Pannuttaa! Miehiä on vaikka minkämoisia ja kiinnostuneita minusta, mutta mun sydän kuuluu yhdelle ns. paskapäälle, joka ei minusta välitä. Mitä mä voin tehdä jotta pääsen yli? Muut ei kiinnosta! Pitääkö odottaa että tulee joku joka kiinnostaa? Voiko enää kukaan kiinnostaa suuren suuren rakkauden jälkeen? ;(
Nyt tulee suoraa
tekstiä
81311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinusta välittänyt! Jaa,et paskapää? Kiitos kovasti kohteliaisuudesta.
Kiva, että välität, mutta se ei riitä. Sanoit minun olevan elämäsi rakkaus. Sanat ja teot meni sulla täysin ristiin. Petit ja hylkäsit. ;(
Vaikeaa on löytää suuren rakkauden jälkeen uutta parisuhdetta joka olisi yhtä merkityksellinen...sitä vaikeammaksi tuo asia tulee mitä kauemmin tuli vietettyä yhdessä tämän exän kanssa. Huomaat kyllä jos se oikea tulee vastaa ja niiden kanssa jotka eivät oikeasti saa sinua näin tuntemaan on turha käydä seurustelemaan koska tulet loukkaamaan häntä pitkässä juoksussa, sillä ei rakkaus syty siltä pohjalta.
Näin on. Siksi en edes etsi. Elän vaan eteenpäin ihan rauhallisesti. Jos ei elämä tuo eläen rakkautta vastaan, ei sen tarvitse sitten tuodakaan.
Mutta tunteet ailahtelee. Sydäntä särkee. Harmittaa, suututtaa, on onneton olo. Juuri äsken katsoin hänen kuvaansa ja itkin. Miksi hän luopui minusta vaikka sanoi minun olleen elämänsä nainen? Sitä en vieläkään ymmärrä. Ihan kunnolla. Hän sanoi vain valinneensa helpomman tien. Tekeekö rakkaus jos se on oikeaa, tuollaisen kompromissin?? Minusta ei. Olenko väärässä vai ajattelenko vain eri tavalla? ;(
tunteet tällä hetkellä... Miehiä olisi ja monenlaisia, mutta... Mutta on se yksi, joka on vienyt sydämen. Itselläni samankaltainen tilanne. Huomenna joudun eroamaan hänestä lopullisesti, koska muutamme kauas toisistamme. Välillämme oli jotain, mutta se meni rikki, kun hän ei osannut sanoa minulle oikeita asioita ja minä en ehkä osannut vaatia häntä sanomaan niitä. Joskus elämä on tällaista. Hankalaa ja satuttavaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika parantaa haavat. Ja niin se aika tekeekin, mutta aikaa siihen joskus menee - liikaa.
No kuis kauan juttu sen "paskapään" kanssa kesti ja lähtikö tyyppi vaan menemään, kertomatta sen kummempaa syytä lähtemiselleen ja paskapäisyydelleen?
2 ja puoli vuotta. Hän halusi mun kanssa perheen mutta mä olin vasta selviämässä entisestä vaikeasta suhteesta (ex mies oli siinä väkivaltainen) ja sairastin sen takia masennusta ja tämä elämäni mies sitten koki todellista dissaamista koska kun huomio meni mun paranemiseen ja hän meni nettiin ja etsi sieltä naisia jotka kehuvat häntä sillä minä olin todellinen paskapää itse masennuksessani, siis olin ollut ilman rakkautta varmaan 8 vuotta siinä entisessä, ex mies entisessä suhteessa teki mulle tosi paljon pahaa, ei turvaa vaan pelkkää vuoristorataa. No, tämä mies jota rakastan koko sydämestäni, sanoi ettei tästä meidän suhteesta taida tulla mitään. Ja sitten meidän suhde loppui. Se oli kriisiaikaa kun sain tietää nettijutuista, masennuin uudelleen ja tulin tosi vihaiseksi koska olin luottanut häneen vaikka ehkä alitajuisesti aistin ettei hän ollut aina onnellinen. Hän palasi elämääni vielä puolisen vuotta myöhemmin mutta ei sitten enää uskonut suhteeseemme ja meni pois. Mutta yhden yön kun oli luonani, hän nauroi unissaan koska oli onnellinen mun luona. Silti meni pois, vaikka hän nyt puhuu kuinka kaipaa jne. Ja että häntä arveluttaa onnistuisiko suhde. Vaikka on uudessa suhteessa. Sellaista tunnetta joka meillä oli, ei ole missään. Mä tiedän että me ollaan ne oikeat, mutta me ei saatu ns. puhdasta alkua. ;(
Mies ei pystynyt/halunnut sitä antaa. Sanoi nyt valinneensa helpomman tien. Se ei siis välttämättä ole se oikea.
Mä tiedän että me kuulutaan yhteen (sen vaan tuntee) mutta mun keinot on aika vähäiset. Mä olen rehellisesti koko ajan sanonut että hän on se yksi ja ainut. Olen kertonut ikävästä ja hän vastaa tunteisiin kyllä ja huolehtii minusta ja on lämmin ihminen. Mutta ei uskalla enää katsoa mitä voisi olla koska pelkää sitä vaikeutta. Mutta minä olen parantunut ja osaisin rakastaa nyt paremmin kuin väkivaltaisen miehen jälkeen. Pelkkä kosketuskin sai minut kavahtamaan ihmistä ja suojelemaan itseäni. Väkivaltaisen suhteen kyhäämä muuri mureni elämäni miehen kanssa pala palalta mutta menetin sen jota eniten rakastan. Uskotteko miten mietin että mikä tarkoitus oli menettää hänet? En ymmärrä. Miksi hän tuli elämääni juuri silloin kun en osannut rakastaa? Juuri silloin kun olin kateissa itseltänikin? Ja nyt mies sanoo että hänellä on nyt nainen joka osaa rakastaa. Arvatkaa miten pahalta tuo tuntuu? Eikö mies ymmärrä mitä kävin silloin läpi? ;(
Siis jos joku vaan osaa auttaa että kannattaako itkeä miehen perään joka kohteli minua aina kauniisti mutta haki masennukseni ja ailahtelevuuteni vuoksi itsetunnolleen nostetta muilta naisilta koska minä en pystynyt kunnon suhteeseen? Toisaalta ymmärrän häntäkin.
Mä vaan koen että me oltais ansaittu uusi alku. Mutta sitä ei koskaan tullut. Tunteet jäi ja ne on siellä aina! Sen tietää.. ;(
Mies saa nyt rakkautta jota kaipaa, huomiota joka on hänelle tärkeää, toki jokaiselle. Olen onnellinen jos hän on onnellinen. Mutta mietin miksi en saisi olla siinä nyt itse rakastamassa häntä kun siihen pystyisin? En saanut sitä mahdollisuutta.. ;(
Mikä tarkoitus tällä kaikella on? En ymmärrä.
Onko se vain niin että jos mies haluaa hän ottaa sitten yhteyttä ja mitään muuta en voi tehdä? Eikö rakkaus olisi voittanut tämän esteen? En minä tahallani masennuksessa paha ollut, väkivalta tuhoaa ihmistä. En ollut sen jälkeen ok. Mutta nyt olen. Ja olen ilman häntä jolle sydämeni kuuluu.
En halua seurustella vaikka miehet ovat osoittaneet kiinnostusta, koska sydämessäni on vain tämä yksi ja ainut. En halua ketään.
Miten lopettaa rakkaus sydämestä jonka tietää että olisi pitänyt saada elää ja olla? Miten tukahduttaa tunteet?
Pitääkö ajatella niin että jos mies olisi rakastanut, hän olisi tullut takaisin ja antanut meille vielä sen yhden mahdollisuuden puhtaalta pöydältä? Että hän olisi ollut siihen niin rohkea?
Surettaa elää kun tietää että on olemassa ihminen joka sai minut tuntemaan että elämällä on tarkoitus ja että siellä missä oli hän, oli kotini. Mitään muuta en olisi tarvinnut kuin hänet. ;(
Tuo on se tavallinen tarina. Eli se jota itse haluaisit,ei ole sinusta kiinnostunut, mutta muita halukkaita on pilvin pimein. Noin minullekkin aina käy.
Voin kokemuksesta sanoa, että tulee vielä paljon niitä, jotka kiinnostavat tuonkin jälkeen. Ja jälkeenpäin mietit, mitä tuossa paskapäässä oikein näit.
Mutta tämän olen huomannut. Miehen saa kiinnostumaan sillä, kun itse lakkaa olemasta kiinnostunut miehestä. Mutta silloin on jo myöhäistä, koska tunteet ko miestä kohtaan ovat laimenneet.