Kuinka pieni keskonen selviytyy hengissä?

Riskisynnyttäjä

Minulla on synnynnäinen sydänvika ja lapsen hankkiminen on "kielletty" minulta, mutta kysyisin silti, että jos voisin pitää lapsen kohdussani edes 5,5 kuukautiseksi, niin voiko niin pieni vauva selvitä hengissä ja mahdollisimman vähin vaurioin?

Kiitos vastauksista!

60

26210

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaikka selviäisi

      hengissä, niin ei välttämättä selviä vammattomana. Myös oma elämäsi saattaa loppua, jos tulet raskaaksi.
      Suosittelen ehdottomasti adoptiota. Se on riskittömin vaihtoehto sinulle!

    • vauvaa kohtaan!!!

      Pahoinpitelisit hänet jo heti syntymässä? Hän ei saisi samoja mahdollisuuksia kuin muut normaali lapset?

      Keskosuus aiheuttaa usein pahoja vikoja lapsiin, sitä enemmän, mitä pienempänä syntyy. Monet vioista ovat elinikäisiä ja pysyviä, ja joista kärsitään vielä kasvuiästäkin ylöspäin. TÄMÄNKÖ HALUAT LAPSELLESI. Oletpa julma nainen.

      • annaj09

        Voisitko ystävällisesti tutustua keskosuuteen, ennenkuin kirjoittelet asiattomia viestejä liittyen keskoslapsiin?

        Kyllä keskoslapset SAATTAVAT olla kehityksessä jäljessä, mutta niissä ei ole missään nimessä mitään "vikoja" !!!!!

        Omani on syntynyt raskausviikoilla 25, ja on nyt 3kk vanha, TÄYSIN terve, iloinen TÄYSIN NORMAALI vauva. Ainoa mikä sen erottaa "normaaleista" vauvoista on se, että pää on vielä hieman suippo, ja heiman pienikokoisempi. Minun vauvallani on samat mahdollisuudet kuin muillakin normaaleilla lapsilla.

        En ymmärrä, miten voit sanoa, että lapseen tulee vikoja. Omassa lapsessa ei ole vikoja!


      • keskonen on vialline
        annaj09 kirjoitti:

        Voisitko ystävällisesti tutustua keskosuuteen, ennenkuin kirjoittelet asiattomia viestejä liittyen keskoslapsiin?

        Kyllä keskoslapset SAATTAVAT olla kehityksessä jäljessä, mutta niissä ei ole missään nimessä mitään "vikoja" !!!!!

        Omani on syntynyt raskausviikoilla 25, ja on nyt 3kk vanha, TÄYSIN terve, iloinen TÄYSIN NORMAALI vauva. Ainoa mikä sen erottaa "normaaleista" vauvoista on se, että pää on vielä hieman suippo, ja heiman pienikokoisempi. Minun vauvallani on samat mahdollisuudet kuin muillakin normaaleilla lapsilla.

        En ymmärrä, miten voit sanoa, että lapseen tulee vikoja. Omassa lapsessa ei ole vikoja!

        Sinä et vaan tiedä vielä mitä kaikkia vikoja lapsesasi on. Ne jäävät nähtäviksi myöhemmäällä iällä.

        Toki haluat uskoa että lapsesi on normaali. Sekin on luonnollista, mutta sinä et ole vaan nyt objektiivisessa asemassa sitä näkemään.
        Ihan ymmärrettävää on myös se että ollessasi vielä (kin) raskaushormooneista sekaisin, tykkäät että Sinulla on tuomarin valta siihen kuka ja mitä täällä julkisella palstalla kirjoitellaan.


      • Tietämätön olet
        keskonen on vialline kirjoitti:

        Sinä et vaan tiedä vielä mitä kaikkia vikoja lapsesasi on. Ne jäävät nähtäviksi myöhemmäällä iällä.

        Toki haluat uskoa että lapsesi on normaali. Sekin on luonnollista, mutta sinä et ole vaan nyt objektiivisessa asemassa sitä näkemään.
        Ihan ymmärrettävää on myös se että ollessasi vielä (kin) raskaushormooneista sekaisin, tykkäät että Sinulla on tuomarin valta siihen kuka ja mitä täällä julkisella palstalla kirjoitellaan.

        Älähän höpötä joutavia.Tuttavissani on lukuisia keskosia,alkaen 680g syntymä painosta ja täysin terveitä aikuisia.Eräskin tomera täti 64v ja syntymäpainoltaan 1,5kg,joten luulisi "viat" jo tulleen esiin.


      • olin niin pienoinen

        Olen kanssa keskonen, jonka ei aikoinaan pitänyt selvitä. Alkuvaikeuksien jälkeen kuitenkin todettiin ettei mitään muuta eroa muihin vauvoihin ole kuin se että kehityksessä saavutan toiset vasta mennessäni kouluun. Tämä ei sitten pitänyt paikkaansa, olinkin jo kaksivuotiaana saavuttanut ikäiseni.
        Tai ehkä vikani on se, että menestyin sekä tietopuolisissa aineissa sekä liikunnallisesti olin lahjakas, matemaattisestikin älykkäämpi, mutta kielet vaativat todellakin töitä :(


      • keskospojan isä
        keskonen on vialline kirjoitti:

        Sinä et vaan tiedä vielä mitä kaikkia vikoja lapsesasi on. Ne jäävät nähtäviksi myöhemmäällä iällä.

        Toki haluat uskoa että lapsesi on normaali. Sekin on luonnollista, mutta sinä et ole vaan nyt objektiivisessa asemassa sitä näkemään.
        Ihan ymmärrettävää on myös se että ollessasi vielä (kin) raskaushormooneista sekaisin, tykkäät että Sinulla on tuomarin valta siihen kuka ja mitä täällä julkisella palstalla kirjoitellaan.

        Taidat itse olla pahemman kerran synnytyksessä vikaantunut...


    • hippula

      Jos sulla on niin paha sydänvika, että ei suositella raskautta, niin älä edes yritä. Noin pienillä viikoilla oleva keskonen -jos selviää yleensä hengissä- joutuu viettämään useita kuukausia sairaallassa. Ensin lastenteholla vierähtää helposti pari kuukautta, ja jos kaikki on kunnossa, sen jälkeen vielä keskolassa kasvamassa. Teholla lapsi joutuu hengityskoneeseen, koska keuhkot eivät ole vielä valmiit, ja se voi johtaa pahaan Bbd:hen ja silmäsairauksiin. Lisähapen tarve voi jatkua monta kuukautta CPAP-laittella, sen kanssa voi joutua olemaan taaperoikäisenkin kanssa kotona. Myös aivoverenvuodot ovat todennäköisiä niin pienellä. Infektiot iskevät helposti, kun vastustuskykykään ei ole päässyt kehittymään, ja se yhdistettynä Bbd:hen tarkoittaa käytännössä eristäytymistä muista. Ja paljon muuta ongelmaa yleensä myös on, esim sydämmessä avoin Ductus tai kammioiden välisiä reikiä tms. Myös CP-vammat ovat tavallisia. Lapsi joutuu myös kärsimään jokapäiväisistä verikokeista ja muista "hoidoista". Tämä elämä on todella raskasta lapselle ja vanhemmalle. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Mahtaisikohan se sun sydämmesi kestää semmoista... Niinkuin joku jo edellä mainitsi, adoptio on hyvä vaihtoehto.

      • wilma60

        Tätähän se pienen keskosen elämä on. Tulevat vuodet saattavat olla hyvinkin raskaita; paljon erilaista terapiaa, lääkäri- ja sairaalareissuja ym.

        Minun lapseni on syntynyt rv 27 4 ja painoa hänellä oli 900gr. "Muistona" keskosuudesta on astma ja cp-vamma. Vuodet ovat olleet täynnä kuntoutusta mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa eteen. Onneksi tyttöni on aikamoinen sisupussi ja on omalla luonteellaan selvinnyt vaikeistakin paikoista. Nyt hän on aurinkoinen 9-vuotias joka välillä miettii "vinkurajalkojaan" ja omaa erilaisuuttaan mutta ei anna sen haitata elämäänsä.

        Sinuna miettisin kyllä vakavasti adoptiota jos sairautesi takia synnyttäminen on kielletty.


      • hippula
        wilma60 kirjoitti:

        Tätähän se pienen keskosen elämä on. Tulevat vuodet saattavat olla hyvinkin raskaita; paljon erilaista terapiaa, lääkäri- ja sairaalareissuja ym.

        Minun lapseni on syntynyt rv 27 4 ja painoa hänellä oli 900gr. "Muistona" keskosuudesta on astma ja cp-vamma. Vuodet ovat olleet täynnä kuntoutusta mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa eteen. Onneksi tyttöni on aikamoinen sisupussi ja on omalla luonteellaan selvinnyt vaikeistakin paikoista. Nyt hän on aurinkoinen 9-vuotias joka välillä miettii "vinkurajalkojaan" ja omaa erilaisuuttaan mutta ei anna sen haitata elämäänsä.

        Sinuna miettisin kyllä vakavasti adoptiota jos sairautesi takia synnyttäminen on kielletty.

        Nuo lääkärien kontrolli ja muut käynnit ja erillaiset terapiat (fysio-, toiminta ym.) ovat myös tavallisia. Ja ne todella voivat viedä vuosia.
        Jos adoptio tuntuu kaukaiselta ja kauan kestävältä projektilta, voi ottaa esim sijoitukseen lapsen/ lapsia, näitä hellää hoivaa ja vanhemmuutta tarvitsevia lapsia löytyy tästäkin maasta jo surullisen paljon. Myös ihan vauvaikäisiä.


      • Vammainen nainen

        Olen itse syntynyt n. 2kuukautta ennen laskettua aikaa, jonka seurauksena vaikea cp-vamma. Vammaisuus on tietenkin vaikuttanut elämääni monella tavalla positiivisesti ja negatiivisesti. Vaikea olisi kuitenkin kuvitella toisenlaista elämää. Vammaisuus ei siis automaattisesti ole "julma kohtalon isku". Itse olisin valmis vastaanottamaan vammaisen tai vammattoman lapsen. Tietenkin täytyy olla itse tietoinen mahdollisista riskeistä ja niiden seurauksista. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille naisille ja miehille adoptio ei ole Suomessa tällä hetkellä valitettavasti mahdollinen vaihtoehto, koska lieväkin vammaisuus katsotaan usein adoption esteeksi, toisin kuin esim. USA:ssa


    • jo hyvin menee!

      noin, rv 30 -> ja pidemmät.

      5,5 kuisilla ei ole vielä saumaa.

      • keskosäiti

        Älä höpäjä. Meillä poika syntyi rv 28 vedettömästä kohdusta ja kuule, tällä hetkellä täysin terve kehitys iältään 6kk joten ottanut ikäisiään kiinni.

        Lasten lääkärit sanoneet ettei tälle pojalle ilmeisesti pikkukeskoisuudesta huolimatta jää mitään. Pään magneetti kuvaus norm. Samoin vatsan, pään ja sydämen ultrat.

        aloittajalle en silti suosittele, todella rankka kokemus!!!


    • ..............................

      että keskustelet asiasta jonkun asiantuntijan kanssa esim. lääkärin tms. Jos hän kieltää synnytyksen, niin usko häntä. Oon kuullut että jotkut on saanu ihan terveitä lapsia vaikka synnynnäinen sydänvika oiski...Eli eipä kannata uskoo aina tavallisia pulliaisia.

    • syntyi

      34 0 eli tasan kuusi viikkoa liian aikaisin. Hänellä todettiin Thorax-kuvassa RDS-muutokset, josta syystä hänelle laitettiin nasaali-CPAP. 3 päivää syntymästä jouduttiin CPAP-hoito lopettamaan, koska röntgenkuvassa oli ilmarintaepäily, jota sitten lopulta ei pystytty varmistamaan, siitä eteenpäin lisähapella happikaapissa, kunnes viikon ikäisenä ei tarvinnut enää lisähappea. Hän sai verenpainetukea ja virtsarakko punktoitiin kaksi kertaa. Vuorokauden ikäisenä sydän ultrattiin ja ultrassa paljastui reilusti avoin duktus, joka sekin viikon iässä oli jo kiinni. Aivojen ultrassa todettiin pientä vahvakaikuisuutta, ja kontrolliultrattiin 4 kertaa kunnes oli jo aivan normaali. Tyttö oli melkein kuukauden ikäinen ennen kuin saimme hänet kotiin. Ikinä en halua kokea samaa uudestaan.

      • enemmän, kuin mitä

        aloittaja kysyy. Omani syntyi rv 28. en koskaan haluaisi käydä sitä kaikkea läpi.


      • tyttökeskosen äiti
        enemmän, kuin mitä kirjoitti:

        aloittaja kysyy. Omani syntyi rv 28. en koskaan haluaisi käydä sitä kaikkea läpi.

        Ajoinkin tällä takaa, että jos 34-viikkoisella voi olla näinkin vaikeat ensimmäiset päivät, kuinka vaikeat ne sitten onkaan tuolla 22-viikkoisella. Oma vastaukseni oli vain esimerkkinä, enkä tietenkään voi edes kuvitella kuinka raskasta muiden pienten keskosnyyttien vanhemmilla on. Itselleni tuli VTO (vastasyntyneiden teho-osasto) hyvinkin tutuksi, ja vaikka se kuinka oli tehty kodikkaaksi paikaksi, hoito oli hyvää ja hoitajat/lääkärit ihania, niin silti se oli TODELLA raskasta aikaa koko perheelle. Sairaalaankin oli kuitenkin matkaa 70 kilometriä, niin että jos joku olisi mennyt vikaan, emme välttämättä olisi edes ehtineet ajoissa paikalle... :(
        Itse en ole mikään lääketieteen oppinut, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos aloittajalla vain on mahdollisuus tulla raskaaksi ja saada vauva, se on aivan mahtava juttu! Ventovieraana ihmisenä en voi, enkä kyllä haluakaan, tuomita aloittajan mahdollista lapsen hankkimispäätöstä. Halusin vain kertoa oman kokemukseni keskosen kanssa, vaikka lääkärit kyllä varmasti kertovat seikkaperäisesti hänelle kaikki riskit.

        Tsemppiä jatkoon aloittajalle! :)


      • seitsemän viikkoa

        ennenaikaisena. Painoi syntyessään 2400g ja pääsi sairaalan tarkkailusta viikon ikäisenä kotiin. Hän ei ole ollut happikaapissa eikä muitakan ongelmia ole ollujt, terve vauva, joka tosin kehittyy hiukan hitaammin kuin täysiaiksisena syntynyt veljensä.


      • :'(
        tyttökeskosen äiti kirjoitti:

        Ajoinkin tällä takaa, että jos 34-viikkoisella voi olla näinkin vaikeat ensimmäiset päivät, kuinka vaikeat ne sitten onkaan tuolla 22-viikkoisella. Oma vastaukseni oli vain esimerkkinä, enkä tietenkään voi edes kuvitella kuinka raskasta muiden pienten keskosnyyttien vanhemmilla on. Itselleni tuli VTO (vastasyntyneiden teho-osasto) hyvinkin tutuksi, ja vaikka se kuinka oli tehty kodikkaaksi paikaksi, hoito oli hyvää ja hoitajat/lääkärit ihania, niin silti se oli TODELLA raskasta aikaa koko perheelle. Sairaalaankin oli kuitenkin matkaa 70 kilometriä, niin että jos joku olisi mennyt vikaan, emme välttämättä olisi edes ehtineet ajoissa paikalle... :(
        Itse en ole mikään lääketieteen oppinut, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos aloittajalla vain on mahdollisuus tulla raskaaksi ja saada vauva, se on aivan mahtava juttu! Ventovieraana ihmisenä en voi, enkä kyllä haluakaan, tuomita aloittajan mahdollista lapsen hankkimispäätöstä. Halusin vain kertoa oman kokemukseni keskosen kanssa, vaikka lääkärit kyllä varmasti kertovat seikkaperäisesti hänelle kaikki riskit.

        Tsemppiä jatkoon aloittajalle! :)

        Suomessa ei hoideta rv 22 syntynyttä. Joutuu synnyttämään perätilassa jos ei ole kääntynyt. Avustetaan hengitystä jos itse alkaa syntymän jälkeen hengittämään. Muuten hoitoja ei valitettavasti tehdä :(

        Julmaa, mutta näin suomessa :( rv 24-> alkaa hoidot, eli syntyvä sikiö ylennetään ihmiseksi.


    • Keskosen äiti

      Moi,

      keskustele eri asiantuntijoiden kanssa sairaudestasi ja sen vaikutuksesta raskauteen.

      Itse olin terve nainen, kun tulin raskaaksi. Sain VAKAVAN raskausmyrkytyksen rv 34 ja poika leikattiin sektiolla. Kuukausi meni 3 eri sairaalassa, en ikinä unohda sitä huolta, niitä kokeita ja viikon tehohoitoa. Puhumattakaan, mitä muuta kaikke sairaalassaoloaikana nähtiin.

      Niin, poika on nyt muutoin terve, mutta sairaalassa käydään vieläkin infektioiden yhteydessä. Sairaalavuorokausia tulee usein, ja meillä on sairaalalaitteita kotonakin.

      Itselläni meinasi henki lähteä. Sydän ei tahtonut kestää korkeaa verenpainetta. Ja yli puoli vuotta meni mm. että maksa-arvot laskivat.

      Mietimme tarkkaan, uskallammeko harkita seuraavaa lasta. Nyt kävi hilkulla, niin minulla kuin vauvalla.

      Jos lääkärit ovat sanoneet, että et selviä raskaudesta, niin älä leiki hengelläsi ja vauvan hengellä ja hankkiudu vastoin ohjeita raskaaksi. Elämänlanka on varsin ohut, ja itse kun pääsin takaisin kuolemanporteilta, niin en sinne kyllä enää ikinä tieten tahtoen halua. Usko pois, et halua sinäkään. Niin, ja mieti sitäkin, jos vaikka vauva selviäisi keskosena, ja sinä kuolisit. Miten sitten olisi isän ja vauvan laita, olisiko se kaiken väärtiä?

      • TODELLAKIN

        Asiantuntijoiden kanssa aisasta.Tämä tarkoittaa että hakeudu gynekologille/lääkärille,joka lähettää yliopistosairaalaan ko. asian arviointiin.

        Siellä asiaan ottaa tod. näk. kantaa sisätautilääkäri ja gynekologi, mahdollisesti myös lastenlääkäri ehkä myös perinnöllisyyslääkäri. Näin saatte riittävästi tietoa asian ratkaisemiseksi kohdallanne. Mahodollisuudet/riskit/ todennäköisyydet/vaihtoehdot. Ne on aika realisteja siellä...


    • Riskisynnyttäjä

      Kiitos paljon kaikille tähän asti vastanneille ja siitäkin, että aiheesta virisi myös pientä keskusteluakin. :) Minun täytyy tässä ensalkuun sanoa, että en tätä vaihtoehtoa kevyin mielin, kuten en koko aihettakaan ole pohtinut.
      Keskosuus koskettaa henk.koht. siten, että veljeni syntyi keskosena.
      Haluan vain selvittää kaikki mahdollisuudet, jotta myöhemmälle ei jäisi mitään jossitelvaa ja saisin mielenrauhan. Olen selvittämisen velkaa myös mielestäni miehelleni...

      Perinnöllisyydestä sen verran tiedän sanoa, että synnynnäisiä sydänvikoja on erilaisia ja niiden
      periytyvyysprosentti vaihtelee. Yhtälailla kuviteltu lapsi voisi olla minun tapauksessani myös terve.
      Adoptiota en pidä tällä hetkellä kovin realistisena vaihtoehtona, mutta koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan...
      Tällä hetkellä elän selvityksestä huolimatta täysin kuin lapseton, eikä minun ole vaikeaa hyväksyä sitä, koska olen elänyt asian kanssa jo vuosia. :) Tsemppiä vain kaikille vastanneille äideille!

      • asioita

        Itse synnyin viikolla 29 samassa kunnossa kuin viikolla 26. Nyt olen tavallinen elämässään menestynyt aikuinen. Yliopistot takana jne..
        Mitään ei keskosuudesta jäänyt, vaikka synnyin 70-luvun lopulla. Nykyään hoidetaan paljon pienempiä keskosia yhtä menestyneesti.

        Muistaakseni noin 5 kk on mahdollista nykyään pelastaa, mutta en ole varma.

        Onnea vain sinulle riskisynnyttäjälle! Olen puolellasi, jos päätät yrittää.

        Tähänhän tuo hedelmöityslaki johtaa, kun kohdunvuokraaminen on kielletty. Jos on liian sairas, ei kelpaa adoptiovanhemmaksikaan.
        Raaka totuus, jota on helppo pitää hyvänä, jos on itse terve.

        Genetiikkaa lukeneena sanon sen verran moralisoijille, että jokainen suomalainen kantaa 10 vakavan sairauden geeniä perimässään, joten turha on antaa neuvoja, ajattele lastasi, ettet anna sairauttasi hänelle.

        Yhtä hyvin kaikille voi sanoa, että ajattele lastasi ja niitä 10 kantamaasi sairautta, kun alat lastentekoon. Jo puhjennut sairaus ei ole yhtään sen enempää periytyvä kuin kannettu sairaus, joka ei ole vielä puhjennut. Normaalisti ympäristö sitten laukaisee tuon sairauden.
        Ja usein ympäristöksi riittää esim. vain stressi, flunssa tai ilmansaasteet, joten kukaan ei nykypäivänä voi olla altistumatta em. tekijöille.


      • Riskisynnyttäjä
        asioita kirjoitti:

        Itse synnyin viikolla 29 samassa kunnossa kuin viikolla 26. Nyt olen tavallinen elämässään menestynyt aikuinen. Yliopistot takana jne..
        Mitään ei keskosuudesta jäänyt, vaikka synnyin 70-luvun lopulla. Nykyään hoidetaan paljon pienempiä keskosia yhtä menestyneesti.

        Muistaakseni noin 5 kk on mahdollista nykyään pelastaa, mutta en ole varma.

        Onnea vain sinulle riskisynnyttäjälle! Olen puolellasi, jos päätät yrittää.

        Tähänhän tuo hedelmöityslaki johtaa, kun kohdunvuokraaminen on kielletty. Jos on liian sairas, ei kelpaa adoptiovanhemmaksikaan.
        Raaka totuus, jota on helppo pitää hyvänä, jos on itse terve.

        Genetiikkaa lukeneena sanon sen verran moralisoijille, että jokainen suomalainen kantaa 10 vakavan sairauden geeniä perimässään, joten turha on antaa neuvoja, ajattele lastasi, ettet anna sairauttasi hänelle.

        Yhtä hyvin kaikille voi sanoa, että ajattele lastasi ja niitä 10 kantamaasi sairautta, kun alat lastentekoon. Jo puhjennut sairaus ei ole yhtään sen enempää periytyvä kuin kannettu sairaus, joka ei ole vielä puhjennut. Normaalisti ympäristö sitten laukaisee tuon sairauden.
        Ja usein ympäristöksi riittää esim. vain stressi, flunssa tai ilmansaasteet, joten kukaan ei nykypäivänä voi olla altistumatta em. tekijöille.

        "Tähänhän tuo hedelmöityslaki johtaa, kun kohdunvuokraaminen on kielletty. Jos on liian sairas, ei kelpaa adoptiovanhemmaksikaan.
        Raaka totuus, jota on helppo pitää hyvänä, jos on itse terve."

        Myös kohdunvuokrausta olemme väläytelleet yhtenä vaihtoehtona mielissämme.


      • Riskisynnyttäjälle

        Mikä on sydänvian syy? Onko rasakus ylipäätään riski vai se että veljesi on ollut keskonen? Miksi lapsi pitäisi synnyttää ennenaikaisena?

        Oleko käynyt perinnöllisyysneuvonnassa, kun "tiedät" perityvyydestä ja siitä että vauva saattaisi olla tervekkin? Miten se liittyy sinun sydänsairauteesi/ raskauden ennusteeseen, vai ovatko nämä ihan eri asioita?

        Sinun ehkä kuitenkin ensisijaisesti kannattaisi hankkia lähete tk:sta tai yksityiseltä yliopistolliseen sairaalaan jossa sisätautilääkäri ja gynekologi sekä mahdollisesti myös perinnöllisyyslääkäri arvioisivat tilanteesi ja todelliset riskit sekä vaihtoehdot, mieluummin ennen raskaaksi tuloa, jos oma henkulta on arvokas.

        Sen verran kummalliselta juttu kuulostaa että todellinen tieto voisi olla hyvästä. Asiantuntijoiden arviomana juuri sinun tilanteessasi.


    • janeski78

      sydänvika sulla on? itselläni on myös raskaudet riskiraskauksia sydänvian takia. mut lupa annettii muksujen tekoon. mulla sydämmessä rakennevika

      • krgqkler

        Minun sukulaispoika syntyi 6 kuulla, paino oli hiukan päälle 800g.
        Nyt on 2 vuotia eikä minkään näköisiä vaivoja pojalla. oli kyllä putket korvissa 1 vuotiaana, mutta se ei varmaan ole kovin epätavallista?
        Poika on terve ja aivan ihana:)
        kolme kuukautta joitui olemaan sairaalassa, mutta kyllä ne ajat "unohtuu" kun saa olla pojan kanssa:)
        Äitinsäkin teki vielä pikkuveljen pojalle:)
        että eipä ole keskosuudesta muuta jäänyt:)


    • hengissä selvinneet

      keskoset ovat syntyneet rv 22, eli juuri tuossa 5,5kk kohdalla. Ennuste ei näin pienelle ole hyvä. Vain n. 10% noilla viikoilla syntyneistä selviää hengissä ja vain 10% hengissä selvinneistä selviää ilman suurempia vaurioita. Käytännössä siis vain 1 lapsi sadasta saa elää terveen elämän jos noin pikkuisena syntyy. Joten jos lääkärisi ei sinulle tuon pidempää odotusaikaa uskalla povata, niin en suosittele yrittämäänkään.

      • ohos

        Eikös raskauden keskeytys ole mahdollista tehdä erikoisluvalla vielä viikolla 23 tai 24. On aika hurjaa että siinä vaiheessa lapsi olisi jo elinkelpoinen ja sitäkin pienempiä voidaan pelastaa...


      • Mutta pitää muistaa
        ohos kirjoitti:

        Eikös raskauden keskeytys ole mahdollista tehdä erikoisluvalla vielä viikolla 23 tai 24. On aika hurjaa että siinä vaiheessa lapsi olisi jo elinkelpoinen ja sitäkin pienempiä voidaan pelastaa...

        ettei se ole mikään takuu sekään että täysiaikaiseksi lapsen onnistuu saamaan, heistäkin vielä kuolee synnytykseen tai muutaman päivän ikäisenä jotkut.

        raskaampaahan se on mitä valmiimpi sitten kuolee käsiin. Mutta sitä tapahtuu ihan viimeisimmille viikoille asti.

        On se niin ohut viiva, kuka saa elää ja kuka ei.
        Toiset tappaa äiti, ja toiset elämä.


      • voidaan
        ohos kirjoitti:

        Eikös raskauden keskeytys ole mahdollista tehdä erikoisluvalla vielä viikolla 23 tai 24. On aika hurjaa että siinä vaiheessa lapsi olisi jo elinkelpoinen ja sitäkin pienempiä voidaan pelastaa...

        tehdä vain ja ainoastaan sikiödiagnostisin syin raskausviikoilla 20 - 24. Käytännössä noilla viikoilla abortoidut lapset siis eivät olisi elinkelpoisia, koska noilla viikoilla TERVEISTÄKIN lapsista vain tosiaan se 10% ylipäätään selviää hengissä. Vakavasti sairaan tai vammaisen lapsen eloonjäämismahdollisuudet noilla viikoilla olisivat käytännössä olemattomat.

        "Sen estämättä, mitä 5 §:ssä säädetään, terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen."
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239


    • suosittele ,

      Itselläni on pieni poika, syntyi 26 raskausviikolla, painoa 957 grammaa. Itse pääsin sairaalasta ajat sitten pois, poika on siellä jo toista kuukautta. Keskosvauvan hoitaminen on hyvin raskasta, sairaalakäynnit sun muut.. Mitäpä en tekisi lapseni eteen, pakko on jaksaa, mutta jos olisin saanut päättää, lapsi olisi ollut kohdussa loppuun asti..

      Luulenpa siis, että adoptio on sinun kohdallasi paras vaihtoehto.

      • hipheijahoi

        "Käytännössä noilla viikoilla abortoidut lapset siis eivät olisi elinkelpoisia"

        Ei pidä paikkaansa. Down syndrooma riittää syyksi raskauden keskeytykseen noilla viikoilla. Ja siis, down syndrooma on kehitysvamma eikä mikään kuolemaan johtava sairaus. Joten elinkelpoisia lapsia siinä abortoidaan, ihminen vain ei halua itselleen kehitysvammaista lasta. Toki osalla abortoiduista on myös pahoja ruumiillisia vammoja, aivot puuttuu tms. Mutta totuus ei ole pelkästään näinkään.

        Terveisin
        Down-tytön äiti, jolla olisi ollut mahdollisuus noilla viikoilla keskeyttää, vaan ei keskeyttänyt ja hyvinkin elinkelpoinen ja terve plikka sieltä syntyi.

        P.S. Minäkin suosittelen tarkkaan harkitsemaan. Se, että joku lapsi syntyy keskosena ja kaikki on mennyt hyvin, ei tarkoita että näin kaikilla käy. Kylmä fakta on, että keskoisuus lisää riskejä erinäisiin sairauksiin ja ongelmiin myöhemmällä iällä. Lisäksi minusta on outoa ajatus, että tieten tahtoen altistaa lapsensa keskoisuudelle.


      • -mei-
        hipheijahoi kirjoitti:

        "Käytännössä noilla viikoilla abortoidut lapset siis eivät olisi elinkelpoisia"

        Ei pidä paikkaansa. Down syndrooma riittää syyksi raskauden keskeytykseen noilla viikoilla. Ja siis, down syndrooma on kehitysvamma eikä mikään kuolemaan johtava sairaus. Joten elinkelpoisia lapsia siinä abortoidaan, ihminen vain ei halua itselleen kehitysvammaista lasta. Toki osalla abortoiduista on myös pahoja ruumiillisia vammoja, aivot puuttuu tms. Mutta totuus ei ole pelkästään näinkään.

        Terveisin
        Down-tytön äiti, jolla olisi ollut mahdollisuus noilla viikoilla keskeyttää, vaan ei keskeyttänyt ja hyvinkin elinkelpoinen ja terve plikka sieltä syntyi.

        P.S. Minäkin suosittelen tarkkaan harkitsemaan. Se, että joku lapsi syntyy keskosena ja kaikki on mennyt hyvin, ei tarkoita että näin kaikilla käy. Kylmä fakta on, että keskoisuus lisää riskejä erinäisiin sairauksiin ja ongelmiin myöhemmällä iällä. Lisäksi minusta on outoa ajatus, että tieten tahtoen altistaa lapsensa keskoisuudelle.

        Raskaus viikolla 22 syntyvää sikiötä ei vielä pidetä hoidon piirissä olevana. Vasta päälle 23-24 raskausviikolla syntyvää vauvaa hoidetaan aktiivisesti..


      • omppu47896
        hipheijahoi kirjoitti:

        "Käytännössä noilla viikoilla abortoidut lapset siis eivät olisi elinkelpoisia"

        Ei pidä paikkaansa. Down syndrooma riittää syyksi raskauden keskeytykseen noilla viikoilla. Ja siis, down syndrooma on kehitysvamma eikä mikään kuolemaan johtava sairaus. Joten elinkelpoisia lapsia siinä abortoidaan, ihminen vain ei halua itselleen kehitysvammaista lasta. Toki osalla abortoiduista on myös pahoja ruumiillisia vammoja, aivot puuttuu tms. Mutta totuus ei ole pelkästään näinkään.

        Terveisin
        Down-tytön äiti, jolla olisi ollut mahdollisuus noilla viikoilla keskeyttää, vaan ei keskeyttänyt ja hyvinkin elinkelpoinen ja terve plikka sieltä syntyi.

        P.S. Minäkin suosittelen tarkkaan harkitsemaan. Se, että joku lapsi syntyy keskosena ja kaikki on mennyt hyvin, ei tarkoita että näin kaikilla käy. Kylmä fakta on, että keskoisuus lisää riskejä erinäisiin sairauksiin ja ongelmiin myöhemmällä iällä. Lisäksi minusta on outoa ajatus, että tieten tahtoen altistaa lapsensa keskoisuudelle.

        Downin syndrooma on monesti kuolemaan johtava "ongelma". Down-raskauksista hyvin suuri osa menee kesken, harmi kyllä en muista oliko se luku 30 vai 50 %, suuri joka tapauksessa. Monilla down-lapsilla on myös vakavia sydänvikoja ym. vaivoja jo syntymästään lähtien (osa niistä kuolemaan johtavia) ja useimmat kuolevat erilaisten sairauksien tähden ennen kuin täyttävät 30 v. Osa on niin vaikeasti kehitysvammaisia, että makaavat koko ikänsä pedissa letkuruokinnassa, heidät yleensä unohdetaan, kun eivät kulje joukossamme. Osa toki on fyysisesti suhteellisen terveitä ja iloisia lapsia ja nuoria.

        Olen sitä mieltä, että down-lapsillakin voi olla edessään hyvä ja ihmisarvoinen elämä, mutta en ymmärrä miksi tätä asiaa pitää joidenkin kaunistella, niin monenlaista vaivaa ja murhetta tuo kromosomipoikkeavuus aiheuttaa sitä kantavan ihmisen elämään. Toivon kaikille down-lasta odottaville mahdollisimman tervettä lasta, mutta tosiasioita ei myöskään kannata pimittää itseltään.


      • epilepsia gran mal
        hipheijahoi kirjoitti:

        "Käytännössä noilla viikoilla abortoidut lapset siis eivät olisi elinkelpoisia"

        Ei pidä paikkaansa. Down syndrooma riittää syyksi raskauden keskeytykseen noilla viikoilla. Ja siis, down syndrooma on kehitysvamma eikä mikään kuolemaan johtava sairaus. Joten elinkelpoisia lapsia siinä abortoidaan, ihminen vain ei halua itselleen kehitysvammaista lasta. Toki osalla abortoiduista on myös pahoja ruumiillisia vammoja, aivot puuttuu tms. Mutta totuus ei ole pelkästään näinkään.

        Terveisin
        Down-tytön äiti, jolla olisi ollut mahdollisuus noilla viikoilla keskeyttää, vaan ei keskeyttänyt ja hyvinkin elinkelpoinen ja terve plikka sieltä syntyi.

        P.S. Minäkin suosittelen tarkkaan harkitsemaan. Se, että joku lapsi syntyy keskosena ja kaikki on mennyt hyvin, ei tarkoita että näin kaikilla käy. Kylmä fakta on, että keskoisuus lisää riskejä erinäisiin sairauksiin ja ongelmiin myöhemmällä iällä. Lisäksi minusta on outoa ajatus, että tieten tahtoen altistaa lapsensa keskoisuudelle.

        Äidit tuovat esiin keskustelussa oman näkemyksensä siitä, haluavatko / hyväksyvätkö vammaisen lapsen. Olen itse keskonen ja syntymälahjaksi sain aivovaurion. Olen varma, että äitini rakastaa minua siitä huolimatta ja olisi tehnyt jokatapauksessa kaikkensa, että olisin jäänyt eloon.
        Anteeksi nyt, kaikki äidit, mutta suututtaa moinen "hurskastelu". Tuo keskoslapsi, vammaisena syntynyt, elää koko elämänsä vammansa kanssa. Maailma on julma ja kova paikka, erilaisuuden sietokyky on olematonta. Vammaisena on vaikea saada töitä, ilman työpaikkaa ei ole itsenäistä elämää. Sekö on jotain tavoittelemisen arvoista? Kuka haluaa avioitua vammaisen kanssa? Ystäviä ei montaa ole, jos ollenkaan...
        Tietysti vammaisella ihmisellä on ihmisarvo, mutta ei häntä ihmisenä arvosteta. Joskus totuus satuttaa.


      • tiitu34
        -mei- kirjoitti:

        Raskaus viikolla 22 syntyvää sikiötä ei vielä pidetä hoidon piirissä olevana. Vasta päälle 23-24 raskausviikolla syntyvää vauvaa hoidetaan aktiivisesti..

        Meidän neiti syntyi rv 22, painoa 618 g ja pituutta 30 cm ja hoidettiin erittäin aktiivisesti ja nyt ollaan jo kotona.Tyttö voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia.


      • hoitoalan ammattilainen
        omppu47896 kirjoitti:

        Downin syndrooma on monesti kuolemaan johtava "ongelma". Down-raskauksista hyvin suuri osa menee kesken, harmi kyllä en muista oliko se luku 30 vai 50 %, suuri joka tapauksessa. Monilla down-lapsilla on myös vakavia sydänvikoja ym. vaivoja jo syntymästään lähtien (osa niistä kuolemaan johtavia) ja useimmat kuolevat erilaisten sairauksien tähden ennen kuin täyttävät 30 v. Osa on niin vaikeasti kehitysvammaisia, että makaavat koko ikänsä pedissa letkuruokinnassa, heidät yleensä unohdetaan, kun eivät kulje joukossamme. Osa toki on fyysisesti suhteellisen terveitä ja iloisia lapsia ja nuoria.

        Olen sitä mieltä, että down-lapsillakin voi olla edessään hyvä ja ihmisarvoinen elämä, mutta en ymmärrä miksi tätä asiaa pitää joidenkin kaunistella, niin monenlaista vaivaa ja murhetta tuo kromosomipoikkeavuus aiheuttaa sitä kantavan ihmisen elämään. Toivon kaikille down-lasta odottaville mahdollisimman tervettä lasta, mutta tosiasioita ei myöskään kannata pimittää itseltään.

        Nyt täytyy kyllä ihmetellä mistä muropaketista nää tiedot on hankittu!! Käsittämätöntä kirjottaa aivan tosissaan näin virheellistä tietoa Down syndroomasta!! Downin s. ei todellakaan ole kuolemaan johtava ongelma.. usein se lyhentää elinvuosia kyllä 10-30vuodella, mutta niin tekee mm. tupakointi ja viinakin. Ja nykyään tuo luku vain pienenee! Heillä saattaa olla sydänvikaa, mutta tuntemillani 6 Down-henkilöllä sitä ei kenelläkään ole. Mutta taas normaali kromosomimäärän omaavilla miehelläni, hänen veljellään ja isällään on. Useimmilla Downeilla on LIEVÄ TAI KESKIVAIKEA kehitysvamma, vain pienellä osalla vaikea.. eräskin down-nainen on 60 eikä hänellä ole mitään ongelmia terveydessä Tyrän lisäksi!! Ompulle pohdittavaksi että onko kaikkien 'elämä'puolesta oikeasti vain kuolemaan johtava ongelma, koska faktahan on että kaikki me täältä kuollaan -elinaikaansa ei kukaan tiedä!!
        P.S. minusta tuli 680g pojan täti tällä vko:lla


      • hoitoalan ammattilainen
        hoitoalan ammattilainen kirjoitti:

        Nyt täytyy kyllä ihmetellä mistä muropaketista nää tiedot on hankittu!! Käsittämätöntä kirjottaa aivan tosissaan näin virheellistä tietoa Down syndroomasta!! Downin s. ei todellakaan ole kuolemaan johtava ongelma.. usein se lyhentää elinvuosia kyllä 10-30vuodella, mutta niin tekee mm. tupakointi ja viinakin. Ja nykyään tuo luku vain pienenee! Heillä saattaa olla sydänvikaa, mutta tuntemillani 6 Down-henkilöllä sitä ei kenelläkään ole. Mutta taas normaali kromosomimäärän omaavilla miehelläni, hänen veljellään ja isällään on. Useimmilla Downeilla on LIEVÄ TAI KESKIVAIKEA kehitysvamma, vain pienellä osalla vaikea.. eräskin down-nainen on 60 eikä hänellä ole mitään ongelmia terveydessä Tyrän lisäksi!! Ompulle pohdittavaksi että onko kaikkien 'elämä'puolesta oikeasti vain kuolemaan johtava ongelma, koska faktahan on että kaikki me täältä kuollaan -elinaikaansa ei kukaan tiedä!!
        P.S. minusta tuli 680g pojan täti tällä vko:lla

        Niin ja huom! Lyhentää elinvuosia 10-30vuodella. Ei niin että elinvuosia olisi tuo 10-30! Eli jos muutoin eläisit 90vuotiaaksi, niin Downina saatat menehtyä 60-80 vuotiaana (niinkuin kuka vaan). Downit ei todellakaan makaa missään letkuissa!! :D


    • Hansu30

      En rupeaisi leikkimään omalla ja syntymättömän lapsen hengellä. Koska sairautesi takia riskit ovat suurempia. Vaikka itse olin täysin terve, minulle kehittyi raskausviikolla 26 vakava raskausmyrkys, jolloin oma ja lapseni henki oli vaarassa, joten minulle tehtiin hätäsektio, lapsella painoa alle puoli kiloa ja selviytymisestä ei tietoa. Vasta kolme ja puoli kuukautta syntymästä meidän neiti pääsi kotia. Nyt neiti kohta vuoden ja terve, mutta rinnassa iso leikkausarpi sydämen ductus-leikkauksesta, fysioterapiassa käydään välillä, nyt etenkin kun neiti harjoittelee kovasti seisomaan nousemista. Minulla itsellä jatkui sairaalan tehohoidon jälkeen verenpainelääkitys vielä puoli vuotta, ennen kuin se laski normaaliin. Myös sektiosta toipuminen vie pidempään. Vaikka meillä meni kaikki suht hyvin, ja meillä on terve neiti, näin ei aina käy. Minulle sanottiinkin etten voisi tehdä lapsia ainakaan kolmeen vuoteen, ettei elimistö kestä toista niin vakavaa raskausmyrkytystä. Vaikka kuinka haluaisit lapsia ja jopa oman hengen uhalla, niin voitko tehdä päätöksen, jossa myös syntymättömän apsesi henki olisi kyseessä???

      • ????

        tammikuussa,.,,


      • munat ne pahenee
        ???? kirjoitti:

        tammikuussa,.,,

        Voi jee, luen tätä vasta loppuvuodesta 2013 ja aihe on edelleen monelle ajankohtainen.


    • Missy85

      Noh, oha osa nuista kirjottajista oikein että onko hyvä ajatella noin.. oma lapseni syntyi tasan rv.25, syytä ei tiedetä. Hän oli hengityskoneessa reilu 1kk ja sit nasaalissa(hengityskone myös mut joutuu hengittää itsekin)toisen kk vauhtuen välil paremmin ja välil huonommin. Voin sanoa kokemuksen syvällä äänellä, että oli todella kamalaa, ku et tiennyt selviääkö pikkuinen. Stressi oli ihan kamala sillon!!! Leikaukset mitä piti tehä viel ku masu ei eka toiminu, mut mitää ei löytyn ja sitte kk meniki ku pikku-ukko kakkas ku uhattii jo toisella leikkauksella. Et en halua masentaa tai muuta sinua, mut pakko sanoa että se oli kauheinta mitä ikinä mulle on tapahtunut ja toki miehelleniki.
      Mut oli se sitte nii ihanaa ku meiän poika se vaa oli päättän sitte selviytyä ku pääsimme kotiin lasketun ajan nurkilla.(reilu 3kk sairaala-aikaa takana) Siksi lukee x-keksoks lapsi ku 2vuoden iällä sen ei pitäisi pahemmin enää vaikuttaa ja tosi on. Poikani on nyt yli 2v ja ei mitää merkkiä pituudessa tai painossa enää keskosuudesta. Neuvolassa jaksavat ihmetellä ku poika oli nyt viimeks jo keskimitan yläpuolella pituudessa ja paino-pituus suhde on kohillaan.
      Että kun joku täällä sano et jää kaikkea ongelmia.. ainoa on että flunssat ja muut menee helposti keuhkoihin, meiän pojalla ei muuta ja pakko sanoa et se on kyllä hyvää tuuriaki, mutta tiedoksi että aina ei kaikki pääty huonosti.

      • kokemuksesta suositt

        Syötäppä pojallesi runsaammin d-vitaminia ja sitten luontaistuotekaupasta JAUHEPUSSEINA myytävää maitohappobakteeria kuuri, niin ei mene enää ne flunnssat minnekkään, kun niitä ei tule.

        Noissa pusseissa nimittäin on tuota bakteeria 30 kertaa enemmän kuin missään purutapletissa tahi kapselissa. Ja se on se määrä joka ratkaisee sen, että hyvä kanta hyviä bakteereja saa elin alan lapsen sisuksissa.

        Syötä koko kuuri loppuun. 50 jauhe pussia, / maksaa noin 30-40 euroa, mutta maksaa itsensä todellakin. Eikä vaarattomana aiheuta mitään haittaa lapselle.

        Antaa hyvän vastustuskyvyn useita sairauksia vastaan.


    • kultaseppä

      heip. itse synnyin rv 27 ja painoin 760g :) Ja nyt 27v. yrittäjä sekä ensimmäistä lasta odotttelen.
      Kunhan huomasin keskos-keskustelin ja ajattelin tänne kirjoittella. Kovasti harmitellut,ettei ole vielä itse keskoslapsille/tai keskosille yleensä mitn yhdistystä... on vain vanhemmille...

    • Äidit on hyviä

      Äitini eka ajatus neljännestä lapsestaan: 'Tuleeko tuosta rotasta koskaan ihmistä?'
      En ihmettele, olen nähnyt keskoskaapin lapsia.
      Ihminen tuli, ja ehkä enemmänkin. Äitini mukaan myöhemmin.

      Monia elimellisiä vikoja yms. voi keskosena syntyneeseen jäädä.
      Heikkona syntynyt oppii olemaan "vahvempi" omilla tavoillaan.
      Todella pieniä keskosia nyky lääketede kykenee auttamaan kasvamaan aikuisiksi.

      Jos oma sydänvikasi on noin paha.
      Miten ajattelit että se lapsi sitten syntyy, synnytys alkaa 5,5kk raskauden jälkeen?
      Hallitsetko kehosi niin hyvin?
      Vai pyydätkö lääkäriä käynnistämään synnytyksen?
      Entä jos lääkäri ei sitä tee?
      Kestääkö sydämesi 9kk raskauden?

      p.s. Onko sydänvikasi tullut perintötekijöistä?

      Terveisin: Vilpittömästi toivon kaikkea hyvää sulle ja että löytyy keinot antaa äidinrakkautesi jälkipolville.

      • Äly hoi

        Pitää muistaa että jokainen lapsi kehittyy kohdussakin yksilölisesti. Itse olen raskaana tällä hetkellä, ja toivon että olen vielä muutamankin kuukauden päästä. En olisi missään nimessä voinut synnyttää viikolla 22. Lapseni painoi silloin ultran mukaan 440g.
        Mieti myös itsellesi terveitä vaihtoehtoja, esim. "kohdun vuokraaminen".


      • surullinen äiti
        Äly hoi kirjoitti:

        Pitää muistaa että jokainen lapsi kehittyy kohdussakin yksilölisesti. Itse olen raskaana tällä hetkellä, ja toivon että olen vielä muutamankin kuukauden päästä. En olisi missään nimessä voinut synnyttää viikolla 22. Lapseni painoi silloin ultran mukaan 440g.
        Mieti myös itsellesi terveitä vaihtoehtoja, esim. "kohdun vuokraaminen".

        Itselleni syntyi sektiolla keskoslapsi vk 29, kyseessä oli vaikea raskausmyrkytys eli molempien henki oli vaarassa, lapsi oli hengityskoneessa9 vrk ja sairaalassa yhteensä 2 kk. Hengitysvaikeuksia lukuunottamatta muuten terve, seurannassa viisi-vuotiaaksi saakka. Neuvola iässä todettiin keskittymisvaikeutta, samoin kouluikäisenä, jolla oli vaikutusta koulunkäyntiin, selviytyi rimaa hipoen. On nyt jo aikuinen, mutta edelleen vaivaa keskittyminen, asiat jää hoitamatta ja sen seurauksena kaikki asiat ovat menneet sekaisin. Ihmettelen, ettei silloin, 80-luvulla vielä saatu hänelle ADHD-diagnoosia vaikka olikin tutkimuksessa normaalia enempi.
        Nyt tilanne on niin paha, että hänellä pitäisi olla edunvalvoja, joka hoitaisi hänen asiansa , sillä totuus on ettei hän pysty niinkuin normaali aikuinen ihminen. En tiedä, oliko keskosuudella mitä osuutta, vai onko vain periytyvä vika, ukilla oli myös aikoinaan samanlaista keskittymis-ja asioiden hoidon holtittomuutta. Mutta minua äitinä se asia edelleen vaivaa ja lisäksi ihmettelen, ettei lääkärit minulle kertoneet yhtään mitään keskosuuden haittapuolista ja nuori kun itse olin, en osannut itse mitään epäillä enkä kysellä.
        Tällä perusteella haluasin kertoa, ettei keskoslapsen tietentahtoinen hankkiminen ole reilua jos/kun osaa ajatella lapsen parasta ja tulevaisuutta.


    • Sinisilmä-73

      Tämä ei nyt suoranaisesti liity ensimmäiseen kysymykseen, mutta viestiketjun kommentit aiheuttivat tarpeen kommentoida. Olen 26 5 viikolla syntyneen pikkukeskosen äiti ja kiitän luojaani, etten löytänyt tätä viestiketjua viime keväänä lapseni syntymän aikoihin. Sen verran rankkaa tekstiä keskosista ja heidän elämänsä alkutaipaleelta täällä kirjoitetaan. Ymmärrän, että jokainen pikkukeskonen on yksilö ja alku voi todellakin olla hankala, mutta niitä onnellisiakin tarinoita on. Ja meillä on yksi sellainen - nyt 7 kk vanha neiti Hymynaama :)

    • lapsen elämä

      huhhuh.... Aloittaja, haluatko tosiaan hankkia keskoslapsen tietoisesti..? Vaikka sen itse kestäisit, saatat aiheuttaa lapsellesi elinikäisiä tuskia ja yhteiskunnan rasitteita... Mitä jos itse et selviäisi, miehesi saattaisi jäädä yksin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa, ei pelkästään henkisesti vaikeaa vaan myös taloudellisesti, puhun kokemuksella. Huoli lapsen arjesta ja tulevaisuudesta on jatkuvasti sydämmellä. Toki voi käydä hyvin ja lapsi olla terve ja itse selviydyt hyvin, mutta... Onko riski sen arvoinen? Maailmassa on paljon ihania lapsia ilman vanhempia, suosittelisin adoptiota.

    • oliko apua ajatuksii

      öööö
      En suosittele entä jos itse kuolet ja lapsi jää henkiin vaikka pienenäkin..
      Minulla kaksi keken syntynyttä raskausmyrkytyksien takia toisella kertaa meinasi omakin henki mennä ja tyttö oli vain 580g . Nyt on 7v ja kehitysvamma ja epilepsia koko elämän vaikka on tosi kultainen meille vanhemmille mutta ei tule olemaan ikinä normaali..

      Itse oisin halunnu lisää lapsia mutta neljä lääkäriä kieltäny asian ja se saa riittää.. En voi olla niin itsekäs että silläkin uhalla yrittäisin kolmatta että itse menehtyisin.

      Ehkä kannattaa sijais synnyttäjää kysellä en kyllä tiedä onnistuuko näin suomessa. tai adoptio on kanssa vaihto ehto lapsia riittää kyllä..

    • puusilmät..

      Katsokaapa nyt tarkkaa tuota aloitusviestin PÄIVÄMÄÄRÄÄ. Hän tuskin on enää neuvojen tarpeessa...

      • mummoton

        Ja vielä 2014 ihmettelen tätä samaa keskustelua. Ja pakko kommentoida: Mummollani oli sydänvika, eikä lupaa tehdä lisää lapsia. Silti syntyi äitini, ei keskosena, vaan keskosen kokoisena. Mummon heikko sydän ei jaksanut pumpata tarpeeksi, että olisi riittänyt molempien tarpeisiin. Mummo kuoli muutama päivä synntyksen jälkeen (siihen synnytykseen siis), äiti jäi henkiin. Elämänsä ensikuukaudet vietti keskoskaapissa ja ihan terve, mutta äiditön lapsi ja aikuinen hänestä kasvoi. Itsekin on mummo nykyisin :)


      • MummotonMyös
        mummoton kirjoitti:

        Ja vielä 2014 ihmettelen tätä samaa keskustelua. Ja pakko kommentoida: Mummollani oli sydänvika, eikä lupaa tehdä lisää lapsia. Silti syntyi äitini, ei keskosena, vaan keskosen kokoisena. Mummon heikko sydän ei jaksanut pumpata tarpeeksi, että olisi riittänyt molempien tarpeisiin. Mummo kuoli muutama päivä synntyksen jälkeen (siihen synnytykseen siis), äiti jäi henkiin. Elämänsä ensikuukaudet vietti keskoskaapissa ja ihan terve, mutta äiditön lapsi ja aikuinen hänestä kasvoi. Itsekin on mummo nykyisin :)

        Kuulostaa tutulle tarinalle. Äitini oli "suuri pieru", eli sydänvikaisella mummollani oli vain ilmavaivoja lääkärin mielestä, kun epäili olevansa raskaana. Ei olisi siis saanut enää saada lapsia sydänvian takia. Ja samoin äitini oli keskosen kokoinen vaikkei ikäinen. Ja mummo kuoli 2 pvää synnytyksen jälkeen siihen, että sydän ei kestänyt synnytystä. :( Paras kaverinsa hoiti äitini ja meni ukkini kanssa naimisiin. Olivat sopineet etukäteen. Että sellainen järkiavioliitto.


    • tata

      Näitä lukevat muutkin ihmiset kuin vain aloittaja, usein ihmisillä on ihan samanlaisia ajatuksia kuin muillakin, joten ei se ole turhaa keskustella asiasta muutama kuukausi myöhemminkin! Sitä paitsi jos aloittajan tilanne on tuollainen, hän voi varmasti miettiä asiaa vieläkin ja vielä jopa vuosien tai kymmenien vuosien päästä ja voihan hän taas tänne joskus eksyä, vaikkei enää sillä tavoin tätä seuraisikaan koko aikaa.. Mutta monet muut joka tapauksessa eksyvät ja hyvä niin, hirmu tärkeä aihe mietittäväksi!

      Aloittajalle tai hänen kaltaisessa tilanteessa oleville toivon oikein paljon voimia oikeiden ratkaisujen tekemiseen, jotka vähintäänkin ovat elämän puolesta, on se sitten oman ja läheisten tai uuden elämän!! Varmasti riippuu täysin tapauksesta ja esimerkiksi oman sydämen kunnosta, kumpi ratkaisu on tärkeämpi.. Pelkkä riski ei vielä tee sitä, ettäkö toimisi väärin, jos lasta yrittäisi saada, riskejä on kaikilla vaikka mihin.. Mutta toki jos monet lääkärit ovat kieltäneet jotakin, niin sitten on syytä kuunnella heitäkin. Mutta jos yksi lääkäri on puhunut riskeistä, mutta antanut luvan, niin älkäämme mekään täällä netissä viekö toiselta sitä lupaa pois.. Vaan jokaisen tilanne, terveys ja ratkaisut ovat erilaisia ja henkilökohtaisia (ja varmasti oikeita, jos lääkäreitäkin on vähintään kuultu ja sitten rakkaudella ja järjellä miettien asia itse päätetty).

    • abortti!

      no tuota minun mielestäni se on ehdottomasti sillä lailla että tee aborttti se on kaikista parasta siki olle sukulaisissa on yksi keskonen aivan normi lapsi ei mittää vikkaa nyt sillä ikää 20 v ja kunnossa ei muista painoa mutta oli syntyessä aikuisen kämmenen kokoinen miettikää vähä

    • adhd

      Olen syntynyt 3 kk ennenaikaisesti ja painanut 800 g.
      Opiskeluissa ongelmia, itse olen alkanut pohtia ADD-tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta.

      "Keskosina syntyneillä saattaa olla aikuisena muisti- ja tarkkaavaisuushäiriöitä

      Alle puolitoistakiloisina keskosina syntyneillä saattaa olla täysiaikaisina ja normaalipainoisina syntyneitä enemmän muisti- ja tarkkaavaisuushäiriöitä aikuisiässä. Tämä selviää Helsingin yliopiston psykologian professori Katri Räikkösen 6.12. American Academy of Neurologyn Neurology-lehdessä julkaistusta artikkelista.

      ”Koska tiedämme, että hyvin pienipainoisina syntyneet keskoset menestyvät jonkin verran heikommin päättelytehtävissä, tarkastelemme sitä, miten suuri merkitys pienipainoisuudella on laajaan kirjoon kognitiivisia taitoja ja toiminnanohjausta osoittavissa tehtävissä, kuten tarkkaavaisuus, visuaalinen muisti, ja hahmottaminen”, Räikkönen toteaa.

      Räikkösen tutkimusryhmässä tutkittiin 103:n pienipainoisena keskosena syntyneen ja 105:n yli 1,5 kiloa syntyessään painaneen toiminnanohjausta ja siihen liittyviä kykyjä. Osallistujat olivat tutkimuksen hetkellä 21–30-vuotiaita. Tutkimus on osa Helsinki Study of Very Low Birth Weight Adults -tutkimusta, jossa aikuisikään ehtineiden pikkukeskosten terveyttä on tutkittu laaja-alaisesti.

      Tutkimus osoitti, että pienipainoisina keskosina syntyneet menestyivät jonkin verran heikommin yleistä älykkyyttä osoittavassa testissä, toiminnalliset kyvyt, tarkkaavaisuus ja visuaalinen muisti olivat myös verrokkiryhmää heikommat. Tutkijat havaitsivat myös, että alipainoisina keskosina syntyneet olivat saaneet koulussa useammin erityisopetusta, mutta koulumenestyksessä ei sen sijaan havaittu eroja.

      ”On kiinnostavaa huomata, ettei keskimääräisellä koulusuoriutumisella ja opintojen pituudella ollut mitään tekemistä sen kanssa, oliko henkilö syntynyt pienipainoisena keskosena vai ei”, Räikkönen sanoo.

      ”Tutkimustuloksemme korostavat täysiaikaisen kehityksen merkitystä kohdussa – kohdunaikaiset vaikutukset näyttäisivät ulottuvan aikuisikään saakka”.

      Tutkimusta ovat rahoittaneet ja tukeneet muun muassa Suomen Akatemia, Helsingin yliopisto ja eri säätiöt.

      The American Academy of Neurology on 24 000 neurologin ja neurotieteiden ammattilaisen järjestö. Se tukee korkeinta asiakaslähtöistä neurologista hoitoa. "

      http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2011/uutinen-07-12-2011.htm

    • nahkatakkinen tyttö

      Synnyin rv31, painoin 2kg ja pituus oli yli 40cm. Alussa oli lämmönkarkailua, muuten minusta tuli terve. Nyt olen 20v nuori ja normaali naisenalku. Missä vika?

    • wowileski

      Minun pikkukeskoseni syntyi rv 29 ja painoi 1550g ja oli 40cm. Ja terve pienipoika!

    • KABBA01

      Jos tämä auttaa olen 15-vuotias ja keskonen kärsinpolvivammasta, astmasta, nivelreumasta, näkö ja kuulovammasta

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Akava kieltää sairaanhoitajien palkkojen korotukset

      Suomessa on koronapandemian vuoksi huutava puute koulutetuista sairaanhoitajista. Osa on mennyt Norjaan töihin, noin 2.000€/kk paremman palkkauksen
      Maailman menoa
      284
      7334
    2. Vanhuksille kielitaidoton hoitaja. Purra: "Irvokasta"

      Kielitaidoton kotiavustaja on vanhuksen painajainen, "Pyysin päästä vessaan, hoitaja toi lasin vettä" Ruotsissa kielitaidottomat hoitajat ovat jo suu
      Maailman menoa
      396
      5573
    3. Ex-huippumalli Anne Kukkohovi hekottaa kuuman kosteasta muistosta: "Ei tarvittu pitkiä kalsareita"

      “Juontaja makasi välillä selällään lattialla happea haukkaamassa…” Kyllä viime kesä oli todellakin KUUMA.... https://www.suomi24.fi/viihde/ex-huippuma
      Kotimaiset julkkisjuorut
      30
      4528
    4. Seiska: Onko Marja Hintikka seuraava TTK-juontaja? Näin suosikkijuontaja vastaa huhuihin

      Olisiko Hintikka mielestäsi hyvä valinta uudeksi TTK-juontajaksi? Jos ei, niin kuka olisi? Perustele vastauksesi. https://www.suomi24.fi/viihde/seiska
      Kotimaiset julkkisjuorut
      78
      1721
    5. Mistä se jäi kiinni

      Miksi et halunnut edetä pidemmälle kanssani? Johtuiko se mun ulkonäöstä, luonteesta vai onko sinulla joku elämässäsi? Olisiko se ollut väärin viettää
      Ikävä
      50
      1286
    6. Pikkarainen pääsi taas Seiskaan

      Heitettiin pihalle Helsinki liikkuu kampanjasta raiskaussyytteen takia. Voi voi.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      198
      1180
    7. Joskus olen ollut

      susta huolissaan. Pärjäilethän. En voi sanoa sen muuta kuin tänne.
      Ikävä
      33
      1060
    8. Niin se on

      Et ollut se jota etsin. Annoin vielä mahdollisuudenkin ja menit tyrimään senkin. Osoitit olevasi taakka ja ongelma, jota ei kukaan haluaisi. Onnekseni
      Ikävä
      77
      1004
    9. Rakastan sua mies

      Onhan kaikki hyvin?
      Ikävä
      82
      968
    Aihe