Miten koette ihmiset, onko tämä amerikkalaisen psykologin kuvaama Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta - miehen ja naisen eroavaisuus mielestänne todellisuutta vastaava? Vai onko se vain tuollainen ajatusrata mihin oikeastaan mukaudutaan vain siksi, että joku on sen määritellyt? Tuntenette tuon teorian.
Mars vs Venus
kuinka paljon ..
4167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin tuon kyseisen kirjan joskus about parikymppisenä. Järkyttävää sontaa. Halveksun sellaisia "teorioita", joskaan en nyt enää tarkalleen muista, että mistä kaikista osista se muodostui (enkä todellakaan aio lukea uudelleen).
Jos pitäisi suositella jotain parisuhdeoppaita, niin en kyllä ensimmäisenä menisi suosittelemaan Mars ja Venus -teoksia (esim. Kaija ja Lari Junkkarilta löytyy hyviä). On niissä silti asiaakin, kunhan osaa suodattaa pahimmat mustavalkoisuudet pois ja muistaa sen, että amerikkalainen parisuhdekulttuuri poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, tai ainakin kirjoista saa sen kuvan (esim. sukupuoliroolit perinteisempiä).
Näkisin kuitenkin, että eivät kirjojen väitteet miesten ja naisten välisistä eroista ihan tuulesta temmattuja ole, joten miksipä noitakin lukemalla ei voisi lisätä ymmärrystä ihmissuhteista. Ainakin uusimmassa kirjassa (Mars ja Venus törmäykurssilla, ilm. 2008) Gray nostaa esille tieteellistä tutkimusta sukupuolieroista ja kirjan lopusta löytyy myös jonkinlainen lähdeluettelo, joten on teoksissa esitettyille väitteille olemassa jonkinlaista tieteellistä näyttöäkin. Omasta henkilökohtaisesta lukukokemuksesta voisin sanoa lisäksi sen, että kyllä ainakin minä tunnistan itsestäni moniakin kirjoissa esille nostettuja nimenomaan naiselle tyypillisiä käyttäytymismalleja.
Muutenkin, mikäli kirjat olisivat täyttä paskaa, niin tuskin niillä niin paljon olisi lukijoita kuin mitä nyt on. :)
"Jos pitäisi suositella jotain parisuhdeoppaita, niin en kyllä ensimmäisenä menisi suosittelemaan Mars ja Venus -teoksia (esim. Kaija ja Lari Junkkarilta löytyy hyviä). On niissä silti asiaakin, kunhan osaa suodattaa pahimmat mustavalkoisuudet pois ja muistaa sen, että amerikkalainen parisuhdekulttuuri poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, tai ainakin kirjoista saa sen kuvan (esim. sukupuoliroolit perinteisempiä)."
No. Makuja on toki monenlaisia. Toki tuonlaisten kirjojen ("Mars & Venus", etc.) perusteella ihminen voi hyvinkin luotailla omaa käsitystään mieheydestään tai naiseudestaan (joskin naisethan kai, kenties & ehkä, niitä enemmän lukevat?). Ei saisi olla liian rajoittunut, tiedän.;) Osoittaahan sekin kai joskus eräänlaista älyllisen uteliaisuuden kapeuttakin ainakin, jos tuomitsee puhtaaksi paskaksi Grayn tyyppiset parisuhdeoppaat. On niissäkin siis toki varmaan paljonkin sellaista tietoa, mistä ihmiset voivat oppia itsestään sukupuolisessa mielessä, joten tieto niissä lienee ainakin sikäli, ja em. mainituilta osin ehkä monellakin tavalla relevanttia. Ja voi joskus olla totuus siinäkin, että väliin parisuhteista, ts. "naiseudesta" ja "mieheydestä" on syytä kirjoittaa ns. yksinkertaistetummin, muokata populaarimmin.
"Näkisin kuitenkin, että eivät kirjojen väitteet miesten ja naisten välisistä eroista ihan tuulesta temmattuja ole, joten miksipä noitakin lukemalla ei voisi lisätä ymmärrystä ihmissuhteista. Ainakin uusimmassa kirjassa (Mars ja Venus törmäykurssilla, ilm. 2008) Gray nostaa esille tieteellistä tutkimusta sukupuolieroista ja kirjan lopusta löytyy myös jonkinlainen lähdeluettelo, joten on teoksissa esitettyille väitteille olemassa jonkinlaista tieteellistä näyttöäkin. Omasta henkilökohtaisesta lukukokemuksesta voisin sanoa lisäksi sen, että kyllä ainakin minä tunnistan itsestäni moniakin kirjoissa esille nostettuja nimenomaan naiselle tyypillisiä käyttäytymismalleja."
Sulla on aika hyvät perustelut ainakin. Mitenhän mä tätä nyt kuvailisin, hmh(?). En välttämättä määritä itseäni feministiksi noin ainakaan tiukimpien mahdollisten määritelmien mukaan ts. jossakin mielessä ehkä jopa ollenkaan. Kutsun itseäni mieluiten tasa-arvon kannattajaksi. Sinusta ja juuri sinun henkilökohtaisesta sukupuolia koskevasta ideologiastasi toki tietenkään mitään väittämättä, katson, että nää Grayn tyyppiset Mars& Venus-jutut ovat jossakin määrin ongelmallisia lähinnä siltä kannalta, kun haluan olla ensisijaisesti YKSILÖ(!), enkä monessakaan määrin & jossakin ehkä jopa mitenkään pelkkä kollektiivisesti määritelty nainen.
Musta siten (edellä mainittuun nojaten) kaikenmoinen naisten ja miesten sukupuolikohtaisia toimintamalleja koskevia _stereotypioita_ vahvistava kirjallisuus ts. kulttuurituotteet usein enemminkin myös luovat ja uusintavat niitä ongelmia, joista länsimaisessa nyky-kulttuurissa naiset ja miehet nimenomaan _sukupuolina_ ja sukupuolikohtaisesti haluaisivat päästä eroon. Em. näkemykseni kattaa myös viihdekirjallisuutta ts. jonkin verran sellaisiakin kulttuurituotteita.
Mulle esim. itselleni tilattiin joululahjaksi Me Naiset- lehti ja kosken sitä pitkään aikaan ollut lukenut, olin aavistuksen uteliaanakin. Suorastaan järkytyin, kuin yhdelläkin lehden palstalla oli joku muka huumorijuttu, että "Jokainen nainen on sisimmältään pieni horo. Löydä oma horotyyppisi". Juttu oli otsikoitu "Horoskoopiksi" ja kyseissä artikkelissa rinnastettiin siis muka kieli poskessa horoskooppien mukaan (ikäänkuin _kaikki_ naiset niitä lukisivat?!) erilaisia _naisten_ mielentiloja...Pyydettiin naista valitsemaan ja löytämään "sisäinen horonsa" mm."tunteikkaan horon", "työpaikkahoron" jne. joukosta. "Tunteikas horo" mm. oli sellainen, joka: "pillahtaa itkuun, kun näkee karitsan vessapaperimainoksessa". Ilmeisesti jutussa oli yritetty jonkinlaista huumoria, mutta itselleni tuli mieleen ainoastaan, että "ONKO TÄMÄ JUTTU TEHTY MIEHILLE(!?). Naisiahan kun usein muutenkin pilkataan esimerkiksi ylitunteelliksi etc., on musta ärsyttävää ja melkein kuin sovakoiden nuoleskelua kirjoittaa sellaisia stereotypioita naissukupuolesta yleisesti...
Kerroin edeltävän siksi, että halusin kuvata, kuinka ajattelen sitten näistä Grayn Mars& Venus- jutuistakin. Myös ne ovat musta usein iljettävän yleistäviä.
"Muutenkin, mikäli kirjat olisivat täyttä paskaa, niin tuskin niillä niin paljon olisi lukijoita kuin mitä nyt on. :)"
No ei kai niitä lukijoita nyt tietysti ihan tyhjästäkään tule. Totta ainakin se.;)
Luulen, että ollaan lopulta aika samaa mieltä. Itse yritän suhtautua avoimesti kaikenlaiseen kirjallisuuteen ja varsinkin niihin, joita luetaan paljon, vaikka joskus tekisikin mieli tuomita saman tien ja jättää kokonaan lukematta. Kiinnostavaa tällaisia kirjoja lukiessa on vähintäänkin miettiä sitä, miksi kirja on niin suosittu, vaikka muuten teksti ei inspaisikaan itseä yhtään. Ehkä sitten Mars ja venus -kirjat ovat vähän tällaisia, mutta on niillä silti pakko jotain annettavaakin olla, kun ovat niin suosittuja. Tietysti markkinointikin vaikuttaa, mutta en kuitenkaan jaksa uskoa, että ihmiset nyt ihan mitä tahansa suostuisivat lukemaan, ainakaan näin suuressa mittakaavassa, vaikka kuinka hyvin markkinoitaisiin.
Me naiset -lehdestäkin taidan ajatella vähän samaa, tai sitten joskus kyllä mietin sitäkin, että onkohan sitä itse vähän huumorintajuton. :) Aina välillä tulee jotain tarjouspätkiä tilattua.