Haluaisin tietää mitä nuoret miehet ajattelee sinkkuäideistä jolla on 25 vuotiaana 2 lasta..olisitteko valmiita tapailemaan tai suhteeseen kun seurustelu vaatisi toisenlaista "otetta"..? Ihastuttaa ja vihastuttaa kun ei uskalla toimia..
lapset ja ihastuminen
nuori äiti
465424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
tapailisi enkä alkais seurustella
koska jos alkaisin olisin se MULKKU
isäpuoli sitte jossain vaiheessa kuitenkin..
naida voisin kyl..
kiinnosta, sori vaan.
Pitäisi kyllä tapahtua aikamoinen järjen menetys ja tunnepamaus että tuosta alkaisin suhdetta kehittämään.
Mulla on sellainen kuva, että jos alkaisi seurustella sinkkuäidin kanssa niin en kumminkaan ois sille naiselle se tärkein asia elämässä vaan tulisin tässä tapauksessa heti kolmantena kahden lapsen jälkeen. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Mies 23.
Ihmettelen tätä asennetta, varsinkin miesten asennetta sinkkuäitejä kohtaan. Ei ne lapset ole sen suhteen tiellä, se vaan vaatii omalaisensa luonteen ja otteen siihen suhteeseen. Mutta auttaa ehdottomasti jos mies on jo tottunut toimimaan lasten kanssa, eikä kaikista tule sitä kusipäistä isäpuolta vaikka yksi jo niin väittikin. Lapsi vaan kohtelee sitä isäpuolta juuri samalla lailla kuin isäpuoli lasta. Ja ei varmaan kukaan sinkkuäiti ensisijaisesti lapsilleen isää ole hakemassa. Jokaisella meistä on menneisyytensä, niin miehillä kuin naisillakin.
Itsellä ikää 23, eikä ne lapset todellakaan ole esteenä suhteelle. Mutta pieni neuvo, aseta lapset ja mies suurinpiirtein samalle viivalle arvojärjestyksessä, ei se lapsiystävällinenkään mies jaksa yksinään suhdetta rakentaa. Anna mennä vaan, kyllä se siitä lähtee kun oikee mies sattuu kohdalle :)
Jos tuossa iässä ottaa itselleen muijan ja siihen vielä kaksi lasta niin kyllä täytyy olla luja usko.Ja tuon tyrmään heti ettei ole hakemassa isää lapsille.Miks helvetissä naiset sitten aina tivaavat ensimmäisten viikkojen aikana suhdetta lapsiin,voiko sietää lapsia,haluaako lapset elämäänsä.Lista on niin pitkä ettei tulisi loppua lainkaan.Mielestäni nainen pelottaa näillä kysymyksillä jo suurimman osan pois ja jäljelle jää joku joka ei ole ymmärtänyt tilannetta että sitä elämää on edessä vielä pitkä matka.En huolisi tikullakaan jonkun muun siittämiä lapsia kun se lapsen isäkin pyörii kuvioissa. Tulee hakemaan lapsia miehen ja naisen kotoa,Sitten kun satut komentamaan tätä lasta/lapsia niin seuraava teksti on sellainen että isi tulee ja vetää turpaan.Ehdottomasti pääsee vähemmällä kun ottaa naisen jolla ei ole lapsia.
Kyllähän se nainen varmasti ottaa selvää siitä tuleeko toimeen lasten kanssa, kas kun ne lapset todellakin ovat siinä elämässä mukana. Ja edelleenkin, ne lapset kohtelee äidin uutta miestä juuri samalla tavalla ja asenteella kuin se mies niitä lapsia, lapsi ei osaa olla kiero. Se opitaan vasta vanhemmalla iällä, valitettavasti...Jos kohtelet lasta reilusti ja oikeuden mukaisesti, etkä yritä ottaa sitä isän paikkaa, niin varmasti tulet toimeen lapsen kanssa ja myös sen lapsen isän.
Ja todellakaan ne lapset eivät ole sen suhteen tiellä, mutta tietenkään sinun ajatusmaailmaasi tämä ei sovi, ja siitä ajatusmaailmastasi en ala sen enempää kiistellä.
Se että lapsilla on jo isä olemassa, niin se on vaan hyväksyttävä jos lasten äidistä välittää. Miehet ei niinkään usein koe uhaksi lasten äidin uusia miehiä, kuin ne naiset lasten isän uutta naista. Toki kaikkia mahtuu joukkoon, mutta väitän että pääsääntöisesti se on näin.
Ja muuten mitäs se ikä tähän asiaan liittyy? Kyllä se homma lähtee pääkopasta, ei iästä. Toisille lasten seurassa oleminen on luontevampaa kuin toisille ja toiset ei ikinä osaa olla edes omien lastensa kanssa.
Muuten onkos se jotenkin niin että niiden lasten äidin pitäisi elää sinkkuna seuraavat 18-vuotta lasten syntymästä, vaikka isä saakin vaihtaa muijaa viikon välein??
Ja miksi ne ovat sitten lapsilleen isää hakemassa jos niillä lapsilla on jo isä, olet ristiriidassa itsesi kanssa.
Onnea elämään
itselleni huollettavaksi kun olin 26v. (!).
Tänä päivänäkään en tajua miksi sen tein, mutta en kyllä kadukkaan ja nää 2 poikaa ovat nyt 31v. ja 28v. Ja vieläkin ovat mun lapsia, varsinkin kun
isänsä ei välittänyt koskaan. Ja toisella jo tytär,
joka on syötävän ihana (täs kohtaa käytän tota vähemmän miehekästä sanna:)!
Ei nykyajan nuorista miehistä ole moiseen.
Eikä tarviikkaan olla. Elämään tuli sisältöä ja tarkoitusta silloin. Nyt nautin vapaudesta.
t. 50v. poikamies
vasta eronneenna 23-vuotiaana, kahdenlapsen äitinä elämääni mies joka ei lapsia pelänyt.
Ei meillä olut elämä mitenkään hankalaa, lapseni kulki osin mukana ja kävimme paljon myös kahdenkeskisissä reissuissa, jolloin lapset olivat mummolassa.
Eli kyllä yh-äidillekin löytyy ottajia
Hankalaa on, olen kahden lapsen äiti, eronnut. Hyvännäköinen, fiksu ja omillaan toimeentuleva, seuraa saan koska vain mutta, ei ole vielä tullut miestä vastaan joka haluaisi jotain vakavampaa, ja tuskin tuleekaan.
Lapset on aina ykkössijalla, kyllä tarvii mieheltä melkoista joustavuutta ymmärtää että en voi esim. lähteä tapaamaan tunnin varoitusajalla.
Eli jatkan sinkkuna, vaikka toisaalta kaipaisi sitä kumppania..ehkä sitten 10-15 vuoden kuluttua kun lapset maailmalla :)
on henkisiä ongelmia. En lapsien kanssa tahdo olla missään tekemisisissä. Ottavat vielä minusta mallia. En tahdo mitään vastuuta, en yhtään. Välillä yh äitejä tulee vastaan sinkkurintamalla, mutta sivuutan kylmästi. Niin tekee suurin osa.
yksikää suhteeni ei ole siihen kaatunut että minulla on lapsia.
Rohkeasti vaa toimimaan:)
Minäkin olen ollut joskus nuori mies ja joutunut vastaavan tilanteen eteen, joten vastaan, vaikka kysymys oli esitetty nuorille miehille.
Realiteetti on sellainen, että vaikka nuori mies olisikin hieman ihastunut nuoreen naiseen, joka on kahden lapsen äiti, hän todennäköisemmin torjuu kun hyväksyy ajatuksen vakituisesta suhteesta mm. seuraavista syistä:
- Suhteen luominen jo yhteen ihmiseen on tarpeeksi haastava. "Kaupanpäälliset" tekevät siitä vielä haastavamman.
- Tavallisestikin naisen kanssa eletään pari vuotta kahdestaan ilman lasta. Moni torjuisi jo uuden tyttöystävänsäkin ajatuksen mahdollisesti pikaisesta vihillemenosta ja lapsenteosta.
- Rahatilanne noin kaksvitosena ei ole kovinkaan hyvä. Yliopisto-opiskelijoilla on yleensä vielä opinnot kesken, monilla on opinto- tai muuta velkaa ja harvalla on vakituinen työpaikka. Ainakin tekisi mieli elää edes jokunen vuosi vailla rahahuolia nuoruuden ja varsinaisen perheiän välissä. Lapsenteonhan suomalaiset aloittavat nykyisin keskimäärin vasta non 28-29 -vuotiaina.
- Eivät halua suhteensa rinnalle lasten viikonloppuisää tapaamisoikeuksineen. Kahden lapsen äidillähän niitä voi olla kaksikin.
- On siinä nuorella miehellä mielessä varmaan jonkinlaisia mustasukkaisuudenkin tunteita. Nekin lapset nimittäin on tehty toisten miesten kanssa sängyssä. On jotenkin helpompi hyväksyä naisen entiset poikaystävät ilman "konkreettisia jälkiä".
- Pienet lapset oudoksuttavat herttaisinakin nuoria miehiä, jotka eivät ole tottuneet sellaisiin esimerkiksi sisarustensa kautta, kummeina jne. Yleensä lapsiin "törmää" ihan sylissä pidettäväksi asti vasta sitten hieman vanhempana, kun niitä alkaa olla omilla kavereilla ja sisaruksilla.
Mutta selvästi yli kolmikymppiset miehet ovat jo ihan potentiaalisia "ottoisäkandidaatteja". ;-)
pahinta laatua.
Miehiä on niin monenlaisia, jopa noissa nuorissakin miehissä. Jotkut on aikusia ja ymmärtävät elämää. Joillakin kaikki pyörii vielä oman navan ympärillä.
Minä en tyrmäisi kyllä alkuperäistä millään tavalla, koska tunnen useitakin uusioperheitä joissa "nuori"mies on pystynyt ja kyennyt astumaan parisuhteeseen naisen kanssa jolla on jo edellisestä liitosta lapsia.
"selvästi yli kolmikymppiset miehet ovat jo ihan potentiaalisia "ottoisäkandidaatteja"
Tuo on minustakin aikalailla totta!
Itse olen päälle 3-kymppinen lapseton sinkkumies ja keskustelun aloittanut sinkkuäiti sopisi suhteeseen oikein hyvin.
Itse olen työelämässä vahvasti kiinni/sitoutunut että olisi vaikeaa kuvitella päälle vielä sellainen tilanne jossa olin naisen kanssa parisuhteessa ja meillä olisi vielä aivan pieni vauva, joka valvottaisi öisin paljon.
Mutta sellainen sinkkuäiti, jonka lapsi/lapset ovat jo muutaman vuoden ikäisiä, mielellään alle kouluikäisiä, sopisi kyllä oikein hyvin. Olisi ihan kiehtovaa olla lapsille sellaisena miehenmallina ja kasvattajana.
Itse en oikeastaan edes haaveile omista biologisista lapsista.
On eri asia ryhtyä ottoisäksi pienille pojille kuin pienille tytöille. Luulen, että saa olla aika poikkeuksellisen hyvä itsetuntoinen mies joka hyväksyy ottopojikseen pojat, jotka saattavat kasvaa liki identtisen näköiseksi oman isänsä kanssa. Tarkoitan, että pojat olemassa olollaan muistuttavat uutta ottoisää siitä, että hänen naisensa on ollut läheisessä kanssakäymisessä juuri heidän isänsä kanssa. Pienet tytöt voi olla paljon helpompi "sulattaa", sillä tytöt naisenalkuina tulevat helpommin äitiinsä kuin isäänsä, siksi että ovat eri sukupuolta.
Maailma on pullollaan niitä pieniä poikia, joista kasvaa traumatisoituneita miehiä siksi, että heidän äitinsä on alkanut suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka ei kumminkaan 100% ole heitä hyväksynyt. Sellaisia poikia, jotka ovat olleet liikaa, on valitettavasti tässä maassa liikaa.
Itsellä tosin yksi lapsi edellisesti avoliitossa yhteishuollettavana.
En helposti edes kiinnostu naisista jolla ei ole lasta tai lapsia jo valmiina.
Uskoisin myös itse, että lapseton nuorehko mies ei innostu helposti vakavassa mielessä naiseen jolla on lapsia.
Jos se pieni poika kasvaisi biologisen isänsä huomassa, joka pieksää äidin joka viikonloppu ja viikollakin varmuuden vuoksi pari kertaa?
Millaisiahan niistä pienistä pojista kasvaa?
Entäs niistä pienistä pojista joilla ei ole miehen mallia lainkaan?
Ei kun olisi hyvä löytää sellainen mies joka pystyy rakastamaan muitakin pieniä poikia kuin vain omiaan.
Ensimmäisen kappaleen pojat todennäköisesti kasvavat itsekin naisenhakkaajiksi.
Toisen kappaleen pojat voivat selvitä paremmin kuin hakkaajan pojat. Miehen malli otetaan sitten sieltä mistä sen saa opettajasta, naapurin miehestä, teräsmiehestä tai vaikka kuvitellusta miehestä. Voi myös olla, että menee poika ihan sekaisin ilman mallia, ja siitä seuraa taas ties mitä hankaluuksia.
sitten ne miehet jotka noiden syiden perusteella eivät jaksa alkaa yh-äidin kanssa eivät ole aikuisia?
Elämäni ei liiku oman navan ympärillä mutta enpä jaksa sitäkään että se liikkuisi naisen ja jonkun toisen miehen lapsien ympärillä heti kun alan seurustelemaan jonkun kanssa.
Kysymys ei ole pelkästään pystymisestä vaan tahdosta mennä moiseen suhteeseen.
Jos ei kiinnosta moinen niin ei kiinnosta eikä se tee toisesta yhtään vähemmän aikuisempaa.
Aikuistahan on kantaa huolta omista jälkeläisistään ei toisten jälkeläisistä ja olla toisen kanssa suhteessa jossa ei oikeasti halua olla.
kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ei vain se biologinen äiti ja biologinen isä.
Monesti vain ihmetyttää miesten "löysä" asenne ehkäisyyn (kortsuihin), varsinkin noissa yhdenyön-jutuissa, kuka lie vastuussa niistä lapsista joiden äiti ei edes tiedä kuka on isä, ei muisteta nimeä, ei edes kunnolla ulkonäköä... Noita lapsia on aika paljon. Nainenkin saattaa luulla että ehkäisy on ookoo, mutta kuitenkin, e-pillerit eivät olekaan varmoja jos sattuu oksentamaan krapulassa sisuksensa pihalle.
kantamaan huolta omista jälkeläisistäsi?
Ja sen perusteella miehen pitäisi seurustella yh-äidin kanssa että lapset saavat hoitoa?...
http://suomalainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/02/26/lasten-kasvattamiseen-tarvitaan-yha-se-kyla/
Kaksi 30v miestä kirjoittanut, että nainen kenellä jo valmiiksi lapsia kelpaisi. Liekkö sitten kohdallani syy siinä, että niitä on jo 3. Kaksi ekaluokkalaista(kaksospojat), yksi viisivuotias(tyttö).Itse olen myös 30v. Seuraa toki saa jos haluaa, mutta ei mitään vakavampaa. Tapailua useammankin kuukauden, mutta ei puhettakaan vakavammasta. Nykyinen tuttava ei halua edes tavata lapsiani, ei sillä että lapsille haluaisin miestä näyttääkään ennenkuin tiedän, että on valmis pysymään kuvioissa paria kuukautta pidempään. Olen jo päättänyt heivata nykyisen tuttavan pihalle ja jatkaa sinkkuäitinä vielä sen 13 vuotta, ehkä sitten jollekin kelpaan vakavampaankin tapailuun, kun lapset jo aikuisia. Olen kuitenkin onnellinen lasteni kanssa ihan yksinkin, kun ei tarvitse enää elää ainaisessa jännityksessä mitä mikäkin päivä tuo tullessan. Lapsetkin ovat jo tasapainossa ja onnellisia hymyileviä lapsia. Toki toisen aikuisen seuraa ja läheisyyttä kaipaa varmasti jokainen, mutta sellaista mitä ei ole niin ei kannata jäädä ruikuttamaan vaan nauttia siitä mikä on hyvin. Tsemppiä kaikille yh-vanhemmille!
"Miehiä on niin monenlaisia, jopa noissa nuorissakin miehissä. Jotkut on aikusia ja ymmärtävät elämää. Joillakin kaikki pyörii vielä oman navan ympärillä."
Mitä tällä on tekemistä aikuistumisen kanssa ?
Realiteetti on se, että nainen on valinnut kumppaninsa "itsekkäästi" omilla kriteereillään, ja päättänyt tehdä "itsekkäästi" lapsia. Yhtä hyvin nainen olisi voinut tyytyä yh-isään ja jättää omat lapset "epäitsekkäästi" tekemättä.
Kuulostaako tutulta ? Ai ei vai ? No, samaa asiaahan tässä ollaan mieheltä koko ajan vaatimassa.
Tosiasia nyt vain on se, että miehellä on vapaus valita millaisessa suhteessa on valmis elämään. Tällä päätöksellä ei ole mitään tekemistä aikuistumisen kanssa, sillä toista ei voi pakottaa elämään tavalla, jolla ei halua.
YH:lla on jo kumppani ja lapset, ja siksi en koe ko. vaihtoehtoa houkuttulevana. Ennemmin suhteeseen, jossa molemmat ovat samassa elämäntilanteessa.
"Jos se pieni poika kasvaisi biologisen isänsä huomassa, joka pieksää äidin joka viikonloppu ja viikollakin varmuuden vuoksi pari kertaa? "
Kumma juttu, että nämä pahoinpitelyt tulevat naiselle aina täysin yllätyksenä. Kotiläksyt on täinnu jäädä jo tutustumisvaiheessa tekemättä. Mutta, naisella on ihme pyrkimys muuttaa ja parantaa toista ihmistä. Jospa se lapsen tulo raihoittaisi pieksävän miehen. Tai sitten ei...
"Monesti vain ihmetyttää miesten "löysä" asenne ehkäisyyn (kortsuihin), varsinkin noissa yhdenyön-jutuissa, kuka lie vastuussa niistä lapsista joiden äiti ei edes tiedä kuka on isä, ei muisteta nimeä, ei edes kunnolla ulkonäköä... Noita lapsia on aika paljon. Nainenkin saattaa luulla että ehkäisy on ookoo, mutta kuitenkin, e-pillerit eivät olekaan varmoja jos sattuu oksentamaan krapulassa sisuksensa pihalle. "
Ai jaa, en tiennytkään että lapsen tekemiseen tarvitaan vain miestä ?! Ikävä tosiasia on se, että nainen on yhtä lailla vastuussa lapsen tekemisestä.
Kun kerran miehille ollaan aina sanomassa, että ei pidä harastaa seksiä, koska tuloksena voi olla lapsia, saman sanon myös naisille.
Eli pidättäytykää seksistä, niin ei tule vahinkolapsia.
"kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ei vain se biologinen äiti ja biologinen isä. "
Kasvatusvastuu kuuluu aina ensisijaisesti lapsen omille vanhemmille. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle, vaikka kuinka haluaisi.
hyvin kirjoitettu mutta sääli että osa tekstin sisällöstä pätee myös niihin yli kolmikymppisiin kandeihin.nykyään niin pirun yleistä kun tapaa sen mukavan oloisen ihmisen niin haihtuu kuin pieru saharaan saman tien kun käy ilmi että on yh-äiti..
Olin puolisen vuotta lähes ikäisesi naisen kanssa, jolla myös kaksi lasta, suloiset tyttö ja poika. Kieltämättä se vaati vähän totuttautumista sinkkuelämään tottuneelta, mutta lopulta eroamisen syynä oli ihan muut syyt kuin lapset. Jos sinulla on normaali-välit lasten isän kanssa, eikä vanhoja traumoja, ei minulla ainakaan olisi mitään tutustumista vastaan =)
Itse olen nyt jonkin aikaa seurustellut naisen kanssa, jolla on useampi lapsi.
Itsestäni täytyy sen verran sanoa, että nää muutamat kuukaudet on opettanut itseäni todella paljon. Aikaisemmin en pitänyt lapsista ja jopa pelkäsin niitä, mutta kun olen tyttöystäväni lapsia tavannut, niin eihän ne niin kauheita olekkaan.
Alussa ajattelin vaan katsoa mitä tapahtuu, koska nainen oli mun mielestä tosi mukava. Päätin etten anna lasten haitata.
En ole mitenkään yrittänyt itseäni niille tuputtaa vaan olen vaan ollut oma itseni. Mukavahan niiden kanssa on leikkiä, kun ei ota siitä itselleen mitään paineita.
Tietysti lapsilla on myös niitä huonojakin päiviä, millon tulee aika painavaa tekstiä. Tästä oon saanut fläshbäkkejä omaan lapsuuteen tyyliin: Mähän oon ollu ihan saman lainen kiukuttelija kersana ;)
Tietysti on tässä suhteessa sellastakin mikä vähän ottaa pannuun. Esim. yhteinen aika on aina kortilla ja tyttöystäväni joutuu aika paljon olemaan tekemisissä eksänsä kanssa lasten asioiden takia. Aikasemmin en ole edes sietänyt kuunnella naisilta entisistään.
siitä sellaista tai ei.
Kuten itsekin mainitset:
". Esim. yhteinen aika on aina kortilla ja tyttöystäväni joutuu aika paljon olemaan tekemisissä eksänsä kanssa lasten asioiden takia."
Tämän lisäksi moni muukin asia.
Osa on valmis sopeutumaan ja osa etsii toisenlaista suhdetta.
Mutta että se olisi vain asenteesta kiinni on paskapuhetta.
Mulla mies astui kanssa valmiiseen perheeseen ollessaan 23v ja minä olin 24v. Hyvin on mennyt ja omakin lapsi on jo saatu, yhteisen 8-vuoden aikana.
Miehen kanssa tuossa juteltiin vanhoista ajoista ja hän sanoi että kyllä joskus tympäisi kun ei sitä yhteistä aikaa ollut hirveästi. Sitte tokais vain että sekuntiakaan en vaihtais pois :)
vaik muksut tulee ekana ja sit vast ukko...
Joku voi innostuakin, mutta saat kyllä tehdä pirusti töitä sen eteen.
Joo ja kannattaa yksi kerrallaan niihin miehiin sitten keskittyä, eli uhraat sen energias siihen yhteen tyyppiin.
Olen havainnut, että nuorilla naisilla on sellanen tyyli, että laitetaan monta siimaa veteen yhtä aikaa ja niitä kaloja sitten pyristeleekin melkoinen lauma siellä.
Mutta se tietty laskee tietyllä tavalla sun markkina-arvoa, kaikkien niiden silmissä, kun ne ei itteään kovin spesiaalitapaukses sitten tunnekaan.
Katos siinä vaiheessa kun pitäs alkaa niitä kersoja sille äijälle tuputtaa, että viepäs toi parkuva vastentahtoinen kakara nyt hoitoon, että päästään molemmat töihin. Niin kaveri alkaa funtsia, että hei sullahan oli se toinen ja kolmas mieskin tässä kuviossa, että kysypä niiltä jos jompaa kumpaa kiinnostas tää perhe-elämä enemmän. Mulla kun on hiukan näitä harrastushommiakin rästissä ja kaverit pyys baariin jne...
Itse nimittäin olin siinä tilanteessa. Kaikki alkuun vaikutti mukavalta, mutta sitten kun se arki pamahti päälle, niin huh huh, eipä ollutkaan enää niin kivaa. No onneksi se suhde ei ollut kovin syvässä vielä ja sillä naisella oli pari muuta heppua kierrossa, niin pystyin sen ilman suurempia syyllisyyden tuntoja lemppaamaan niiden harteille.
Meillä miehillä tuo tunnejärjestelmä on ehkä naisen silmissä, hiukan outo. Katos jos siinä olis ollut ainoa äijä, niin sitten se vastuu olisi pakottanut sopeutumaan tilanteeseen.
Kyllä mäkin allekirjoitan tuon yhden 51 v äijän kirjoituksen siinä mielessä, että se se on tosiaan julma kontrasti siihen sinkku tai pelkkään parisuhdekuvioon, kun kersoja pitäs alkaa siihen sovittelemaan. Se on vaikeeta jo ajatella että pitäs niitä jonkun kanssa tehdä omia, saati sitten alkaa vieraita adoptoimaan.
Niin tai jos löydät sellasen jolla jo on omia tai että sillä on pikkusiskoja tai veljiä, niin voisi toimia. Mutta ainakaan tällänen kuin minä joka ei ole pieniä lapsia suunnilleen nähnytkään, niin melkoinen pakokauhu siinä iski kun ne oli ympärillä parkumassa tai vaikka iloisesti hillumassa.
Hei! Olen myöskin kahden pienen lapsen yh-äiti. Tosin pikkasen vanhempi sua. Minä en itseasiassa edes halua miestä jolla ei ole jo omia lapsia koska en ole varma haluanko lapsia enää lisää. Ehkä haluan, ehkä en.. Minusta olisi väärin sitä toista kohtaan jos hän haluaa ja minä en. On paljon helpompaa seurustella miehen kans jolla on kokemusta lapsista kuin miehen kans jolla ei ole. Mies jolla on jo lapsia valmiina ymmärtää meitä äitejä paremmin.. Tietää minkälaista lapsiperheen arki on.
Jos tapaa ihmisen jonka kanssa kaikki synkkaa todella hyvin yhteen niin ei toisesta kannata luopua sen takia, että toisella on jo lapsia. Lapset ovat meillä vain lainassa ja kun he tulevat aikuisiksi lentävät pois kotipesästään.
Lapset ovat ihania, ne tuovat iloa elämään. Miehet jotka pitävät lapsiani esteenä eivät ole minun arvoisiani. Näin ajattelen. Sellaisilla miehillä ei ole tarpeeksi elämän tuomaa kokemusta ja ovat hyvin lyhytnäköisiä.
Ei lapset ole kaikille miehille este! Uskalla ihastua, uskalla rakastua, uskalla rakastaa.
Varmasti löydät vielä sen oman prinssisi. Voimia ja jaksamista sulle lasten kans! Minäkin vielä odotan sitä omaa prinssiäni. =)
"Sellaisilla miehillä ei ole tarpeeksi elämän tuomaa kokemusta ja ovat hyvin lyhytnäköisiä."
Eikös se ole aika pitkänäköistä jos ei tahdo kumppaniksi jonka kanssa suhteesta ei varmaan tule pitemmällä aikavälillä varsinkaan jota haluaisi.
Elämänkokemus riittää sanomaan helposti ettei jaksa seurustella yh-äidin kanssa, sitäkään en tietäisi jos en kokemuksesta olisi todella saanut asiasta vakuutusta.
"Miehet jotka pitävät lapsiani esteenä eivät ole minun arvoisiani."
Olet varmaan oikeassa. Meidän arvomme on paljon suurempi.
>Olet varmaan oikeassa. Meidän arvomme on paljon suurempi. <
Varovain ettei tuo lausahdus tule vastaan jossain vaiheessa elämääsi.
Palataan poju asiaan sitten kun sinullakin on niitä "omia" lapsia, muista kanssa että et eroa ja joudu yh-isäksi
Hyvin harva pari on nykyään yhdessä koko loppuelämää saman ihmisen kans!! Rakkauden kohde voi muuttua ja sullekkin voi joskus käydä niin, että eroat biologisen lapsesi äidistä jos sulle lapsi/lapsia joskus mahdollisesti siunaantuisi. Ehkä sitten joskus myöhemmin olet ainakin astetta verran viisaampi ja ajattelet asioita eri tavalla, näet asiat eri kantilta kuin nyt. Meidän ihmisten on hyvin helppoa tehdä vääriä valintoja elämässämme. Liian helppoa..mutta niiden mukaan täytyy elää. Osaatko asettua toisen ihmisen asemaan? Sinä vaikutat erittäin epäkypsältä mieheltä. Elämä opettaa sinua, luotan siihen.
itse en kiinnostuis ollenkaan,panna voisin baarireissun päätteeks.
Tämän ketjun viesteissä on punaisena lankana ollut se, että nainen on yh. Mutta entäpä toisin päin ? Mitä jos mies on yh-isä ?
Vaikka kartankin termiä "isketään" (käyttäisin mieluummin termiä rakennetaan suhde), niin miten te arvoisat naiset suhtaudutte yh-isään ? Sellaiseen, jolla on teini-ikäisiä lapsia ja oma lapsikiintiö täynnä. Ikää 40 .
ajateltu ihan loppuun asti mitä halutaan sanoa ja mitä lukijat ymmärtää?
Olen kyllä ehkä väärä henkilö vastaamaan, koska itse olen myös yh äiti ja lapsikiintiöni on täynnä.
Kyllä täytyy sanoa etten purematta niele toisen miehen lapsia.
Jotta suostuisin niitä katselemaan, äidin pitäisi olla kyllä lähes täydellinen paketti eli jokaisessa suhteessa parempi kuin mun exät.
Itse olen 28 v, yh-leski, ekaluokkalainen lapsi löytyy. Ihme kyllä olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, joita lapsi ei haittaisi ollenkaan. Itse tosin en ole vakavempaa etsinyt, mutta näköjään siihen ajaudun.
Ristiriitana täytyy sanoa, että en ottaisi miestä jolla olisi lapsia ennestään. (nojaa, huonoja kokemuksia)
Mä olen itse 22-vuotias 2 lapsen yh. Se ei ole koskaan ollut este, vaikka monet ensalkuun ehkä ottivatkin askeleen taaksepäin.
Enemmänki ongelmaksi on muodostunut se että kerkesin edellisessä suhteessani naimisiin, josta sittemmin erosin.
En kyllä ihan ymmärrä tietenkään sitä logiikkaa että naimisista eronnu ois jotenkin huonompi? Koska vihille mentäessähän ollaan varmoja että suhde jatkuu loppuelämän, aina se ei siltikään onnistu..
Olen 31v. yhden lapsen yh ja olen alkanut epäillä, että lapsi tosiaan karkottaa miehet. Itse toivoisin löytäväni lapsettoman miehen, koska en halua suurperheen "äidiksi". Vaikka lapsilla oma kelpo äiti olisikin, niin arkea joutuu jakamaan, jos suhde vakavaksi muuttuu. Ei yksi lapsi toisellakaan niin kovin paha olisi, mutta sitten on kuviot exän kanssa.. Itsellä siinä mielessä "helpompaa" ettei lapsen isä ole aktiivisesti kuvioissa mukana. Täytyy sanoa, että yksinäistä on yh-äidin elämä. Jos seksiä haluaa, niin yhden illan juttuihin on tyytyminen :( Vaikka ihan itselleni sitä miestä haluan, enkä alkuun halua lapseni kanssa edes jakaa..