystävän ystävän kirjoittaman, siis sen ihanan isukin siskon. Ei hyvää päivää, on tämä jänskä laite tämä internetti.
ilman nettiä pettureita haukuttais?
Tai tyhmiä, kilttejä, uhrautuvia vaimoja?
Kakkosethan potkittaisi katu-ojaan se on selvä ja tuskin ne pettäjämiehet muuten satavuotta sit muutakun kasvattivat miehen mainettaan.
No voi täällä tutuntuttuihin törmätä hyvinkin.
Haittaako tuo?
ihan pieni huomion arvoinen asia, että jos sen miehen, jonka kanssa mä olin suhteessa tietäen ja tietämättä, että miehellä on noita kuvioita ollut aiemminkin,toisia ja kolmansia naisia ties kuinka paljon, ja että jopa siskon mielestä moinen toiminta on hieman kusipäistä, niin sehän vain kertoo, ettei kaikki sellaista ihaile. Ei edes oma sisko, joka kuitenkin näkee mitä tapahtuu. Jos sisko sanoo,ettei tuollaisesta kannata tapella ja riidellä,hän sen varmasti todella hyvin tietää. Yhtä hyvin oikeassahan minäkin silloin olen tuntemuksineni.
Mä luulen, että naisilla olisi parempi mahdollisuus selvitä elämästään ehjin nahoin, jos ihan reilusti puhuttaisiin asioista, eikä vaan oltaisi tukkanuottasilla.
Eli, ei se haittaa, jos ja kun tuttuihin törmää.Ainakin törmää tuttuihin asioihin, vaikka ei kävisi ihan omakohtisiksi kuvittelemaankaan.
Ennen vanhaankin oli pettäviä puolisoita, ja kyllä silloinkin sana kiersi. Enempi suusta suuhun, mutta kiersi kuitenkin.
No jo on sinunkin mieskuvasi aika erikoinen. Tunnen monta miestä: isän, veljen, siskojen miehiä, kavereita, työkavereita jne. On siellä joukossa pettäjiäkin, mutta jopa ne pettäjätkin tekevät muutakin kuin kuksivat vieraiden naisten luona. Ihmiset tekevät virheitä, mutta en kyllä tunne yhtään kuvailemasi kaltaista miestä.
Minuakin vähän ihmetyttää tuo kommenttisi "Vapaa-aikaa ne isit joista puhuin kuluttaa kyllä muualla melkein pää-asiassa ennen kun kotona. Onhan sielä se vaimo ja hoitaa kotia" Jos näin on, miksi se sama mies olisi lähtemättä lasten takia? Eihän se tapaa jälkikasvuaan kirjoituksesi mukaan edes naimisissa ollessaan. Mitä se niitä hinkuaa erossakaan?
Isit kuluttaa aikaa melkeen enemmän lasten kanssa eron jälkeen kun ennen sitä.
Minäkin tunnen isäni ja veljiä on 2 joten johan siinäkin on jo 3 miestä joista ainakin yksi on selkee kyläsonni.
Varmasti lapset tietää isänsä ja varmaanki luulevat että sil on kovin kiireinen työ kun tosi on ettei vapaa-aikaansa paljon perheen parissa kuluta. No se on tietty vaan yksi esimerkki.
En puhunu että miehet vaan kuiksii tai edes pettäjät.
Puhuin kerran viikossa yhdestä yöstä jollon ovat toisessa sängyssä.
Aika vähän se on. Jos vain sillon kuksii.
Ei kuksiminen ole virhe.
Ja ne joita oon seurannu eron jälkeen kaveripiireissä ovat lasren kanssa jokatoinen vkl ja se on jo paljon. Siis ihan koko-
ajan omien lasten kanssa vkl,!!
Se on sen miehenkin koti joskus ihan itse rakennettu tai hankittu. Siksi se mies ei sieltä muuta kokonaan pois ja siis sil on se koti-orja joka vaatehuollon ja muun samantyyppisen askareen hoitaa lasten hoidon ohessa.
Erotessa ihminen usein huomaa mitä menettää.
Ne lapset vaikka ei ole niille paljon aikaa ehtiny uhrata aikasemminkaan.
Vaimo usein (kuulemma) viimetingassa innostuu seksistäkin aikasemmasta kiinnostumattomuudestaan huolimatta, sekin johtuu siitä kun huomaa mitä meinaa menettää. Miehensä.
En mä miehiä vihaa en vaan ole koskaan tajunnu sitä taistelua joita naiset niistä viitsii käydä.
Joku ihme tarve siihen miehen omistamiseen on.
Minä en vaan ole sitä vielä keksinyt mikä?
vai ystäviä ootte?
Ystävät harrastaa seksiä, niinkö?
anna mun kaikki kestää heh
vaan,sano ex-ni kakkonen aikoinaan ja kohta perään kehu miten hyvin seksi sujuu.
Nyt kun on vaimona ex.ni,pelkää minua???
Miksi?
elkää,kun sai miehen jo.
Kyllä ystävät harrastaa seksiä! Hyvät ystävät! Itselläni myös sellainen...:D.
Suhteissa ja tarkoitan intiimejä suhteita on kokonaisuudesta isoin osuus kantavasta ja yhdessäpitävästä voimasta seksi.
Vähintään 60 tai jopa 80%.Pelkkä seksi ei riitä tarvii sitä naista muutenkin sietää valossakin.
Naiset saa taas hepulin se on ihan selkeetä mutta näin voin valkuuttaa miehenä.
En usko parisuhteen pysyvyyteen jos seksiä on esim viikosta siis 7stä päivästä yhtenä päivänä vaikka puol tuntia. Ei puolentunnin takia kannata odotella hymyillen 6 päivää. Näin on tosi!Voin myös sanoa että jos ei ole muuta naisen kanssa yhdessä hankittua kun herppes niin ei mies odota sitä viikkoa jos on vain muukin vaihtoehto kun tumppu. Se voi sitten olla riski että se viikon puolituntiakin jää saamatta mutta sitä saa muualtakin. Nää unelmat suuresta ikuisesta rakkaudesta on tosiaan unelmaa. Lapsia jos on se on yksi yhdessäpitävä seksin lisäksi. Yhteinen asunto on hidaste. Ja se herpes on hoidettavissa.
Olen samaa mieltä kanssasi vaikka nainen olenkin. Miksi naiset aina ja ikuisesti uskovat, että vain rakastamalla saa liiton pysymään kasassa ja unohtavat sen ihanan seksin? Se kuuluu mielestäni suurimpana osana hyvään parisuhteeseen. Niin ja pitää sitä miestä muutenkin sietää valossakin :D.
Minulla vähän samankaltainen tapuas, mitään emme ole vielä välimatkan takia antaneet tapahtua, mutta se on väistämätöntä jos tapaamme.
Tekstisi oli kuin omaani, lukuun ottamatta muutamaa seikkaa. Minusta olisi hurjan mukavaa jutella vaikka sähköpostitse asiasta, kun tällainen vaivaa omaa mieltäni myös (luulin, etten haluaisi varattua).
Onko sinulla sähköpostia/halua viestitellä kanssani asiasta?
...mutta laita sinä omasi, luo vaikka uusi, niin otan yhteyttä!
vielä kun voit. Jos suhde jatkuu, olet korviasi myöten rakastunut ja käyt läpi tunnehelvetin ja jäät lopulta yksin. Mies on vaimonsa. Et kauan tyydy kakkosen olotilaan, jos olet rakastunut. Eli niin kovalta kuin tämä kuulostaakin, tämä on neuvo omaksi parhaaksesi: jätä mies heti. Pode sydänsurusi ja jatka eteenpäin. Etkö sinäkin halua jonkun, jonka rakkautta sinun ei tarvitse jakaa.
Ja luoja tietää, että olen yrittänyt.
Aina vain kun minä päätän, etten ota yhteyttä soi puhelimeni ja taas on luuri liimattuna korvaan tunneiksi. Kamppailen päivittäin itseni kanssa ja suuren osan ajasta ajattelen, että elämä jatkuu (niin kuin jatkuukin) ilman tätä miestä. En osaa edes kuvitella, että hän olisi osa jokapäiväistä elämääni saati jakamassa arkea kanssani. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en etsinyt miestä.
Ja tämä mies ei tietoisesti etsinyt naista. Kaikki lähti viattomaksi tarkoitetusta flirtistä ja minä sain hepulin kun tajusin miehen olevan varattu. Juoksin ulos ravintolasta ja olin lähdössä kotiin, mutta perässä vain tuli. Ja kun siinä kadulla häntä läksytin ja kerroin kuinka itse olen ollut se kotona odottaja, niin hän vain sanoi vakavana ettei olisi minua suudellut jos ei jotain tunteita olisi herännyt. Osoitteet, joihin menimme ovat kivenheiton päässä toisistaan. Jaoimme taksin (hänen ystävänsä oli mukana) ja niin vain päädyttiin yhteen. Seuraavana päivänä nähtiin myös, mikä oli vikatikki. Selvin päin kaikki vain loksahti hetkessä kohdalleen. Mies vain hämillään tuijotti minua ja pyöritteli päätään ja kyseli mitä olen hänelle tehnyt...
En usko hänestä, että on ilkeä mies. En edes laittaisi häntä samaan kastiin niiden lukuisten iljettävien limanuljaskojen sakkiin, jotka baarissa käyvät päälle kuin höyryjunat.
Ja uskon hänen rakastavan vaimoaan, ihan todella rakastavan häntä. En elättele harhakuvia siitä, että hän jättäisi tämän minun takiani (oma elämäntilanteenikin on hieman monimutkainen) saati että olisi halukas aloittamaan alusta. En toivoisi vaimolle sitä pahaa oloa, mikä aivan varmasti löisi vasten kasvoja jos totuus tulisi ilmi... En voi tietää sitäkään, joko hän aavistaa jotain. Mutta valehteleeko mies jos sanoo miettivänsä itseään, tekevänsä syvää itseluotausta kun valvoo vaimonsa rinnalla ja ajattelee minua..? En usko. Luulen, että hän käy läpi melko kovia itsesyytöksiä ja myös vakuuttelee itselleen ettei ole jättämässä vaimoaan. On kuin mantra, jota toistaa mielessään.
Ja silti on sydän kahtaalla. Eipä tuolla seksilläkään olisi merkitystä, jos ei mitään tunteita olisi mukana. Me molemmat kuitenkin nautimme toistemme läheisyydestä...
Monimutkaista on ja eiköhän tässä jouduta jotain ratkaisuja tekemään. Ei todellakaan ole ainoa mies maailmassa, mutta tällä hetkellä se jonka lähellä sydämensyke kiihtyy kummasti.
Luin kirjoituksesi ylempää..ja ikäväkseni taas kerran täällä saa lukea ihmisten katkeransävyisiä vastauksia.
Itse olen eronnut reilu vuosi sitten.Mies petti,jäi kiinni,tahkottiin aikamme ja heitin ulos.
Joten toden totta tiedän mitä petetyksi tuleminen tarkoittaa.
Silti,kaiken kokeneena olen kyennyt kaiken vihan,katkeruuden,syyllisyyden,voimattomuuden,surun,pettymyksen ym jälkeen antamaan anteeksi,ymmärtämään toisen osapuolen tuntemukset ja kaikesta huolimatta jatkamaan elämää eteenpäin.
Ja tuo tuntuu suurimmalle osalle olevan kaikista vaikein paikka.Päästää irti menneestä ja mennä eteenpäin jos haluaa olla onnellinen.
Mitä helvettiä olisin hyötynyt siitä että katkeroidun ja haudon kostoa tai patoutumia exää tai hänen uutta naistaan kohtaan?En mitään.
Päinvastoin.Tajusin päästää irti ihmisestä joka ei enää ole onnellinen ja joka voi huonosti minun kanssani ja on lakannut rakastamasta.
Mitä siitä olisi tullut jos olisin kynsin hampain pitänyt kiinni ihmisestä joka ei enää oikeasti välitä?Mikä suhde se sellainen on?Ei enää mitään..muuta kuin valheessa eloa ja oloa.
Eli tein palveluksen meille molemmille ja päästin irti.
Nykyisin voin kohdata exän ihan hyvällä mielellä ja myös hänen uuden kumppaninsa.
Jos rakkaus kerran loppuu niin se loppuu..ja minkä päälle sitä sitten enää parisuhdettaan rakentaa..ei minkään paitsi valheen.Ja minä en suostunut enkä suostu elämään ihmisen kanssa joka ei rakasta todella ja ole täysin mukana suhteessa.
Joten eniten rakastin sillä..että päästin rakastamani ihmisen vapaaksi.
Ja nyt vuosi tapahtumien jälkeen olen samassa tilanteessa kuin sinä.En halunnut sekaantua,enkä halua vieläkään.Mutta rakastuttu on kumpikin..ja tunne on vahva.Monien vuosien tuttavuuden jälkeen.Omatunto ja moraali ei meinaa antaa periksi.Samalla sydän tietää et tuossa on ihminen joka on juuri se..Ja olemme molemmat samaa mieltä.
Mutta en halua perhettä rikkoa.Joten rimpuilen irti,vaikka se vaikeaa onkin.Ja hän tehköön päätöksen tahollaan.Sitten voimme katsoa asiaa uudestaan.Kamala,raastava tilanne,johon tottavie ei kukaan valmenna valmiiksi,eikä ohjekirjoja löydy mistään kuinka tällaisesta tilanteesta selviää.
Itselle eron ja petetyksi tulemisen aikaan auttoi kaikista eniten puhuminen..ystäville,läheisille.Kirja Revitty sydän,voiko uskottomuudesta toipua..
Sekä se että kävin parisuhdeterapeutilla juttelemassa asioista.Juuri sen takia etten halua päätyä ahdistuneeksi,takertuneeksi,katkeraksi ihmiseksi joka ei osaa päästää irti vaan elää menneessä.
Joten koko tämän lurituksen jälkeen voin sanoa että meitä löytyy ihmisiä,jotka kaikesta huolimatta voimme antaa anteeksi ja päästä eteenpäin.Suoden onnellisuuden kaikille osapuolille.Koska kun päästin irti ja tajusin etten voi elää pakolla ihmisen kanssa niin oma elämänikin muuttui paremmaksi ja alan olla onnellinen kaikin puolin.Sekä ymmärrys muita ihmisiä kohtaan on kasvanut ja mustavalkoisuus kadonnut.
Ja joo..elin 20 vuotta eksäni kanssa joten mistään teinijutusta ei ole kyse.Ja joo..lapsiakin on.Ja myös he voivat paremmin kun on olemassa kaksi rakastavaa vanhempaa jotka ovat onnellisia..kylläkin tahoillaan.
Joten voimia sinulle/teille mihin ikinä ratkaisuun päädyttekään.Kaikkea hyvää.
niin on samanlainen tarina kuin itselläni.
yli 20 v. kestänyt liitto loppui miehen pettämiseen. yli vuoden jälkeen nyt suhde varattuun mieheen. just samalla tavalla olen kelannut asiat, katkeruus ei auta, on annettava oikeasti anteeksi, ja ymmärettävä asioita niin monelta kantilta. minulla myös hyvät välit exään, se on tärkeää lapsillekin. niin se on, että elämä on heittänyt eteen niin monenlaisia vaikeuksia, että on ollut pakko "avartaa tajuntaa" ja luopua niin monista ennakkoluuloista ja fanaattisista mielipiteistä asian jos toisenkin suhteen.
Hoet aika usein tämän ketjun aikana, että vaimolle olisi kamalaa, jos hän saisi tietää suhteestanne. Muutenkin oletat - ja todennäköisesti myös miesystäväsi olettaa, että te kaksi teette päätökset. Jos mies päättää jäädä vaimon luo, oletuksena on, että vaimo haluaa miehen jäävän.
Itse petettynä sanoisin, että kamalinhan on jo tapahtunut eli mies on pettänyt ja kyseessä ei ole yhden illan suhde. Isku vasten vaimon kasvoja on vain ajankysymys, mutta tapahtunutta ei enää voi saada tapahtumattomaksi. Mielestäni olisi kaikkien kannalta parasta, että mies (et luonnollisestikaan sinä) kertoisi tapahtuneen vaimolleen, vaikkei mitään päätöstä teidän suhteestanne olisikaan.
Meidän avioliittomme päättyi mieheni uskottomuuteen. Sivusuhde ei ollut teidän suhteenne kaltainen. Salarakkaat tapasivat aika harvakseltaan ja nähtävästi kumpikaan ei halunnut suhteesta sen kummempaa. Suhde loppui ja salarakkaat luulivat, etten koskaan saisi tietää suhteesta. Parin vuoden kuluttua miehelleni tuli ihan perinteinen huono omatunto ja hän kertoi jutun. Hän oletti, että jutun loppuminen takaisi, etten häntä jätä. Toisen ihmisen pään sisään ei kuitenkaan voi mennä ja olettamusten varaan ei kannattaisi rakentaa. Vuosienkaan yhteiselo ei takaa 100% toisen tuntemista.
Puhut myös "kauniisti" siitä, miten varmasti mies rakastaa vaimoaan. Olettaisin, että näin on, mutta mikään suhde ei ole täydellinen. Ei teidän, eikä miesystäväsi avioliitto. Sinä ja/tai miesystäväsi ei voi tehdä vaimon puolesta ratkaisuja. Heidänkin suhteessaan on särönsä ja vaimon silmin liitto voi näyttää nyt ihan erilaiselta kuin ennen pettämistä. Todennäköisesti teidän kahden lisäksi joku muukin tietää jutustanne. Olisi varmaan parempi ja reilumpaa, että mies kertoisi vaimolleen ja antaisi vaimon tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset. Naiset eivät muutu tahdottomiksi lapsiksi naimisiin mennessään.
Joitakin ajatuksia tuli mieleeni. Ensinnäkin, onhan täysin mahdollista että te todellakin olette nyt molemmat tavanneet "elämänne rakkauden", sen suuren ainutkertaisen tunteen josta monet vain haaveilevat. Kyllähän on olemassa ihmisiä joille se tosielämässä tapahtuu. Teidän tapauksessane se ikävä kyllä tapahtui kun toinen osapuoli on jo naimisissa.
Jos tosiaan noin on, niin armeliainta olisi kertoa asiasta kolmannelle osapuolelle mahdollisimman nopeasti. Oletan tässä nyt ehkä väärin, että kyse on perinteisestä kaavasta eli ensin naimisiin ja sitten lapset. Koska mies on hyvin äskettäin mennyt naimisiin, ei lapsia ole, mikä helpottaa asioita. Ei tarvitse loukata syvästi kuin yhtä ihmistä, usean sijasta.
Toisekseen, kuvittelin aiempia viestejäsi lukiessani että kyse on esim. työpaikkaromanssista, tai jossain harrastusten parissa on tavattu. Mutta sitten selvisikin että tapasitte ravintolassa. Mikä tuo mieleen parikin asiaa: ensinnäkin, miksi vasta naimisiin mennyt mies yleensä viettää aikaansa ravintolassa ilman vaimoaan? Miksi vaimo on yksin kotona odottamassa, kun lapsiakaan ei ole? Toiseksi, miten voit olla varma että vaimo ei jo tiedä tästä jutustanne? Nähtävästi suutelitte siellä ravintolassa jo. Eiköhän tuon kokoisesta paikasta aina löydy joku joka tuntee miehen ja hänen vaimonsa, ja "avuliaat" ihmiset ovat aina valmiita tuomaan huonoja uutisia.
Muutenkin tuo koko jutun alkaminen ravintolasta tuo minusta varsin ikävän sivumaun koko hommaan. Ymmärtäisin paljon paremmin jos kyse olisi siitä että on esim. työpaikalla vietetty paljon aikaa yhdessä, ja siinä sitten pikkuhiljaa keskusteltu syvällisemmin ja syvällisemmin, ja tunteita on alkanut herätä.
Mutta yhden raflaillan jälkeen.. Mainitset usein miten mies on järkevä ja kypsä ja aikuinen ja rehti mies ja kunnon mies ja mitä kaikkea. Mutta ei mies, joka on tuota kaikkea, edes päädy jossain raflassa suutelemaan toisen naisen kanssa kun oma vaimo odottaa kotona!
Ihan hyviä pointteja sinulla ja vastaan muutamaan.
Se, että tapasimme baarissa oli puhdas vahinko, keskellä viikkoa ja minulla ajatuksena vain käydä tanssimassa ystävän kanssa ja tällä miehellä tarkoituksena käydä syömässä omansa kanssa.
Puoestaan tämä, että ajauduimme yhteen oli aika monen tekijän summa. Minä en yleensä KOSKAAN lähde baarista kenenkään matkaan. En IKINÄ hae seuraa baarista, kuten en tässäkään tapauksessa. Kaipasin toisen ihmisen läheisyyttä ja tämä mies vetosi monella tavalla minuun. Ihan liian monella... Ja kuten aiemmin kirjoitin - me molemmat olimme hämillämme ja minä olen sitä edelleenkin.
Muutama ystäväni tietää asiasta ja samoin tietää tämän miehen, kukaan tuskin sitä, missä nyt mennään kun emme itsekään tiedä. Miehestä sanottakoon sen verran ettei asu tällä paikkakunnalla, muuta en halua paljastaa. Siksi en usko, että tieto vaimolle asti kiirisi ellei mies itse kerro. Ja minä en todellakaan ole se, joka suunsa tästä asiasta aukaisee.
Yritän mennä eteenpäin omassa elämässäni ja laitoin jo profiilin yhdelle seuranhakupalstalle... Saa nyt nähdä mihin johtaa, mutta ehkäpä saan muuta ajateltavaa.
Olisi minulla jotain pientä ilmassa parin ihan varteenotettavan vaihtoehdon kanssa, mutta sydän jarruttaa menemästä pidemmälle. Kummankin saisin milloin vain luokseni. En vain halua antaa itseäni muille =( Pitäisi kai muuttua siksi lortoksi, joksi täällä joku jo minua kauniisti kutsuikin. Olisi ainakin osuva nimi jos pystyisi kaikille jakamaan.
Olen vain arvostanut itseäni sen verran, että olen halunnut seksiltä enemmän mikä tarkoittaa ainakin jonkinasteista yhteisymmärrystä ja vetovoimaa. En kykene teeskentelemään...
Niin ja vielä siitä ajanvietosta, olemme viettäneet aikaa minun luonani, käsikädessä kävellen, puhelimessa elämästä jutellen, elokuvaa katsellen jne. Ihan liian paljon kaikkea mahtuu siihen verrattaen lyhyeen aikaan, jonka olemme toisemme tunteneet.
Kiitos kaikille valaisevista ja hyvistä kommenteista.
Tuo viestisi selvensikin tilannetta; olin käsittänyt tämän "Osoitteet, joihin menimme ovat kivenheiton päässä toisistaan" niin että asutte lähellä toisianne (mikä myöskin minusta vaikutti aika ikävältä vaimon kannalta; tuollaisia juttuja ei ikinä kannattaisi alkaa hoitaa omalla kynnyksellään, niin sanoakseni) mutta nähtävästi mies yöpyikin väliaikaisesti esim. ystävänsä luona, tai vaikkapa hotellissa.
Se että mies ei asu paikkakunnalla, helpottaa tietysti teidän mahdollisuuttanne tavata (muutenhan esim. nuo yhteiset kävelylenkit käsikädessä eivät onnistuisi ollenkaan). Mutta tuossa tilanteessa on kyllä myös huomattavasti helpompi lopettaa koko juttu, jos todella haluat! Jos olisitte samassa työpaikassa, tai samassa harrastusporukassa, ja joutuisitte näkemään toisianne usein, niin lopettaminen olisi huomattavasti hankalampaa. Nythän se ei vaadi muuta kuin ehdottoman yksiselitteisen päätöksen, jossa tiukasti pysytään. Eli kumpikaan ei soita, kumpikaan ei lähetä sähköpostia tai tekstareita, kumpikaan ei ota mitään yhteyttä.
Jos tuntuu liian vaikealta, niin sopikaa tuollaisesta määräajaksi, esim. yhdeksi kuukaudeksi. Se voisi selkeyttää ajatuksia jo melkoisesti.
pitäsköhän teillä näkyä nyt sädekehä päänpäällä?
Hyi helvetti. Siis mä ymmärrän vielä sen että on toisena naisena ja myöntää sen, mutta että kaunistelee sitä vielä ja selittelee parhain päin. Vittu se on täysin mustavalkoista, jos pitää pettää, niin ensin voi erota!
Mitä te teette, pelaatte toisen selän takana paskasta peliä vitut levällään ja puhutte suuresta rakkaudesta. Toi on mun mielestä oksettavaa.
Ja voin kertoa, että olen katkera. Juuri teidän kaltainen ämmä levitteli persettään jopa mun autossa miehelle, kun kerran oli lainassa sillä! Puhumattakaan siitä, että toi sen ämmän mun kotiin, tai meidän yhteiseen kotiin missä lapsikin asuu. Miehelle olen katkera ja ihemetellä täytyy kuinka joku nainenkaan vajoaa noin alas, että toisen tontille menee, olis edes jossain muualla huorannut. Ja mun mielestä mulla on myös oikeus olla katkera... Haistakaa paska sellaset naiset jotka selittelette jotenkin oikeaksi tollasen ja suurista tunteista puhutte. Mun mielestä olette roskasakkia, vaikka olisittekin itse olleet joskus petettyjä!
sulla on tosi paha olla. noin hirvittävä viha/katkeruusmäärä sairastuttaa sut, kannattas käydä jossain juttelemassa asiasta. kyllä loukatuksi tulemisen tunteesta pääsee eroon, jos on valmis käsittelemään asioita.
Mulla on kuule elämässä kaikki ihan hyvin, mutta päätimpä kirjottaa mielipiteeni ja joskus toi nousee mieleen niin luulempa, että en olis terve, jos tollasiin juttuihin vain nauraen suhtautuisin! Ei mutta kaippa mä todella sairas olen, kun munhan pitäis jeesustella ja hyväksyä tollaset teot kahdelta läpimädältä ihmiseltä.. No joo mun mies ja se nAINENhan olivat todella mukavia ja kyllä tollanen nainen on hieno nainen.. Wow.
Kait sä sen ukkos laitoit kävelemään kun sua loukkas silla toisella naisellaan ja toi sen teidän yhteiseen kotiin??
Jos et sillon laittanu sitä ulkoruokintaan on aika turhaa siitä muita syyttää että se nai ketä lystää.
Jos edelleen asuu sun nurkissa sä olet jo antanu sille luvan käyttäytyy ihan miten haluu ja nussii ketä lystää.
tulla jonkinlainen rimakauhu, kun meni avioliittoon..tässä nyt ollaan lopun elämä saman ihmisen kanssa, siis vaikka rakastaakin vaimoaan. Ihastui sinuun, koska oli altis, kriisinsä vuoksi. Se olis voinut olla joku toinenkin kuin sinä, joka tapauksessa joku.
Ja taas me päädyimme toistemme syliin...
Kyllä tästä asiasta tämän miehen kanssa on puhuttu ja jonkinlainen rimakauhu varmasti iski.
Nyt vain tämä pallo pyörii jo sellaisella temmolla, ettei mitkään laimeat ilmaisut kuvaa tätä tilannetta. Hämillään on pientä sen verrattuna kun on täysin sekaisin toisesta.
Jos olette ihastuneet, rakastuneet ja kokeneet yhteenkuuluvuutta toiseen ihmiseen, niin voitte vain kuvitella miltä tuntuu olla tuon miehen lähellä. Niin väärin kuin se onkin. Ruoskin itseäni jatkuvasti tästä asiasta ja silti vain niin hiton itsekäs olen, että haluan hänet luokseni. Miten suloista onkaan istua hänen sylissään, kun hän minua varovaisin ottein silittää vahvoilla käsillään, kevyesti koska ei uskalla antaa tunteille valtaa. Ja halaa minua sanattomasti, mutta lujaa syleillen... Ihan kuin ei koskaan aikoisi päästää irti. Ja sitten tulee se hetki, jolloin täytyy.
Sairasta touhua, tiedän... Mutta ei tunnu siltä. Itsekkäitä olemme molemmat - tämä mies ja minä. =( =( =( =( =(
tunne sympatiaa toisia naisia kohtaan, se näkyy työelämässäkin: naisvaltaisilla aloilla on huonoin yhteishenki..
Ja niin toimitusjohtajat, kuin aviomiehetkin nauttivat tästä piirteestä naisissa.
Jos naisetkin oppisivat kunnioittamaan toisiansa, olisi kaikilla töissä ja kotona mukavampi olla..
olet tätä miestä tapaillut? (en jaksanut lukea koko ketjua)
Myönsit,että olet rakastumassa,olet jo rakastunut enkä usko että tulet tyytymään kakkosen rooliin ikuisesti.
Puhu sen miehen kanssa ja tehkää jokin ratkaisu,noin jatkamalla satutat vain itseäsi.
olen sitä mieltä että te toset naiset mitkä menette sekotamaa toisten aviliiton ootte oikeen muna haukkoja.mut eestää sen yleensä löytää .niin älkää sitte valitako.
että eikö siinä armaassa miehessäsi ollut mitään vikaa, kun vieraissa kävi? Väkisinkö sunkin miehes vei?
viedään aina ukkomiehet,kun ei niillä reppanoilla ole omaa tahtoa olleenkaan :)
Teidän ikänne jäi kiinnostamaan tämän luettuani.
Olette varmaankin alle 30-vuotiaita?
35v
Helpompi ajatelle tilannetta, jos tietäisi iät.
Jos ovat 25 vuotiaita, niin tilanne on aivan eri kuin jos ovat vaikka yli 30 vee.
Olemme 25 molemmin puolin, mutta emme yli kolmeakymmentä. Minä olen hieman vanhempi.
Ja pakko kai se on myöntää, että suuri osa sydämestä on jo tällä miehellä. Joka kerta vain vahvisuu tämä tunne, mutta ei auta kuin luopua. Aiomme yhdessä päättää, milloin. Asiasta juteltiin jo vähän, tiedämme ettei tämä voi jatkua, mutta me molemmat haluamme vielä hetken pitää toisistamme kiinni. Kumpikaan meistä ei ole valmis aivan vielä luopumaan, vaikka tiedämmekin mikä meitä odottaa.
Ja tunteista puhumme, mutta lievemmillä sanoilla tunteistamme juuri siksi toisillemme. Niinhän se on, että mkään tästä ei ole sallittua ja silti vain painaudun kiinni toisen lämmintä kehoa vasten ja jään siihen lepäämään. Ja kyllä hänen kätensä hakee minua myös... Kuinkahan suuri kaipuu jää, kun tämä loppuu? Kuinka sydän toipuu rakastamaan ja rakastumaan? Kuinka toisen syli tuntuu yhtä hyvältä...? Mietin vain, niin vähän on niitä miehiä elämässäni ollut, jotka ovat nämä tunteet herättäneet. Moni on tarjolla, mutta vain harvan olen päästänyt lähelleni. Haluan varjella itseäni jatkossakin. Exätkin kummittelevat, ne miehet jotka ovat elämässäni olleet vielä kaipaavat takaisin. =/
Miten sydämensä voisi vapauttaa kirotusta loitsusta, jota rakkaudeksi kutsutaan...
Ikävä tilanne teillä.
Toisaalta tuo on hyvin inhimillistä. Kannustaisin unohtamaan tuollaiset lortto- ym. kommentit. Ne eivät ketään auta. En ymmärrä mistä noita vaimoja riittää, jotka eivät vikaa omassa miehessään näje.
Olen kymmenisen vuotta vanhempi kuin te. Ja sen takia voin sanoa, että ei ainakaan alle 25-vuotiaan voi olettaa vielä jatkuvasti tekevän äärimmäisen vastuullisia ratkaisuja ja tietävän kaikesta kaiken. Tuo poika nyt on mennyt naimisiin ja sen jälkeen kokenut sinun kanssa suurempia tunteita kuin ehkä koskaan. Totta kait hän voi helposti olla hämillään ja sotkee nyt sen takia omat asiansa. Tietysti se on kauhean väärin ja valitettavaa, että näin tapahtuu. Mutta hänelle ei ehkä ole aiemmin käynyt noin ja nyt hän ehkä tutkii varovaisesti, että tulisiko hänen purkaa sitoutumuksensa vai onko hän sittenkin kaikesta huolimatta sitä mieltä, että haluaa elää siten, kuten nyt jo on sitoutunut elämään. Tietysti hänen pitäisi pystyä olemaan rehellinen kaikille osapuolille, mutta kyllähän se nyt varmasti on vaikeaa sekin.
Anteeksi, mutta olettaisin niin, että sinusta ja tästä pojastakaan ei voi tulla paria. Ainakaan tässä elämänvaiheessa. Johtuu siitä, että poika sotkee nyt oman elämänsä oikein kunnolla ja joutuu sen jossakin vaiheessa selvittämään. Ja luulenpa, että sinunlainen suosittu nuori tyttö on siinä vaiheessa jo mennyt eteenpäin elämässä. Juttu kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Myös sinä olet minun näkökulmastani katsottuna hyvin nuori vielä. Ehdit yhtä ja toista. Sinä olet vapaa ja sen takia sinulla menee tässä sopassa jopa hyvin. Sinä et varsinaisesti petä ketään. Suosittelisin, että et lähtisi pilaamaan nuoruuttasi ja kauneuttasi varattuun poikaan. Voisin arvata, että myöhemmin tulet näkemään aikasi varatun pojan kanssa ikään kuin hukkaan heitettynä. Nyt ei tietystikään tunnu siltä. Ja luulenpa myös, että tämä "viisastelu" ei juurikaan tässä vaiheessa sinua kiinnosta. Mutta joskus myöhemmin voit vaikka muistaa tästä jotakin ja ollakin yllättäen samaa mieltä. ;)
Ei voi olla totta tämä tunne sisälläni, ei vain voi...
Kiitos, muuten edelliselle kirjoittajalle (joka kysyit ikää jne.) Mukava oli saada asiallisia mielipiteitä ja kommentteja.
Minä yritän mennä eteenpäin, mutta erään pienen kohtaamisen jäljiltä olen kuin ylikierroksilla käyvä hyrrä, sydän hakkaa miljoonaa ja poskia punoittaa. Ihan uskomaton tunne, ei voi ymmärtää ei!
Miten hitossa pelkkä toisen näkeminen voi saada näin suuren reaktion aikaan? Ihan sekaisin taidan olla...
Huoh ja kuitenkin molemmat tiedämme ettei meistä tule paria, että tämä ei jatku ikuisesti, että me emme saisi tuntea näitä tunteita... En tiedä miten tämä kaikki vaikuttaa tämän miehen suhteeseen, mutta toivon vain hyvää hänelle elämässään.
Eipä näistä lähtökohdista kyllä kestävää parisuhdetta rakennettaisi millään, olen melko varma siitä. Nyt vain on sydän niin syrjällään, että ei taida tulla mistään muustakaan yhtään mitään!
Suunta vain ylöspäin...
p.s. Kertokaa kohtalotoverit voiko tällaisen tunnemyräkän jälkeen kukaan tai mikään tuntua enää miltään? Voiko rakastua toiseen ja miten ihmeessä sen tempun tekee kun sydän on jo toisaalla?
Ihanaa, tiedän mikä tuli sisälläsi roihuaa :D. Oletko ajatellut näin, että jos mieskin on sinuun ihastunut, teet hänelle ehkäpä pelkkää hyvää. Ajatus sinusta auttaa jaksamaan arkea ja mahdollisia ongelmia kotona. Tai mistä hitosta sitä kukaan muu tietää kuin sinä ja hän. Tunnemyräkän kokeneena, ukkomieheen retkahtaneena voin sanoa, että vaikeaa on se toiseen rakastuminen. Melkeimpä mahdotonta. Ihastua kyllä voi, mutta jos se yksi ihana vain pörii mielessä, niin paskat siitä mitään kenenkään muun kanssa tulee. Itse oon aatellut, että ollaan sitten yksin ja retkussa ukkomieheen, kun kukaan muu ei tunnu miltään. Laulun sanoin: Et tiedä mitä minulle teit, sydämein kun sivuraiteelle veit. Kyllä se siitä tasoittuu, tuo sinun olotilasi. Sitäpaitsi, jos ette ole sänkyyn asti päätyneet, niin kukaan ei voi tuomita ihastumasta.