Olen hyvin huolissani tilanteesta, jossa uusi puolisoni on erittäin mustasukkainen lapsestani edellisestä avioliitosta. Hän käyttäytyy ajoittain hyvinkin vihamielisesti lastani kohtaan. Olen hämilläni, sillä pääsääntöisesti hän on täydellinen kumppani, mutta mustasukkaisuuskohtauksen iskiessä hän saattaa olla hyvinkin julma. Näillä hetkillä olen valmis jättämään hänet. En halua altistaa lastani tällaiselle käytökselle enkä tiedä mitä tehdä. Onko muilla vastaavia kokemuksia uusista kumppaneista? En saa häntä mukaan rakentavaan keskusteluun tästä ongelmasta.
Uusi puoliso mustasukkainen lapsesta
Ihmeissäni
7776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
han ei suostu juttelemaan tuosta ongelmasta niin enpa nae montaa vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde. Voit tietenkin mainita siita hanelle ennenkuin jatat hanet. Eli sanot jotain, esim. "tuo mustasukkaisuutesi on lapsellista enka jaksa katsella sellaista enaa, eika se ole hyvaksi lapselleni. Jos se jatkuu etka suostu hakemaan apua siihen, niin minun on laitettava suhteemme poikki". Nain hanella on viela mahdollisuus korjata tilannetta jos oikeasti haluaa.
Mies käyttäytyy vihamielisesti lastasi kohtaan ja olet jäänyt suhteeseen? Haloo! Odotatko niin kauan kun nyrkki heilahtaa? Vai onko mies sen verran rikas ja hyvännäköinen ettet raskisi jättää. Mistä näitä tonttunaisia sikiää?!
Käytät tilanteen kuvailuun juttuja: Erittäin mustasukkainen, Hyvinkin JULMA, vihamielinen... Ja siis sä olet hänen kanssaan? Onko sulla päässä vikaa, ja miten sellanen ihminen voi olla mitenkään täydellinen kumppani??? Ei voi, eikä ole. Sä et haluaisi altistaa, mutta olet jo altistanut ja vielä mietit, että pitäskö olla sen miehen kanssa? Etkä saa edes mitään keskustelua asiasta...
Anteeksi vaan, tää on rumasti sanottu, mutta ootko sä niin miehen kipeä, että sä olet tollasenkin kanssa, lapses kustannuksella ja näät siinä jotain täydellistä, koskei sulla ilmeisesti paremmastakaan ole kokemusta?
Mä en tietenkään tiedä, etttä miten hurjasti sä liioittelet kirjoituksessas, mutta jos tilanne on kuvailemasi ja käyttämäsi sanat pitää paikkansa, niin mä en ymmärrä miten sä perustelet itelles ton suhteen.
Tuttu juttu! Minunkin elämääni tuli "liian hyvä ollakseen totta" -mies joka halusi edetä suhteessa tosi nopeasti sitouttaen yhteiseen asuntoon/tulevaisuuteen. Muuton jälkeen havahduinkin huomaamaan että asun "liian pahaa ollakseen totta" -miehen kanssa. Myös hänelle aikuiset lapseni olivat verenpunainen vaate...
Käypä lukemassa kohtalotovereiden kertomuksia http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Sieltä saa vahvaa tukea omaan päätöksentekoon! Voimia paremman elämän puolesta!!! Sinun ja lapsesi elämä on arvokas; älä tuhlaa sitä!!
Etkö tajua että ei tässä ole kysymys siitä mikä sinusta on mukavaa ja miltä sinusta tuntuu. Haloo, olet vanhempi ja sinun kuluu suojella lastasi, ei ole muita vaihtoehtoja. Itselläni ei lapsia ole mutta jos olisi olisin minä vastuussa heistä ja heille, en kenellekään antaisi edes mahdollisuutta heidän vahigoittamiseensa oli kyseessä sitten uusi tai vanha kumppani tai kuka tahansa.
Sinulla ei ole oikeutta pilata lapsesi elämää jäämällä tuollaiseen suhteeseen! Jos jäät, olet silloin yhtä syyllinen lapsesi traumoihin, kuin siinäkin tapauksessa, että olisit itse henkistä väkivaltaa käyttänyt.
Sinun kiimasi ei saa pilata lapsesi elämää.
Yhden edellisiin puheenvuoroihin ja olen surullinen, että asiat eivät ole päivänselviä kysyjille.