Inttämistä tuo lapsia vai ei lapsia, tietenkin ihmisillä on lupa pistää seurustelukumppania valitessaan rajoja, vaikka tuo lapsia vai ei lapsia.
Ja vaikka mitä muitakin rajoja, vaikka se 185cm tai 45kg.
Ihmettelen vain kun olen nähnyt tätä maailmaa laajemmaltikin kuin oman navan ympäriltä, että miksi ihminen on huonompi tai parempi jonkin asian takia tai sen takia että on jotakin tai ei ole jotakin.
Ja vaikka mitä muitakin rajoja, vaikka se 185cm tai 45kg.
Ihmettelen vain kun olen nähnyt tätä maailmaa laajemmaltikin kuin oman navan ympäriltä, että miksi ihminen on huonompi tai parempi jonkin asian takia tai sen takia että on jotakin tai ei ole jotakin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
rajaa kuten pituuteen tai kiloihin perustuvaa siihen minkälainen toinen elämäntilanne on. Pituus ei kerro ihmisen luonteesta, paino ehkä hieman jos sitä on kertynyt liikaa tai ei syö mitään.
On jotenkin järkyttävää että lapsia omaava henkilö vaikkapa yksinhuoltajana ei tajua miten vaikeaa siihen toisen henkilön on tulla.
Miksi minä tutustuisin johonkin henkilöön johon saattaisin kovasti mieltyä jos yhteinen elämä olisi vähemmän houkutteleva ja alkukin hankalampi jos toisella on jo lapsia?
Tulee vähän mieleen että joku nainen ei ymmärrä täysin omaa elämäntilannettaan eikä myöskään miten lapset siihen vaikuttavat.
Kukaanhan ei ole tuomitsemassa ja toteamassa että toinen olisi jollakin tavalla "huonompi" kun ei omaa jotain mutta
Varmaan koko homma nousee jostakin ajattelusta tyyliin "on vain yksi oikea" ja "rakkaus voittaa kaiken" jonka vastakohtana on mukamas sitten jonkinlainen kylmä kriteerivalinta.
Sitten on myös sellainen tosiasia että monilla yksinhuoltajilla elämä näyttää pyörivän sen lapsen ympärillä muutenkin. Osalla ei näytä muuta elämää paljon muuten olevankaan. Eiköhän tuo nyt aika paljon laske toisen ihmisen kiinnostavuutta eikä se rakkaus sitä mitenkään voita koska se rakkaus kehittyy ajan myötä mutta jos edessä on esteitä ja tuntuu ettei yhteistä ole niin miksi yrittää?
Tunnen yh-äitejä, eikä heissä mitään vikaa ole. Mielelläni en seurustelukumppaniksi kuitenkaan ottaisi koska itse olen vapaa lapseton mies. Jos joku tonttu ei ymmärrä mitä eroa on siinä että kun tulee vaikkapa töistä voi tehdä mitä tahansa verrattuna siihen että pitää miettiä mitä lapsella nyt tehdään niin ei ole kovin vahvasti elämän realiteeteissa kiinni eikä taida olla sopiva kyllä äidiksikään.
Lapsi on kasvava ihminen joka kaipaa huoltajaa ja läheistä ihmistä ja kyllä se vain siltä toiselta henkilöltä vaikkapa äitiä tapailevalta mieheltä on pois vaikkei mies äitiä itselleen etsisikään.
Joidenkin Yh-äitien kaikenlainen uhri, sääli, marttyyri ja "mä haluun olla vapaa sinkku" asenne ärsyttää suunnattomasti. Se nyt on viimeinen ihmistyyppi jonka kanssa haluaa seurustella. Eivät ole ihan kiinni siinä elämässä kaikilta osin.
Että se yh-äiti ymmärtää sinua ja kuinka hankalaa sinulla on, mutta aloin tekstisi perusteella miettimään ymmärrätköhän sinä sitä yh-äiti joka haluaa aikuisen ihmisen rinnalleen, jolle voi puhua aikuisten asioita, jonka kanssa voi tehdä hupsuja ja hauskoja asioita, jonka kainaloon voi käpertyä yöllä....
Tavallaan tyypillistä miehistä kirjoitusta ja ajattelu tapaa, joka toistuu monissa avio/avo -liitoissakin, naisen kuuluu ymmärtää miestä, sitä kuinka rankkaa on ollut töissä ja kuinka pomot on vittuillut, naisen kuuluu pitää ne lapset poissa miehen jaloista jos hän ymmärtää miestä.
kuitenkin uudestaan.
Hommahan menee niin että "aikuisten" juttuja on varmasti naisellakin itsellään.
Lapsi vain lisää noiden juttujen määrää ja hankaloittaa sitä "hauskaa".
Tavallaan tyypillistä yh-äidin kirjoitusta jossa ei ymmärretä miltä tuntuu kuin joutuu ottamaan kaksi ihmistä suhteeseen eikä vain yhden tutustuessaan yh-äitiin.
Naisen kyllä kuuluu pitää omat lapsensa miehen poissa jaloista kun ne eivät ole miehen omia varsinkin alussa.
..kirjoitus eikä kommentoija käsittääkseni missään kohtaa pyytänyt että häntä tulisi erityisesti ymmärtää ja huomioida. Se että myötäelää toisen mukana niin vastoin- kuin myötäkäymisissä toki kuuluu parisuhteeseen ja sen täytyy olla molemminpuolista ja vapaaehtoista, muuten ollaan ongelmissa. Ne lapsetkin täytyy huomioida, olivat sitten omia eli eivät.
Toki yh-äitikin haluaa rakastaa ja olla rakastettu, kaikkihan me sitä halutaan eikä siinä mitään väärää ole mutta täytyyhän sinunkin ymmärtää että huolettomaan elämään tottunut sinkkumies joutuu aikalailla enemmän joustamaan omissa menoissaan ja tekemisissään jos naisen mukana seuraa myös lapsia, jos ei jousta niin ei ole sellainen mies joka on yleensä järkevää ottaa mukaan kuvioon.
Tyypillistä tai ei mutta niin sitä vaan helposti pakkaa ajattelemaan, ei ole ollenkaan mahdotonta etteikö yh-äidin ja ennestään lapsettoman miehen suhde onnistuisi, tiedän monta onnellista paria, mutta on siinä omat ongelmansa alussa.
Mä tutustuin vuos sitten yh-äitiin ja olen siis lapseton mies itte, naisellani on kolme tenavaa sen edellisestä liitosta ja upeempaa ihmistä en oo ikinä tavannu.
Ekakshan me tutusteltiin ilman tenavia mutta aika pian hokasin että tää on sitä oikeeta ja menin tutustuun niinhin tenaviin, ja nehän ne on ne tärkeimmät, tenaviin mun oli tehtävä vaikutus saadakseni heidän äidin itselleni ****Naisen kyllä kuuluu pitää omat lapsensa miehen poissa jaloista kun ne eivät ole miehen omia varsinkin alussa*** Eli toi heitto on ihan peestä.
Ainakin tää nainen on nainen eikä mikään prinsessa- hihitti, tietää kuinka tärkeetä on läheisyys ja se kahdenkeskinen aika, suhteen onnistumisen takia
Toivottavasti minunkin eteeni ilmestyy jonain päivänä sinunlaisesi mies. Kirjoituksesi antoi uskoa siihen, että teitä on todella olemassa.
täysin väärin.
Minähän tarkoitin juuri tätä:
"täytyyhän sinunkin ymmärtää että huolettomaan elämään tottunut sinkkumies joutuu aikalailla enemmän joustamaan omissa menoissaan ja tekemisissään jos naisen mukana seuraa myös lapsia, jos ei jousta niin ei ole sellainen mies joka on yleensä järkevää ottaa mukaan kuvioon."
Se ei tee miehestä yhtään vähempää ja hän on kyllä valmis suhteeseen jonkun toisen kanssa muttei naisen jolla on jo lapsia.
Osa tahtoo elää sitä huoletonta parisuhde-elämää ensin naisen kanssa ennen niitä lapsia.
Ei kai siinä nyt mitään väärää ole.
"ei ole ollenkaan mahdotonta etteikö yh-äidin ja ennestään lapsettoman miehen suhde onnistuisi, tiedän monta onnellista paria, mutta on siinä omat ongelmansa alussa."
No ei tietenkään. Suhde voi onnistua mutta kuvitelma ettei mies joudu tuossa hankalaan asemaan ja juuri joustamaan aika paljon verrattuna lapsettoman sinkkunaisen kanssa on pötypuhetta.
heti alussa joka on sitten mahdollistanut lapsiin kiintymisen.
Osa miehistä ehkä kokee että lapsien aika elämässä kenenkään naisen kanssa johon he tutustuvat ei ole heti vaan ehkä parin tai muutaman vuoden päästä.
En tajua nyt mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Yritä sinä selittää yh-äideille tilanne paremmin.
Tenavat on kuulunu kuvioon, melkee alusta lähtien. Muutama kuukaus tutusteltiin rauhassa ja sit mä ehotin että voisko niihin tenaviinki tutustuu, nainen mietti jonku aikaa pari viikko ja sitte tavattiin koko porukalla.
Ei nää tenavat ainakaa oo vaikuttanu mitenkään meijän suhteessa, naisellaki on enemmän aikaa mulle ku mun eksällä.
Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka haluavat aloittaa elämän niin, ettei siinä ole ns. ylimääräisiä ihmisiä. Mutta kun se yh-äitikin kaipaa sitä rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Lapsilta saa läheisyyttä mutta ei se korvaa aikuisen ihmisen antamaan läheisyyttä ja kosketusta. Suhteen luominen on vaikeaa sillä kyllä minä äitinä ajattelen aina sitä lasten parasta. Siitäkin huolimatta että haluaisin antaa aikaa ja läheisyyttä myös uudelle suhteelle. Miehet kaipaavat naisen aikaa ja läheisyyttä ehkä enemmän kuin nainen. He jotenkin haluavat naiselta sen kaiken liikenevän ajan ja yh-äidillä siihen ei todellakaan ole mahdollisuutta. Ei siitäkään huolimatta, että käyttäisi lapsenvahteja ym.
Oman ikäiset (vajaa 50v) miehet ovat jo lapsensa kasvattaneet eivätkä halua aloittaa korvatulehduskierrettä ja päivähoitorumbaa uudestaan. Joten oman ikäiset miehet olen unohtanut. Nuoremmilla miehillä on varaa valita sinkkujen joukosta joten minun on tyytyminen elämään lasten kanssa. Onneksi minulla on heidät ja heitä en vaihtaisi yhteenkään kaksilahkeiseen.
Ihan sama, onko mies yh-isä vai etäisä. Ei kelpaa. Siinä on aina riippakivet mukana: ex-vaimo ja pino kakaroita.
Ennemmin elän yksin kuin kuuntelen eksän valitusta ja kakaroiden kiljumista KOSKAAN.
Siihen nettideitti-ilmoitukseen kannattaa reilusti laittaa, onko niitä lapsia vai ei. Jos kohtaa ei ole täytetty, se automaattisesti tarkoittaa, että niitä on jossain.
Sitä paitsi, jos jättää kohdan täyttämättä, jää ulos kaikista hauista, jotka täyttävät haussa ko. kohdan. Näin käy, vaikka he ruksisivat, että lapsetkin kävisivät.
"Siihen nettideitti-ilmoitukseen kannattaa reilusti laittaa, onko niitä lapsia vai ei. Jos kohtaa ei ole täytetty, se automaattisesti tarkoittaa, että niitä on jossain."
Niin? Jos teet haun jossa laitat rastin ruutuun
[x] Ei lapsia
- saat hakutuloksena ne, jotka ovat ilmoittaneet ettei heillä ole lapsia, joiden kirkumista et kestä.
Niin ihmeellinen on internet.
"Inttämistä tuo lapsia vai ei lapsia, tietenkin ihmisillä on lupa pistää seurustelukumppania valitessaan rajoja, vaikka tuo lapsia vai ei lapsia."
Ihmissuhteet perustuvat valinnan vapauteen, joka tarkoittaa sitä, että esimerkiksi minä tai sinä voit vapaasti valita, millaisessa suhteessa haluat elää. Haluatko elää varatun kanssa kolmantena pyöränä, ottaa yh:n, elää yksin vai aloittaa suhteen toisen vapaan ja lapsettoman ihmisen kanssa. Valinnan vapaus on molemmilla sukupuolilla, eikä tässä pitäisi olla mitään erikoista. Mutta nähtävästi on... ?!
Siksi en voi ymmärtää, miksi miehen pitäisi muitta mutkitta aloittaa suhde yh:n kanssa, jos nainen vain niin haluaa ? Mihin katosi miehen oman valinnan mahdollisuus ?
Jokaisella on kumppanin varalta erilaiset hakukriteerit. Mulla periaate on se, että varattuihin en koske tikullakaan ja sama pätee ihmissuhdehengailijoihin, jotka eivät tiedä mitä ovat hakemassa. Koen suhteen aloittamisen lapsettoman naisen kanssa kaikista parhaimmaksi vaihtoehdoksi, ja tätä valintaa naisen on kunnioittaminen. En minäkään aseta naiselle väkisin vaatimuksia siitä, miten hänen tulisi elää. Tasapuolista, kyllä !
Kun lapsettomia miehiä nyt niin kovasti parjataan, voisi samalla kysyä, miksi yksinhuoltaja ei ole tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on, vaan oma tahto pitää saada läpi toisen mielipiteistä/tunteista välittämättä ?
sanottuna kateellisia kanssasisarilleen.
Osa on vielä ollut kovin suosittuja nuorempana ilman lapsia, valinneet sieltä mieleisensä miehen monestakin vaihtoehdosta ja nyt sen jälkeen kun se suhde päättyi ja lapsi on taloudessa halutaan palata vanhaan ja miesten tulisi edelleen olla yhtä kiinnostuneita kuin ennenkin tästä naisesta.
Naisia hirvittää ajatus etteivät he saa valitsemaansa puolisoa valita vaan joutuvatkin yhtäkkiä syrjityksi. He eivät siis koskaan koe sitä jota monet miehet joutuvat sinkkuina kilpaillessaan naisista kokemaan.
tarkoitan sitä että asetetaan joku tietty kriteeri jonka mukaan ei ainakaan valita toisesta sukupuolesta kumppania.
Naiset tekevät tätä koko ajan miehille, mies on sitä ja tätä tai ei ole sitä ja tätä mutta yksikin "laatuvaatimus" naiselle ja nainen on itkun partaalla.
Naisia myös vaivaa se ajatus että on yleinen luulo kuinka "nainen tekee valinnan, miesten kilpaillessa heistä". Naisilla kun on suuri kysyntä. Yhtäkkiä yh-äitinä näin ei välttämättä olekaan. Siinä voi olla huuli pyöreänä jos on tottunut saamaan huomiota pojilta/miehiltä pikkulapsesta asti.
Allekirjoitan kaiken, mitä kirjoitit.
Tiedän useammankin naisen, jotka oli nuorena niitä nättejä ja suosittuja tyttöjä ja nyt on liitto kariutunut ja tenavia omasta takaa. On ihan ymmärrettävää, että kumppania kaipaa silti, tietystikin.
On aivan selvää, että jokainen, joka haluaa, voi etsiä sellaista kumppania, jolla on mahdollisimman samanlainen tausta kuin itsellä. Niin minäkin teen paitsi elämäntilanteen, myös mm. kiinnostusten kohteiden, jopa harrastusten suhteen.
Ja yksi asia ihmetyttää kovin: kun naiset aina vouhkaavat sitä, miten paljon helpompaa meillä perheettömillä naisilla on perheellisiin naisiin verrattuna (voi tehdä mitä tahtoo, mennä ei-perhelomakohteisiin, harrastaa vapaa-ajalla, on rahaa enemmän, on aikaa kuntoilla, voi olla itsekäs jne.), niin miten nyt yhtäkkiä elämäntilanne on aivan se ja sama? Ja ainoastaan "järjestelykysymys" onko niitä lapsia vai ei?
Samaan aikaan kun hamutaan suurinpiirtein laakeriseppelettä päähän (ei koske kaikkia äiti-ihmisiä, mutta riittävän monia) lasten teosta ja vaativasta kasvatuksesta, sanotaankin, ettei asialla ole "mitään väliä"?
Onneksi on vapaus valita, niin naisilla kuin miehilläkin. Olen seurustellut yh-miehen kanssa pariinkin kertaan ja täytyy todeta (näin lapsettomana)että ei ollut kovin helppoa! Lapset kyllä hyväksyi ja jopa tykkäsivätkin mutta se kaikki muu oli aikamoista säätöä...Exän (t) halujen mukaan pitäisi toimia ja isää syyllistetään vähän joka asiassa.Ja kuitenkin nämä isät parhaansa yrittivät ja lapsistaan huolta pitivät. Suoranaista kiristystä. Joten en yhtään ihmettele jos lapsetonta miestä yh ei kiinnosta! Koska itsekin jätän jatkossa yh:t "rauhaan"... Tämä ei tarkoita että olisin jotenkin parempi ihminen kuin yh, elämäntilanne vain on niin erilainen ja onhan minullakin vapaus valita mieleinen mies :)
Älä nyt tyhmiä kysele. Suomi on vapaa maa, täällä ei uskonjumalat eikä perhe päätä sitä kenen kanssa saat olla. Kaikki saavat vapaasti valita.
Kukaan erittäin fiksu, älykäs, menestyvä, opiskeluissa ja elämässään onnistunut, hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän sexielämän omaava, kaunis, urheilullinen, rikas, ihminen ei ole YH jolla on vaikeuksia kumppanin löytämisessä. Heillä on kumppaneita jonoksi asti !!!
Sen sijaan ihminen joka on YH ja jolla on vaikeuksia löytää kumppania, ei täytä tuota listaa joltain osin. Siinä se syy.
Adoptio vanhemmat on ihan sama asia, YH:t ja adoptio vanhemmat ajattelevat täysin itsekkäästi ja täysin tunteella ja eivät näe faktoja ympärillä, esim jos muilla on lapsi pitää minun saada, vaikka adoptiolla. Mutta kukaan esim edellämainitun listan mukainen... fiksu, älykäs, menestynyt, etcc..... ei anna omaa lastaan pois.
YH naiset on samanlaisia, koska muilla on mies, pitäisi itselläkin olla, vaikka ei ehkä itse ole samanlainen kuin ne joilla niitä miehiä riittää jonoksi asti.
selittelet.
Sinä et kyllä vaikuta "erittäin fiksu, älykäs, menestyvä, opiskeluissa ja elämässään onnistunut, hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän sexielämän omaava, kaunis, urheilullinen, rikas, ihminen" (lainaus) yhdeltäkään noista.
En tiedä yhtään mitä merkitystä hyvällä seksielämällä on merkitystä parinvalinnassa? Tai rikkaudella, vai ajatteletko että yh:t kelpaavat vain silloin kun niillä on rahaa jolla elättävät kumppaninsa. Aika outoa...
ovat suhteellisia käsitteitä.
Ehkä kyse on siitä, että joku toinen on enemmän samankaltainen kuin itse olet verrattuna toista ääripäätä edustavaan tyyppiin.
Kyllä tähän maailmaan rajoja mahtuu. Väittäisin, että jokaisella on joitakin "oman navan ympärillä pyöriviä rajoja" ja itse en kiinnostuisi vastakkaisen sukupuolen edustajasta, jolla ei ole mitään ehtoja kumppanin suhteen.