Moi!
Nyt hakusessa samanlaisessa tilanteessa olevia, ketkä haluaisi vaihtaa ajatuksia ja fiiliksiä...
Itse seurustelen miehen kanssa, joka muutti viime syksynä Atlantin toiselle puolelle työn perässä. Työ onneksi vain määräaikainen ja hän palaa Suomeen ensi elokuussa... Emme ehtineet seurustella/tuntea toisiamme ennen hänen lähtöään pitkään, mutta se aika jonka ehdimme yhdessä viettää oli intensiivistä ja molemmilla oli vahva tunne siitä, että välillämme oli jotain sellaista, mitä kumpikaan ei ollut hetkeen tuntenut.... Hänen lähtönsä tuli yllätyksenä molemmille ja se tapahtui nopeasti. Päätimme jatkaa seurustelua välimatkasta huolimatta. Seurustelu kävi mulle liian rankaksi ja ahdistavaksi ja päätimme erota, mun aloitteesta. Olin kuitenkin jo ehtinyt hommata lentoliput jouluksi hänen luokseen... ja päätimme, että ne käytetään, koska kumpikin oltiin sinkkuja... Reissun jälkeen päätimmekin jatkaa seurustelua, koska tunteet nousi pintaan eikä ne mulla mihinkään olleet kadonneetkaan.... Nyt edessä vielä n.8 tuskaista kuukautta erossa... :( Suunnitteilla kyllä on reissu vielä häntä moikkaamaan ennen hänen paluutaan... muuten en jaksa!
Nyt haluaisinkin jakaa tuntemuksia ikävästä, välimatkan aiheuttamasta ahdistuksesta, epävarmuudesta, mustasukkaisuudesta, ilosta, onnesta... kaikesta siitä mitä tämä kaukosuhde pitää sisällään! Ja sellaisen kanssa on helpompi jakaa, kuka tietää mitä se voi olla....
Kirjoittakaa! :)
Nyt hakusessa samanlaisessa tilanteessa olevia, ketkä haluaisi vaihtaa ajatuksia ja fiiliksiä...
Itse seurustelen miehen kanssa, joka muutti viime syksynä Atlantin toiselle puolelle työn perässä. Työ onneksi vain määräaikainen ja hän palaa Suomeen ensi elokuussa... Emme ehtineet seurustella/tuntea toisiamme ennen hänen lähtöään pitkään, mutta se aika jonka ehdimme yhdessä viettää oli intensiivistä ja molemmilla oli vahva tunne siitä, että välillämme oli jotain sellaista, mitä kumpikaan ei ollut hetkeen tuntenut.... Hänen lähtönsä tuli yllätyksenä molemmille ja se tapahtui nopeasti. Päätimme jatkaa seurustelua välimatkasta huolimatta. Seurustelu kävi mulle liian rankaksi ja ahdistavaksi ja päätimme erota, mun aloitteesta. Olin kuitenkin jo ehtinyt hommata lentoliput jouluksi hänen luokseen... ja päätimme, että ne käytetään, koska kumpikin oltiin sinkkuja... Reissun jälkeen päätimmekin jatkaa seurustelua, koska tunteet nousi pintaan eikä ne mulla mihinkään olleet kadonneetkaan.... Nyt edessä vielä n.8 tuskaista kuukautta erossa... :( Suunnitteilla kyllä on reissu vielä häntä moikkaamaan ennen hänen paluutaan... muuten en jaksa!
Nyt haluaisinkin jakaa tuntemuksia ikävästä, välimatkan aiheuttamasta ahdistuksesta, epävarmuudesta, mustasukkaisuudesta, ilosta, onnesta... kaikesta siitä mitä tämä kaukosuhde pitää sisällään! Ja sellaisen kanssa on helpompi jakaa, kuka tietää mitä se voi olla....
Kirjoittakaa! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voitko laittaa e-mail osoitteesi näkyville niin voin kirjoittaa.
Moips!
Tässä mun s-postiosoite: [email protected]
Sinne voi muutkin kirjoitella, mutta mieluusti vain asiallisia viestejä :)
Olen seurustellut 2 vuotta poikakaverini kanssa ja hän lähti armeijaan nyt tammikuussa. Hänen lähtö tuli minullekki ns. yllätyksenä enkä sen koommin ajatellut asiaa ennen kuin tämä päivä koitti. nyt jo viikko takana ja ensiviikolla pitäisi nähdä mikäli hän lomille pääsee. Kolme neljä ensimmäistä päivää olivat kauheita mitä vaan voi olla iltasin nukkumaan mennessä pyörin vaan enkä saanut/saa häntä pois mielessä. Töissä ja koulunpenkillä ikävä unohtuu mutta iltaisin se palaa mieleeni. Olen vaan päättänyt olla ajattelematta asioita niin ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömältä. Kaverit ja Ystävät sekä muu oma harrastaminen on oivaa puuhaa jos tuntuu ettei oikeen jaksa kun ajatella vain omaa rakastaa. Tämä on hassua että tykkään keskustella ja kertoa omia kokemuksiani asioita poikakaverini kanssa mutta sitten en vaan yksin ymmärrä sitä että ero tekee hyvää ja se että näkee harvemmin. Mielestäni toisen kunnioitus pysyy parempana tälläisessa suhteessa mikä on hyvä juttu... Harvoinhan mekin jutellaan ja silloinkin puhelimen välityksellä välillä tuntuu että rakastaako toinen vielä niin paljon mitä on sanonut ja onko tällä toisella ikävä toisen luo. Toivotaan että välillänne pysyy yhteys ja välitätte vielä toisistanne tämän välimatkan jälkeen. ! Tsemppiä !! pidän peukkuja :)
Kaukosuhteessa eläminen on välillä vaikeeta ja välillä ihanaa, ihaninta on se, että rakkautta tunnustetaan varmaan vähän eri tavalla kun "lähisuhteessa" :) Ongelmia sit aiheuttaa ainakin meidän tapauksessa se, että ei olla ihan samaa mieltä siitä kuinka usein nähdään ,mä oon tietenkin se osapuoli joka raivostuu epäilyksissään että eikös se olekaan enää kiinnostunut, aikaisemmin ollaan nähty melkein joka viikonloppu, mutta nyt sillä ei ole enää niin väliä, tuntuu vähän hassulta...